UAV sijoittuu siinä mielessä heikosti vastatykistötutkaan verrattuna, että sen kanssa toiminta on hakuammuntaa. Aina voidaan katsoa karttaa ja lähettää lennokit kuvaamaan potentiaalisia tuliasemia, mutta saadaanko tuollaisella tuloksia? Suomessa nykyisin käytössä olevilla lennokeilla tuskin on tarkoitus lentää kovinkaan korkealla, koska muutoin ne ovat vapaata riistaa vihollisen ilmatorjunnalle. Samaten sensorien kyvyt rajoittanevat lentokorkeuden käytännössä suhteellisen matalalle. Tällöin kerrallaan kuvattu alue on myös varsin suppea.
Kyse lienee moniulotteisesta ongelmasta, mutta uskon syyn olevan Suomen puutteellisessa vaikutuskyvyssä.
Yksi ongelma on vihollisen kalusto. Venäläisillä on käytössä suhteellisen paljon panssarihaupitseja. Toki joukossa on paljon vedettäviäkin tykkejä ja kranaatinheittimiä, mutta arvatenkin nämä on jyvitetty enemmän puolustuksellisille joukoille. Pelkän sirpalekranaatin on perinteisesti ajateltu vaikuttavan panssariajoneuvoihin melko heikosti. Tytärammuskranaatit sopisivat paremmin panssarihaupitsi-jahtiin, mutta Suomella on niitä valitettavan niukasti - eikä niitä ole tulossakaan ihan heti.
Toinen ongelma on aseiden kantama. Kantamaltaan järkeviä vastatykistöaseita ei ole ihan hirveästi. Tämä pakottaa työntämään aseet joko hyvin eteen - riskialtista, koska puolustuksen murtuessa paikallisesti saatetaan hyvää tykkikalustoa menettää ihan suotta. Lähinnä 155 K 98 ja raskas raketinheitin omaavat hyvän kantaman, mistä päästäänkin seuraavaan.
Kolmas ongelma on aseiden vaikutusalue. Raketinheittimillä saadaan tulivaikutus laajalle alueelle nopeasti. Perinteisellä tykistöllä ammuttaessa kestää suhteellisen pitkään saada maalialueelle sama määrä räjähteitä, ja tällöin itseliikkuva tykistö voi hyvinkin keritä ajoissa alta pois. Raskas raketinheitin on toki olemassa, mutta sillekään ei ole olemassa optimaalista ampumatarviketta. AW- ja unitary-kärjet eivät ole optimaalinen vaihtoehto panssarihaupitseja vastaan.