Tykistö

Lämppärillä näkynee kohtuu hyvin...
 
The Multiple Launch Rocket System, or MLRS, is a staple of African arsenals. Its availability, ease-of-use, and low price tag have resulted in widespread proliferation throughout the continent.
...
Thus, for their cheapness and firepower, MLRS technologies have arrived to meet the varied — and increasing — defense requests of African states. African armies have purchased hundreds of rocket launchers from a pool of international manufacturers, importing systems ranging from the truck-sized Russian “Grad” to the mammoth-sized American M-270.
...
Despite some advantageous battlefield uses, MLRS launchers — including the Valkiri/Bateleur models — have setbacks. “The disadvantages are numerous,” Stupart added. “The single most glaring disadvantage has to be the high spread of its warheads in the modern battlefield.”

Another problem is that MLRS launchers are highly vulnerable to counter-battery fire, meaning when the target detects the rockets launching from their tubes … and shoots back. Another pitfall? The indiscriminate nature of firing masses of unguided rockets.

“Simply put, we don’t exist in a world where bombarding an entire area makes tactical or political sense,” Stupart said. “This is especially true of African conflicts, where the target forces are almost always interspersed with local civilians, unidentifiable, and/or spread out and scattered throughout the countryside.”
http://warisboring.com/articles/in-africa-cheap-and-deadly-rocket-launchers-find-a-niche/

 
Lämppärillä näkynee kohtuu hyvin...

Henkilökohtaisen IR-suojatun naven voi tehdä ompelemalla vihreään avaruuspeittoon naamioverkkoa. Itse ajattelin kokeilla ensi kesänä tätä ja katsoa miten lämppärin läpi katsottuna tuo näyttää. Avaruuspeitot maksaa 3-5 euroa ja lekasta ostaa navea muutamalla eurolla metri. Kappalehinnaksi tulee helposti alle 10€, ehkä muutaman euron enemmän jos ostaa komponentit ja vie lekaan työstettäväksi, jos ei omaa ompelukonetta/taitoa käyttää sitä/naista joka käyttäisi sitä.
 
Ei se kyllä täysin hakuammuntaa ole. Jos vihollisen tykistö ampuu, niin ei pitäisi olla liian vaikeaa ohjata lennokkia niiden suuntaan suuliekkien perusteella.

Lisäksi jos käytössä on lennokeita, niin vihollisen tykistöllä voi olla enemmän ongelmia pakenemisessa, kun tykistö voi korjata tulta vihollisen liikkeiden mukaan.


No joo, SJ omaa sinällään validin pointin, jota en tullut huomioineeksi. Nähdäkseni on kuitenkin epäilyttävää, onko reagointinopeus tällöin riittävä. Jos lennokki on 5 kilometrin päässä tykistön tuliasemista, ja suuliekit tulevat havaituksi, niin kaunko kuluu aikaa asemien paikantamiseen? Väitän, että kauemmin kuin vastatykistötutkalla. Kaikki tuo aika on avuksi vihollisen irtautumiseen.

Jälkimmäinen juttu on mielenkiintoinen idea-tasolla, mutta onko liikkuvan maalin ampuminen tykistöllä kovinkin yleistä? Voisi ajatella, että kranaattien lentoajan takia homma ei olisi kovin helppoa.

Samaa mieltä. Kyllä 100-150 m korkeudelta nykyisillä kameroilla (ml.IR) näkee jopa kymmenien kilometrien päähän kun raskas tykistö ampuu. Naapuri kun ei tunnetusti hajauttele tykistöään kuten meillä tehdään.

UAV:a voidaan käyttää kantaman rajoissa laajalla alueella eikä se tarvitse optimaalista mittauspaikkaa kuten tutkat. Tutkaa ei myöskään ole varmasti tarkoitus tai järki pitää päällä tuntikausia koska se paljastuu vihollisen tiedustelulle, jota yllätys, yllätys löytyy varmasti! UAV voi olla passiivisena tarkkailemassa laajaa aluetta jopa tunteja eikä sen heikkotehoista lähetintä saada kovin helposti paikannettua. Lisäksi UAV voidaan sijoittaa kevyenä järjestelmänä lähemmäs taistelua jossa tulenjohtoryhmätkin ovat.

Mini-UAV kuten Orbiter2 B on lisäksi heikosti havaittava ja suhteellisen edullinen laite jota löytyy 250 kpl eli sen menettäminen ei kirpaise hirveästi kuten kalliin lentoratatutkan. Tutkan mukana tuppaa menemään usein muutama ukko ja UAV:n menetys ei tuota henkilötappioita.

