Tykistö

[EK]

Tuosta suomalaisen tykistön jauhamisesta kannattaa esimerkkiä ottaa muualtakin kuin Tali-Ihantalasta. Vielä enemmän kuin Piri-Aatun sotilaallinen nerokkuus, Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella auttoi hänen ihastumisensa epäsuoran tulen käyttöön. Sattuipa vielä 2.Divisioonassa olemaan tykistön käytöstä päättämässä mies, joka näki tykeistä saatavan eniten hyötyä silloin, kun niillä ammuttiin mahdollisimman paljon. Ammuskulutus suhteessa putkien määrään onkin sitten 2.Divisioonan osalta aika huima, verrattuna esim. paljon puhuttuun Tali-Ihantalan tykistöön.

Tämä tosin vaikutti sitten siten, että putket kuluivat ja loppukesästä piti jo ampua "yli", etteivät kranaatit tippuneet omiin asemiin.

En ole tarkistanut väitteen paikkansapitävyyttä, mutta "joku" väitti laskeneensa, että siellä, missä puolustus piti kesällä 1944, oli tykistöä vähintään 10 patteristoa. Missä oli vähemmän, puolustus petti. Esimerkkeinä onnistuneesta puolustuksesta mainitsi Siiranmäen, Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja U-aseman. Voi olla oikeassakin.

Oman ymmärrykseni mukaan vasta Talin tappeluissa alkoi tykistö ampumaan tosissaan. Samoin tykistön taktiikka saatiin siinä vaiheessa kohdalleen, eli ei avattu peliä vastatykistötoiminnalla kuten aiemmin, vaan ammuttiin suoraan hyökkäävää vihollista ja parhaimmillaan avattiin tuli juuri ennen hyökkäyksen alkua. Tällaiseen toimintaa raketinheittimet sopivat mielestäni hyvin. Keritään ampumaan kunnon setti vastustajan niskaan ennen vihollisen tykistön antamaa vastausta.

Siiranmäen puolustuksen pitäminen menee jalkaväen ja linnoitteiden piikkiin.

Mitä tarkoitat "... alkoi tykistö ampumaan tosissaan"? Määriä ilmeisesti.

Ammuskulutus kasvoi kyllä VKT-linjalla, mutta Siiranmäessä 2.D:n tykistö ampui Matti Koskimaan Veitsen terällä-teoksen mukaan 14.6. 8600, 15.6. 7500 ja 16.6. 7000 laukausta. Saman teoksen mukaan ammuskulutus Talin-Ihantalan lohkolla 25.6.-9.7. ei monena päivänä yli tuon 8000 nouse (huippu 2.7. n. 12000 laukausta.

Koskimaan Murtajan tykistö-kirjassa olisi aiheesta tietysti enemmänkin, mutta puuttuu kokoelmistani.

Raketinheittimillä olisi tietysti ollut komeaa ampua vaikkapa Ihantalan tai Vuosalmen joukkojenkeskityksiin. Sitä ei käyne kieltäminen. Kerran kuuntelin tulenjohtajaa, joka ammutti Vuosalmella Vuoksen ylitykseen valmistautuneeseen pataljoonaan. Ukot suunnilleen "ruotsalaistuntumalla" ja itsellä käytössä sekalainen määrä raskaita ja kevyitä putkia. Silloin kuulema tuntui velatkin saatavilta.

 

[EK]

Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.

Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:


Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.

Lyhyt kantama sekä lattamisen hitaus. 150mm ampui alle 8 kilometriin.

Luulen että rakettien kanssa Suomen muutenkin kohtuu vaatimaton huoltokapasiteetti olisi ollut entistä isommissa ongelmissa. Jo nyt vaikka tykit saatiin asemiin niin kranaattien saaminen ei ollut ihan yksinkertainen ja luotettava prosessi, edes keveälle kranaatin heittimelle jos muistan kertomuksia yhtään oikein. En tarkalleen tiedä miten paljon esim 150mm raketti kuormittaa huoltoa verrattuna järeään tykin kranaattiin, ainakin raketin vaatima tilavuus on selvästi suurempi. Luulen kuitenkin että itse aseessa ei ehkä suurta vikaa olisi ollut, mutta sen huoltaminen olisi ollut liian hankalaa.

Ja toisaalta juuri tykkejähän meillä oli, eli putkien määrissä ei tainnut tarvita paljoa parantamista, kun homma toimi niin noiden putkien aiheuttama tulentiehtys oli kyllä täysin riittävä. Toki Nebelwerfer patteri olisi tuottanut sellaisen hetkittäisen tulentiheyden ettei siihen yllä oikein edes tykkipatteristo, eli se olisi voinut olla hyvinkin etevä peli ainakin sellaisissa paikoissa mihin ei ehditty/kyetty keskittämään 100-200 tykin tulta. Suomalainen tyksitöhän pääsi jauhamaan kunnolla vasta heinäkuussa jolloin päästiin ällistyttäviin 200 putken vaikutukseen 5 minuutissa tulikomennosta, kesäkuu meni vielä harjoitellessa eli tuolloin olisi Nebelwerferillä ja sen kovalla tulentiheydellä ehkä ollut kysyntää vihollisen painopiste suunnassa. Ehkä.

