käsisuuntakehällä?
No ei ihan niin!
Käsiskehän mittaustarkkuus 10 piirua tarkoittaisi 15 km etäisyydelle 150 m virhettä. Käytetään toki tilapäis-
välineenä, jos muuta ei ole käytettävissä. Yksinomaisena suunnanmittausvälineenä käsiskehä on kuitenkin ainoastaan kevyellä krh:lla.
Tykistö tarvitsee aina tarkan suunnan, jossa siis on alle 2 piirun virhe. Sen tuo paikantamisajoneuvo, jossa on
inertiaperiaatteella toimiva hyrrälaite. Jokaisella patterilla on oma ja vehje joutuu fyysisesti ajamaan tätä varten kaikkien jaosten kautta. Tämä tehdään ennen tykkien saapumista. Tykin tultua asemaan suunta kiinnitetään laitteeseen, jonka nimi on kollmiaattori. Kuvissa näkyy pieni laite kolmijalan päällä takaa katsottuna vasemmalla puolella. Tämän työn tekee tykkimiehistö, ei siis itse tarkan suunnan hankintaa.
Jokaisella aseella tulisi toki olla paikantamislaite, kuten veli @peelo kyseli. Tätä koskeva esitys tehtiin ja hylättiin
jo 90-luvulla. Samoin hylättiin esitys omasuojan parantamisesta. 122 PSH ei pitänyt edes olla hankintalistalla,
mutta 152 PSH:t olivat loppuunajettuja eli otettava mitä sai. Menetettiin pari km kantamaa sekä kunnon vaikutus
puolikoviin maaleihin. Näistä faktoista voi päätellä laitteen nykyaikaisuuden.
PSH:ta käytetään tukemaan hyökkäystaistelua. Uusi tst-metodi ei ole panssaritykistöllä käytössä vaan ammutaan
jaoksittain kootussa ryhmityksessä kuten aina ennenkin. Enää ei tosin tarvitse lankayhteyksiä vaan patterin komentopaikkaajoneuvosta tulikomennot siirtyvät digiradiolla. Tuliasemapäätteet antavat myös koordinaatit,
tosin ainoastaan GPS:n toimiessa.