Tykistö

K9 optiota on virallisesti suostuttu komentoimaan vain suureksi.

Itse toivoin isompaa tilausta heti kärkeenkin, veikataan nyt vaikka 150-200.

Noissa vaan täytyisi muistaa, että pelkät tykit ei tee vielä kesää. Paljos tollasen 200kpl p-haupitsi järjestelmä sitoo äijiä ja kalustoa? Toki sitoohan se vedettäväkin mutta luulis, että tuollaiset vaatii lavetit yms. erilaiset ja raskaammat huoltorakenteet...
 
Noissa vaan täytyisi muistaa, että pelkät tykit ei tee vielä kesää. Paljos tollasen 200kpl p-haupitsi järjestelmä sitoo äijiä ja kalustoa? Toki sitoohan se vedettäväkin mutta luulis, että tuollaiset vaatii lavetit yms. erilaiset ja raskaammat huoltorakenteet...

No näillä ja raskailla raketinheittimillä oltaisiin korvaamassa Suomen koko nykyinen tykistö.
 
Noissa vaan täytyisi muistaa, että pelkät tykit ei tee vielä kesää. Paljos tollasen 200kpl p-haupitsi järjestelmä sitoo äijiä ja kalustoa? Toki sitoohan se vedettäväkin mutta luulis, että tuollaiset vaatii lavetit yms. erilaiset ja raskaammat huoltorakenteet...

Mitä tohon tulee lisää on enemmän lisäosia verrattuna vedettävään, evakuointia varten lavetteja sekä omat nosturinsa. Nyt ainakin ne nopealla tuumailulla.
 
Itäinen "halpa" a-tarvike ei myöskään täytä standardeja mitä ammuksilta nykyään vaaditaan, standardit täyttäviä ammuksia mahtaako edes ollakaan?

Tällaisesta "standardista" en ole aikaisemmin kuullutkaan, ehkä osaisit kertoa lisää? Atarvikkeiden suhteen on ainoastaan jo vuosituhannen vaihteessa päätetty, ettei syvän rauhan vallitessa hankita enää itäkaliberin varastoihin uutta täydennystä. Joka tietysti tarkoittaa, että ajan kanssa niitä syövistä aseista on luovuttava. Tiukan paikan tullen päätös varmaan muuttuisi. "Itäkaliberia" voi hankki nykyisin Länteen kuuluvista valtioista, kuten täälläkin on aivan oikein huomautettu. Kotimaassakin on tarvittaessa käyttöön otettavaa valmistuskapasitetttia.
 
kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, kuinka helposti ammus räjähtää esim. tulipalon sattuessa.

IM -suojattuja? Enkuksi Insensitive Munitions, jolla halukkaat löytää KVG:stä lisätietoja.
Halpoja itäatarvikkeita ei sitten voida kuljettaa lentoteitse esim Afgoihin. Olisko meillä tällaista tarvetta? Toisaalta nytkin on vireillä trotyylikranaattien hankinta, josta Tykistön Tarkastaja kertoili Janesille alkukesästä.
 
Joko täällä on unohdettu, että Nammolta tilattiin vasta kuukausi sitten nimenomaan ei-IM versiota ammuksia? Sehän tarkastettiin jopa sieltä kun tiedotetta epäiltiin virheelliseksi. Eivät myöntäneet vääräksi.

Luokitus on kuljetusten osalta ongelma, mutta jos se menee sellaiseen varastoon, jossa on ennestään ko. kategorian kamaa niin ei haitanne.
 
No näillä ja raskailla raketinheittimillä oltaisiin korvaamassa Suomen koko nykyinen tykistö.
Hyvä homma. Mutta antaisivat nyt ensin meille nykyisiinkin heittimiin jotain ladattavaa.. Tulikomennot, oli ne sitten ahjolla, puheella tai myöhemmin ahmalla, ovat kohtuu masentavia välittää heittimille jos bumerangivastaus asemista on että milläs ammutaan kun kasetit ovat tyhjiä.
 
Kenttätykistöjärjestelmää kannattaa tarkastella kokonaisuutena, sen sijaan että keskittyy liikaa yksittäisten asejärjestelmien ominaisuuksiin. Eivätköhän varsinkin nuo MLRS:t ole hankittu tiettyjä nimenomaisia käyttötarkoituksia varten, jotka ovat lähempänä "kynnysasejärjestelmiä" kuin varsinaista perinteistä kenttätykistökäyttöä.
 
TTiukan paikan tullen päätös varmaan muuttuisi. "Itäkaliberia" voi hankki nykyisin Länteen kuuluvista valtioista, kuten täälläkin on aivan oikein huomautettu. Kotimaassakin on tarvittaessa käyttöön otettavaa valmistuskapasitetttia.

Tässä on oman ajattelun ydin, joka herättää närää monissa.