Rakettipolttoaine on kai sitten vielä yksi tekijä. Ehkä ei ollut kapasitteettia tuottaa omaa rakettipolttoainetta ja täten olisi oltu sakujen huollon varassa. Olisiko tuo ollut paha ongelma? Voi olla. Toki oltiinhan me monen muunkin artikkelin kohdalla sakujen huollon varassa.

Tuosta suomalaisen tykistön jauhamisesta kannattaa esimerkkiä ottaa muualtakin kuin Tali-Ihantalasta. Vielä enemmän kuin Piri-Aatun sotilaallinen nerokkuus, Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella auttoi hänen ihastumisensa epäsuoran tulen käyttöön. Sattuipa vielä 2.Divisioonassa olemaan tykistön käytöstä päättämässä mies, joka näki tykeistä saatavan eniten hyötyä silloin, kun niillä ammuttiin mahdollisimman paljon. Ammuskulutus suhteessa putkien määrään onkin sitten 2.Divisioonan osalta aika huima, verrattuna esim. paljon puhuttuun Tali-Ihantalan tykistöön.

Tämä tosin vaikutti sitten siten, että putket kuluivat ja loppukesästä piti jo ampua "yli", etteivät kranaatit tippuneet omiin asemiin.

En ole tarkistanut väitteen paikkansapitävyyttä, mutta "joku" väitti laskeneensa, että siellä, missä puolustus piti kesällä 1944, oli tykistöä vähintään 10 patteristoa. Missä oli vähemmän, puolustus petti. Esimerkkeinä onnistuneesta puolustuksesta mainitsi Siiranmäen, Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja U-aseman. Voi olla oikeassakin.

Tali-Ihantala kanttattaa omasta mielestäni ajatella Talina ja Ihantalana. Tali oli jalkaväen osalta (epätoivoiselta vaikuttava) yritys pysäyttää iskukykyinen vihollinen. Tämä heijastui sitten tykistön huonoihin tulenkäyttömahdollisuuksiin, tilannekuvat kertoo että joukot oli painopiste suunnissa hyvin usein sekaisin keskenään, suomalaisten koukut jämähtäneet vihollisen hyökkäyskiilan laidoille. Lisäksi taistelut olivat sitä verran liikkuvia että sekin ilmeisesti rajoitti tulenkäyttöä aika paljon kun tulenkäyttösuunnitelmat ei pysyneet hommassa mukana.

Ihantalassa saavutettiin tilanne missä JV alkoi pitää asemiaan hyvin (vihollisella alkoi jo voimat loppua) ja tämä avasi tyksitölle kunnon tulenkäyttömahdollisuudet. Kranaattien käyttö nousi ainakin kaksin kertaiseksi, juuri heinäkuun alussa kun siirryttiin puolustamaan Ihantalan maastoa.

Mutta taidatpa olla oikeassa. Kyllähän ainakin äyräpäässä kranaattia ammuttiin todella paljon. Lieneekö sitten taktinen tilanne vaikuttanut siten että raskaalle tyksitötulelle oli erityisesti tilausta. Eli sillanpääasemien moukarointia, jossa 100% varmasti on vihollista kokoajan ja lisää tulee 100% varmuudella. Sellainen on varmaan aika hyvä maali ammuttaa. Tilastokikkailuna sen verran että Tali-Ihantalassa jokaista kaatunutta suomalaista kohden kaatui 2 venäläistä (joka on aika "vähän") Niin äyräpää-Vuosalmessa muistaakseni kaatui vihollisia suhteessa enemmän kuin Tali-Ihantalassa.

Mutta erityisesti kirja Veitsen Terällä, joka käsittelee aika pitkälle tyksitön näkökulmasta Tali-Ihantalaa antaa minulle sen vaikutelman että erityisesti taisteluiden liikkuvuus rajoitti tulenkäyttöä. Toki koko systeemi oli tuolloin vielä "testausvaiheessa" joten Talin heikompi tulenkäyttö saattoi johtua osaltaan tästäkin syystä.

Vaikka aina sanotaan, että viime sodista ei voi enää oppia, niin toivottavasti ne opit on ammennettu, mitä otettavissa on ollut. Tuo Talin ja Ihantalan erilaisuus on ihan totta, ja Talin taistelussa korostuu nimenomaan viestiyhteyksien heikkous ja sen vaikutus toimintaan. Nimenomaan tykistön toiminnalle huonot viestiyhteydet olivat myrkkyä ja tämä korostui juurikin taistelujen liikkuessa. Ihantalassa maalit pysyivät jo paremmin paikallaan.

