Tässä on oman ajattelun ydin, joka herättää närää monissa.
Miksi odottaa sitä tiukkaa paikkaa, kun jo rauhan aikana voitaisiin hankkia Romaniasta, Bulgariasta tai vaikka kiinasta massamaisesti sitä ihan perusmallista, tyhmää, mutta luotettavaa iskusytyttimellä varustettua sirpalekranaattia noille meidän 81 ja 120mm heittimille ja 122mm tykistölle? Niin että varikot joka niemessä ja notkossa tursuavat ja pursuavat kranaatteja riesaksi saakka. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä pakonomaista tarvetta ylläpitää kotimaista puolustusvälineteollisuutta, jos se tarkoittaa pienien valmistajien valmiuden ylläpitoa, tuotteiden korkeaa kappalehintaa, ja lopulta pieniä hankinta- ja tuotantoeriä ja tästä seuraavaa niukkuutta niin rauhan- kun sodankin aikana. Omasta mielestäni pienenä ja köyhänä maana meidän pitää ostaa varastoon PALJON paukkuvaa tavaraa valmiiksi että pärjätään isompaa vainolaista vastaan. Siinä ei omasta mielestäni pitäisi katsoa kotimaisuusastetta, vaan hinta-laatu suhdetta ja määrää ja aivan sama kuka sen valmistaja on, kunhan se on riittävän iso, tunnettu ja hyväksi havaittu tuottaja joka tekee riittävää tasalaatua. Aivan sama onko se Romanialainen, Unkarilainen, Bulgarialainen tai vaikka Kiinalainen. Aika paljon on miestä laitettu multiin edellämainittuissa maissa valmistetuilla perusampumatarvikkeilla sitten toisen maailmansodan lopun.
Ja sen materiaalin pitää olla siellä varikoilla valmiina jaettavaksi kun kriisi alkaa, ja sitä pitää olla jaettavana ja ammuttettavana ja paljon että se vihollisen kärki hidastuu tai pysähtyy. Jos siinä vaiheessa aletaan käynnistelemään konekantaa ja sorvaamaan kranaatteja kotimaisten valmistajien toimesta, niin siinä ovat "panssarimakkaran" leipomokomppaniatkin jo Pohjanlahden rannalla Kalajoella kylpemässä ja rantalentistä pelaamassa siinä vaiheessa kun ensimmäiset uutta tuotantoa olevat kotimaiset kranaatit saadaan joukoille jaettua. Noin karrikoidusti.