Tykistö

[Rannari]

Pitää muistella lähde tolle muistelolle..

12 putkinen patteristo 10 jääkäriprikaatilla jai sitten vajaaksi..

Itse asiassa ei paljoakaan. 9 patteriston verran noita lopulta hankittiin. Toki niillä oli varmaan meininki hoitaa muitakin hommia. Kirjallisuuden mukaan Saksan hankintoja rahoitettiin mm. keskeyttämällä 155K:n tilaukset joten tuo meni poikkeuksellisen hyvin ollakseen Maavoimien hanke. Saksasta ja kotimaisesta modauksesta ilmaantui sitten 152H-kalustoa joka vietiin prikaateille ja kanuunat saatiin muihin hommiin. Tykistön osaltahan tilanne oli määrävahvuuksien puolesta steellisen hyvä jopa jalkaväkiprikaateissa. Ei ihan kaikissa mutta useimmissa. Ja Saksan kauppojen jälkeen tykeille oli ammuttavaakin.

 

[Iso-Mursu]

En tiedä mitä on mietitty mutta ei tuollaista ainakaan virallisesti ole missään esitetty. Tai ei siis ainakaan niin että olisi osunut minun silmääni. Saksastakin tavoiteltiin ps-haupitseja ainoastaan ps-prikaateille. Muisteletko mahdollisesti valmiusprikaateja? Vuosituhannen vaihteessa oli meininki hankkia pari patteristoa 155mm ps-haupitseja etelän valmiusprikaateille.

Jääkäriprikaatien kaavioissa oli ensin 12-putkinen 155K-patteristo ja Saksan kauppojen jälkeen 18-putkinen 152H-patteristo. Lisäksi tietysti molemmissa vaiheissa toinen patteristo vastaavalla määrällä 122H-kalustoa.

Muisteloni lähteenä oli jonkun vuoden takainen panssariseminsarin esitelmästä tehty muistio... "Ensimmäiseen hsnkintaerään 1989 piti kuulua 36 kpl 152 mm... Jääkäriprikaatien vsrustaminen oli vielä kesken... "

 

[Iso-Mursu]

Itse asiassa ei paljoakaan. 9 patteriston verran noita lopulta hankittiin. Toki niillä oli varmaan meininki hoitaa muitakin hommia. Kirjallisuuden mukaan Saksan hankintoja rahoitettiin mm. keskeyttämällä 155K:n tilaukset joten tuo meni poikkeuksellisen hyvin ollakseen Maavoimien hanke. Saksasta ja kotimaisesta modauksesta ilmaantui sitten 152H-kalustoa joka vietiin prikaateille ja kanuunat saatiin muihin hommiin. Tykistön osaltahan tilanne oli määrävahvuuksien puolesta steellisen hyvä jopa jalkaväkiprikaateissa. Ei ihan kaikissa mutta useimmissa. Ja Saksan kauppojen jälkeen tykeille oli ammuttavaakin.

Joo Suomen asevoimat oli 90-luvun lopulla varmaan parhaimmassa terässä ikinä ajsnjaksoa kahtoen

 

[inscout]

Tuo 157 on ollut ainakin itselle melkoinen mysteeri kaikki nämä vuodet, uskon että asia on nyt melko pitkälle ratkaistu!

Niin, kuinkahan olisi käynyt jos olisi saatu niitä toivottuja hyväkuntoisia 2s3 ps-haupitseja 152mm kaliberissa... vedettävät 152mm lähti poistoon jo vuosia sitten, ymmärsin että yksi iso syy oli a-tarvikkeet hupeneminen alle SA-vaateiden, jos tuo pitää kutinsa niin heikosti olisi käynyt ps-joukkojen tykistöllekin... vai olisiko tässä tapauksessa lastattu junakuormiin silloin aikoinaan enemmän tonneja 152mm kaliberissa122mm:hän tosiaan porskuttaa vielä ties minne asti!