Ehrnroothan kärjisti joskus asian niin, että "jalkaväen tehtävä on pitää vihollinen poissa tykistön tuliasemista, että se voi torjua vihollisen."

Tosin monesti annetaan ymmärtää, että myös eri henkilöiden erilaiset kyvyt vaikuttivat toimintatapoihin, eikä välttämättä niin, että lopussa heikoimmat astuivat kehiin.

 

[baikal]

Mulle on lopulta tullut sellainen käsitys, että Tali-Ihantalaa ehdittiin valmistella kunnolla ja tulokset olivat sen mukaisia. Veikkaan, että varhaisessa vaiheessa kesäkuussa Airo käski varsinaisen torjunnan paikaksi Tali-Ihantalan.....silloin selittyvät monet "virheet ja kömmähdykset" puolustuksessa. Materiaalia kerättiin ja valmisteltiin ko. alueelle, esikuntia jne. oli jo suunnittelemassa ja valmistelemassa ko. aluetta taisteluihin....Siiranmäkeä pidettiin, jotta saavutetaan aikavoittoa ja valmistelut loppuun. Viipurin menetys päivässä vitutti sodanjohtoa vain siksi, että sen "menettäminen" kesti VAIN päivän, aikavoittoa piti saada sitten muualla.

Väitän, että Tali-Ihantala oli iso rypistys valmistelujen kannalta ja siihen panostettiin, tulisuunnitelmat saatiin kuntoon ja a-tarpeistoa ja asetta kentälle riittävästi, kuljetuskalustoa ja valmisteluja. Jälki oli sitä mukaa. Ei se Tali- Ihantala vahingossa taisteltu kyllä se oli suunnittelun ja valmistelun tulos.

 

[EK]

No silloin kannattaa kyllä lukea jo mainittua Koskimaata (selkeä teksti ja hyvät kartat), Niilo Lappalaista ja vaikka Jatkosodan historia -sarjaa. Ei sitä Tali-Ihantalaa haettu. Talin taisteluita ei edes hirveästi valmisteltu. Ihantalaan saatiin riittävästi porukkaa ja kalustoa ja riittävän hyviä johtajia. Mutta se oli tuuria ja vihollisen taitamattomuutta.

Taliin asti punakone jyräsi, mutta siellä loppui voima. Suomalaiset taas saivat porukan järjestykseen ja kerättyä voimia.

Koko torjuntavoiton idea on siinä, että Stalin oikeasti laski käytetyillä joukoilla lyövänsä Suomen. Näin ei käynyt, vaan homman loppuunvieminen olisi vaatinut uuden suurhyökkäyksen valmisteluineen joukkoineen jne. Sen toteutuneen vyöryn torjumisessa tykistöllä oli äärimmäisen tärkeä rooli. Riittävästi putkia, riittävästi ammuksia riittävän hyvä tulen- ja taistelunjohto.

 

[baikal]

No silloin kannattaa kyllä lukea jo mainittua Koskimaata (selkeä teksti ja hyvät kartat), Niilo Lappalaista ja vaikka Jatkosodan historia -sarjaa. Ei sitä Tali-Ihantalaa haettu. Talin taisteluita ei edes hirveästi valmisteltu. Ihantalaan saatiin riittävästi porukkaa ja kalustoa ja riittävän hyviä johtajia. Mutta se oli tuuria ja vihollisen taitamattomuutta.

Taliin asti punakone jyräsi, mutta siellä loppui voima. Suomalaiset taas saivat porukan järjestykseen ja kerättyä voimia.

Koko torjuntavoiton idea on siinä, että Stalin oikeasti laski käytetyillä joukoilla lyövänsä Suomen. Näin ei käynyt, vaan homman loppuunvieminen olisi vaatinut uuden suurhyökkäyksen valmisteluineen joukkoineen jne. Sen toteutuneen vyöryn torjumisessa tykistöllä oli äärimmäisen tärkeä rooli. Riittävästi putkia, riittävästi ammuksia riittävän hyvä tulen- ja taistelunjohto.

No taivaastako ne lukuisat tulenjohtoelimet tippuivat vahingossa TI:laan? Samasta posestako esikunnat ja tykistökomentajat sinne linkoutuivat? Kaksi viikkoa hevoset ja miehet vetivät kranaatteja tuliasemiin ja matteihin persesilmät puukonpäätä pitkällä ja se on mielestäsi "vahinko"? Höpsis. TI valmisteltiin niin hyvin kuin oli mahdollista, tulisuunnitelmia oli jakaa asti, tuliasemamittauksia tehtiin yli viikko, koeammuntoja monta päivää. Ja vahingossa juuri tuossa lävessä?