Voidaanko tämä keskustelu siirtää TYKISTÖ tai UAV keskusteluun kun menee off-topicin puolelle?

Mitä tulee lentokorkeuksiin, niin Einomiehen ehdottama 100-150 metriä (AGL) on jo todella paljon. Noin korkealla lentävä lennokki ei enää jää alakatveeseen, jos alueella on hyvän (tai edes kohtalaisen) tuliaseman löytänyt Tunguska tai Pantsir. Sitä en sitten osaa sanoa, kuinka paljon lennokeissa on häiveominaisuuksia, mutta hinnasta päätellen Orbiter ei ole mikään lennokkien F-35 (eli siis äärimmäisen heikosti havaittava).

Entä missä lennokkien lukumäärä on ilmoitettu? Luin kyllä itsekin aikanaan israelilaismedian spekulaation, että "satoja". Lähde nimenomaan 250 lennokille olisi kiva silti nähdä itsekin, jos luku on kerran tarkentunut.
 
Eiköhän meillä ole kohtuullisesti pitkänkantaman tykistöä (>50 155K98, >100 155K83-97, RSRAKH). Näillä kaikilla luulisi olevan kyky vaikuttaa vastapuolen tykistön tuliasemiin ja vaikka ammuttaisiin sirpalekranaattia niin vaikutusta tulee. Mikä on venäläisten PSH panssaroinnin taso?

Määrästä ja kantamasta olemme eri mieltä: 155 K 83 on kantamaltaan toki pisimmästä päästä tykistöaseitamme, mutta ei mitenkään optimaalinen vastatykistökäyttöön kantamansa puolesta. 155 K 98 on jo ihan hyvä, mutta niitä on käytössä valitettavasti vain vähän. Tykistöllemme on varmasti muitakin maaleja kuin vihollisen tykistö. Toki, paljastunut vihollisen patteristo on varmasti korkeamman prioriteetin maali kuin yksittäinen tiedustelujoukkue, mutta joskus voi tulla vastaan haasteellisempiakin valintoja. Eli siis, aseita ei välttämättä riitä aina vastatykistötoimintaan.

Sirpalekranaatilla vaikutus on silti selvästi heikompi kuin jos ammuttaisiin DPICM-rypäleitä. Aina jotakin vaikutusta saadaan aikaan, mutta kyse onkin siitä, että käytettävissä oleva ampumatarvike vaikuttaa osaltaan siihen, miten maalit priorisoidaan. Ei ehkä ole järkeä ampua arvokastakaan maalia, jos vaikutus jää suurella todennäköisyydellä vähäiseksi, jos hieman vähemmän arvokkaaseen maaliin saataisiin suurella todennäköisyydellä hyvä vaikutus.

The Department of Defense developed cluster munitions during the Cold War to saturate likely Soviet mechanized and armored forces avenues of approach into Western Europe with armor-killing munitions. For example, the typical howitzer- launched cluster munition, the most numerous and, arguably, most important of U.S. cluster munitions, can equal the lethal effectiveness of 15 high explosive howitzer shells. The advantages of such a munition are fairly obvious.

http://www.arcic.army.mil/Articles/...More-What-This-Means-For-The-US-Military.aspx

Venäläisen PSH-panssaroinnin taso? Wikipediasta löytynee tarkat seinämävahvuudet, mutta olen vakuuttunut siitä, että kannelle tippuva suunnatun asevaikutuksen tytärammus on tehokkaampi kuin 30 metrin päässä räjähtävä sirpalekranaatti.

@Huhta kerroppas nyt mikä vika GMLRS-AW on tässä vastatykistöskenaariossa. Kun kyseisellä laitteella on kuitenkin hyvä sirpaleiden vaikutusetäisyys, tiheys ja läpäisykyky. Sen lisäksi järjestelmä on erittäin tarkka.

Mihin lähteeseen tämä "hyvä sirpaleiden vaikutusetäisyys, tiheys ja läpäisykyky" oikein perustuu?

Olet kirjoittanut itsekin, että vaikutus perustuu pääasiassa pieniin sirpaleisiin. Kuten hyvin tunnettua, pienempi sirpale menettää nopeammin nopeutensa ja sitä myöten läpäisykykynsä kuin iso. Sirpaleet ovat siis lähes hyödyttömiä, ellei raketti osu melkein kohdalle.