Miksi odottaa sitä tiukkaa paikkaa, kun jo rauhan aikana voitaisiin hankkia Romaniasta, Bulgariasta tai vaikka kiinasta massamaisesti sitä ihan perusmallista, tyhmää, mutta luotettavaa iskusytyttimellä varustettua sirpalekranaattia noille meidän 81 ja 120mm heittimille ja 122mm tykistölle? Niin että varikot joka niemessä ja notkossa tursuavat ja pursuavat kranaatteja riesaksi saakka. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä pakonomaista tarvetta ylläpitää kotimaista puolustusvälineteollisuutta, jos se tarkoittaa pienien valmistajien valmiuden ylläpitoa, tuotteiden korkeaa kappalehintaa, ja lopulta pieniä hankinta- ja tuotantoeriä ja tästä seuraavaa niukkuutta niin rauhan- kun sodankin aikana. Omasta mielestäni pienenä ja köyhänä maana meidän pitää ostaa varastoon PALJON paukkuvaa tavaraa valmiiksi että pärjätään isompaa vainolaista vastaan. Siinä ei omasta mielestäni pitäisi katsoa kotimaisuusastetta, vaan hinta-laatu suhdetta ja määrää ja aivan sama kuka sen valmistaja on, kunhan se on riittävän iso, tunnettu ja hyväksi havaittu tuottaja joka tekee riittävää tasalaatua. Aivan sama onko se Romanialainen, Unkarilainen, Bulgarialainen tai vaikka Kiinalainen. Aika paljon on miestä laitettu multiin edellämainittuissa maissa valmistetuilla perusampumatarvikkeilla sitten toisen maailmansodan lopun.

Ja sen materiaalin pitää olla siellä varikoilla valmiina jaettavaksi kun kriisi alkaa, ja sitä pitää olla jaettavana ja ammuttettavana ja paljon että se vihollisen kärki hidastuu tai pysähtyy. Jos siinä vaiheessa aletaan käynnistelemään konekantaa ja sorvaamaan kranaatteja kotimaisten valmistajien toimesta, niin siinä ovat "panssarimakkaran" leipomokomppaniatkin jo Pohjanlahden rannalla Kalajoella kylpemässä ja rantalentistä pelaamassa siinä vaiheessa kun ensimmäiset uutta tuotantoa olevat kotimaiset kranaatit saadaan joukoille jaettua. Noin karrikoidusti.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä on oman ajattelun ydin, joka herättää närää monissa.

Miksi odottaa sitä tiukkaa paikkaa, kun jo rauhan aikana voitaisiin hankkia Romaniasta, Bulgariasta tai vaikka kiinasta massamaisesti sitä ihan perusmallista, tyhmää, mutta luotettavaa iskusytyttimellä varustettua sirpalekranaattia noille meidän 81 ja 120mm heittimille ja 122mm tykistölle? Niin että varikot joka niemessä ja notkossa tursuavat ja pursuavat kranaatteja riesaksi saakka. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä pakonomaista tarvetta ylläpitää kotimaista puolustusvälineteollisuutta, jos se tarkoittaa pienien valmistajien valmiuden ylläpitoa, tuotteiden korkeaa kappalehintaa, ja lopulta pieniä hankinta- ja tuotantoeriä ja tästä seuraavaa niukkuutta niin rauhan- kun sodankin aikana. Omasta mielestäni pienenä ja köyhänä maana meidän pitää ostaa varastoon PALJON paukkuvaa tavaraa valmiiksi että pärjätään isompaa vainolaista vastaan. Siinä ei omasta mielestäni pitäisi katsoa kotimaisuusastetta, vaan hinta-laatu suhdetta ja määrää ja aivan sama kuka sen valmistaja on, kunhan se on riittävän iso, tunnettu ja hyväksi havaittu tuottaja joka tekee riittävää tasalaatua. Aivan sama onko se Romanialainen, Unkarilainen, Bulgarialainen tai vaikka kiinalainen. Aika paljon on miestä laitettu multiin edellämainittuissa maissa valmistetuilla perusampumatarvikkeilla sitten toisen maailmansodan lopun.

Ja sen materiaalin pitää olla siellä varikoilla valmiina jaettavaksi kun kriisi alkaa, ja sitä pitää olla jaettavana ja ammuttettavana ja paljon että se vihollisen kärki hidastuu tai pysähtyy. Jos siinä vaiheessa aletaan käynnistelemään konekantaa ja sorvaamaan kranaatteja kotimaisten valmistajien toimesta, niin siinä ovat "panssarimakkaran" leipomokomppaniatkin jo pohjanlahden rannalla Kalajoella kylpemässä ja rantalentistä pelaamassa siinä vaiheessa kun ensimmäiset kotimaiset kranaatit saadaan joukoille jaettua. Noin karrikoidusti.