Eräässäkin haastattelussa viestiveteraanit kertovat kuinka vetivät yötä päivää lakritsia suonlaitoihin ennen taisteluja, kaivoivat asemille kuoppaa ja peittelivät nauhoja.

En usko ollenkaan, että kyseessä oli vahinko, jossa yllättäen ammuttiin kranaatteja melki saman verran kuin talvisodassa yhteensä. Ottakaa nyt luotain käteen sieltä jakorasiasta ja aistikaa. TI oli osoitus siitä, miten hyvin tai voimiin nähden hyvin valmisteltu puolustusmylläkkä toimii, kun uskalletaan riskeerata ja ammutaan kanssa eikä kutitella.

Ihan samat taistelun tosiolevaiset asiat ovat edelleen kurantteja. Tulivoimalla saadaan hyökkäyshalut niistettyä miltä vain hyökkääjältä. Se edellyttää kaluston ja materiaalin SUUNNITELTUA ja häikäilemätöntä käyttöä, niin se oli silloin ja niin se on nytkin.

Kovasti vähälle jätetään TI:n taistelujen eräs juttu: sakut antoivat ilmasta - maahan tarkasti ja tehokkaasti juuri silloin, kun taistelutilaan olisi hyökkääjän pitänyt saada vereksiä voimia. Se meni perseelleen sakuilmavoimien ansiosta. Eli tuolloin JO sakut hallitsivat ilmavoiman käytön tavoilla, jotka uudestaan "keksittiin" amerikkalaisten toimesta.

 

[Teräsmies]

Tässä onkin vähän tuhdikkaampi raketinheitin... sodassa koeteltu. Eikä ole hinnalla pilattu.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pinaka_Multi_Barrel_Rocket_Launcher

 

[EK]

No silloin kannattaa kyllä lukea jo mainittua Koskimaata (selkeä teksti ja hyvät kartat), Niilo Lappalaista ja vaikka Jatkosodan historia -sarjaa. Ei sitä Tali-Ihantalaa haettu. Talin taisteluita ei edes hirveästi valmisteltu. Ihantalaan saatiin riittävästi porukkaa ja kalustoa ja riittävän hyviä johtajia. Mutta se oli tuuria ja vihollisen taitamattomuutta.

Taliin asti punakone jyräsi, mutta siellä loppui voima. Suomalaiset taas saivat porukan järjestykseen ja kerättyä voimia.

Koko torjuntavoiton idea on siinä, että Stalin oikeasti laski käytetyillä joukoilla lyövänsä Suomen. Näin ei käynyt, vaan homman loppuunvieminen olisi vaatinut uuden suurhyökkäyksen valmisteluineen joukkoineen jne. Sen toteutuneen vyöryn torjumisessa tykistöllä oli äärimmäisen tärkeä rooli. Riittävästi putkia, riittävästi ammuksia riittävän hyvä tulen- ja taistelunjohto.

No taivaastako ne lukuisat tulenjohtoelimet tippuivat vahingossa TI:laan? Samasta posestako esikunnat ja tykistökomentajat sinne linkoutuivat? Kaksi viikkoa hevoset ja miehet vetivät kranaatteja tuliasemiin ja matteihin persesilmät puukonpäätä pitkällä ja se on mielestäsi "vahinko"? Höpsis. TI valmisteltiin niin hyvin kuin oli mahdollista, tulisuunnitelmia oli jakaa asti, tuliasemamittauksia tehtiin yli viikko, koeammuntoja monta päivää. Ja vahingossa juuri tuossa lävessä?

Eräässäkin haastattelussa viestiveteraanit kertovat kuinka vetivät yötä päivää lakritsia suonlaitoihin ennen taisteluja, kaivoivat asemille kuoppaa ja peittelivät nauhoja.

En usko ollenkaan, että kyseessä oli vahinko, jossa yllättäen ammuttiin kranaatteja melki saman verran kuin talvisodassa yhteensä. Ottakaa nyt luotain käteen sieltä jakorasiasta ja aistikaa. TI oli osoitus siitä, miten hyvin tai voimiin nähden hyvin valmisteltu puolustusmylläkkä toimii, kun uskalletaan riskeerata ja ammutaan kanssa eikä kutitella.

Ihan samat taistelun tosiolevaiset asiat ovat edelleen kurantteja. Tulivoimalla saadaan hyökkäyshalut niistettyä miltä vain hyökkääjältä. Se edellyttää kaluston ja materiaalin SUUNNITELTUA ja häikäilemätöntä käyttöä, niin se oli silloin ja niin se on nytkin.

