Tykistö

K02:lla oli yksi hyvin suuri puute. Se oli tarkoitettu ainoastaan suora-ammuntaa varten, koska epäsuoraa ei vielä tykkiä suunniteltaessa oltu keksitty. K02:n oma kova juttu oli joustolavetti, jossa se oli yksi ensim-
mäisiä. Jos tai kun epäsuoraa piti ampua, jouduttiin kaivamaan iso kuoppa, johon tykki laitettiin takakenoon. Vain siten saatiin tarpeeksi korotusta putkelle. Tuttu homma kaikille vanhemmille tykkimiehille, koska
se oli vuosikymmenet yleisin leiritykki. Toinen ominaispiirre oli sama kaikille palkkilavettisille tykeille: sivusuuntaussektori vain +-50 piirua. Tykki piti siten karkeasuuunnata kuin sturmi ensin lavetista nostamalla.
Vasta sitten voitiin tehdä varsinainen suuntaaminen.

K02 muodosti Nliiton divisioonatykistön ja oli 20-luvulla vanhentunut joten sitä modernisointiin malliksi 02-30. Lavettia levennettiin ja tehtiin reikä rekyylistä peräytyvää putkea varten, jolloin tykkiä ei tarvinut
enää kaivaa maahan. Asemanvaihto nopeutui selvästi. Osaan laitettiin pidempi putki tuloksena malli 76K02-30/40. Kantama kasvoi yli 13 km:iin. Vanhanaikainen tykki tosiaan silti oli, koska haaralavetti oli tullut jo
1920 -luvulla. En muista kuitenkaan koskaan puhutun huonommuudesta vanhempaan versioon. Omaa kokemusta ei tosin ole, 02-30:lla en ole ampunut.

Näin olen joskus muinoin lukenut, ettei modernisointia pidetty kovin onnistuneena. Putken pidennys oli kuitenkin verraten kallis operaatio ja lisäsi painoa, ehkä mukana tuli myös tarkkuuden huononeminen? 76-millisen kranaatti ei ole kovin voimakas joten hirveästi ei kärsi hajontaa tulla. 13km kantama oli kolmen tuuman kalipeerissa aika kova. Kuuluisa ranskalainen 75 kantoi reilusti alle 9km.

Jyrki Paulaharjun Kenttätykit-kirjassa on suomalaisten tykkimiesten arvioita tykkimalleista. 76 K 02:sta sanottiin että "yleisesti näitä pidettiin parhaina tykkeinä". Mieleen jäi myös että muinainen 155mm kanuuna vm 1877 todettiin "todella tehokkaaksi aseeksi". Vanhassa vara parempi?

F-22:stahan tehtiin kaksi versiota, myöhemmässä USV-mallissa oli turhat it-ominaisuudet karsittu. En muista kumpaa mallia meillä oli enemmän. Tätäkään ei pidetty ideaalina joten suunniteltiin vielä yksi tykki, SiS-3 joka oli edeltäjiään kevyempi. Tuhatsevski oli mielestäni lähinnä esimerkki miehestä joka innokkaasti pöydän takana visioi kaikenlaista vailla kokemusta aselajista. Yksi hänen kuningasajatuksistaan oli korvata kaikki tykit rekyylittömillä. Tuhatsevskin innostus rekyylittömistä "DRP" tykeistä taisi koitua suunnittelijan kohtaloksi, tämä kun ammuttiin Stalinin vainojen aikana. Tuhatsevskin tunteminen ei ollut tuolloin enää terveellistä.
 
Villi ehdotus välimallin tykistön kaliiperiksi: 5 tuumaa eli 127 milliä. Käytössä laiva-asenteina, kranaatin paino n. 30kg, ohjautuva kranaatti olemassa jne. Moderni sirpalekranaatti ja suuri kantama, kertaheitolla pystyy korvaamaan 122 ja 130 milliset, länsimainen kaliiperi eli huoltovarmuus siltä osaa kunnossa.
 
Villi ehdotus välimallin tykistön kaliiperiksi: 5 tuumaa eli 127 milliä. Käytössä laiva-asenteina, kranaatin paino n. 30kg, ohjautuva kranaatti olemassa jne. Moderni sirpalekranaatti ja suuri kantama, kertaheitolla pystyy korvaamaan 122 ja 130 milliset, länsimainen kaliiperi eli huoltovarmuus siltä osaa kunnossa.

