Kun 122 H 63 poistuu, niin taisteluosaston tasalle tuskin on enää mielekästä sijoittaa tykistöä. Uusia kevyitä tykkejä ei tulla hankkimaan, ja 155 mm menee kantamansa osalta vähän hukkaan taisteluosaston tasalla. Lisäksi vedettävän, raskaan tykistön selviytymiskyky lähellä etulinjaa on muutenkin epämääräinen. Taisteluosastojen raskainta tulivoimaa edustanee jatkossa raskaat kranaatinheittimet, joiden määrää saatetaan kasvattaa kahteen komppaniaan, jos kalustoa löytyy varikoilta.
Olen itse aiemmin ennustanut kolmea alueellista prikaatia vuodelle 2030, ja jos taisteluosastoja on noin runsaasti, siis 4+1 per prikaati, niin kolme prikaatia lienee tosiaan maksimi. Lienee myös syytä olettaa, että vastuualue olisi huomattavasti suurempi kuin
@kertakenttään ehdottaa, itärajaa on kuitenkin toistatuhatta kilometriä.
Joukkomäärien supistuessa prikaateille riittää yhä suurempia määriä vedettävää 155 mm putkitykistöä. En haluaisi sijoittaa sitä orgaanisesti taisteluosastoon, vaikka käytännössä jako voisi useinkin olla sellainen, että patteristot jyvitettäisiin periaatteella yksi per taisteluosasto. Jotta tykistöä varmasti riittäisi jokaiselle tarvitsijalle, patteriston koko pidetään kahdessatoista tykissä.
Realistinen tykistövoima alueelliselle prikaatille voisi olla kolme kaksitoistatykkistä 155 K 83 patteristoa, joita täydentäisi yksi tai kaksi kaksitoistatykkistä K9-patteristoa, rahoituksesta riippuen. Ampumatarvikkeita (varsinkin Bonuksia) hankitaan riittävästi.
Mutta kun sen tekninen käyttöikä on loppumassa! Jos 122 PSH 74:n käyttöä halutaan jatkaa, se täytyy peruskorjata kalliilla, mikä on toistaiseksi todettu kannattamattomaksi.