Kovasti vähälle jätetään TI:n taistelujen eräs juttu: sakut antoivat ilmasta - maahan tarkasti ja tehokkaasti juuri silloin, kun taistelutilaan olisi hyökkääjän pitänyt saada vereksiä voimia. Se meni perseelleen sakuilmavoimien ansiosta. Eli tuolloin JO sakut hallitsivat ilmavoiman käytön tavoilla, jotka uudestaan "keksittiin" amerikkalaisten toimesta.

Jotkut on ihan oikeasti saaneet rahaa siitä, että ovat tutkineet Tali-Ihantalan taisteluita ja saaneet aikaiseksi ihan oikeita kirjoja. Niistä voi lukea, miten hommat menivät, niin ei tarvitse aina arvailla kutinoita tai luulla asioita.

Second tiivisti hyvin sen, että Tali ja Ihantala ovat melkolailla erilaisia ja eriaikaisia. Talin taistelua ei varmasti valmisteltu sen kummemin kuin VKT-linjan taisteluita yleensäkään.

Ammuksia ja kamppeita varmasti ajettiin varikoihin ja linjaan, mutta niin sitä yleensä tehdään, kun valmistaudutaan puolustustaisteluun. Puna-armeijan suurhyökkäyksen pysähtymiseen uskottiin Päämajassa vasta Tali-Ihantalan jälkeen, ei ennen sitä.

Niitä tulenjohtajia, johtokeskuksia ja putkia kerääntyi sinne Ihantalaan siksi niin paljon, että taistelujen painopistealue muodostui sinne. Kun 10x10km:n alueella pyörähtää 18.D, 11.D, 6.D, PsD, 4.D ja 3.Pr sekä IV AK:n aselajijoukkoja, niin alkaahan sinne kaapelia rullautua. Ainakin osa tulenjohtajista, tykistöstä, viestimiehistä, viestikalustosta ja johtamisjärjestelmistä (ja johtajista) jätettiin aina vaihtelevaksi ajaksi vuoroontulevan divisioonan käyttöön.

Nuo divisioonat muuten tulivat tipottain, eivät kerralla. kun niitä tuotiin Aunuksesta yms. pois, ei niitä alunperin lähetty "Taliin" tai "Ihantalaan", vaan "Kannakselle". Tilanne sitten esim. 6.D:n osalta määritteli missä ja miten se käytettiin.

Se keskitetysti johdettu tykistö ei muuten ollut käytössä vielä Talin taisteluissa, vaan vasta Ihantalassa.

Sitten, kun Ihantalassa linjat alkoivat pitää, alkoi homma saada taas uutta ryhtiä ja reagoinnin sijaan voitiin ryhtyä toimimaan suunnitelmallisemmin.

Mutta, ettei mene ihan ohi topicin tämäkin viesti, niin tarkka siteeraus siltä Ehrnroothilta (joka tosin on nappikalle, eikä siis tiedä varmaan mitään, ja vielä hurrikin) "Niin kauan kuin on puolustuksen torjuva vaihe, on jalkaväen tehtävänä taata tykistölle mahdollisuus ampua tähystettyä torjuntatulta vihollisen hyökkäysryhmitykseen." Ihan hyvin sanottu.

 

[Radar]

M270 MLRS - Weapon of the Cold War..videossa näkyy hyvin kuinka paljon nopeammin päivitetty alusta avautuu

 

[baikal]

Eli EKIN mielestä Ihantalaan puoliksi vahingossa keskittyi puolet Suomen yhtymistä ja vähän vahingossa sinne syntyi painopistealue....voi huokausten laakso. Lue toki vaikka jokainen TALI-IHANTALA-opus, minkä kynsiisi saat. Kohta ilmestyy varmaan kirja, jossa kerrotaan kuinka Ihantalassa näkyi enkeli, joka paljasti painopistealueen ja sattumalta sinne kelkattiin kuusi yhtymää ja aselajit päälle. Siinä niinkuin päivien mittaan tai alle 12 tunnissa.

Tali-Ihantala-suurtaistelu pitää kyllä ymmärtää samaksi jatkumoksi, ihan ilman lonkan kutinoitakin. Talin taistelut tekivät tavallaan mahdollisiksi Ihantalan toimet, ja jos janaa venytetään niin sitä edellisetkin ovat kytkeessä Ihantalaan. En anna piirun puolikasta periksi: hyvissä ajoin päätettiin ottaa Kaverilta senkka nenästä tuolla alueella ja toimet sitä mukaa eli valmistelut kestivät sen kaksi viikkoa.

