Aika näyttää mahdollisen erillisrahoituksen tason. Sikäli kuin sitä lopulta edes tulee.
Aika näyttää mahdollisen erillisrahoituksen tason. Sikäli kuin sitä lopulta edes tulee.
Parempi olla optio kuin toistaa PzH2000 kanssa tapahtunutta virhettä.
Ja hyvä että optio on tiettävästi myös K10-vaunuille. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tykkimiehet kylpisivät viiden vuoden päästä rahassa
( ei sillä että uusi ostoskierros välttämättä mitään optiota vaatisi )
Pihatonttu
Respected Leader
Ja hyvä että optio on tiettävästi myös K10-vaunuille. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tykkimiehet kylpisivät viiden vuoden päästä rahassa
Helppo homma jos Suomea uhkaa hyökkäyksen kohteeksi joutuminen.
1. Säädetään sellainen laki, että jos Suomen sotilaallista valmiutta joudutaan kansainvälisen tilanteen kiristymisen vuoksi nostamaan tasolle X, niin valtiolla on oikeus vaihtaa yksipuolisella päätöksellään eläke- ja yleishyödyllisten säätiöiden omaisuusmassa sitä varten erikseen liikkeelle laskettaviin valtion bondeihin.
Perusteluna se, että säätiö menettävät omaisuutensa ja toimintamahdollisuutensa jos Suomi - ja sitä kautta myös säätiö - joutuu vieraisiin käsiin.
2. Perustetaan pakkovaihdetun omaisuusmassan hallinnointiin (lue: harkittuun käteiseksi muuttamiseen) erikoistunut sijoitusyhtiö.
3. Eteralla taitaa olla reilust yli 2 miljardia, Koneen säätiöllä puolitoista, TeSillä ehkä puolikas, Suomen Kulttuurirahastolla kai 1.2 Miljardia, SLS 1.2, Erkko, Sitra...
Säätiöistä saadaan tolleen nopeasti noin kymppimiljardi likvidiä maksukykyä (valtion kotimaahan suuntautuvan lisävelkaantumisen kustammuksella) jos tulee se todellinen ja äkillinen kriisi.
4. Kun tarve tulee niin nostetaan ääneti ja ajoissa valmius vaikka kolmeksi päiväksi sille korkeudelle, että pakkovaihtamisen ehto laukeaa.
Eli ihan hyvä olla isot optiot ja vielä mielellään niin että voidaan vaatia erikoisnopeaa toimittamista käyttövalmiina varaosineen ja tarvikkeineen.
(Tää taas "näin mää sen ideoisin jos voisin" -työkalulla ja nollatason substanssiosaamisella ajateltuna. Toki jätin ison määrän ajatuksessa ratkaisevassa roolissa olevia "kuinka" ja "hyötyjen maksimointi" -osioita sanomatta jottei tulisi kirjoituksen sijaan kirjaa.)
Uusi ostokierros vaatii optiot jos halutaan kohtuulllinen hinta, nopea toimitus ja toimiva paketti. Optio = ison hankinnan projektihallinnasta iso osa on hoidettu jo etukäteen joten säästetään aikaa, rahaa ja ehkäistään kiirteestä seuraavia ongelmia.
Pihatonttu
Respected Leader
Sitten kun ensimmäinen kymppimiljardi on mennyt, pyydetään Norjaa lainaamaan omista säätiöistään 20 miljardia lisää edullisilla ehdoilla. Jos Norjan valtio takaa lainan norjalaisille säätiöille, niin säätiöt voivat antaa lainan riskittömänä ja siis erittäin halpakorkoisena.
OK... Paljonkos sitä rahaa nyt tarvittiinkaan?
Helpottaa varmasti todella paljon. Myös myyjää. Kun tyydyttävät kaupan ehdot on kertaalleen hierottu kasaan niin molempien osapuolien etu on mahdollisimman iso lisähankintaoptio vaikka oltaisiinkin tietoisia siitä että sen toteutuminen on epätodennäköistä. Voidaan rauhassa mennä inhorealsimin tuolle puolen kun kauhuskenaariokin on vain se ettei mitään tapahdukaan.
Toisaalta ei pidä eksyä ajattelemaan ettei jotain mittavaa hankintaa voikaan toteuttaa kun tuli otettua niin pieni optio tai se on ehtinyt raueta. Aina voi hieroa uudetkin kaupat.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Thunderin tuotanto näkyy jatkuvan ensi vuosikymmenen puolelle.
Ja kehitystyökin jatkuu:
Ja kehitystyökin jatkuu:
Tuon Reserviläisessä olleen jutun mielenkiintoisin anti oli kuitenkin viimeinen kappale.
Viimeksi muokattu:
Huhta
Greatest Leader
Mikä tämä virhe oli? Sekö että valittiin kotimainen 155 K 98 eikä sakemannien panssarihaupitsia? Miten optio suojelee sellaiselta?