Vaikutus tulee pääasiassa siis pienistä sirpaleista joilla saadaan suuri sirpatiheys ja vaikutus elävään voimaan ja sitten löytyy ne suuremmat "tangot" jotka omaavat paremman vaikutuksen panssaroituihin maaleihin kauempana.

http://maanpuolustus.net/threads/tykistö.283/page-216#post-288073

Jotakin panssarinläpäisykykyäkin on mukaan ympätty, hyvä hyvä, mutta se on silti epäilyttävää. Proileri tiivistää mielestäni hyvin asian tässä viestissään. Proilerin esille nostama läpäisykyky matkan päässä on validi seikka. Toinen, mielestäni merkittävämpi seikka on vaikutus maalissa. DPICM-tytärammus ampuu suunnatun räjähdysvaikutuksensa vaunun katosta läpi. Yksittäinen sirpale on metallinpala, joka voi osua johonkin kriittiseen (ammukset, moottori, ajaja) tai sitten ei. Vaikka DPICM-tytärammuskaan ei osuisi mihinkään kriittiseen, on pelkkä painevaikutus panssarihaupitsin sisällä luullakseni riittävä tekemään vakavaa vahinkoa kuulolle ja sitä kautta miehistön toimintakyvylle.

Tarkkuus on totta, mutta samaa GMLRS-rakettia olisi ollut tarjolla rypäleammuksilla varustettuna, tarkkuuden kärsimättä. Se olisi ollut se optimaalinen ja paras valinta vastatykistötoimintaan, jos minulta kysytään.
 
Henkilökohtaisen IR-suojatun naven voi tehdä ompelemalla vihreään avaruuspeittoon naamioverkkoa. Itse ajattelin kokeilla ensi kesänä tätä ja katsoa miten lämppärin läpi katsottuna tuo näyttää. Avaruuspeitot maksaa 3-5 euroa ja lekasta ostaa navea muutamalla eurolla metri. Kappalehinnaksi tulee helposti alle 10€, ehkä muutaman euron enemmän jos ostaa komponentit ja vie lekaan työstettäväksi, jos ei omaa ompelukonetta/taitoa käyttää sitä/naista joka käyttäisi sitä.
Tarkoitin että se polttomoottori UAV näkyy :)
 
Määrästä ja kantamasta olemme eri mieltä: 155 K 83 on kantamaltaan toki pisimmästä päästä tykistöaseitamme, mutta ei mitenkään optimaalinen vastatykistökäyttöön kantamansa puolesta. 155 K 98 on jo ihan hyvä, mutta niitä on käytössä valitettavasti vain vähän. Tykistöllemme on varmasti muitakin maaleja kuin vihollisen tykistö. Toki, paljastunut vihollisen patteristo on varmasti korkeamman prioriteetin maali kuin yksittäinen tiedustelujoukkue, mutta joskus voi tulla vastaan haasteellisempiakin valintoja. Eli siis, aseita ei välttämättä riitä aina vastatykistötoimintaan.

Sirpalekranaatilla vaikutus on silti selvästi heikompi kuin jos ammuttaisiin DPICM-rypäleitä. Aina jotakin vaikutusta saadaan aikaan, mutta kyse onkin siitä, että käytettävissä oleva ampumatarvike vaikuttaa osaltaan siihen, miten maalit priorisoidaan. Ei ehkä ole järkeä ampua arvokastakaan maalia, jos vaikutus jää suurella todennäköisyydellä vähäiseksi, jos hieman vähemmän arvokkaaseen maaliin saataisiin suurella todennäköisyydellä hyvä vaikutus.



http://www.arcic.army.mil/Articles/...More-What-This-Means-For-The-US-Military.aspx

Venäläisen PSH-panssaroinnin taso? Wikipediasta löytynee tarkat seinämävahvuudet, mutta olen vakuuttunut siitä, että kannelle tippuva suunnatun asevaikutuksen tytärammus on tehokkaampi kuin 30 metrin päässä räjähtävä sirpalekranaatti.



Mihin lähteeseen tämä "hyvä sirpaleiden vaikutusetäisyys, tiheys ja läpäisykyky" oikein perustuu?

