muhvetti kirjoitti:
Siis eihän siinä ole mitään ongelmaa (suorasuuntauksessa), tuo vaan näyttää olevan kiinteällä korolla ja kääntäminen tapahtuu kääntämällä autoa. Siis jos daffyä syytetään summittaisista siviilialueiden pommittamisista ja siksi sen joukkoja pommitetaan ilmasta, niin sillä samalla perusteella pitäisi tuo viritys ampua tavattaessa ihan armotta, koska eihän tuollaisella mitään muutakaan voi tehdä.
Isäm Maam Puolustaja
Kersantti
Brittien maavoimien tulenjohtoon käyttämä maalinosoitus/tähystyslaite SSARF (Surveillance System and Range Finder). Thaleksen valmistama ja otettu käyttöön 2009, eli aika uusi vehje on kyseessä. Brittiarmeija tilannut kyseisiä laitteita 707kpl ja kauppahinta 30milj£ (48000€ kpl). Laite on kädessä pidettävä, ei välttämättä tarvitse jalustaa, sisältää lämpökameran yö toimintaa varten ja se mittaa kaikki tarvittavat tiedot tulenjohtoa varten: etäisyyden, sijainnin(GPS) ja suunnan.
Tämähän vaikuttaa paremmalta kuin se suomalainen vastaava laite, kaikki toiminnot yhdessä kuoressa ja pienen kokoinen. Onkohan tuohon saatavissa muutakin paikannustapaa kuin GPS, sitä silmälläpitäen, jos GPS ei toimisi(INS?).
Tämähän vaikuttaa paremmalta kuin se suomalainen vastaava laite, kaikki toiminnot yhdessä kuoressa ja pienen kokoinen. Onkohan tuohon saatavissa muutakin paikannustapaa kuin GPS, sitä silmälläpitäen, jos GPS ei toimisi(INS?).
Isäm Maam Puolustaja
Kersantti
JOKO kirjoitti:
Isommat kuvat muutettu linkeiksi.
Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa. 
Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Teräsmies kirjoitti:Laajimmalle levinnyt raketinheitin lienee tämä kiinalaisten kevyt/vedettävä Type-63 107mm. Eu usko että tämmöisä tullaan näkemään enään täällä lännessä, eivät ole kovin seksikkäitä ja taitava olla melko halpoja.
Iranilaisten malli.
Jaa, no tuollainen voisi vissiin toimia sellaisena "miinoja korvaavana" aseena. Tuossa vaan vilkaisin heittimen tietoja ja huomasin, että raketti paina 19 kiloa ja hyötykuormaa on vain 1.3 kiloa, ammusta on uudistettu, mutta hyötykuorman lisäyksestä ei ollut mainintaa. Tuota mainitaan olevan 6kpl. per jv. rykmentti ja 18 divisioonassa, minkä katsoisin olevan aika vähän ja kantamaan nähden aika korkealla organisaatiossa. Pataljoonassa nuo kai olisi optimaalisin, mutta tuollainen mönkkärin tai jeepin alustalla oleva heitin olisi kiva olla komppaniassa. Tiedä vaan sitten, että kannattaako, kun heittimiä jo on ja niitä olisi varmaan yksinkertaisempaa lisätä.
JOKO kirjoitti:Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Koska KRH:t on parempia kuin nuo kevyet heittimet? Olisiko krh:n kranaatissa parempi hyötysuhde tonnia kohti (logistiikka on kuitenkin rajoittava tekijä)?
No onhan noi miniraketinheittimet aivan järjetön keksintö ja omiaan ainoastaan niille räiskinnästä pitäville porukoille, joille on tärkeintä että pyssystä lähtee mahdollisimman paljon ääntä ja muita efektejä, mille voi sitten hurrata huli-uli-uli-uli. Kaikesta muusta viis.
Muistelisin että esim. noilla 107mm heittimillä on minimikantama jotain 1-2 kilsaa, eli eipä kovin näppärältä kuulosta pataljoonan tukemista ajatellen. Hyötykuormaa onkin jo kommentoitu, eli se on painoon nähden surkea. 120mm kranunheittimet ajaa saman asian huomattavasti joustavammin sekä tulivoimaisemmin, eikä 81mm heittimetkään oikeastaan hopealle jää.