Asiaan liittyen törmäsin tämmöiseen:

https://journal.fi/ta/article/view/...Vaw1o-kw_jxiRjbpNTInUacaf&cshid=1565023902215

Edit: en saa linkkiä toimimaan, löytyy googlesta:
TYKISTÖN JA KRANAATINHEITTIMISTÖN 2010-LUVUN
AMPUMATARVIKKEET JA NIIDEN MAHDOLLISUUDET
TULENKÄYTÖN KEHITTÄMISELLE

Jossa mainitaan a-tarvikkeisiin liittyen:
"Toisinaan teknologisesti edistyk-
sellinen tai jopa ylivoimainen ratkaisu ei
kuitenkaan johda tuotteeseen, joka otet-
taisiin operatiiviseen käyttöön. Syy tähän
on se, että valtiot ovat lukittautuneet ai-
kaisemmin hankittuihin järjestelmiin ja
ampumatarvikkeisiin. Lukittautumissyk-
lit saattavat olla kymmeniä vuosia pitkiä.

Suomesta esimerkiksi käy edelleen käytössä oleva 122H63 tykki, joka hankittiin Suomeen jo 1960-luvulla. Jotta uusi tuote otettaisiin operatiiviseen käyttöön, kustannusten ja hyötyjen välisen suhteen tulee olla edullisempi kuin jo käytössä olevilla järjestelmillä."

Lisäksi nostaisin tuolta esiin epäsuoran sirpaleiden kyvyn läpäistä ps-kalustoa:
"Kranaatinheittimen ammuksen vaiku-
tusetäisyys on 13 metriä. Vaikka osa
sirpaleista on tehokkaita, jopa 40 met-
riin, tehokkaiden sirpaleiden määrä
laskee suurimmassa osassa kranaateista
alle kolmeen neliömetriä kohden yli
15 metrin etäisyydellä. Puolipehmeään
maaliin ammuksen tulee saada täysosu-
ma, jotta sillä olisi tehoa panssarointia
vastaan.30
6. Tykistön ampumatarvikkeen vaikutus-
etäisyys pehmeään maaliin on 17 met-
riä ja puolipehmeään (rynnäkkövaunu)
kolme metriä, jolloin ammuksesta voi
muodostua muutama sellainen sirpale,
joka pystyy läpäisemään panssaroinnin."

Tutkimuksessa käsitellään siis 120mm heittimen ja 155mm tykistön sirpalekranaatteja... kun välillä on ollut ilmoilla melko huimia väittämiä raskaan kaliberin tehosta esim. tst-vaunuja vastaan, jossa on esim kyljet helposti 50mm luokkaa vs. ryntö/kuljetusvaunujen 10-20mm...

Mielenkiintoista olisi ollut saada mukaan 122mm tykistön sirpaleiden muodostus/läpäisy kyky vs. kevyt vaunu!

Edit: lyhyesti tuolla vertaillaan lähinnä hajonnan (moderneimmilla a-tarvikkeilla) kuriin saamisen merkitystä tappioiden tuottamiseen (hyvin suomalaisessa uuden tst-tavankin mukaisessa tilanteessa), josta päästään helposti myös siihen että mitä lähempää ammutaan/suuremmalla putkimäärällä (perinteisellä a-tarvikkeella), sitä pienempään hajontaan ja suurempaan tulentiheyteen päästään... joka ei kyllä ollenkaan taas toisaalta puhu lainkaan 122mm kaliberin säästymistä (vs.152mm) vastaan.

Nuo arviot vaikutuksesta panssareita vastaan eivät pidä paikkaansa. Jenkit tutkivat asiaa laajasti kun huomasivat, että Venäläiset arvioivat huomattavan suuren tehon tykistölle panssareita vastaan. Jenkit totesivat testeissään, että lännessä oli selkeästi aliarvioitu tyhmien ammusten tehoa panssareita vastaan.

Ohessa hieman tuloksia tutkimuksesta. Artikkeli alkaa sivulta 8.

https://sill-www.army.mil/firesbulletin/archives/2002/NOV_DEC_2002/NOV_DEC_2002_FULL_EDITION.pdf

 

[Rannari]

Muisteloni lähteenä oli jonkun vuoden takainen panssariseminsarin esitelmästä tehty muistio... "Ensimmäiseen hsnkintaerään 1989 piti kuulua 36 kpl 152 mm... Jääkäriprikaatien vsrustaminen oli vielä kesken... "

Tietääkseni telakanuunat eivä kyllä olleet menossa jääkäriprikaateille mutta saatan toki olla väärässäkin.