Olet kirjoittanut itsekin, että vaikutus perustuu pääasiassa pieniin sirpaleisiin. Kuten hyvin tunnettua, pienempi sirpale menettää nopeammin nopeutensa ja sitä myöten läpäisykykynsä kuin iso. Sirpaleet ovat siis lähes hyödyttömiä, ellei raketti osu melkein kohdalle.



http://maanpuolustus.net/threads/tykistö.283/page-216#post-288073

Jotakin panssarinläpäisykykyäkin on mukaan ympätty, hyvä hyvä, mutta se on silti epäilyttävää. Proileri tiivistää mielestäni hyvin asian tässä viestissään. Proilerin esille nostama läpäisykyky matkan päässä on validi seikka. Toinen, mielestäni merkittävämpi seikka on vaikutus maalissa. DPICM-tytärammus ampuu suunnatun räjähdysvaikutuksensa vaunun katosta läpi. Yksittäinen sirpale on metallinpala, joka voi osua johonkin kriittiseen (ammukset, moottori, ajaja) tai sitten ei. Vaikka DPICM-tytärammuskaan ei osuisi mihinkään kriittiseen, on pelkkä painevaikutus panssarihaupitsin sisällä luullakseni riittävä tekemään vakavaa vahinkoa kuulolle ja sitä kautta miehistön toimintakyvylle.

Tarkkuus on totta, mutta samaa GMLRS-rakettia olisi ollut tarjolla rypäleammuksilla varustettuna, tarkkuuden kärsimättä. Se olisi ollut se optimaalinen ja paras valinta vastatykistötoimintaan, jos minulta kysytään.

Kyllä sen K 83 (39-cal) on nyt vaan riitettävä. Toki jos vastapuolella on pidemmän kantaman aseet niin tietysti vaikeaksi menee, mutta joka tapauksessa tykit sijoitetaan niin että ei tarvitse ampua lyhyille tai pitkille etäisyyksille ja tämä tarjoaa mahdollisuuden myös 39-cal tykistölle. Raskaiden PSTOjen päätehtävä on operatiivinen tulenkäyttö ja siihen kyllä kuuluu merkittävänä osana vastatykistötoiminta.

Rypäleammuksen teho on siis sirpalekranaattia parempi? Yllätys!

Wikistä löytyy. Et viitsinyt kuitenkaan linkittää.

GMLRS-AW suorituskyvyn arvioni perustuu ainoastaan testivideoihin ja siihen että jenkit on korvaamassa sillä rypäleammuksensa siis kaikki DPICM raketit. Yhdessä räjähdeaineen määrän yms. teho on aivan varmasti riittävä vastatykistötehtäviin. Tai sitten on hankittu paskaa.

Tuo @proileri viesti ei ollut aivan täysin paikkaansapitävä tai käytännön tilanteeseen sopiva koska se perustui videoon ja juuri kyseisessä ammunnassa raketti räjähti maassa eikä ilmassa jolloin saavutetaan paras mahdollinen sirpalevaikutus. Hän taisi tässä jopa olla ainakin osittain samaa mieltä.
 
Wikistä löytyy. Et viitsinyt kuitenkaan linkittää.

Толщина листов корпуса и башни достигает 20 мм[17][18].

https://ru.wikipedia.org/wiki/2С1#.D0.91.D1.80.D0.BE.D0.BD.D0.B5.D0.B2.D0.BE.D0.B9_.D0.BA.D0.BE.D1.80.D0.BF.D1.83.D1.81_.D0.B8_.D0.B1.D0.B0.D1.88.D0.BD.D1.8F

Толщина листов корпуса и башни составляет 15 мм[1][22].

https://ru.wikipedia.org/wiki/Мста-С#.D0.91.D1.80.D0.BE.D0.BD.D0.B5.D0.B2.D0.BE.D0.B9_.D0.BA.D0.BE.D1.80.D0.BF.D1.83.D1.81_.D0.B8_.D0.B1.D0.B0.D1.88.D0.BD.D1.8F

Google Translate kääntää, mikäli et osaa venäjää.

Armor 15 mm (hull)
30 mm (turret and hull front)[1]

https://en.wikipedia.org/wiki/2S3_Akatsiya

GMLRS-AW suorituskyvyn arvioni perustuu ainoastaan testivideoihin ja siihen että jenkit on korvaamassa sillä rypäleammuksensa siis kaikki DPICM raketit. Yhdessä räjähdeaineen määrän yms. teho on aivan varmasti riittävä vastatykistötehtäviin. Tai sitten on hankittu paskaa.

Yhdysvaltojen korvauspäätökseen vaikuttanee sellaiset seikat, jotka eivät ole kaikilta osin relevantteja puhuttaessa Suomen vastatykistötoiminnasta. Esimerkiksi yleisesti ottaen on hyödyllistä, ettei maastoon jää paljoa suutareita. Vastatykistötoiminnassa sillä ei kuitenkaan Suomen olosuhteissa ole juurikaan merkitystä, koska me tuskin pystymme ottamaan takaisin vihollisen valtaamaa aluetta. Toisin sanottuna, kaikki vihollisen puolelle ammuttu myös jää rajan sille puolelle.