Huhta
Greatest Leader
Ja hyvä että optio on tiettävästi myös K10-vaunuille. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tykkimiehet kylpisivät viiden vuoden päästä rahassa
Kuka/Mikä on lähteesi?
Huhta
Greatest Leader
@Pihatonttu
Toivottavasti myös joukkotuotanto skaalautuu yhtä vikkelästi kuin haupitseja laivataan Suomeen. Mikään määrä kalustoa on merkityksetön, ellei sitä osata käyttää...
Toivottavasti myös joukkotuotanto skaalautuu yhtä vikkelästi kuin haupitseja laivataan Suomeen. Mikään määrä kalustoa on merkityksetön, ellei sitä osata käyttää...
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
J0h1F
Ylipäällikkö
Vastaan @Rannarin puolesta (punaboldaus minun, nostaa esille kyseisen kohdan):
http://www.reservilainen.fi/uutiset/k9_thunder_ampuu_ja_poistuu_90_sekunnissa
K9 Thunder ampuu ja poistuu 90 sekunnissa
Tero Tuominen
Panssarihaupitsi K9 Thunder Parolassa. Suujarrulla varustettu ase kykenee ampumaan suurilla korotuskulmilla. Hydropneumaattinen tela-alusta mahdollistaa hyvän maastoliikkuvuuden.
Tero Tuominen
Suomi on pitkään ollut epäsuoran tulen eurooppalainen suurvalta. Jo toisen maailmansodan Tali-Ihantalan taistelussa kehittyneet laskentamenetelmät mahdollistivat pattereiden tulen keskittämisen kriittisiin maaleihin.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tykistöämme ei ajettu alas kuten monissa muissa Euroopan maissa. Kalusto on kuitenkin historiasyistä varsin kirjavaa ja se on perustunut suurimmalta osalta hinattaviin tykkeihin.
Suomen ETYJ:lle tekemän ilmoituksen mukaan meillä oli vuonna 2016 yhteensä 1 566 epäsuoran tulen asetta. Niistä 698 oli 120 mm kranaatinheittimiä. Tykeistä eniten oli varastoissa neuvostovalmisteisen kevyen 122 mm D30-haupitsin (122 H 63) eri versioita (471 kappaletta).
Nykyaikaisella taistelukentällä ampuva patteri voidaan helposti paikantaa vihollisen lentoratatutkilla. Näin siihen kyetään nopeasti kohdistamaan vastaisku. Perinteisten hinattavien tykkien asemanvaihto on hidasta, ja siten ne jäävät helposti tulen alle.
Ajoneuvoalustainen ase sen sijaan mahdollistaa nopeat siirtymät tuliasemaan ja pois sieltä. Toiminta tunnetaan maailmalla nimellä Shoot and Scoot. Tällaiset tykit soveltuvat hyvin myös Puolustusvoimien uuteen liikkuvaan taistelutapaan.
Lisäksi on varmaa, että tykistön merkitys taistelukentällä ei ole kadonnut mihinkään. Tätä osoittavat esimerkiksi kokemukset Itä-Ukrainasta, jossa suurin osa tappioista on aiheutunut nimenomaan epäsuorasta tulesta.
Neuvostovalmisteinen 122 H 63 -panssarihaupitsi paraatissa Parolassa.
Suomen telatykit Neuvostoliitosta
Ajoneuvoalustalle asennetut tykit ovat luonnollisesti teknisesti monimutkaisempia ja siten kalliimpia kuin hinattavat. Niiden pääkäyttäjiä kylmän sodan aikana olivatkin lähinnä suurvallat.
Suomi siirtyi telatykkien aikaan vuonna 1991. Tuolloin ostettiin hajoamassa olevasta Neuvostoliitosta 2S5 Giasint (Hyasintti) -telakanuunoita, jotka saivat Suomessa tunnuksen 152 TelaK 91. Niissä ase oli avoasennuksessa, eikä vaunu tarjonnut miehistölle suojaa tulitoiminnan aikana.
Entisestä Itä-Saksasta ostettiin vuosina 1992 ja 1994 niin ikään neuvostoliittolaisia 2S1 Gvozdika (Neilikka) -panssarihaupitseja (meillä 122 PsH 74). ETYJ-ilmoituksen perusteella niitä oli Suomessa vuonna 2016 72 kappaletta.
Panssarihaupitsissa miehistö on suojassa vaunun sisällä ammunnan aikana. Vaunut ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja käyttökelpoisiksi. Neuvostokalusto on kuitenkin jo iäkästä ja modernimmalle aseelle on jo ollut tarvetta.
K9 on vaikuttavan kokoinen tela-ajoneuvo. Tornissa onkin seisontakorkeus jopa 190 cm pitkälle miehistön jäsenelle. Ampumatarviketäydennys tehdään tornin takaosan luukuista.
