Tässä mielessä esimerkiksi Ruotsin asema oli jo kylmän sodan aikana huomattavasti parempi, kun Neuvostoliitto uhkasi mereltä, mutta maahyökkäykseen sopivaa kaistaletta oli vain 300-400 kilometriä Pohjois-Ruotsissa ja Suomi vielä edessä puskurina. Muun alueen puolustukseen voimakkaat ilma- ja merivoimat olivat varsin suorituskykyiset.
Nykyään kyllä. Haaparannasta Ruotsin ydinalueille, eli karkeasti Tukholma-Göteborg-Malmö -karvakolmioon on 1000 kilometriä sisältäen paaljon hankalampaa maastoa kuin Suomesta ikinä löytyy. Ruotsin valtaaminen pohjoisen kautta on siis käytännössä toivoton yritys paitsi jos kyseessä on vuosien sota.
Itäkautta taas ongelmana olivat kylmän sodan aikana etäisyys neuvostotukikohdasta sekä Suomen valtaamisen tarve, mikäli hyökkäyksen olisi tarkoitus suuntautua parhaalle maihinnousualueelle, Gävlen lahdelle.
Kylmän sodan aikana Ruotsin pääasiallinen uhka ei kuitenkaan tullut idästä tai pohjoisesta vaan etelästä. Tanskan salmet ja maayhteys Etelä-Norjaan olivat tärkeä arvioitu tavoite Varsovan liitolle ja Etelä-Ruotsin maasto sangen neuvostoystävällinen. Etäisyys Itä-Saksasta Ruotsiin oli myös roimasti lyhyempi kuin Itämeren yli Baltiasta Ruotsin rikkonaiselle ja hankalalle itärannikolle.