Toinen juttu on, että Yhdysvallat ei enää valmistaudu suurvaltojen panssariarmeijoiden yhteenottoihin, toisin kuin kylmän sodan aikana. Yhdysvallat sotii siirtomaasotia, Suomi ei. Suomen vihollinen on sama kuin aina vuoden 1945 jälkeen: idästä tuleva panssaroitu suurvaltavihollinen. Tämä vaikuttaa kiinteästi hankintapäätöksiin, tai ainakin sen pitäisi.

Aiheesta muualla:

Presently, no replacement has been identified for the vast stockpile of howitzer munitions that will be eliminated in just a few years. Unfortunately, the debate within the U.S. military about potential replacements is side-tracked by a widespread perception that wars in which cluster munitions would be useful are a thing of the past so the United States does not need to prepare for them. In other words, many in the defense community seem to believe that the United States is not likely to engage in future conflicts involving large enemy armor and infantry formations. By implication, the United States would then no longer need to be able to saturate a large area with massed artillery fire, as precision fire with fewer cannons will do the job just fine. This camp argues that future state adversaries will not apply combined-arms maneuver against the United States because of our overmatch in technology, particularly in air superiority.
 
@Huhta Silloin kun ollaan lähellä vihollisen ilmatorjuntayksiköitä (esim. <20 km) on lentokone tai lennokki lähes aina ilmatorjunnan vaikutusalueella. Toki on maastonmuotoja jne jotka hetkellisesti estävät maalittamisen tai ilmatorjuntayksikön tuliasemassa on katveita, mutta pääpiirteittäin se menee noin. Syynä lentokoneen suurempi nopeus ja siitä johtuen ei voida lentää aivan puittenlatvojen tasalla eikä myöskään käyttää kaikkia maastonkohtia hyväksi kuten helikopterilla voidaan. Helikopteri ei ole niin alttiina ilmatorjunnalle varsinkin jos se lentää koko ajan omien joukkojen hallussa olevalla alueella.

Pienen lennokin nopeus on huomattavasti lähempänä helikopteria kuin suihkuhävittäjää. Silta osin lennokkia olisi huomattavasti mielekkäämpää verrata helikoptereihin kuin lentokoneisiin.

Lentoposti:

UAV lentää 30-70 solmun nopeudella ja akuista saadaan irti toiminta-aikaa 3-4 tuntia. Lennolla se on gyrostabilisoitu. Hyötykuormaa, kuten kameroita, lennokki pystyy ottamaan 1,5 kg.
 
No joo, SJ omaa sinällään validin pointin, jota en tullut huomioineeksi. Nähdäkseni on kuitenkin epäilyttävää, onko reagointinopeus tällöin riittävä. Jos lennokki on 5 kilometrin päässä tykistön tuliasemista, ja suuliekit tulevat havaituksi, niin kaunko kuluu aikaa asemien paikantamiseen? Väitän, että kauemmin kuin vastatykistötutkalla. Kaikki tuo aika on avuksi vihollisen irtautumiseen.

Jälkimmäinen juttu on mielenkiintoinen idea-tasolla, mutta onko liikkuvan maalin ampuminen tykistöllä kovinkin yleistä? Voisi ajatella, että kranaattien lentoajan takia homma ei olisi kovin helppoa.

Jos reagointinopeus ei yhdellä lennokilla riitä, niin käytä kahta ja ota ristisuuntima.

Enkä oikeastaan näe ongelmaa tuossa liikkuvaan maaliin ampumisessa (siis, jos käytössä on lennokki joka kertoo mitä vihollinen milloinkin tekee), etenkään jos käytössä on erikoisammuksia. Homma menee periaatteessa niin, että lennokki paikantaa sen mihin suunaan vihollinen väistää, eli mikä tie ja mikä suunta. Sen jälkeen valitaan jokin mutka tai risteys mihin päätetään ampua ja odotetaan saattueen saapumista. Tietenkään koko patteria ei varmaankaan yhdellä kertaa saada iskun alle, mutta ei kai tässä muutenkaan oleteta, että koko patteri saataisiin kerralla tuhottua?

Asiaa kun miettii, niin hinattavan patterin olisi ehkä jopa parempi jäädä asemiin, koska kuorma-auton perässä patteri on muutenkin haavoittuvaisempi tykistölle, kuin asemissa.