Runsaasti tarjontaa
Puolustusvoimat käynnisti vuonna 2015 tietopyynnöillä hankkeen uuden itsenäisesti liikkuvan tykistöjärjestelmän hankkimiseksi. Tarkoituksena oli selvittää, mitä markkinoilla on tarjolla.
Rajoitukseksi ei asetettu esimerkiksi vaatimusta tela- tai pyöräalustasta. Selvitys tehtiin kokonaisuutta katsoen. Maailmalta mahdollisia tykkijärjestelmiä löytyi runsaasti. Alan teollisuudelta vastauksia Puolustusvoimien tietopyyntöön saatiin toistakymmentä.
Tela-alustaisisista mukana olivat esimerkiksi saksalainen Panzerhaubitze 2000 ja amerikkalainen M109. Pyörillä liikuvista tarkasteltiin muun muassa ruotsalaista Archeria, ranskalaista Nexter Caesaria ja israelilaista Atmos 2000 -järjestelmää.
Kaikkien mainittujen tykkien kaliberi on 155 mm. Tähän päädyttiin, koska haluttiin varmistaa yhteensopivus nykyisten Tampella 155 K 83 -kanuunoiden ampumatarvikkeiden kanssa.
Valituksi tuli eteläkorealainen Samsung Techwin (nykyisin Hanwha Techwin) K9 Thunder. Sillä ammuttiin syksyllä 2016 Suomessa, ja ase osoittautui toimivaksi kaikilla osa-alueilla myös vaativissa talvisissa olosuhteissa. Yksi ratkaiseva tekijä oli se, että K9 oli Etelä-Koreassa alunperinkin suunniteltu varusmiesten käytettäväksi.
Suomeen ostetaan Etelä-Koreasta 48 käytettyä panssarihaupitsia. Niillä on ajettu keskimäärin 3 000–4 000 kilometriä. Tela-alustan kestävyys on kymmeniä tuhansia kilometrejä.
Tykkien putkien käyttöiästä on jäljellä 90 prosenttia. Järjestelmän arvioidaankin olevan Puolustusvoimissa käytössä ainakin vuoteen 2050 asti.
Vaikka K9 tykkinsä putken pituuden perusteella voitaisiin luokitella kanuunaksi, ase nousee niin suurille korotuskulmille, että sitä kutsutaan panssarihaupitsiksi.
Panssarihaupitsi K9 Thunder Puolustusvoimain lippujuhlaparaatissa Helsingissä kesäkuussa 2017. Tykin putki on kiinni automaattisesti toimivassa kuljetustuessa. Vaunu kykenee suorasuuntausammuntaan tornin yläpuolella näkyvän tähtäimen avulla. Taaempana NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ajoneuvoja.
K9 yleisön nähtävänä
Ensimmäinen K9-vaunu esiteltiin syksyllä 2016 Rovajärvellä Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa vielä korealaisessa maalauskaaviossa. Sittemmin se on kuluneena kesänä nähty suuren yleisön edessä Suomi-väreihin maalattuna muun muassa Puolustusvoimien lippujuhlan paraatissa Helsingissä ja Panssariprikaatin 75-vuotisjuhlissa Parolassa.
Maalauksen lisäksi meillä K9-vaunuihin asennetaan suomalaisen johtamisjärjestelmän edellyttämät laitteet. Lisää K9-vaunuja saadaan Suomeen syksyllä 2017. Panssarihaupitseja tuodaan maahan muutama kerrallaan. Varusmieskoulutukseen järjestelmä pääsee vuonna 2019 ja operatiivinen kyky saavutetaan 2020.
Vaunu on aluperin suunniteltu toimimaan viiden hengen miehistöllä: johtaja, ajaja, ampuja ja kaksi lataajaa. Automatiikka siirtää kranaatin putkeen ja lataaja työntää kartussipanoksen sen taakse.
Suomessa K9-tykkiä harkitaan käytettäväksi neljän hengen miehityksellä, jolloin yksi lataajan paikka olisi vapaana kouluttajalle.
K9-panssarihaupitsi tarjoaa miehistölle suojan raskaan konekiväärin tulelta ja tykistön kranaattien sirpaleilta.
Moderni järjestelmä
K9 Thunderin kehitystyö käynnistyi Etelä-Koreassa 1980-luvulla. Koekäyttöön se pääsi vuonna 1996 ja käyttöönotto tapahtui vuonna 1999. Kyseessä on siten varsin moderni järjestelmä.
Vaunuja on käytössä yli 1 000. Tyypin arvioidaan olevan tuotannossa ainakin vuoteen 2025. Käyttäjiä ovat valmistusmaan ohella Intia, Puola ja Turkki.