 

[Iso-Mursu]

Tietääkseni telakanuunat eivä kyllä olleet menossa jääkäriprikaateille mutta saatan toki olla väärässäkin.

Epämääräiseltä tuo kuulostaa minustakin, nyt kun luin uudestaan tuon muistion.

Ainoat varmat telakanuunat jääkäriprikaateille muistan valmiusprikaatien varustamisen osalta.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Nuo arviot vaikutuksesta panssareita vastaan eivät pidä paikkaansa. Jenkit tutkivat asiaa laajasti kun huomasivat, että Venäläiset arvioivat huomattavan suuren tehon tykistölle panssareita vastaan. Jenkit totesivat testeissään, että lännessä oli selkeästi aliarvioitu tyhmien ammusten tehoa panssareita vastaan.

Ohessa hieman tuloksia tutkimuksesta. Artikkeli alkaa sivulta 8.

https://sill-www.army.mil/firesbulletin/archives/2002/NOV_DEC_2002/NOV_DEC_2002_FULL_EDITION.pdf

Juu, tämä on tämä vanha jenkkien artikkeli, kotimaisessa tutkielmassa lähteenä:
Ikonen Ilkka 2010. Epäsuoran tulenteho A2 mekanisoitua komppaniaa vastaan. Tykkimieskirja 2010.

Jos puhutaan tuosta väittämästä että 3m päässä 155mm räjähdyksestä ei muodostu kuin muutama rynnäkkövaunun läpäisevä sirpale, niin mikäänhän ei tuossa jenkkien jutussa suoraan kumoa tätä väittämää... siellä on kuva selkeästi luokkaa lokarin alla/aivan sen vieressä tapahtuneesta osumasta tst-vaunuun (näyttää enemmän telamiinaan ajolta) joka on repinyt telapyörän irti ja kuorinut lokarin ylöspäin ja sitten todetaan että 155mm sirpaleet voivat vaikuttaa 30m päässä, mainitaan vaunujen ns. ulkopuoliset varusteet, erityisesti ilmaräjähdyksiä kehutaan ja viitataan kuvaan sirpale vaurioista 122mm zil raketinheittimeen Yleisesti vähän ihmettelen miksi suurimmassa osassa kuvissa esiintyy lähi/täys osuman saanutta itäkalustoa vaikka testit sanotaan tehdyn selvästi jenkkien omalle ylijäämä kalustolle

Mitä tulee simuloituihin vaikutuksiin maaliosastoissa kun ammutaan patteristo kokoonpanoissa, niin niitä tuskin kukaan kiistää, kun rautaa laitetaan matkaan riittävästi ja riittävän pienelle alalle niin tulosta aivan varmasti syntyy, kuten tiedämme jo tali-ihantalasta!

 

[inscout]

Juu, tämä on tämä vanha jenkkien artikkeli, kotimaisessa tutkielmassa lähteenä:
Ikonen Ilkka 2010. Epäsuoran tulenteho A2 mekanisoitua komppaniaa vastaan. Tykkimieskirja 2010.

Jos puhutaan tuosta väittämästä että 3m päässä 155mm räjähdyksestä ei muodostu kuin muutama rynnäkkövaunun läpäisevä sirpale, niin mikäänhän ei tuossa jenkkien jutussa suoraan kumoa tätä väittämää... siellä on kuva selkeästi luokkaa lokarin alla/aivan sen vieressä tapahtuneesta osumasta tst-vaunuun (näyttää enemmän telamiinaan ajolta) joka on repinyt telapyörän irti ja kuorinut lokarin ylöspäin ja sitten todetaan että 155mm sirpaleet voivat vaikuttaa 30m päässä, mainitaan vaunujen ns. ulkopuoliset varusteet, erityisesti ilmaräjähdyksiä kehutaan ja viitataan kuvaan sirpale vaurioista 122mm zil raketinheittimeen Yleisesti vähän ihmettelen miksi suurimmassa osassa kuvissa esiintyy lähi/täys osuman saanutta itäkalustoa vaikka testit sanotaan tehdyn selvästi jenkkien omalle ylijäämä kalustolle