Mitä tulee lentokorkeuksiin, niin Einomiehen ehdottama 100-150 metriä (AGL) on jo todella paljon. Noin korkealla lentävä lennokki ei enää jää alakatveeseen, jos alueella on hyvän (tai edes kohtalaisen) tuliaseman löytänyt Tunguska tai Pantsir. Sitä en sitten osaa sanoa, kuinka paljon lennokeissa on häiveominaisuuksia, mutta hinnasta päätellen Orbiter ei ole mikään lennokkien F-35 (eli siis äärimmäisen heikosti havaittava).

Uskoisin, että noissa lennokeissa on tarpeeksi häiveominaisuuksia, että sitä ei IRST systeemillä helpolla löytäisi, jos sellainen Tunguskassa tai Pantsirissa olisi (tietääkseni IP kamera löytyy mitta se on vain maalin seurantaan, ei etsintään). Joten ne joutuisivat käyttämään tutkaansa ja sitten niillä olisi täsmälleen samat ongelmat kuin vastatykistö tutkilla. Ja uskoisin, että molemmat noista IT-laveteista ovat täysin kelvollisia maaleja tykistölle. Lisäksi muistelen aikaisemmin olleen puhetta siitä, että ne hyvät IT asemat voivat olla melkoisen helppo arvata.
 
Henkilökohtaisen IR-suojatun naven voi tehdä ompelemalla vihreään avaruuspeittoon naamioverkkoa. Itse ajattelin kokeilla ensi kesänä tätä ja katsoa miten lämppärin läpi katsottuna tuo näyttää. Avaruuspeitot maksaa 3-5 euroa ja lekasta ostaa navea muutamalla eurolla metri. Kappalehinnaksi tulee helposti alle 10€, ehkä muutaman euron enemmän jos ostaa komponentit ja vie lekaan työstettäväksi, jos ei omaa ompelukonetta/taitoa käyttää sitä/naista joka käyttäisi sitä.

Mistä te muuten noita kunnollisia avaruuslakanoita löydätte? Siis noita "egen tai kaksi" folioita olen kyllä löytänyt, mutta niistähän ei nyt ole kyse, vai mitä? Nyt on kyse niistä laavukankaaksi soveltuvista peitteistä joissa on se metalisoitu pinta toisella puolella.

Ja samalla kannattaa myös muistaa, että ainakin ne folio tyyppiset avaruuspeitot näkyy sitten tutkassa.

Toisaalta, IP naven saa aikaan sitenkin, että ostaa tavallisen vihreän kevytpeitteen ja laittaa sen päälle naamioverkkoa. Tämä toimii niin kauan kun pysyt tarpeeksi kaukana siitä navesta, että sinun ruumiinlämpö tai uloshengitys ei pääse lämmittämään sitä peittoa.
 
Enkä oikeastaan näe ongelmaa tuossa liikkuvaan maaliin ampumisessa (siis, jos käytössä on lennokki joka kertoo mitä vihollinen milloinkin tekee), etenkään jos käytössä on erikoisammuksia. Homma menee periaatteessa niin, että lennokki paikantaa sen mihin suunaan vihollinen väistää, eli mikä tie ja mikä suunta. Sen jälkeen valitaan jokin mutka tai risteys mihin päätetään ampua ja odotetaan saattueen saapumista. Tietenkään koko patteria ei varmaankaan yhdellä kertaa saada iskun alle, mutta ei kai tässä muutenkaan oleteta, että koko patteri saataisiin kerralla tuhottua?

Tuota ajattelin itsekin ensin, mutta teloilla liikkuva tykkikalusto monimutkaistanee kalkulaatiota. Vai? Muuttujia on paljon, mm. maasto ja sää (kelirikko jne.), mutta ei se kovin teihin sidottua toimintaa ole. Ainakin Suomen puolella rajaa erinäköistä peltoa, mökkitietä ja metsäkoneenuraa on jo runsaasti.

Uskoisin, että noissa lennokeissa on tarpeeksi häiveominaisuuksia, että sitä ei IRST systeemillä helpolla löytäisi, jos sellainen Tunguskassa tai Pantsirissa olisi (tietääkseni IP kamera löytyy mitta se on vain maalin seurantaan, ei etsintään). Joten ne joutuisivat käyttämään tutkaansa ja sitten niillä olisi täsmälleen samat ongelmat kuin vastatykistö tutkilla. Ja uskoisin, että molemmat noista IT-laveteista ovat täysin kelvollisia maaleja tykistölle. Lisäksi muistelen aikaisemmin olleen puhetta siitä, että ne hyvät IT asemat voivat olla melkoisen helppo arvata.

