Meinasin just editoida kun sain tarkastettua tiedot mutta ehdit ensin.
Suomen Tykistömuseon julkaisu n:o 12 vuodelta 2011:
" Vaikk' on synkeä yö, tykki leimua lyö"
Meinasin just editoida kun sain tarkastettua tiedot mutta ehdit ensin.
Suomen Tykistömuseon julkaisu n:o 12 vuodelta 2011:
" Vaikk' on synkeä yö, tykki leimua lyö"
Onks se sellainen missä on kaksi kuvaa tuosta Maakotkasta (sisä ja ulkokuva).
Teka-versiosta ei ole lainkaan kuvaa. Vanhemmasta laitteistosta on sisäkuva.
Maakotkaakin on jossain vastaavassa julkaisussa esitelty.
No miten sitä teknisempää tiedustelukykyä pitäisi parantaa? @Old Boy mikä siinä äänitiedustelussa mättää?
Veli @peelo kun kirjoitin äänimittauksen alasajosta en ottanut kantaa äänimittaukseen vaan kerroin mitä aikanaan tapahtui. Mutta otetaan kantaa, kun tämä on keskustelupalsta:
Äänimittaustoiminta sisältää muutakin kun ne mikrofonit ja analysointilaitteiston. Kun homma vuosituhannen vaihteessa lopetettiin, oli meillä itse kehitetty tietokonepohjainen keskusyksikkö joka isolta
osalta perustui TeknT Ossi Ojasen väikkäriin äänennopeuden vaihteluista. Tältä osin siis korkeatasoista tiedettä. Mutta silloisen muistaakseni itävaltalaisen mittauslaitteiston mikrofonit piti levittää 10 km
levyiseen rintamaan, jotta voidaan mitata 15 km etäisyydelle. Nämä mikrofonit tarvitsivat parikaapeliyhteyden ja niiden paikat tuli mitata 1 m tarkkuudella. Viimemainittu kuulostaa helpolta, mutta jotta
tämä homma onnistui siihen tarvittiin ei niin kenttäkelpoiset siviilimittauslaitteet, joiden militarisointi tarkoitti ainoastaan sitä, että kirkkaankeltainen jalusta maalattiin intin vihreäksi.
Tiedustelupatterin sa-henkilöstö muodostui siis suurimmaksi osaksi puhelin- ja mittausmiehistä. Toiminta sitoi ison määrän erikoiskoulutettuja johtajia, joilla ei käytännössä ollut kovin kummoista pätevyyttä
muihin tehtäviin, vaikka nimellisesti olivat myös tulenjohtajia ja tj-aliupseereita. Ryhmittyminen uuteen asemaan vaati aikaa koko pitkän päivän ja kilometrien mittaiset kaapeliyhteydet aiheuttivat ainan
välilla mittauksiin katkoksia. Silloinen tekniikka sopi siis lähinnä asemasodan olosuhteisiin eikä nykyaikaisen taistelukentän liikkuviin sotatoimiin.
On tavallaan helppo ymmärtää miksi tehtiiin päätös luopua äänimittauksesta. 90 -luku oli Maavoimissa suuren lentoinnostuksen aikaa helikopterihaaveiluineen. Kyllä myönnän itsekin, että Ranger -lennokin
videokuvan kursorin mukana muuttuvien koordinaattien näkeminen ensi kertaa oli varsinainen tekninen elämys. Kun tiesi millaisen työn takana olivat vanhemmat metodit. Saattoi olla, että TiedPstossakin
pidettiin hienompana lennokin lennättämistä, kun rämpiä kela selässä pimeässä märässä metsässä. Siitä huolimatta, että videokuva ei ole tiedusteluväline oikeastaan lainkaan vaan johtamisen apuväline.
Oliko päätös sitten oikea? HALO -äänimittauslaitteisto käytti ns lyhytkantametodia, jonka tarvittavia mittoja en kylläkään enää muista. Mikrofonien tiedonsiirto tapahtui langattomasti, mutta en osaa sanoa,
oliko esim häirinnänsietoon kiinnitetty riittävästi huomiota. Tänä aikanahan maailman sotatekniikkakaupat alkoivat suuntautua ns nykyaikaisiin siirtomaasotiin. Hankkimatta laitteisto siis kuitenkin jäi.
Hinta joka tapauksessa oli vain osa vastatykistötutkan kustannuksista. Kuitenkin myös miehet ovat nykyään vahvuuksien supistuessa kortilla ja tämä usein unohdettu seikka on ilman muuta myös vaikuttanut
tehtyyn päätökseen.
Jotenkin ollut käsitys että laitteistona oli AN/TNS-10 jenkeist.