Samoin kaiken muunkin materiaalin kuten ajoneuvojen pitäisi olla valmiina varastossa, elämme kuitenkin sosialidemokratiassa joten ulkoinen turvallisuus soittaa toista viulua.
 
Samoin kaiken muunkin materiaalin kuten ajoneuvojen pitäisi olla valmiina varastossa, elämme kuitenkin sosialidemokratiassa joten ulkoinen turvallisuus soittaa toista viulua.

Sen ymmärrän, että kaikkea materiaalia ei voida hillota rauhan aikana varastoissa. Esimerkiksi kaikkia ajoneuvoja sodan ajan kenttäameijalle. Siksi ottoajoneuvojärjestlmä on ihan asiansa ajava; rauhan aikana varastointi- ja huoltovastuu on niiden yksityisillä omistajilla ja sodan aikana PV:llä on oikeus saada ne käyttöönsä.

Mutta taisteluvälinemateriaalia pitäisi olla enemmän kun riittävästi jo rauhan aikana varastossa. Jos jo rauhanaikana on pulaa, ne loppuvat alkumetreillä äkillisen kriisin yllättäessä pahoin pelkään.

Mitä noihin heittimenmurkuloihin vielä tulee, @Leaderwolf :in aikaisempaan viitaten, ei ole varmaan vaikea valinta kenellekkään. Katsooko etulinjan tulenjohtajan tai kiväärimiehen silmin sitä, kun vaikka Bulgarialaiset heittimenkranaatit tippuvat vihollisen niskaan vai kuunteleeko sieltä linjan toisesta päästä kotimaista "eioota"?
 
Viimeksi muokattu:
Sen ymmärrän, että kaikkea materiaalia ei voida hillota rauhan aikana varastoissa. Esimerkiksi kaikkia ajoneuvoja sodan ajan kenttäameijalle. Siksi ottoajoneuvojärjestlmä on ihan asiansa ajava; rauhan aikana varastointi- ja huoltovastuu on niiden yksityisillä omistajilla ja sodan aikana PV:llä on oikeus saada ne käyttöönsä.

Mutta taisteluvälinemateriaalia pitäisi olla enemmän kun riittävästi jo rauhan aikana varastossa. Jos jo rauhanaikana on pulaa, ne loppuvat alkumetreillä äkillisen kriisin yllättäessä.

Mitä noihin heittimenmurkuloihin vielä tulee, @Leaderwolf:in aikaisempaan viitaten, ei ole varmaan vaikea valinta kenellekkään. Katsooko etulinjan tulenjohtajan tai kiväärimiehen silmin sitä, kun vaikka Bulgarialaiset heittimenkranaatit tippuvat vihollisen niskaan vai kuunteleeko sieltä linjan toisesta päästä kotimaista "eioota"?

Minä en ymmärrä ottoajoneuvoihin tukeutumista, se on tietoinen valinta alentaa omaa valmiutta.
Ottoajoneuvojen pitäisi olla täydennystä eikä mikään kenttäarmeijan runko, logistiikan puolella asia on eri mutta etulinjan ajoneuvokalusto pitäisi olla olemassa ja heti valmiina.
 
Minä en ymmärrä ottoajoneuvoihin tukeutumista, se on tietoinen valinta alentaa omaa valmiutta.
Ottoajoneuvojen pitäisi olla täydennystä eikä mikään kenttäarmeijan runko, logistiikan puolella asia on eri mutta etulinjan ajoneuvokalusto pitäisi olla olemassa ja heti valmiina.

Veikkaan että puhuisimme varmaan yli kymmenestä tuhannesta ajoneuvosta? Näiden hankinta-, varastointi- ja huoltokustannukset ovat melkoiset. Nythän voidaan ajatella että näiden ajoneuvojen edellämainitut kustannukset ovat niiden omistajien kontolla rauhan aikana, ja ovat oikeastaan olleet jo vuosikymmenien ajan, mutta samalla olleet PV:n käytettävissä niin tarvittaessa. Jos mietitään kuinka monta ajoneuvoa on kulkenut ottoajoneuvorekisterin kautta, ollen valmiudessa mutta ottamatta käyttöön vaikka viimeisen 40 vuoden aikana, säästetty rahamäärä on PV:lle ja veronmaksajalle melkoinen verrattuna siihen että jokainen ottoajoneuvoa korvaava ajoneuvo oltaisiin ostettu, hillottu ja huollettu varmuusvarastoon. Samalla voidaan ajatella että jokainen ottoajoneuvorekisterissä oleva ajoneuvo on samaan aikaan ollut "siviilitöissä" eli tuottamassa verotuloa valtion kassaan tavalla tai toisella.

Mutta samaa mieltä olen kanssasi että sen terävän keihäänkärjen ja ensiportaan joukkojen ajoneuvojen pitäisi olla valmiina käyttöön heti kun tarvitaan. Uskon asian näin olevankin pitkälti.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top