Huhta
Greatest Leader
Kerran vaan, sen jälkeen ne nuolevat kyllä haavojaan pitkän aikaa
Välirauhaa kesti peräti 1940-1941... ei nuolaista ennen kuin tipahtaa...
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Kerran vaan, sen jälkeen ne nuolevat kyllä haavojaan pitkän aikaa
@Old Boy ja @kertakenttään
Kertokaa minulle valkoisesta fosforista, sen levittämisestä ja olomuodosta kranaatin kuoren hajottua ja WP:n levittyä ympäröivään tilaan.
Eikös se leviä palavina kappaleina, ikäänkuin sirpaleina lähimaastoon vai onko sitä sitoutettu johonkin raskaampaan aineeseen että se kantaisi pidemmälle? Ja eikö se leviä nimenomaan "sirpaleina" vai leviääkö myös geelinä tai nesteenä lähiympäristöön?
Noissa tykistön "savuammuksissa" se on ilmeisesti imeytetty tai sitoutettu kuitukankaan paloihin joiden mukana se leviää (155mm M825/M825A1) ilmaräjähdyksen jälkeen maahan. Mites nuo vanhemmat iskusytyttimellä varustetut murkulat, joiden räjähdyksestä näkee että palavaa fosforia lentää kymmenien metrien säteelle valkoisissa kaarissa. Riittääkö fosforinpaloissa itsessään massa vai onko sitä sidottu johonkin raskaampaan aineeseen massan lisäämiseksi?
Ei ole suurempaa käryä kyseisestä aiheesta. Meillä ei valkosta fosforia savuissa ole. Googlaa.
Hawkeyesta on tullut muutama viîkko sitten uusi video. Itselläni on sen verran luottoa tieteen voittokulkuun, että tästä voi tulla vielä jotain isoakin. 122 HHn uudelleentuleminen?
122mm:n ongelma on varmaankin tuo kaliberi. 105mm:llä on parempi tuotetuki. Mutta pitäisin asiaa harkitsemisen arvoisena, jos siis varastossa olevat tykit eivät ole loppuun ammuttuja. Alusta voisi varmaan olla hieman järeämpi kuin hummeri, etenkin jos silloin saadaan kuskattua myös ammukset. Toisaalta, Nemo kontti on jo tarjolla joten ehkäpä harkitsisin ennemmin sitä.
Olen sanaton.
122-millisen hyvänä puolena 155-milliseen verrattuna on kyllä kranaattien pienempi koko ja paino (siis etenkin huollon ja varastoinnin kannalta). Panossysteemi metallikartusseineen sen sijaan on aika vanhanaikainen ja metallikartussit kuormittavat huoltoa.155mm ja ehkä 32cal putki niin saadaan raskas lyhyen kantaman haupitsi tukemaan taistelusastoja tai rihlattu 120mm takaaladattavana. Eli periaatteessa haupitsi, mutta 120 millisenä. Otetaan rihlatun heittimen 120mm kranaatti ja sille kartussilaukaus.
155mm ja ehkä 32cal putki niin saadaan raskas lyhyen kantaman haupitsi tukemaan taistelusastoja tai rihlattu 120mm takaaladattavana. Eli periaatteessa haupitsi, mutta 120 millisenä. Otetaan rihlatun heittimen 120mm kranaatti ja sille kartussilaukaus.
The 15 cm sIG 33 (schweres Infanterie Geschütz 33) was the standard Germanheavy infantry gun used in the Second World War. It was the largest weapon ever classified as an infantry gun by any nation.[1]
Menee hieman liian eksoottiseksi minun mielestä.
https://issuu.com/vishmeh/docs/armada_artillery_compendium_-_april
Jos ei tykistöä tunne niin tuolla pääsee ainakin alkuun.
Taivas.
Eksoottinen tai ei, minun näkemys miltei asiaan kuin asiaan on "lähetä kranaatteja äläkä miehiä". Millä vaan keinoilla saadaan epistä tappavammaksi ja tehokkaammaksi niin aina parempi. Näen asian sillä tapaa, että meillä on kahdenlaisia maaleja: pehmeät ja kovat. Pehmeille pieni kaliiperi ja suuri tulinopeus, koville suuri kaliiperi ja pieni tulinopeus. 150mm on käytnnössä pienin, jolla kovia maaleja kannattaa ampua. Tilannehan olisi aivan eri, jos meillä olisi käytössä tytärammuksia 120/122 millisille, mutta toistaiseksi asiaan ei ole tulossa parannusta tai sen puoleen muitakaan erikoisampumatarvikkeita, jotka tappaa.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta en vain näe tuon tapahtuvan ihan äkkiä. Lisäksi meillä on noita 122 millisiä, niin niiden käyttökelpoisuuden lisääminen on huomattavasti realistisempaa.
Pasivirtakin todennut, että pyritään yhden kaliiperin järjestelmään niin se 155 on se ainoa oikea vaihtoehto mitä lähteä kehittämään tykistön puolella putkitykistön osalta.