 

[LasUps]

Mitenköhän muuten tykistöpuolelle käy rakennemuutoksen kourissa?
Painopistevalintoja on aikalailla ne kaksi, eli taktillisen ja operatiivisen tulenkäytön tykistö. Mielestäni operatiivisen tulenkäytön kehittämistä pitäisi jatkaa ja samalla suuremman hetkellisen tulivolyymin korostamista. Naapuri on kuitenkin yleisesti ottaen huono reagoimaan mihinkään epäsuotuisiin muutoksiin, joten nopea mutta tarkka tuli-isku saattaa pysäyttää oikein maalitettuna jo suuremmankin joukko-osaston. Tähän sitten tarvittaisiin vielä muutama RkHPsto, jotka voivat tukea etäältä vastahyökkäysosastoja ja tarvittaessa ampumaan eteneviä panssarikolonnia.

Taktillisen tulenkäytön pystyy jo aikahyvin ihan kranaatinheittimistökin hoitamaan, toki kevyiden haupitsien tuella esim. prikaatin/tst-ryhmän painopistesuunnassa. Lisäksi nykyiset kevyet haupitsit ovat ketteriä, joskin hieman hitaita ilman omaa lavettia. Niillä kuitenkin pystyttäneen hoitamaan Prikaatien ja tst-ossien alueellisen puolustuksen tulitehtävät. Myös valmiusprikaatien tilanne on tykistöllisesti hyvä. Yksi Psto riittää hoitamaan suurimmassa osassa tapauksista vaikutuksen hyökkäyksessä, jos samalla toinen ylemmällä tasolla toimiva Psto hoitaa vastatykistötulta. Tähänkin tarvittaisiin kyllä paremmat tykistötutkat. Hyvä myös muistaa, että naapurin tykistö ei yleensä sijoitu kovinkaan kauaksi etulinjasta, ettei se jää jälkeen, ja jotta se pystyy vaikuttamaan pidemmälle syvyyteen haupitseillakin.

Ehkä joskus käyttöön tulevat tykistöohjukset mahdollistaisivat jo ihan kaukaisetkin kohteet pitkälle vihollisen ryhmittymistasan tuolle puolen. Toki riippuu aika pitkälle, miten niitä saadaan ohjattua. Ilman satelliittipaikannusta joudutaan kuitenkin jonkun verran rajoittamaan mahdollisia kohteita.

Täytyy vielä toivoa, että H55 ja K54 ovat ne lähitulevaisuudessa stenattavat, ettei muuta, edelleen käyttökelpoista pilliä alettaisi K-Raudan nauloiksi väsäämään.

 

[baikal]

Mitenköhän muuten tykistöpuolelle käy rakennemuutoksen kourissa?
Painopistevalintoja on aikalailla ne kaksi, eli taktillisen ja operatiivisen tulenkäytön tykistö. Mielestäni operatiivisen tulenkäytön kehittämistä pitäisi jatkaa ja samalla suuremman hetkellisen tulivolyymin korostamista. Naapuri on kuitenkin yleisesti ottaen huono reagoimaan mihinkään epäsuotuisiin muutoksiin, joten nopea mutta tarkka tuli-isku saattaa pysäyttää oikein maalitettuna jo suuremmankin joukko-osaston. Tähän sitten tarvittaisiin vielä muutama RkHPsto, jotka voivat tukea etäältä vastahyökkäysosastoja ja tarvittaessa ampumaan eteneviä panssarikolonnia.

Taktillisen tulenkäytön pystyy jo aikahyvin ihan kranaatinheittimistökin hoitamaan, toki kevyiden haupitsien tuella esim. prikaatin/tst-ryhmän painopistesuunnassa. Lisäksi nykyiset kevyet haupitsit ovat ketteriä, joskin hieman hitaita ilman omaa lavettia. Niillä kuitenkin pystyttäneen hoitamaan Prikaatien ja tst-ossien alueellisen puolustuksen tulitehtävät. Myös valmiusprikaatien tilanne on tykistöllisesti hyvä. Yksi Psto riittää hoitamaan suurimmassa osassa tapauksista vaikutuksen hyökkäyksessä, jos samalla toinen ylemmällä tasolla toimiva Psto hoitaa vastatykistötulta. Tähänkin tarvittaisiin kyllä paremmat tykistötutkat. Hyvä myös muistaa, että naapurin tykistö ei yleensä sijoitu kovinkaan kauaksi etulinjasta, ettei se jää jälkeen, ja jotta se pystyy vaikuttamaan pidemmälle syvyyteen haupitseillakin.

Ehkä joskus käyttöön tulevat tykistöohjukset mahdollistaisivat jo ihan kaukaisetkin kohteet pitkälle vihollisen ryhmittymistasan tuolle puolen. Toki riippuu aika pitkälle, miten niitä saadaan ohjattua. Ilman satelliittipaikannusta joudutaan kuitenkin jonkun verran rajoittamaan mahdollisia kohteita.

Täytyy vielä toivoa, että H55 ja K54 ovat ne lähitulevaisuudessa stenattavat, ettei muuta, edelleen käyttökelpoista pilliä alettaisi K-Raudan nauloiksi väsäämään.