IRST:n kyvyt ovat tosiaan siinä rajoilla, mutta siis, miksi Pantsirin tutkaa ei voi käyttää?

Me emme ole USAF, joka rätkäisee jokaista mittaavaa tutkaa vastaan HARM:n. Sitä paitsi tutkan paikantaminen maasta käsin tuskin on ihan yhtä triviaalia kuin ilmasta käsin. Joitakin suomalaisia ELSO-joukkoja on, mutta missä niitä on, ja kuinka tarkkaan ne saavat määritettyä tutkan etäisyyden/suunnan? Painopistealueella voi onnistua, varauksella, mutta sivustoissa lienee hiljaista.

Lisäksi on perinteiset vastakeinojen vastakeinot: tutkia liikutellaan ja niillä mitataan vain lyhyt aika yhdestä paikasta. Mahdollisesti voidaan nojata ulkopuolisiin tutkiin, jotka antavat ennakkovaroituksen ilmatorjuntaohjusyksikolle (Pantsir), kun lennokki on kantamalla. Tässä on myös se, että jos ollaan sivusuunnalla, niin siellä ei välttämättä ole tarjolla kuin vedettävä 155 mm, jos sitäkään. Näin ollen tutka ei välttämättä ole lainkaan tykin kantamalla. Pantsir itse voi olla, mutta jos se pysyy hiljaa odotellen h-hetkeä, on sen löytäminen täysin arpapeliä.

IT:n asemien paikantamisesta karttaan katsomalla olen samaa mieltä kuin tykistönkin kohdalla. Eivät ne asemat umpimetsässä voi olla, mutta eivät ne välttämättä ole sillä kuivalla ja mukavalla niityllä. Jos alueella on yksi puuton kukkula, niin en usko Pantsir-yksikön olevan juuri sen huipulla. Tai noh, voihan se ollakin, mutta vähän epäilen. :)
 
Mistä te muuten noita kunnollisia avaruuslakanoita löydätte? Siis noita "egen tai kaksi" folioita olen kyllä löytänyt, mutta niistähän ei nyt ole kyse, vai mitä? Nyt on kyse niistä laavukankaaksi soveltuvista peitteistä joissa on se metalisoitu pinta toisella puolella.

Partioaitasta:

http://www.partioaitta.fi/savotta-avaruuspeite

Hintaakin on kyllä sitten ihan mukavasti. Mut hei, kotimainen teollisuus!!!!! :camo:
 
Tuota ajattelin itsekin ensin, mutta teloilla liikkuva tykkikalusto monimutkaistanee kalkulaatiota. Vai? Muuttujia on paljon, mm. maasto ja sää (kelirikko jne.), mutta ei se kovin teihin sidottua toimintaa ole. Ainakin Suomen puolella rajaa erinäköistä peltoa, mökkitietä ja metsäkoneenuraa on jo runsaasti.

Kyllähän se monimutkaistaa, mutta periaatteessa nekin joutuvat käyttämään jotakin uraa, jotka yleensä ovat meidän kartoilla. Ja sitten on se seikka, että mitä mienempi ura, niin sitä hitaampi vauhti. Jos ne poukkaa johonkin umpi metsään, niin näkisin tämänkin jonkinlaisena voittona, koska sieltä ulos pääsemiseen voipi mennä aikaa ja joku vaunu saattaa jäädä johonkin kiinni. Ja se lennokki on oletettavasti yhä siinä päällä. Siis johonkinhan ne viholliset ovat suunnitelleet kokoontuvansa väistön jälkeen ja sen jälkeen ne koettavat mennä seuraavaan asemaan uutta tulitehtävää varten. Eli mitä enemmän vihollinen väistää, niin sitä vähemmän vihollisella on tykistöä käytössä.

IRST:n kyvyt ovat tosiaan siinä rajoilla, mutta siis, miksi Pantsirin tutkaa ei voi käyttää?

Siis vihollisen olisi pakko käyttää sitä tutkaa ja silloin tutka on havaittavissa. Jos se pantsir on tarpeeksi lähellä ampuakseen tykistölle maaleja etsivää lennokkia, niin silloin se oletettavasti on myös tykistön kantamalla.

Me emme ole USAF, joka rätkäisee jokaista mittaavaa tutkaa vastaan HARM:n. Sitä paitsi tutkan paikantaminen maasta käsin tuskin on ihan yhtä triviaalia kuin ilmasta käsin. Joitakin suomalaisia ELSO-joukkoja on, mutta missä niitä on, ja kuinka tarkkaan ne saavat määritettyä tutkan etäisyyden/suunnan? Painopistealueella voi onnistua, varauksella, mutta sivustoissa lienee hiljaista.