Ne on patruunalaukauksia. Vaikka kranaattia voisikin käyttää pelkältään pitää kuitenkin luoda oma panosjärjestelmä kenttätykistöä varten.


Muista nyt ettei pitkä kantama ole tavoiteltava asia vaan mahdollisimman lyhyt mahdollisimman lyhyellä putkella :D
 
Ne on patruunalaukauksia. Vaikka kranaattia voisikin käyttää pelkältään pitää kuitenkin luoda oma panosjärjestelmä kenttätykistöä varten.


Muista nyt ettei pitkä kantama ole tavoiteltava asia vaan mahdollisimman lyhyt mahdollisimman lyhyellä putkella :D

Todellakin, olipas hyvä että toit takaisin maanpinnalle. No, annetaan vaikka Patrialle, Köngsbergille ja General Dynamicsille kilpailu kehittää 39 kaliiperinen 127 millinen putki+lukko ja panosjärjestelmä, kyllä tuolla varmaan jo haupitsin tekee, jonka maksimikantama n. 20-23 km. Kilpailun arvo 15 miljoonaa rahetta.
 
Yks vaihtoehto vois myös olla 120 mm kranaatinheitin/kanuuna. Jenkeillähän oli joitain vuosia sitten projekti jossa tutkittiin mahdollisuutta yhdistää 120 mm kranaatinheitin ja 120 mm vaunukanuuna. Eli tosi pitkäputkinen krh jolla pystyisi myös ampumaan psv-ammuksia.
 
1650542_-_main.jpg
Mitäs Puolalaiset on AMV:n katolle ruuvvanneet?
 
Kyllähän Suomen kannattaisi olla enemmän yhteistyössä Puolan kanssa, kun kummankin pitää (pitäisi) ottaa maanpuolustus vakavasti.
 
Testasiko puolustusvoimat FH70 "eurohaupitsia" missään vaiheessa? Näytti olevan melko yleinen haupitsi aikoinaan (vieläkin käytössä), mutta ei ole saanot paljoa huomiota.
https://en.wikipedia.org/wiki/FH70

On osittain saksalais valmisteinen. Eli ei YYA sopparin ollessa voimassa. Sen jälkeen hankittiin DDR:n ylijäämistöä.

Ja tuo on se haupitsi mistä aikoinaan kohkasin sen perusteella, että yhtä tuollaista dekoa myytiin brittiläisen ylijäämäfirman kautta alle 5K punnan.
 
Muista nyt ettei pitkä kantama ole tavoiteltava asia vaan mahdollisimman lyhyt mahdollisimman lyhyellä putkella

olen joskus muinoin lukenut, ettei modernisointia pidetty kovin onnistuneena. Putken pidennys oli kuitenkin verraten kallis operaatio ja lisäsi painoa, ehkä
mukana tuli myös tarkkuuden huononeminen? 76-millisen kranaatti ei ole kovin voimakas joten hirveästi ei kärsi hajontaa tulla. 13km kantama oli kolmen tuuman kalipeerissa aika kova.

Ei ihme, että MpNetissä yliarvostettiin pitkää kantamaa 122H63:n seuraajaa etsittäessä, kun samoin kävi venälaisille 1930 -luvulla divisioonatykistön uudistuksessa. Heitä sentään syystä pidetään 1900-luvun tykistöekspertteinä. Nliiton divisioonatykistö muodostui 76K02 ja sen modernisoiduista versioista. Seuraajaksi valittiin F-22 eli meidän 76K36, mutta sen tuli käyttää olevia 76K02 kranaatteja. Siksi putkenpituudeksi
tuli ennennäkemätön 51 cal. Tämä aiheutti vaikeuksia taktiseen käyttöön, koska patruunalaukauksessa voi olla vain 2 panosta. Tälläkään tykillä oli vaikea ampua lähelle muuta kun suora-ammuntaa.