En tiedä miten käy, mutta seuratkaa 122H63:n kohtaloita, sen kohtalo viitoittaa paljon ratkaisuista, sanokaa sanoneen.

 

[juhapar]

Jos K54 stenataan, meille jää aika vähän pidemmän kantaman kalustoa.

 

[JOKO]

Tuosta suomalaisen tykistön jauhamisesta kannattaa esimerkkiä ottaa muualtakin kuin Tali-Ihantalasta. Vielä enemmän kuin Piri-Aatun sotilaallinen nerokkuus, Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella auttoi hänen ihastumisensa epäsuoran tulen käyttöön. Sattuipa vielä 2.Divisioonassa olemaan tykistön käytöstä päättämässä mies, joka näki tykeistä saatavan eniten hyötyä silloin, kun niillä ammuttiin mahdollisimman paljon. Ammuskulutus suhteessa putkien määrään onkin sitten 2.Divisioonan osalta aika huima, verrattuna esim. paljon puhuttuun Tali-Ihantalan tykistöön.

Tämä tosin vaikutti sitten siten, että putket kuluivat ja loppukesästä piti jo ampua "yli", etteivät kranaatit tippuneet omiin asemiin.

En ole tarkistanut väitteen paikkansapitävyyttä, mutta "joku" väitti laskeneensa, että siellä, missä puolustus piti kesällä 1944, oli tykistöä vähintään 10 patteristoa. Missä oli vähemmän, puolustus petti. Esimerkkeinä onnistuneesta puolustuksesta mainitsi Siiranmäen, Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja U-aseman. Voi olla oikeassakin.

Oman ymmärrykseni mukaan vasta Talin tappeluissa alkoi tykistö ampumaan tosissaan. Samoin tykistön taktiikka saatiin siinä vaiheessa kohdalleen, eli ei avattu peliä vastatykistötoiminnalla kuten aiemmin, vaan ammuttiin suoraan hyökkäävää vihollista ja parhaimmillaan avattiin tuli juuri ennen hyökkäyksen alkua. Tällaiseen toimintaa raketinheittimet sopivat mielestäni hyvin. Keritään ampumaan kunnon setti vastustajan niskaan ennen vihollisen tykistön antamaa vastausta.

Siiranmäen puolustuksen pitäminen menee jalkaväen ja linnoitteiden piikkiin.

Mitä tarkoitat "... alkoi tykistö ampumaan tosissaan"? Määriä ilmeisesti.

Ammuskulutus kasvoi kyllä VKT-linjalla, mutta Siiranmäessä 2.D:n tykistö ampui Matti Koskimaan Veitsen terällä-teoksen mukaan 14.6. 8600, 15.6. 7500 ja 16.6. 7000 laukausta. Saman teoksen mukaan ammuskulutus Talin-Ihantalan lohkolla 25.6.-9.7. ei monena päivänä yli tuon 8000 nouse (huippu 2.7. n. 12000 laukausta.

Koskimaan Murtajan tykistö-kirjassa olisi aiheesta tietysti enemmänkin, mutta puuttuu kokoelmistani.

Raketinheittimillä olisi tietysti ollut komeaa ampua vaikkapa Ihantalan tai Vuosalmen joukkojenkeskityksiin. Sitä ei käyne kieltäminen. Kerran kuuntelin tulenjohtajaa, joka ammutti Vuosalmella Vuoksen ylitykseen valmistautuneeseen pataljoonaan. Ukot suunnilleen "ruotsalaistuntumalla" ja itsellä käytössä sekalainen määrä raskaita ja kevyitä putkia. Silloin kuulema tuntui velatkin saatavilta.

Ihan ulkomuistin varassa mennään. Eli tosissaan ampumisella meinasin keskitettyä tulenkäyttöä, ammusmääriä ja tulen kohdistamista hyökkääviin joukkoihin. Oman käsitykseni mukaan aiemmissa vaiheissa ammukset kylvettiin pienissä erissä pitkin metsiä vastatykistötoiminnan nimissä. Voipa toki olla tiedoissa vikaa tai muistikuvissa puutteita. :blush:

Onko nuo 14.6-16.6 kulutetut murkulat ihan ammuttuja vaiko hylättyjä?


Oman käsitykseni mukaan tykistöä tulisi käyttää keskitetysti kuten panssareita. Jos tykistöä käytetään vain havaittujen maalien ampumiseen, saadaan toki hyvin tulosta per laukaus, mutta silloin juttu menee nyhräykseksi. Kokonaisuus kärsii. Tykistöllä pitäisi hyökkäyksessä avata uraa, josta jalkaväki ja panssarit voivat painella nopeasti läpi. Puolustuksessa pitäisi pyrkiä murjomaan kokonaisia hyökkäysryhmityksiä akateemisen arvauksen ja tiedustelun perusteella. Tykistön ripottelu tasaisesti kaikille yhtymille laskee sen tehoa.

