Pointtini oli se, että siinä missä yksi joukkue liikkuu vain pienen matkan hyökkäyksen kokonaisuudesta, niin itse hyökkäys menee moninkertaisen matkan ja hyökkäyksen kärki liikkuu siten siis paljon nopeammin, kuin yksittäinen joukkue. Etenkin kaupunkitaistelussa tämä korostuu, kun aiemmin kosketukseen joutuneiden joukkojen vielä taistellessa rakennusten sisällä, perässä tulevat joukot ovat jo edenneet kauas edelle. Myös kaupunkihyökkäyksen kaksiaaltoinen luonne (jos siis käytetään venäläistyyppistä taktiikkaa, joka sopii hyvin silloin, kun hyökkäävä joukko on määrällisesti ja tulituellisesti ylivoimainen, kuten meidän tapauksessamme vihollisen maahanlaskua vastaan olisi) auttaa hyökkäyksen kärjen etenemisessä suhteessa johonkin yhden joukkueen etenemisnopeuteen taistelussa. Hyökkäyksen kärki saattaa paahtaa jo kilometrien päässä, kun viimeisiä maahanlaskumiehiä vielä puhdistetaan hyökkäyksen alkumatkalla olleista rakennuksista.
Jos toisaalta mennään niin pitkälle, kuin Triandafillovin peräkkäisten operaatioiden teoriaan ja sen soveltamiseen, niin silloinhan tuo lakkaa olemasta tosi (koska tällöin kaikki joukot etenevät useamman operaation aikana yhtä paljon ja yhtä nopeasti, kun siirtymiset ja lepo otetaan huomioon), mutta yhden hyökkäyksen aikana hyökkäyksen kärki etenee oleellisesti yhtä hyökkäykseen osallistuvaa joukkoa nopeammin.
Kurkistapa HSW:n sivuille, rakentavat kyllä Krabia, mutta mainostavat yhä tuotteinaan myös tuota Gozdzikiaan, joka on sikäläinen versio 2S1 Gvodzikista. Tuskin sitä kauppaisivat uutena, jos tuotantolinjat olisi purettu.
http://en.hsw.pl/defence-and-security/effector
http://en.hsw.pl/defence-and-security/effector/122-mm-self-propelled-howitzer-gozdzik
Niin, tietenkin työtähän se vaatii, että panoksia valmistetaan tasalaatuisiksi. Kemiallinen prosessi on kuitenkin aika yksinkertainen, ja lopputuotteen vaihtelevuus aiheuttaa sen, että valmistuserien on oltava suuria (tai muuten tosiaan tulee sekundaa). Tällöin eri valmistuseristä saatuja panoksien ajoaineita (ruutia tai vaihtoehtoisesti muita propellantteja) sekoitetaan keskenään, ja koelatauksien avulla määritetään sarjapanosten pussien koko. Jos prosessissa on paljon ongelmia, niin se alkaa syödä kyllä myös kantamaa, koska hyötysuhde heikkenee.
Työläs prosessihan se on, ja nykyisillä resursseilla käytännössä mahdoton, mutta jos olisi poliittista tahtoa, ei se olisi kuitenkaan vaikeaa.
Niin, jos korjauksia ei ole laskettu oikein tai niihin käytetyt arvot eivät ole oikeita, niin silloinhan mittaustulos menee päin honkia. Yleensä tulenjohtokäytössä (jossa sitä käytetään) suurin epätarkkuus tulee kuitenkin aivan muista tekijöistä. Parhaimmillaanhan päästään tuohon lukematarkkuuteen, jos korjaukset on laskettu oikein oikeilla arvoilla.
SA-tilannetta silmälläpitäen hyvä asia on se, että valmistelujen yhteydessä otetaan yhteiskorjaukset niissä paikoissa, joissa käsistä arvellaan tarvittavan.