Mitä tulee simuloituihin vaikutuksiin maaliosastoissa kun ammutaan patteristo kokoonpanoissa, niin niitä tuskin kukaan kiistää, kun rautaa laitetaan matkaan riittävästi ja riittävän pienelle alalle niin tulosta aivan varmasti syntyy, kuten tiedämme jo tali-ihantalasta!

Olematta mikään alan asiantuntija veikkaan että eroihin näkemyksessä on ainakin kaksi syytä.

Suomalaisessa tutkimuksessa puhutaan läpäisystä. Ja ymmärtääkseni tämä oli aikanaan myös jenkkien lähtökohta. Eli vaikutukseksi lasketaan läpäisy ja tuhot vaunun sisällä. Venäläiset (ja tuossa jenkkien tutkimuksessa) ovat ajattelussaan lähteneet erilaisesta lähtökohdasta. Vaunun vaurioituminen taistelukelvottomaksi tietyksi ajaksi katsotaan riittäväksi saavutukseksi. Läpäisyä ei pidetä välttämättä olennaisena asiana. Tästä tulee jo iso ero kun mietitään tehoa.

Toinen ajatus mikä itselle tulee mieleen on se, että 90-luvulta lähtien kranaattien rakennetta on muutettu tavoitteena tuottaa paljon pieniä tasakokoisia sirpaleita. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt ja ainakin mitä krh:ssa silloin sanottiin. Tästä on seurauksena parempi peittävyys, mutta toisaalta heikompi vaikutus panssaroituun maaliin. Näinollen molemmat tutkimukset voivat hyvin olla oikeassa, mutta lähtökohdat ovat muuttuneet. @Old Boy ja @veeteetee tietäisivät varmasti asiasta enemmän?

Sinänsä mielenkiintoista, että edes hull-down suoja-asema ei auttanut tykistöä vastaan jenkkien ja venakoiden testeissä vaan tappiot olivat kovat. Toki tulta vaadittiin jonkin verran.

 

[Rannari]

Olematta mikään alan asiantuntija veikkaan että eroihin näkemyksessä on ainakin kaksi syytä.

Suomalaisessa tutkimuksessa puhutaan läpäisystä. Ja ymmärtääkseni tämä oli aikanaan myös jenkkien lähtökohta. Eli vaikutukseksi lasketaan läpäisy ja tuhot vaunun sisällä. Venäläiset (ja tuossa jenkkien tutkimuksessa) ovat ajattelussaan lähteneet erilaisesta lähtökohdasta. Vaunun vaurioituminen taistelukelvottomaksi tietyksi ajaksi katsotaan riittäväksi saavutukseksi. Läpäisyä ei pidetä välttämättä olennaisena asiana. Tästä tulee jo iso ero kun mietitään tehoa.

Toinen ajatus mikä itselle tulee mieleen on se, että 90-luvulta lähtien kranaattien rakennetta on muutettu tavoitteena tuottaa paljon pieniä tasakokoisia sirpaleita. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt ja ainakin mitä krh:ssa silloin sanottiin. Tästä on seurauksena parempi peittävyys, mutta toisaalta heikompi vaikutus panssaroituun maaliin. Näinollen molemmat tutkimukset voivat hyvin olla oikeassa, mutta lähtökohdat ovat muuttuneet. @Old Boy ja @veeteetee tietäisivät varmasti asiasta enemmän?

Sinänsä mielenkiintoista, että edes hull-down suoja-asema ei auttanut tykistöä vastaan jenkkien ja venakoiden testeissä vaan tappiot olivat kovat. Toki tulta vaadittiin jonkin verran.

Eikö tuo ole venäläisille lajityypillistä käytöstä. Että epäsuoraa käytetään "jonkin verran".

