Tykistö

Tactical_exercises_of_Radiological_Chemical_and_Biological_Protection_Troops_units_at_Shikhani_training_ground_410-24-e1509529174392-970x350.jpg

Hyvä artikkeli buritosta ... eiku burantinosta.

In 2016, the Azerbaijani army flung rockets from its TOS-1As at Armenian troops during one of the deadliest — if not the deadliest — outbreaks of violence since the Nagorno-Karabakh War of the early 1990s. Armenia also has TOS-1As, which is just one example of how Russia supplies weapons to both sides of that conflict.

Saudi Arabia could be the latest customer, according to a Russian government announcement from October 2017.

A $3 billion arms deal with the Saudi regime included “TOS-1A systems” along with S-400 anti-aircraft missiles, AGS-30 grenade launchers, Korney-EM anti-tank missiles and AK-130s, an export version of the AK-47 rifle. This comes as Saudi Arabia, which is heavily dependent on the United States and Western Europe, seeks a wider array of sources for weapons.

If Saudi Arabia so chooses, it could pick a new version of the TOS-1A’s rocket which Russia completed in 2016. The new rocket has a redesigned warhead and new solid-fuel propellant adding 4,000 meters of additional range, boosting the weapon to a maximum range of 10,000 meters.

Given the many threats facing such a short-range weapon, it’s easy to understand why Russia is placing a priority on adding some extra space between the Buratino and its targets. It’s a machine from the Cold War only now entering its prime.
http://warisboring.com/russia-shows-off-its-beastly-thermobaric-tanks/
 
SPG_M-1978_KOKSAN-1118x629.jpg

USA:n joukkojen kaappaama rapistunut Koksan Irakissa vuonna 2008. U.S. Marine Corps photo/Lance Cpl. Albert F. Hunt

Tämä on Koksan – Pohjois-Korean jättiläistykki Etelä-Korean rajalla
Kasperi Summanen | 02.11.2017 | 23:53- päivitetty 02.11.2017 | 23:55
Pjongjang on uhannut tuhota Etelä-Korean Soulin tykistöllään.

Etelä-Korean pääkaupunkia Soulia on joskus kutsuttu Pohjois-Korean panttivangiksi. Yli 10 miljoonan asukkaan Soulin pohjoiset osat ovat vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Koreoita erottavasta demilitarisoidusta vyöhykkeestä. Sen toisella puolella odottaa tykistö, jolla Pjongjang on uhannut muuttaa Soulin ”liekkimereksi”.

Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen pyörittelemissä sotapeliskenaarioissa Pohjois-Korea aloittaisi heti konfliktin puhjettua valtavan tykistökeskityksen Souliin. Amerikkalaiset ja eteläkorealaiset joukot yrittäisivät taas vaientaa tykit ja raketinheittimet mahdollisimman nopeasti ylivoimaisilla ilmavoimillaan. Pohjois-Korean tykistötaktiikoista tiedetään vain vähän. Tykkejä on ilmeisesti pyritty suojaamaan asettamalla niitä kiskoille, joita pitkin ne saadaan suojaan kallioiden sisään.

Todellisuudessa Pohjois-Korean tykistön uhkaa Soulille on kuitenkin liioteltu. Vain pieni osa pohjoiskorealaisten aseista nimittäin yltää Soulin keskeisimmille alueille. Tässä kaikkein tärkeimpiä ovat 170 millimetrin M1978 Koksan-telatykit. Rakettiavusteisilla ammuksilla niiden kantama on jopa 60 kilometrin luokkaa.

National Interestin mukaan Pohjois-Korean asevoimilla on noin 500 Koksania. Jättimäinen telatykki on vanhanaikainen. Useimmat modernit asevoimat ovat korvanneet vastaavat kyvyt ilmaiskuilla ja erilaisilla ohjuksilla sekä yksinkertaisesti käyttämällä entistä pidemmälle kantavia ammuksia pienemmissä tykeissä.

Pohjois-Korealle jättitykit kuitenkin sopivat. Maalla ei ole tehokkaita ilmavoimia eikä täsmäaseita. Koksan-tykkejä on myös verrattain helppo suojata ja piilottaa vuoristoisessa maastossa.