The DIVARTY TAB is currently equipped with four sound ranging sets--the AN/TNS-10. Two AN/TNS-10 are used with an OL-274 computer, two radio data links, AN/GRA-114, and two sound plotting sets, M-53. Two AN/TNS-10 systems can cover an area 10 kilometers in width and approximately 20 kilometers in depth.
Under favorable conditions, accuracies of 0-150 meters can be obtained. Sound ranging does not require line-of-sight and can be used, therefore, to locate enemy artillery in defilade. It is particularly effective in fog. It is a passive collection system. It is not vulnerable to enemy detection and subsequent jamming or destruction. Gusty winds, mountainous terrain, and heavy bombardment are factors which limit its performance.
The DIVARTY TAB is currently equipped with four sound ranging sets--the AN/TNS-10. Two AN/TNS-10 are used with an OL-274 computer, two radio data links, AN/GRA-114, and two sound plotting sets, M-53. Two AN/TNS-10 systems can cover an area 10 kilometers in width and approximately 20 kilometers in depth.
Under favorable conditions, accuracies of 0-150 meters can be obtained. Sound ranging does not require line-of-sight and can be used, therefore, to locate enemy artillery in defilade. It is particularly effective in fog. It is a passive collection system. It is not vulnerable to enemy detection and subsequent jamming or destruction. Gusty winds, mountainous terrain, and heavy bombardment are factors which limit its performance.
Väittäisin, että sen tarkoitus ei ole kertoa ulkonaolijoille, että kannattaa suojata kuulo. En jaksa myöskään uskoa, että se on palovaroitin, joskin se ilmeisesti aktivoitui heti laukauksen jälkeen.
karponaattori
Alikersantti
Jostain piipityksen on tarkoitus varoittaa, koska videon lopussa kaveri käy kuittaamassa ja piipitys loppuu. Tietoa ei ole, mutta veikkaisin tykistöpäätettä (onboard computer). Piipitys ilmoittaisi saapuneesta tulikomennosta ja kuittaamalla viestittiin tehtävä ammutuksi.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Kofeeinipärinöissäni aloin miettimään, että miksei osalla taisteluosastoista voisi olla 152 H 55? Toki pitää mennä ajassa muutamia vuosia taakse päin kun taisteluosastokonseptia suunniteltiin ja SA-joukkojen määrää laskettiin 230000. Olivatko tykit niin kuluneet, eikö a-tarviketta ollut vai molempia? Jokin muu syy? Taisteluosastolle 18km kantava 152 millinen olisi huippujuttu, sitä tulivoiman määrää.
Koska niitä oli aika vähän ja lisäksi oli H 88 variantteja ja kun vaihtoehtona on D-30 niin se pieni kantaman lisäys ei oikeuta tupla painoa ja puolta hitaampaa tulinopeutta.
kertakenttään
Ylipäällikkö
D-20 oli vissiin päälle sata kappaletta, niin siitä olisi saanut puolen tusinaa patteristoa. Wikipedian mukaan tulinopeus 5-6 laukausta minuutissa. Ihan sama vaikka se painaa enemmän, onko se oikea ongelma? Kantama on kuitenkin pari kilsaa parempi, joten paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kaikkialle taisteluosaston vastuualueelle, 122H psto ampuu 2,4 tonnia minuutissa ja 152H psto 4,0 tonnia jos tulinopeus 5 ls/min, 4,8 tonnia jos 6ls/min. Raskaammalla kranaatilla on luonnollisesti reilusti suurempi vaikutus, joten se antaa anteeksi tulinopeuden laskua.
Jos 152 milliset olisi säästetty stenalta olisi voitu ottaa käyttöön kahden kaliiperin järjestelmä. Heittomistöllä 81 ja 120, tykistöllä 152 ja 155. Tässä olisi ollut tulivoimaa ja selkeyttä. 122H olisi RA leiritykkinä kuten 130K on nykyään.
Viimeksi muokattu:
Yhdellä jätkälläkö ne ampuu tuolla?
PJ85
Eversti
Olisiko Mekeiltä ja Moteilta otettu panssarihaupitsit pois? Supistuukohan edellämainittut joka tapauksessa vahvennetuiksi pataljooniksi ensi vuosikymmenellä? Jotenkin ajattelisin että uudet tykit tulisi operatiivisille prikaateille ja ylijohdon tykistön käyttöön?
Näin OT
Uudistetuilla Pv:n nettisivuilla (beta) KT kalustokuvasto http://beta.maavoimat.fi/kenttatykisto
Huomasitko muuten, että enkun kielinen wiki antaa huomattavasti suuremman tulinopeuden D-30:lle?
Maximum: 10–12 rpm
Sustained: 5–6 rpm
Tiedä sitä sitten käytännössä, mutta jos 6 rpm. on "sallittu" nopeus, niin onko tämä nyt vastaava homma mikä on KRH:lla niiden onnettomuuksien jäljiltä?