Muistelisin että esim. noilla 107mm heittimillä on minimikantama jotain 1-2 kilsaa, eli eipä kovin näppärältä kuulosta pataljoonan tukemista ajatellen. Hyötykuormaa onkin jo kommentoitu, eli se on painoon nähden surkea. 120mm kranunheittimet ajaa saman asian huomattavasti joustavammin sekä tulivoimaisemmin, eikä 81mm heittimetkään oikeastaan hopealle jää.
JOKO kirjoitti:Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.
Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Lyhyt kantama sekä lattamisen hitaus. 150mm ampui alle 8 kilometriin.
Luulen että rakettien kanssa Suomen muutenkin kohtuu vaatimaton huoltokapasiteetti olisi ollut entistä isommissa ongelmissa. Jo nyt vaikka tykit saatiin asemiin niin kranaattien saaminen ei ollut ihan yksinkertainen ja luotettava prosessi, edes keveälle kranaatin heittimelle jos muistan kertomuksia yhtään oikein. En tarkalleen tiedä miten paljon esim 150mm raketti kuormittaa huoltoa verrattuna järeään tykin kranaattiin, ainakin raketin vaatima tilavuus on selvästi suurempi. Luulen kuitenkin että itse aseessa ei ehkä suurta vikaa olisi ollut, mutta sen huoltaminen olisi ollut liian hankalaa.
Ja toisaalta juuri tykkejähän meillä oli, eli putkien määrissä ei tainnut tarvita paljoa parantamista, kun homma toimi niin noiden putkien aiheuttama tulentiehtys oli kyllä täysin riittävä. Toki Nebelwerfer patteri olisi tuottanut sellaisen hetkittäisen tulentiheyden ettei siihen yllä oikein edes tykkipatteristo, eli se olisi voinut olla hyvinkin etevä peli ainakin sellaisissa paikoissa mihin ei ehditty/kyetty keskittämään 100-200 tykin tulta. Suomalainen tyksitöhän pääsi jauhamaan kunnolla vasta heinäkuussa jolloin päästiin ällistyttäviin 200 putken vaikutukseen 5 minuutissa tulikomennosta, kesäkuu meni vielä harjoitellessa eli tuolloin olisi Nebelwerferillä ja sen kovalla tulentiheydellä ehkä ollut kysyntää vihollisen painopiste suunnassa. Ehkä.
Rakettipolttoaine on kai sitten vielä yksi tekijä. Ehkä ei ollut kapasitteettia tuottaa omaa rakettipolttoainetta ja täten olisi oltu sakujen huollon varassa. Olisiko tuo ollut paha ongelma? Voi olla. Toki oltiinhan me monen muunkin artikkelin kohdalla sakujen huollon varassa.
SJ kirjoitti:JOKO kirjoitti:Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Koska KRH:t on parempia kuin nuo kevyet heittimet? Olisiko krh:n kranaatissa parempi hyötysuhde tonnia kohti (logistiikka on kuitenkin rajoittava tekijä)?
Tämä on tietysti mahdollista. Tosin olettaisin saman kaliiperin kranaatinheittimen ja sen ammusten olevan huomattavasti hintavampia, kuin raketinheitin ja ammukset. Eli krh:n huolto on kevyempi, koska rahaa murkuloihin ei ole.
Mielestäni hinattaville raketinheittimille olisi nykyäänkin käyttöä. Muistaakseni perinteisen BM-21 Gradin kantama on noin 20 km vanhoilla raketeilla ja 30-40 nykyaikaisilla. Hyötykuorma on noin kolmannes raketin 60-70 kilon painosta.
6-10 putkinen hinattava versio kulkisi varmaan henkilöauton perässä. Tosin ammukset joutuisi tuomaan toisessa kuormassa. Peräkärryyn kyhätty heitin ei maksaisi juuri mitään hankkia tai säilyttää. Osaavat käyttäjät ja toimivat viestiyhteydet, niin massamaisesti käytettynä noilla saisi terästettyä hirviprikaatin taistelua kummasti. Siinä menee maahanlasku nopeasti vituralle, kun raketteja alkaa tulemaan joka suunnasta.