Tuntematon historia
Koksan-tykkien taustaa ei tiedetä. Tykin nimi juontuu ensimmäisestä kerrasta, kun länsimainen tiedustelu sai tietää sen olemassaolosta. Tykki havaittiin vuonna 1978 Koksanin alueella.

Toisin kuin moni muu pohjoiskorealaisase, ei Koksan-tykki todennäköisesti perustu neuvostoliittolaiseen tai kiinalaiseen suunnitelmaan. National Interestin mukaan tykin perustana onkin saatettu käyttää toisen maailmansodan aikaisia japanilaisia rannikkotykkejä tai jopa natsi-Saksan K18-tykkejä. Koksanin alustana on taas vanha kiinalainen tankki.

Koksan-tykkejä on ollut taistelukäytössä kaukana Pohjois-Korean rajoilta. Pjongjang myi runsaasti Koksaneita Iranille Iranin ja Irakin sodan aikaan vuonna 1987. Iran käytti pohjoiskorealaistykkejä muun muassa Kuwaitin öljykenttien pommittamiseen. Tykkejä näkyy yhä Iranin sotilasparaateissa. Jotaikin Koksaneita jäi sodan aikana irakilaisjoukkojen sotasaaliiksi. Amerikkalaiset sotilaat ovat myöhemmin löytäneet muutamia rapistuneita pohjoiskorealaistykkejä Irakista.

https://www.verkkouutiset.fi/tama-on-koksan-pohjois-korean-jattilaistykki-etela-korean-rajalla/
 
Tässä vaiheessa voisi taas ääneen kysellä, notta onkohan se vastatykistötutkahanke nytkähdellyt mahdollisesti eteenpäin? Toivottavasti nyt saataisiin edes pari kappaletta maahan, että saataisiin koulutus aloitettua..

Ei ole kuulunut mitään, mutta se ei tarkoita etteikö joku olisi tekemässä tämän asian eteen jotakin. Ehkä kyse on malleista jne mutta ei sen pitäisi pysäyttää koulutusruljanssia, koska sen kehittämiseen menee aikaa ja simuloinnilla mennään pitkälti eteenpäin, ennenkuin pääsee laitteen rattiin. Länsinaapuri kävi meillä kalustoineen tykistöharjoituksissa, joten uskon että sitä asiaa ihmeteltiin silloin eikä se ole unohtunut sen jälkeen.
 
Operatiivisessa tulenkäytössä korostui ennalta tehty maalittaminen ja ti-
lannekuvan yhdistäminen. Maalittamisen tarkoituksena on varmistaa, että
mahdollisimman moni vastustajan tärkeistä ja arvokkaista maaleista on otettu
huomioon ja että niihin vaikutetaan siten, että se palvelee omien tavoitteiden
saavuttamista. Maalit jaetaan maalittamisessa valmisteltuihin maaleihin ja tilan-
teenmukaisiin maaleihin. Valmistellut maalit jakaantuvat edelleen suunniteltui-
hin maaleihin, joihin vaikutetaan tiettynä ajankohtana, ja tilattaviin maaleihin,
joiden tulittamisajankohtaa ei ole päätetty etukäteen. Lisäksi maalit jaetaan
koviin, puolikoviin ja pehmeisiin maaleihin. Kovia maaleja ovat esimerkiksi
taistelupanssarivaunut, puolikovia rynnäkkövaunut ja pehmeitä suojaton elävä
voima. Operatiivisen tulenkäytön tehtäviin käytetään raskaita raketinheitinpat-
tereita, operatiivisten joukkojen tykistöä, elektronisen vaikuttamisen joukkoja,
maalinosoitukseen kykeneviä sensoreita sekä alueellisten joukkojen erikoisam-
pumatarvikkeiden käyttöön kykeneviä raskaita patteristoja.21
 