Tykin paino hinattavuuden kannalta ei varmaankaan ole enää ongelma, mutta käsiteltävyyden kannalta asia taitaa olla toinen. Raskaammalla kranaatilla on toki suurempi vaikutus, mutta kevyempiä saa yhdellä rekalla liikkumaan enemmän. Jos sen D-30:n tehossa on jotakin vikaa, niin suosittelen korjaamaan sitä vaikkapa herätesytyttimillä.
Tuollaisen videon löysin tulinopeudesta.
Niin, ja käsittääkseni tuo 122 millinen on ollut yleensäkin "kaikkien" suosiossa, joten sillä on varmaan ollut jotakin tekemistä asian kanssa.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Enpä tullut ajateltua noita. No ehkä 122 PSH olisi saanut jäädä, mutta muuten vedettävät 152/155.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Sama tehosuhde säilyy, jos 152 laittaa hersyn. Asiassa on monta puolta, joita voi pyöritellä, mutta lopulta on kyse siitä mitä alunperin ollaan hakemassa. Molemmissa tykeissä on puolensa. Itse olen hakemassa tulivoimaa, jolloin jostain voi joutua karsimaan. Luulen, että se 6rpm on käytännöllinen nopeus kaikissa sää ja valaistusolosuhteissa, joka voidaan saavuttaa tämänhetkisellä koulutuksella.
Veli @SJ, 152 H 88 oli rakennelma sukupolvea vanhemmista tykeistä, joita saatiin sotasaaliiksi ja ostettiin Saksasta sodan aikana. Alkuperäiset aihiot olivat 152 H 37, 152 H 38 sekä 152 H 40. Ne muodosti
kylmän sodan ajan raskaiden pstojen tykit (130 K 54:n ohella). 80-luvulla näihin päätettiin vaihtaa uudet putket, koska rahaa uusien raskaiden tykkien hankintaan ei ollut. Siis enempää, kun käytettiin
155 K 83 hankkeeseen. Myös lavettia jouduttiin vahvistamaan ja projekti oli kaiken kaikkiaan työläämpi kuin suunnitteluvaiheessa oli ennakoitu. Kun valmista tuli tehtiin ns Saksan kauppa ja uudistetut
tykit jäivät "ilman sijoitusta" ja romutettiin pian.
Ketään väheksymättä ja (toivottavasti) loukkaamatta voi tykkien tulinopeuskeskustelusta huomata mikä ero on nettitietojen ja todellisuuden kanssa. Ilmasotakeskusteluahan käydään toisella sivulla
lähes yksinomaan netistä löytyvien erilaisten numerotietojen kanssa.
Ei ole kysymys siitä kuinka pikaisesti nopea lataaja mättää tavaraa putkeen. Meillä ajatellaan, että ohi maalin mennyt kranaatti on hyödytön. Siten joka laukauksen jälkeen suuntaus tarkistetaan; varsinkin
raskaalla tykillä välttämättömyys. Kranaattiin pitää myös ehtiä kiinnittää sytytin ja asettaa oikea panos tykkiryhmällä, joka on lähes aina enemmän tai vähemmän vajaa. Putket eivät myöskään saa liikaa
kuumentua. Karkeasti voi sanoa, että kahden iskun jälkeen pitää pitää ainakin minuutin tauko. Sitten voi ampua yhden iskun lisää. Oikeat tulinopeudet ovat meillä siis: 122 H63 6 ls/min, 122 PsH 5 ls/min.
155 H 55 4 ls/min. Panssarihaupitsin hitaampi tahti johtuu tietysti siitä, että painavan kranaatin käsittely ahtaassa vaunussa on hitaampaa, kun useamman miehen voimin ulkoilmassa.
kertakenttään
Ylipäällikkö
4 ls/min tulee vielä 3,2 tonnia tavaraa minuutissa maaliin. Eli 33% enemmän painossa vaikka tulinopeus 33% pienempi kun kranaatti on kaksi kertaa painavampi (22kg vs 44kg). Wikipedian mukaan -88 päivitettyjä tykkejä sekä D-20 olisi ollut aikanaan yhteensä 253 kappaletta (42 kpl 152 H 88-40, 64 kpl 152 H 88-37, 21 kpl 152 H 88-31, ja 126 kpl 152 H 55). Oikea luku voi hieman heittää johtuen siitä, että osa kalustosta on kirjattu useamman kerran wikin englannin kielisillä sivuilla Maavoimien entisestä kalustosta. Tuolla määrällä tykkejä saisi 14 patteristoa ja 122 H 63 patteristoja on n. 26 kappaletta olettaen GEMI 2016 ilmotuksen 471 kappaletta pitävän paikkansa.