Kuvassa söpö kuuden putken heitin isoveljensä seurassa:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/02/APR-40-beyt-hatotchan-2.jpg
Tuohon pienempään tavallinen peräkärry alle, niin hirviprikaatin raketinheitin on valmis. Kun ei ole hirveän järeätä putkipakettia samassa läjässä, niin suuntaukseen käytettävä mekanismi voi olla varsin kevyt, kuten kuvasta helposti huomaamme. Tuossa sitä olisi yli-ikäisille ressuille soiva peli.
JOKO kirjoitti:Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.
Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Siteeratusta viestistä poistettu kuva.
Suunnittelivathan ne omankin raketinheittimen. Neliputkinen "kopio" Nebelwerferistä, ei ehtinyt osallistua sotatoimiin. Löytyy Hämeenlinnan tykistömuseosta, tykkipihalta, sieltä 160mm:n ja 300mm:n kranaatinheitinten vierestä.
Nebelwerferiä hommattiin näköjään 15 kpl, mutta eivät ehtineet sotatoimiin. Hämärästi muistelen jostakin lukeneeni, että nimenomaan sumunheitin-tarkoituksessa olisi joku yksilö ollut Äyräpään torjuntataisteluissa, mutta tykistömuseon selostuksen perusteella olen väärässä.
Kuvan laittaisin, jos osaisin pitää näköjään harjoitella.
Second kirjoitti:JOKO kirjoitti:Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.
Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Lyhyt kantama sekä lattamisen hitaus. 150mm ampui alle 8 kilometriin.
Luulen että rakettien kanssa Suomen muutenkin kohtuu vaatimaton huoltokapasiteetti olisi ollut entistä isommissa ongelmissa. Jo nyt vaikka tykit saatiin asemiin niin kranaattien saaminen ei ollut ihan yksinkertainen ja luotettava prosessi, edes keveälle kranaatin heittimelle jos muistan kertomuksia yhtään oikein. En tarkalleen tiedä miten paljon esim 150mm raketti kuormittaa huoltoa verrattuna järeään tykin kranaattiin, ainakin raketin vaatima tilavuus on selvästi suurempi. Luulen kuitenkin että itse aseessa ei ehkä suurta vikaa olisi ollut, mutta sen huoltaminen olisi ollut liian hankalaa.
Ja toisaalta juuri tykkejähän meillä oli, eli putkien määrissä ei tainnut tarvita paljoa parantamista, kun homma toimi niin noiden putkien aiheuttama tulentiehtys oli kyllä täysin riittävä. Toki Nebelwerfer patteri olisi tuottanut sellaisen hetkittäisen tulentiheyden ettei siihen yllä oikein edes tykkipatteristo, eli se olisi voinut olla hyvinkin etevä peli ainakin sellaisissa paikoissa mihin ei ehditty/kyetty keskittämään 100-200 tykin tulta. Suomalainen tyksitöhän pääsi jauhamaan kunnolla vasta heinäkuussa jolloin päästiin ällistyttäviin 200 putken vaikutukseen 5 minuutissa tulikomennosta, kesäkuu meni vielä harjoitellessa eli tuolloin olisi Nebelwerferillä ja sen kovalla tulentiheydellä ehkä ollut kysyntää vihollisen painopiste suunnassa. Ehkä.
Rakettipolttoaine on kai sitten vielä yksi tekijä. Ehkä ei ollut kapasitteettia tuottaa omaa rakettipolttoainetta ja täten olisi oltu sakujen huollon varassa. Olisiko tuo ollut paha ongelma? Voi olla. Toki oltiinhan me monen muunkin artikkelin kohdalla sakujen huollon varassa.
Tuosta suomalaisen tykistön jauhamisesta kannattaa esimerkkiä ottaa muualtakin kuin Tali-Ihantalasta. Vielä enemmän kuin Piri-Aatun sotilaallinen nerokkuus, Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella auttoi hänen ihastumisensa epäsuoran tulen käyttöön. Sattuipa vielä 2.Divisioonassa olemaan tykistön käytöstä päättämässä mies, joka näki tykeistä saatavan eniten hyötyä silloin, kun niillä ammuttiin mahdollisimman paljon. Ammuskulutus suhteessa putkien määrään onkin sitten 2.Divisioonan osalta aika huima, verrattuna esim. paljon puhuttuun Tali-Ihantalan tykistöön.