No, painopistealueella ne IT vaunutkin on, kuten myös meidän lennokitkin.

Lisäksi on perinteiset vastakeinojen vastakeinot: tutkia liikutellaan ja niillä mitataan vain lyhyt aika yhdestä paikasta. Mahdollisesti voidaan nojata ulkopuolisiin tutkiin, jotka antavat ennakkovaroituksen ilmatorjuntaohjusyksikolle (Pantsir), kun lennokki on kantamalla. Tässä on myös se, että jos ollaan sivusuunnalla, niin siellä ei välttämättä ole tarjolla kuin vedettävä 155 mm, jos sitäkään. Näin ollen tutka ei välttämättä ole lainkaan tykin kantamalla. Pantsir itse voi olla, mutta jos se pysyy hiljaa odotellen h-hetkeä, on sen löytäminen täysin arpapeliä.

Jos se tutka on edes LÄVA tutkan luokkaa, niin eikö se ole ihan riittävä maali vaikka GMLRS:lle? Ja jos tämä kannustaa vihollista tutkien siirtämiseen, niin aina parempi. Ja kun noita vehkeitä liikutellaan, niin siinä samalla ne luultavasti havaitaan meidän tiedustelijoiden toimesta, mahdollisesti myös sissitoimintaa harrastavien toimesta.
 
Partioaitasta:

http://www.partioaitta.fi/savotta-avaruuspeite

Hintaakin on kyllä sitten ihan mukavasti. Mut hei, kotimainen teollisuus!!!!! :camo:

Olen kyllä melko varma ettei ole kotimaista teollisuutta nähnytkään :D

Tietenkin näppärä taistelija ottaa pressun ja liimaa siihen heijastinkalvon esim. spray-liimalla. Jos paksumman haluaa niin sitten voisi tulla kyseeseen muovipohjalla varustettu piknik/retkihuopa mitä saa esim. Biltemasta.
 
Tietenkin näppärä taistelija ottaa pressun ja liimaa siihen heijastinkalvon esim. spray-liimalla. Jos paksumman haluaa niin sitten voisi tulla kyseeseen muovipohjalla varustettu piknik/retkihuopa mitä saa esim. Biltemasta.

Ensimmäisessä Gulf -sodassa Irakin joukot toimivat juuri näin. Aavikko on epäkiitollinen paikka lämppäreitä vastaan, koska pilvetön taivas imee lämmön maasta yöllä. Silloin ihmisen aiheuttama kontrasti on suuri.
Pienensivät sitä tavallisia villahuopia käyttäen. Varmaan lämpökameratkaan ei olleet niin kehittyneitä.
 
Tykistö kuitenkin vaihtaa tuliasemia, kun 3/4 kantamasta on käytetty eli K83 23km ja K98 30km (luvut suuntaa antavia). K83 kantama tavan sirpaleella taitaa olla 24km, joten perävirtauskranaatteja ei edes käytettäisi kuin todella kaukana oleviin maaleihin. Muutenkin tykistölläkin pyritään ampumaan mahdollisimman läheltä. 39 kaliiperinen on ihan pätevä vastatykistötoimintaan venäläisiä vastaan, koska heidän tykistö tulee alle 10km päästä etummaisista joukoista. Todennäköinen amet vastatykistötoimminnassa voisi olla 20km, joten jo kevyillä raketinheittimillä voisi riittää amet vanhallakin a-tarvikkeella. Raketinheittimiin voisi muutenkin panostaa lisää ja hankkia korvaava aluesaturaatiokyky kun 122RAKH poistuu. Miksi ihmeessä emme voisi apinoida venäläisiä tässä asiassa, kun toimintatapa on koettu toimivaksi Ulrainassa?
 
Ensimmäisessä Gulf -sodassa Irakin joukot toimivat juuri näin. Aavikko on epäkiitollinen paikka lämppäreitä vastaan, koska pilvetön taivas imee lämmön maasta yöllä. Silloin ihmisen aiheuttama kontrasti on suuri.
Pienensivät sitä tavallisia villahuopia käyttäen. Varmaan lämpökameratkaan ei olleet niin kehittyneitä.

Noita lämppäristäerottumisia mietittiin mm. tuolla IR-suojausthreadissa: http://maanpuolustus.net/threads/infrapunasuojaus-varusteissa.4751/ - voisi varmaan sinne siirtää jatkokeskustelut.
 
Back
Top