Tykin suunnittelija oli Vasili Grabin, joka julkaisi muistelmansa 1989. Niistä on peräisin tiedot kehitysvaiheista ja hyväksyttämismenettelystä, joissa mukana olivat Stalin, Voroshilov ja Molotovkin Tuhathevskin
ohella. Hän kertoi myös ajasta, jolloin Rheinmetallin asiantuntijat olivat opettamassa venäläisille tykkisuunnittelua. Teknologian siirto jäi puutteelliseksi, saksalaiset kohtelivat venäläisiä ylimielisesti. Grabin kertoo
kyllä, että nimenomaan materiaalien taloudellinen käyttö kehittyi heidän vaikutuksestaan. Grabinin mukaan putkesta tuli pitkä, koska tykkiin ei hyväksytty lisättäväksi suujarrua eikä isompaa panoskammiota juuri
76K02:n yhteensopivuuden vuoksi. Tarpeeton yläkulmaominaisuus taas lisäsi painoa 200 kg. Tarkkuudessa ja tykin muussa toiminnassa ei ollut puutteita.
 
Meillä kun tälläkin hetkellä ja jatkossa vielä parempaa liikkuvaa tykistöä ja heittimistöä, niin ihmettelen miksei missään oppaassa tai vastaavassa mainita tykistö"iskua", artillery raid. Nykyajan taistelukentällä on tilaa liikutella joukkoja, tykistöylläkön tai iskun vaatimalla tavalla. Jenkkien oppaista olen asiasta lukenut ja heillä sitä vissii ihan harrastetaan ja harjoitellaan. Meille tällainen kävisi mielestäni hyvin. Se vaatii riittävää tilannekuvaa tuliasemien ja ylläkön tuliasemien väliseltä alueelta ja jotain suojaavaa joukkoa, kuten vaikka pioneerijoukkuetta. TSTOS (TEKA) tämä olisi erittäin kätevä toteuttaa teka-heittimillä. Laajalla vastuualueella tykistön tuli ei yllä kaikkialle ja vihollisen krittiiset osat saattavat ryhmityä alueille, joille niiden ei oletettu ryhmittyvän, jonne ei sitten suunnittelun seurauksena tuli kanna. Käytännössä tähän on kyky nytkin, mutta korostaisin Shoot&Scoot kykyä tässä kohtaa varsinkin heittimistöllä. Cardom olisi heittimistölle erittäin hyvä lisä, jonka saa varmaan ihan A2045 kiinni pienillä modifikaatioilla ja tykistön puolelta mikä ikinä nyt valitaankaan ostettavaksi.
 
Meillä kun tälläkin hetkellä ja jatkossa vielä parempaa liikkuvaa tykistöä ja heittimistöä, niin ihmettelen miksei missään oppaassa tai vastaavassa mainita tykistö"iskua", artillery raid. Nykyajan taistelukentällä on tilaa liikutella joukkoja, tykistöylläkön tai iskun vaatimalla tavalla. Jenkkien oppaista olen asiasta lukenut ja heillä sitä vissii ihan harrastetaan ja harjoitellaan. Meille tällainen kävisi mielestäni hyvin. Se vaatii riittävää tilannekuvaa tuliasemien ja ylläkön tuliasemien väliseltä alueelta ja jotain suojaavaa joukkoa, kuten vaikka pioneerijoukkuetta. TSTOS (TEKA) tämä olisi erittäin kätevä toteuttaa teka-heittimillä. Laajalla vastuualueella tykistön tuli ei yllä kaikkialle ja vihollisen krittiiset osat saattavat ryhmityä alueille, joille niiden ei oletettu ryhmittyvän, jonne ei sitten suunnittelun seurauksena tuli kanna. Käytännössä tähän on kyky nytkin, mutta korostaisin Shoot&Scoot kykyä tässä kohtaa varsinkin heittimistöllä. Cardom olisi heittimistölle erittäin hyvä lisä, jonka saa varmaan ihan A2045 kiinni pienillä modifikaatioilla ja tykistön puolelta mikä ikinä nyt valitaankaan ostettavaksi.
Tartun tähän vain sen verran että totean tykistön aselajina olevan Suomen aselajeista kaikkein konservatiivisin ja vanhakantaisin. Tali-Ihantalan ihme on edelleen opinkappale numero 1 ja Nenosen palvonta sekä siitä seuraava Nenosen maanpäällisen edustajan eli tykistöntarkastajan palvonta saa jo naurettaviakin piirteitä. Kuten eräs JV-eversti (nyk kenraalikunnassa) hyvin totesi: Heittimistön alamäki alkoi siitä hetkestä kun heittimistö siirrettiin tykistötarkastajan ohjaukseen ja osaksi tykistörykmenttejä rauhan ajan koulutusorganisaatiossa.
 
Back
Top