Tänään keskitetyn tulen tarve pyritään toteuttamaan ylemmän johtopor-
taan tuliyksiköin ja erikoisampumatarvikkein. Maalin laadun koodaus koros-
tuu, jotta voidaan valita sopiva ampumatarvike. Tykistöryhmän johtoportaat
kykenevät myös tulitoiminnan johtamiseen kahdessa suunnassa samanaikai-
sesti, esimerkiksi osallistumaan puolustusvoimien yhteisoperaatioon ja joh-
tamaan jonkin alueellisen yhtymän epäsuoran tulen käyttöä28. Tällä saadaan
tulenkäyttöön joustavuutta. Lisäksi sensorien käytöllä voidaan täydentää tu-
lenjohtoverkkoa ja saada maalitietoa esimerkiksi häirintäammunnoille. Yksi-
kaliiperijärjestelmällä voitaisiin helpottaa ampumatarvikehuoltoa. Sekapat-
teristo, jolloin patteristossa olisi kaksi kevyttä ja yksi raskas patteristo, voisi
olla yksi ratkaisu monipuolisempaan tulenkäyttöön, koska raskaalla patterilla
voitaisiin ampua myös erikoisampumatarvikkeita.29
 
Länsinaapuri kävi meillä kalustoineen tykistöharjoituksissa, joten uskon että sitä asiaa ihmeteltiin silloin eikä se ole unohtunut sen jälkeen.
Kuten ovat käyneet aina silloin tällöin jo 1990 -luvulta lähtien. Koska meillä parhaimmillaan ammutaan yhdellä leirillä saman verran kun Ruotsissa 5 v aikana. Mutta ei tällä mahdollisen hankinnan kanssa ole mitään tekemistä. Tarjouspyyntöjen lähettäminen edellyttää, että hankkeelle on hyväksytty rahoitus.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Tässä vaiheessa voisi taas ääneen kysellä, notta onkohan se vastatykistötutkahanke nytkähdellyt mahdollisesti eteenpäin? Toivottavasti nyt saataisiin edes pari kappaletta maahan, että saataisiin koulutus aloitettua... :camo:

Ei ole kuulunut mitään, mutta se ei tarkoita etteikö joku olisi tekemässä tämän asian eteen jotakin. Ehkä kyse on malleista jne mutta ei sen pitäisi pysäyttää koulutusruljanssia, koska sen kehittämiseen menee aikaa ja simuloinnilla mennään pitkälti eteenpäin, ennenkuin pääsee laitteen rattiin. Länsinaapuri kävi meillä kalustoineen tykistöharjoituksissa, joten uskon että sitä asiaa ihmeteltiin silloin eikä se ole unohtunut sen jälkeen.

Hyvät herrat eivät nämä hankkeet ole edes kiirehdittynä mitään kuukausien - harvoin edes vuoden - vaan vuosien projekteja. Ei kannata hengitystä paljon pidätellä. Kyllä sitten tiedotetaan kun jotain on kertoa. Eihän kandidaatteja ole edes vielä testattu missään tykistöharjoituksessa...
 
Kuten ovat käyneet aina silloin tällöin jo 1990 -luvulta lähtien. Koska meillä parhaimmillaan ammutaan yhdellä leirillä saman verran kun Ruotsissa 5 v aikana. Mutta ei tällä mahdollisen hankinnan kanssa ole mitään tekemistä. Tarjouspyyntöjen lähettäminen edellyttää, että hankkeelle on hyväksytty rahoitus.

Taitaa olla, että meillä menee parhaimmillaan enemmän ammuksia yhdellä istumalla, kun Ruotsissa 5 vuoden aikana. Siis silloin kun niillä vielä oli tykistöä.
 
Kaiken kaikkiaan armeijakunnalla tuli olla 2–3 kaukotoimintaan sopivaa
patteristoa, ja noin kolmannes tulitoiminnasta tuli suunnata vastatykistö- ja
kaukotoimintaan. Lisäksi prikaatien tykistöt osallistuivat vastatykistö- ja kau-
kotoimintaan tilanteen salliessa ja kantaman riittäessä.117