K9 kykenee ottamaan liikkeestä vastaan maalitietoa Puolustusvoimien johtamisjärjestelmistä. Omaa sijaintiaan se päivittää muun muassa GPS-satelliittipaikannustiedon pohjalta. Kun K9 pysähtyy tuliasemaan, se on valmis ampumaan vain 30 sekunnin kuluttua.
Tuo aika kuluu lähinnä tykin putken irrottamiseen etuosassa olevasta automatiikalla toimivasta kuljetustuesta ja aseen suuntaamisesta maaliin. Teloilla liikkuva 47 tonnia painava K9 ei tarvitse ampuessaan pyöräalustaisten tykkien tavoin hydraulisesti alaslaskettavia maatukia.
MRSI-tuli-iskussa (Multiple Rounds Simultaneous Impact) K9 voi ampua nopeassa tahdissa kolme kranaattia eri korotuksilla ja panoksilla siten, että ne iskevät maaliin samanaikaisesti.
Jos uhka-arvio on korkea, ammunta kestää tyypillisesti vain 30 sekuntia ja K9 on jälleen liikkeessä 30 sekunnin ajovalmistelujen jälkeen. Siten Shoot and Scoot -iskuun menee kokonaisuudessaan minimissään vain 90 sekuntia.
K9:n panssarointi kestää keveiden konetuliaseiden ja sirpaleiden vaikutusta. Lisäksi ylipaineistettu vaunu tarjoaa suojaa kemiallisilta aseilta ja ydinlaskeumalta. Apuaseena on 12,7 mm konekivääri.
Etelä-Koreassa on käytössä K9-kaluston rinnalla K10-latausvaunu. Se kykenee syöttämään kanuunahaupitsille lisää ampumatarvikkeita vaunut yhdistävää liukuhihnaa pitkin niin, että kummankin miehistöt ovat panssaroinnin suojassa. Mukaan mahtuu 104 kranaattia.
Meillä on toistaiseksi päädytty ratkaisuun, jossa K9 saa A-tarviketäydennyksensä maastokuorma-autoista. Nopeus ei juuri kärsi, mutta suoja luonnollisesti ei ole vastaava. Suomella on kuitenkin optio hankkia myös K10-vaunuja.
Vielä Etelä-Korean väreissä oleva K9 Thunder -panssarihaupitsi ampuu Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärvellä syksyllä 2016. Suujarru suuntaa palokaasut sivuille, myös maalia kohti lähtevä kranaatti näkyy kuvassa. Kuva: Thomas Litchfield/Puolustusvoimat
Hanwha Techwin K9 Thunder / Moukari
Pääase 155 mm / 52 kaliperin haupitsi
Miehistö 4/5
Kantama 40+ km
Toimintasäde 480 km
Huippunopeus 67 km/h
Paino 47 000 kg
Pituus 12 m
Leveys 3,4 m
Korkeus 2,73 m
Moottori 8-sylinteriä, 1000 hv
Teho/paino 21 hv/t
Jousitus hydropneumaattinen
Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 5/2017.
Ei ehkä lähteenä ihan parasta A-ryhmää mutta onpahan tuollainenkin väittämä liikkeellä.
Ollaan niin perkeleen ääreellä tuulella tänään? Virhe oli että testauksen yhteydessä, kun kaupoista luovuttiin, ei ymmärretty jättää optiota vaan piti testit järjestää uudestaan. Tällä kertaa yhdessä Norjan kanssa. Mutta puhe oli helvetillinen siitä kun PzH2k ei pystytty ostamaan. Ei ainakaan sillä samalla hinnalla.
Joo, tuo meni kylla pieleen. Ei niita optioita ilmaiseksi jaella: ensin pitaa ostaa kovalla rahalla, ja silloin on (saattaa olla) mahdollisuus sopia lisamaarasta, "samaan aikaan, samalla kanavalla", siis samaan hintaan, samalla speksilla (ainakin suurinpiirten, eli ei mitaan riisuttuja versioita).
Tuo oli kylla mielenkiintoinen tokaisu Norjan testeista: yhdessako? Minulla oli (on edelleenkin) se kasitys, etta Norja maksoi ja me saimme "tarkkailla"
- vai jaettiinko jotain (kustannuksia) Nordefco'n momenteilta?
Nuo vasta jalkikateen julkistetut digitoinnit (erittain hyva juttu), nekin saattavat olla jollain tapaa "yhdessa" koska Kongsbergin kamoja on nakyvasti mukana... tai sitten ne ovat vaan niinhyvia
- vai jaettiinko jotain (kustannuksia) Nordefco'n momenteilta?
Nuo vasta jalkikateen julkistetut digitoinnit (erittain hyva juttu), nekin saattavat olla jollain tapaa "yhdessa" koska Kongsbergin kamoja on nakyvasti mukana... tai sitten ne ovat vaan niin
hyvia
Löytyisikö Peelolta ystävällisempää sävyä?