Kuten eräs JV-eversti (nyk kenraalikunnassa) hyvin totesi: Heittimistön alamäki alkoi siitä hetkestä kun heittimistö siirrettiin tykistötarkastajan ohjaukseen ja osaksi tykistörykmenttejä rauhan ajan koulutusorganisaatiossa.
CV on tässä aivan oikeassa, tällaisia keskusteluja käydään. Asia, josta väitellään alkoi kuitenkin jo viimeistään asemasodan aikana.
@miheikki n linkin yhteenvedon lukemalla selviää mistä on kysymys. Tosin
tutkija käyttää lähteinään ainoastaan ylempien johtoportaiden käskyjä; kentällä todellisuus oli vähän toinen. Kysymys on siis siitä onko krh jalkaväkeä vai osa meidän epäsuoran tulen järjestelmää. Kovin paljon
ei 70 v aikana ole muuttunut.
Heittimet (kevyet) tulivat kokoonpanoihimme 20-luvulla, mutta niiden käyttöajatusta ei jv:ssä kukaan kunnolla ehtinyt pohtimaan. Talvisodassa ja Jatkosodan alkupuolella heittimiä käytettiin kk:n ja pst:n tapaan
yksittäin alistettuina joukkueille. Ampumamenetelmien vuoksi ainoastaan krh:n omat tulenjohtajat pystyivät tulta käyttämään. Krh kävi siten täysin omaa sotaansa osana jv:tä. Asemasodan aikana oli lopultakin
aikaa asiaa miettiä ja 1942 annettiin krh:n kehittäminen tykistön tarkastaja Nenoselle. Hän sitten määräsi, että krh mittaa tuliasemat ja tj-paikat tykistön tapaan ja hankkii kyvyn ampua myös koordinaateilla. Kun
tietää miten vaivalloista tämä silloin oli, on muutosvastarinnan täytynyt olla melkoinen, vaikka asiakirjat eivät sitä kerro. Tämä krh:n kannalta iso mullistus ja lisävaiva takasi kuitenkin, että 1944 krh pystyi ampumaan myös tykistön maaleja eikä heittimien tuli enää ollut käytössä vain siellä, minne joukkueen oma tulenjohtaja näki. Muutos lisäsi oleellisesti krh:n painoarvoa onnistuneissa torjuntataisteluissa.
Kuitenkin meillä oli lähes 1900-luvun loppuun kaksi erillistä organisaatiota samaan tehtävään, siis vähän kun KRP ja Hesan huumepoliisi. Viestiliikennekin kulki erillisissä verkoissa, joka tosin yhdistyi 80-luvulla
uuden viestikaluston myötä. Tämä myös näkyi kentällä komppaniatasollakin krh:n pyrkiessä joskus käymään omaa sotaansa kevyellä joukkueella tulenjohtajineen. Tulenjohtomenetelmät oli jo yhdenmukaistettu,
mutta "yrityskulttuurien" ero oli ennallaan.