Tämä pätee nykyäänkin ja toisaalla tuossa kirjassa sanotaan, että ylemmällä johtoportaalla tulisi olla saman verran tykistöä kuin alemmalla portaalla esim ALPR pitäisi olla raskasta saman verran kuin taisteluosastoilla 122 patteristoja. K83-97 pstoja saa aikaan 6 tai 9 riippuen onko ne 18 vai 12 tykkisiä. Tämä ei vielä lupaa hirveän hyvää YLJOPOn tykistölle, koska nykyään ALPR todennäköisesti ajaisi samaa asiaa kuin AK menneinä vuosikymmeninä varsinkin vastuualueiden puolesta. Mikäli nyt jokaisella ALPR olisi kolme K83-97 12-tykkistä pstoa operatiivseen tulenkäyttöön käyttäisi se 0,9 ta vuorokaudessa vastatykistötoimintaan mikäli suunnittelun lähtökohtana olisi 1.0t a per vrk ja 2.1ta taktiseen tulenkäyttöön.
 
Edellä mainituin perustein raskastulityöelin päätyi esittämään seuraavat vaatimukset prikaatin raskaalle tulelle: pääaseena kaarituliase, jonka kaliiperi oli vähintään 105 millimetriä, ainakin neljä itsenäistä tuliyksikköä, joista vähintään kahden kantama on yli 15 kilometriä ja muiden yli 10 kilometriä.45

Armeijakunnan tykistöstä vähintään yhden neljäsosan kantaman piti olla 25–30 kilometriä ja kaliiperin 120–150 millimetriä. Yhden tuliyksikön oli kyettävä minuutissa lamauttamaan kerralla kahden hehtaarin alueelle ryhmittynyt elävä voima sekä voitava jatkaa tulitusta useampien minuuttien ajan ja kyettävä tehokkaaseen panssarintorjuntaan suora-ammunnoin yli puolentoista kilo-
metrin etäisyydelle. Näiden tuliyksiköiden piti lisäksi saavuttaa maantiellä 40 kilometrin tuntinopeus. Noin puolella tuliyksiköistä tuli olla 20–25 kilometrin kantama kaliiperin ollessa 150–200 millimetriä. Muut vaatimukset olivat samat kuin pienempikaliiperisilla tuliyksiköillä.46
 
Tuosta kirjasta selviää hyvin, että taisteluosastoja käytettiin ahkeraan jo edellisessä maailmanpalossa. Divisioonan tykistöstä lohkottiin tukipatteristoja tai pattereita, jotka tukivat pataljoonia. Suojajoukot myös toimivat enemmän tai vähemmän myös taisteluosastoperiaatteella.
 
Prikaatin hyökkäyksen onnistumiseksi tykistön tulta oli vahvennettava 4–6 patteristolla ja/tai raketinheitinpatterilla, mutta patteristoja ei alistettu prikaatille, koska se ei kyennyt niitä huoltamaan. Prikaati 2005:n tiedustelupatteriin kuului äänimittausosasto, kaukotähystysosasto ja tutkajaos. Tänään valmiusyhtymä-käsitteestä on luovuttu, mutta Prikaati 2005 -tyyppisellä jääkäriprikaatilla on edelleen 18-tykkinen raskas patteristo. Lisäksi joukkokokoonpanoihin kuuluu nykyisin taisteluosasto, jolla on 18-tykkinen kevyt patteristo.18
 
saisi mennä kaikkien asiasta kiinnostuneiden lukuun. Tuon kirjan sisällöstä saadaan täällä monta lukupiiriä aikaan.
Erinomainen kokonaisesitys tykistön taktiikasta 100 vuoden ajalta, mutta kova luku-urakka, josta tuskin kovin moni ei-tykkimies suoriutuu. Pikaluku kuvia katselemalla ei sekään anna hyvää kuvaa, koska kuvatekstit ovat kovin puutteellisia sekä virheitä täynnä. Olisi arvosana tippunu, jos teos olisi laadittu sotilasopetuslaitoksen opinnäytetyöksi. Ylläolevat @kertakenttään poimimat lainaukset eivät anna oikeaa kuvaa nykytilanteesta, sillä ne sisältävät mm yli 60 vuotta sitten istuneen toimikunnan ajatuksia, jotka eivät edes sellaisenaan toteutuneet.
 
Back
Top