 

[baikal]

Joo, mutta 122 tykistön laajempi stenaturaatio kertoisi jo jotain muutakin.......

 

[LasUps]

Ongelmana on tuollaisella tykistön keskittämisellä se, ettei sitä sitten välttämättä ole saatavilla, kun sitä tarvitaan jossain muualla. Muutenkin varsinkin kevyiden tykkien liikuttelu etulinjan tuntumassa on vähän niin ja näin jatkuvan ilmauhan vuoksi. Sitäpaitsi oletettu vastustaja on mekanisoitu tai ainakin kulkee panssaroiduissa ajoneuvoissa, joita pitäisi saada kulutettua jo ennen kuin jalkaväki alkaa taistelemaan. Tykistöä voidaan kyllä keskittää, mutta se taas vetää puoleensa vastatykistöä ja ilma-aseita. Kuitenkin etulinjan joukkoja voidaan tukea myös ylemmän portaan tykistölläkin. Meillä ei ole varaa alkaa pelaamaan vastustajan ehdoilla suurvaltasotaa, koska määrälliset suhteet tekevät sen mahdottomaksi. Suurhyökkäyksiä voidaan onneksi vielä ainakin osittain torjua miinoilla ja raketinheittimillä.

Täytyy myös huomioida, että nykyään tykeillä on himppasen enemmän tulivoimaa kuin toisessa maailmansodassa.

Olet Juhapar oikeassa. K54:n myötä menee kaukovaikutuskykyä, mutta riippuu nyt siitäkin, onko kuulaa enää paljoa varastossa ja siitä missä kunnossa putket ja kehdot ovat tässä aika monen vuosikymmenen jäljiltä. Tuotakin tykkimallia on alettu kuitenkin korvaamaan jo uudemmilla malleilla 70-luvulta lähtien. Saa nyt nähdä miten merivoimat haluavat hoitaa rannikkotykistön jatkon, vai painotetaanko ohjuksiin. Jotain olisi kyllä hyvä saada tilalle.

Herra Kenraali, en usko, että 122mm haupitseja ainakaan vielä stenataan, koska ne ovat kuitenkin niitä uudempia tykkejä, mitä maavoimilla on jakaa. Jos stenataan, niin samantien voi heittää hyvästit alueelliselle puolustukselle.

 

[peelo]

Siis 130K54 kalustosta on ainakin osa mennyt jo pataan. Käsittääkseni nykyään lähinnä rannikkotykistöpatteristojen kalustoa.

Joukkoja on jo nyt niin vähän että kotimaisia kanuunoja ja PsH riittää sinne etulinjaan ja 122mm alueellisille joukoille

 

[juhapar]

K54:n ongelmiahan ovat pieni hyötykuorma ja iso aseen paino. Jos jostain saisi vaihdettua asiallista 155K-kalustoa päittäin, niin hyvä olisi. Hyvä olisi myös, jos tykistön vahvuutta suhteessa jalkaväkeen (patteristoja per pataljoonat) lisättäisiin.

 

[Hösseli]

En tiedä miten käy, mutta seuratkaa 122H63:n kohtaloita, sen kohtalo viitoittaa paljon ratkaisuista, sanokaa sanoneen.

Kyllä, siellä se linja näkyy. 100-200 on kaikesta päätellen jo hävitetty, eikä se varmaan tuohon lopu.

 

[Hösseli]

K54:n ongelmiahan ovat pieni hyötykuorma ja iso aseen paino. Jos jostain saisi vaihdettua asiallista 155K-kalustoa päittäin, niin hyvä olisi. Hyvä olisi myös, jos tykistön vahvuutta suhteessa jalkaväkeen (patteristoja per pataljoonat) lisättäisiin.

Ennen oli tavoitteena mahdollisimman paljon mahdollisimman raskasta tykistöä suhteessa jv-kokoonpanoihin. Nykyään vähemmän on enemmän ja kevyt kalusto raskasta suorituskykyisempää. Suuri ajatus uuden linjauksen takaa ei ainakaan vielä ole allekirjoittaneelle avautunut.

 

[Hösseli]

Herra Kenraali, en usko, että 122mm haupitseja ainakaan vielä stenataan, koska ne ovat kuitenkin niitä uudempia tykkejä, mitä maavoimilla on jakaa. Jos stenataan, niin samantien voi heittää hyvästit alueelliselle puolustukselle.

Usko vaan, että hävitetään, eikä PV:n linjauksista ei ole ollut myöskään vaikea havaita alueellisten joukkojen painoarvoa tulevaa suunniteltaessa.