Tämä tosin vaikutti sitten siten, että putket kuluivat ja loppukesästä piti jo ampua "yli", etteivät kranaatit tippuneet omiin asemiin.
En ole tarkistanut väitteen paikkansapitävyyttä, mutta "joku" väitti laskeneensa, että siellä, missä puolustus piti kesällä 1944, oli tykistöä vähintään 10 patteristoa. Missä oli vähemmän, puolustus petti. Esimerkkeinä onnistuneesta puolustuksesta mainitsi Siiranmäen, Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja U-aseman. Voi olla oikeassakin.
EK kirjoitti:
Oman ymmärrykseni mukaan vasta Talin tappeluissa alkoi tykistö ampumaan tosissaan. Samoin tykistön taktiikka saatiin siinä vaiheessa kohdalleen, eli ei avattu peliä vastatykistötoiminnalla kuten aiemmin, vaan ammuttiin suoraan hyökkäävää vihollista ja parhaimmillaan avattiin tuli juuri ennen hyökkäyksen alkua. Tällaiseen toimintaa raketinheittimet sopivat mielestäni hyvin. Keritään ampumaan kunnon setti vastustajan niskaan ennen vihollisen tykistön antamaa vastausta.
Siiranmäen puolustuksen pitäminen menee jalkaväen ja linnoitteiden piikkiin.
EK kirjoitti:Second kirjoitti:JOKO kirjoitti:Mistä syystä Suomeen ei ole hankittu hinattavia raketinheittimiä? Muutama Nebelwerfer hankittiin jatkosodassa, mutta siihen se jäi. Miksi? Halpa ase. Vähän koneistamista vaativat, joten edulliset ammukset. Sopivalla putkimäärällä kevyt ja siten helposti hinattavissa. Yksinkertainen käyttää, jopa libyalaisetkin osaa.
Keveytensä puolesta miesvoimin tuupattavissa asemaan:
Olisi erinomainen peli hyökkäysten torjuntaan. Hajontaa on, mutta eihän se haittaa epäselvässä tilanteessa. Riittävästi putkia ja suunnilleen oikeaan suuntaan, niin vaikutusta tulee. Maali ei kuitenkaa ole metrin tarkkudella tiedossa ja hyökkääjän ryhmityksellä on useimmiten sekä syvyyttä, että leveyttä.
Lyhyt kantama sekä lattamisen hitaus. 150mm ampui alle 8 kilometriin.
Luulen että rakettien kanssa Suomen muutenkin kohtuu vaatimaton huoltokapasiteetti olisi ollut entistä isommissa ongelmissa. Jo nyt vaikka tykit saatiin asemiin niin kranaattien saaminen ei ollut ihan yksinkertainen ja luotettava prosessi, edes keveälle kranaatin heittimelle jos muistan kertomuksia yhtään oikein. En tarkalleen tiedä miten paljon esim 150mm raketti kuormittaa huoltoa verrattuna järeään tykin kranaattiin, ainakin raketin vaatima tilavuus on selvästi suurempi. Luulen kuitenkin että itse aseessa ei ehkä suurta vikaa olisi ollut, mutta sen huoltaminen olisi ollut liian hankalaa.
Ja toisaalta juuri tykkejähän meillä oli, eli putkien määrissä ei tainnut tarvita paljoa parantamista, kun homma toimi niin noiden putkien aiheuttama tulentiehtys oli kyllä täysin riittävä. Toki Nebelwerfer patteri olisi tuottanut sellaisen hetkittäisen tulentiheyden ettei siihen yllä oikein edes tykkipatteristo, eli se olisi voinut olla hyvinkin etevä peli ainakin sellaisissa paikoissa mihin ei ehditty/kyetty keskittämään 100-200 tykin tulta. Suomalainen tyksitöhän pääsi jauhamaan kunnolla vasta heinäkuussa jolloin päästiin ällistyttäviin 200 putken vaikutukseen 5 minuutissa tulikomennosta, kesäkuu meni vielä harjoitellessa eli tuolloin olisi Nebelwerferillä ja sen kovalla tulentiheydellä ehkä ollut kysyntää vihollisen painopiste suunnassa. Ehkä.
