Taloudellisiin resursseihin. Kaikkien osapuolten kannalta.
Korean kannalta tärkeintä oli myydä ensimmäinen, kohtuullisen kokoinen erä aseita Suomeen, jatkoerät ovat vähemmän merkityksellisiä. Ihan kuten AMV:n tapauksessa: niitäkin ostettiin Suomen puolustusvoimille vain kymmeniä, jotta vaunuja voitaisiin myydä sadoittain (tuhansittain?) ulkomaille. Sillä ei ole merkittävää vaikutusta referenssiarvoon, paljonko Suomella jotakin kalustoa on, kunhan määrä on sellainen, että PV on oikeasti joutunut tekemään siihen merkittävän rahallisen panostuksen. On ylipäätään pieni ihme, että K9-kauppaan edes kuuluu optio: veikkaan, että tästä väännettiin ihan tosissaan korealaisten kanssa.
Suomen kannalta asiaa voidaan pohtia niin, että nyt panssarihaupitseista maksettiin runsas kolme miljoonaa euroa kappaleelta. Jos optioita myöhemmin käytetään, niin hinta per panssarihaupitsi tuskin on ainakaan halvempi. Se voi olla korkeampikin, jos esimies
@CV9030FIN on oikeassa spekuloidessaan sekä uusien että käytettyjen panssarihaupitsien hankinnalla. Lisäksi tykeille pitää ostaa vielä ampumatarvikkeetkin, ja ne voivat lisätä yksittäisen tykin hintaa miljoonilla, paitsi jos ampumatarvikkeet kuuluvat kauppaan (mihin en oikein jaksa uskoa, kauppa on muutenkin niin edullinen).
Paljonko rahaa
@Ressu70 uskoo olevan käytettävissä option lunastamiseen? Sehän oli voimassa jonnekin 2020-luvun lopulle, muistelen. Minä en usko ihmeisiin. Vertailun vuoksi Hollannista ostetut Leopardit maksoivat ~200 miljoonaa euroa, ja se on suurimpia maapuolustuksen suorityskykyä kehittäviä kauppoja vuosiin.
Jos optio olisi esimerkiksi 100 kpl, niin se olisi nykyhinnallakin yli 300 miljoonan euron kauppa. Jos optiossa tykin keskihinta olisi vaikkapa 4,5 miljoonaa euroa (esimerkiksi 50 käytettyä panssarihaupitsia á 3 miljoonaa euroa ja 50 uutta panssarihaupitsia á 6 miljoonaa euroa), niin 100 tykkiä maksaisi yli 450 miljoonaa euroa. Ei tuollaisia rahoja ole käytettävissä.