Rakettipolttoaine on kai sitten vielä yksi tekijä. Ehkä ei ollut kapasitteettia tuottaa omaa rakettipolttoainetta ja täten olisi oltu sakujen huollon varassa. Olisiko tuo ollut paha ongelma? Voi olla. Toki oltiinhan me monen muunkin artikkelin kohdalla sakujen huollon varassa.
Tuosta suomalaisen tykistön jauhamisesta kannattaa esimerkkiä ottaa muualtakin kuin Tali-Ihantalasta. Vielä enemmän kuin Piri-Aatun sotilaallinen nerokkuus, Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella auttoi hänen ihastumisensa epäsuoran tulen käyttöön. Sattuipa vielä 2.Divisioonassa olemaan tykistön käytöstä päättämässä mies, joka näki tykeistä saatavan eniten hyötyä silloin, kun niillä ammuttiin mahdollisimman paljon. Ammuskulutus suhteessa putkien määrään onkin sitten 2.Divisioonan osalta aika huima, verrattuna esim. paljon puhuttuun Tali-Ihantalan tykistöön.
Tämä tosin vaikutti sitten siten, että putket kuluivat ja loppukesästä piti jo ampua "yli", etteivät kranaatit tippuneet omiin asemiin.
En ole tarkistanut väitteen paikkansapitävyyttä, mutta "joku" väitti laskeneensa, että siellä, missä puolustus piti kesällä 1944, oli tykistöä vähintään 10 patteristoa. Missä oli vähemmän, puolustus petti. Esimerkkeinä onnistuneesta puolustuksesta mainitsi Siiranmäen, Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja U-aseman. Voi olla oikeassakin.
Tali-Ihantala kanttattaa omasta mielestäni ajatella Talina ja Ihantalana. Tali oli jalkaväen osalta (epätoivoiselta vaikuttava) yritys pysäyttää iskukykyinen vihollinen. Tämä heijastui sitten tykistön huonoihin tulenkäyttömahdollisuuksiin, tilannekuvat kertoo että joukot oli painopiste suunnissa hyvin usein sekaisin keskenään, suomalaisten koukut jämähtäneet vihollisen hyökkäyskiilan laidoille. Lisäksi taistelut olivat sitä verran liikkuvia että sekin ilmeisesti rajoitti tulenkäyttöä aika paljon kun tulenkäyttösuunnitelmat ei pysyneet hommassa mukana.
Ihantalassa saavutettiin tilanne missä JV alkoi pitää asemiaan hyvin (vihollisella alkoi jo voimat loppua) ja tämä avasi tyksitölle kunnon tulenkäyttömahdollisuudet. Kranaattien käyttö nousi ainakin kaksin kertaiseksi, juuri heinäkuun alussa kun siirryttiin puolustamaan Ihantalan maastoa.
Mutta taidatpa olla oikeassa. Kyllähän ainakin äyräpäässä kranaattia ammuttiin todella paljon. Lieneekö sitten taktinen tilanne vaikuttanut siten että raskaalle tyksitötulelle oli erityisesti tilausta. Eli sillanpääasemien moukarointia, jossa 100% varmasti on vihollista kokoajan ja lisää tulee 100% varmuudella. Sellainen on varmaan aika hyvä maali ammuttaa. Tilastokikkailuna sen verran että Tali-Ihantalassa jokaista kaatunutta suomalaista kohden kaatui 2 venäläistä (joka on aika "vähän") Niin äyräpää-Vuosalmessa muistaakseni kaatui vihollisia suhteessa enemmän kuin Tali-Ihantalassa.
Mutta erityisesti kirja Veitsen Terällä, joka käsittelee aika pitkälle tyksitön näkökulmasta Tali-Ihantalaa antaa minulle sen vaikutelman että erityisesti taisteluiden liikkuvuus rajoitti tulenkäyttöä. Toki koko systeemi oli tuolloin vielä "testausvaiheessa" joten Talin heikompi tulenkäyttö saattoi johtua osaltaan tästäkin syystä.