 

[Gyllis1]

Eikö tuo ole venäläisille lajityypillistä käytöstä. Että epäsuoraa käytetään "jonkin verran".

Kyllä, aika harvassa ovat ongelmat joita ei voi tykistöllä ratkaista.

 

[vastarannankiiski]

Kyllä, aika harvassa ovat ongelmat joita ei voi tykistöllä ratkaista.

Georgiassa 2008 rummutettiin päreiksi epäsuororalla tulella systemaattisesti sellaisia alueita, joita ei ehditty tiedustella hyökkäyksen edellä. Varmuuden vuoksi.

 

[vastarannankiiski]

Toinen ajatus mikä itselle tulee mieleen on se, että 90-luvulta lähtien kranaattien rakennetta on muutettu tavoitteena tuottaa paljon pieniä tasakokoisia sirpaleita. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt ja ainakin mitä krh:ssa silloin sanottiin. Tästä on seurauksena parempi peittävyys, mutta toisaalta heikompi vaikutus panssaroituun maaliin.

Kuulostaa loogiselta kun heittimistön maalit ovat pääsääntöisesti pehmeitä maaleja.

 

[Hanski]

Uusimmat 122PSH:t olivat 80-luvun lopulta. 2S3 oli kaiketi vähän iäkkäämpää tavaraa kun niitä oli jo ehditty käyttääkin. Eivätkä kaikki joukot tietysti harjoittele samalla taajuudella joten ikä ei suoraan korreloi kilometrien kanssa.

Tämä käytön ja harjoittelun määrä johtunee tykkien jaosta eri NVA:n joukoille ja eri joukkojen erilaisesta harjoittelumäärästä. 2S3 oli parasta telatykistöä, mitä DDR:llä oli ja nämä oli varmaankin jaettu valmiusdivisioonille, jotka harjoittelivat 1980-luvulla ahkerasti. 2S1 oli massakalustoa ja osa oli myös vuosimalliltaan uudempaa. Joskus vuosia sitten olin kuuntelemassa esitelmän Saksan hankinnoista ja siinä todettiin sama viesti 2S3:ten huonosta kunnosta ja toisaalta todettiin, että Suomi pääsi valitsemaan parhaat 2S1:t päältä (ilmeisesti ne 56 ensimmäistä).

Lisäksi tulee muistaa, että kaluston huolto DDR:ssä on todennäköisesti toteutettu kommunistimaiden perinteisillä laatustantardeilla ja yksittäisissä vaunuissa on voinut olla suuriakin kuntoeroja. Lisäksi vaunut ehtivät olla ulkosäilytyksessä erilaisissa kokoomapaikoissa DDR:n romahtamisen jälkeen useamman kuukauden / yli vuoden. Tämäkään ei parantanut vaunujen kuntoa.

 

[J0h1F]

Stenalle meni ainakin RK54:t, Vanhimmat kotimaiset ilman hämärätähtäimiä ja osa derkuista eli kiinteäperäiset?

Eivät ainakaan Kevytasekäsikirja 2019:n mukaan, jossa nuo kaikki on listattu, poislukien RK 62 PT. Jälkimmäisestä olen ymmärtänyt, että niitä on käytetty kaikenlaisiin kokeiluaseisiin (esim. RPK-tyyppinen koease M/74 ja 1980-lukulainen karbiini, näin muutamia mainitakseni), ja Palokankaan "Raamatun" mukaan myös suurimpaan osaan on yksinkertaisesti asennettu varikoilla piipunvaihdon yhteydessä tietenkin uudenmallinen kaasukammio etutähtäimineen ja laatikon kansi on vaihdettu uudenmalliseen.

https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/PEVIESTOS_Kevytasek%25C3%25A4sikirja_2019.pdf

Siis niihin tehtiin siviilimodifikaatio käytännössä? Miten mä muistelen että RK62/95:n nallipiikki on vapaastihölskyvä ja siviiliversioissa "safety first" jousikuormitettu?

Tästä en ole ikinä mitään aivan yksiselitteisesti oikeaa vastausta kuullut, mutta ymmärtääkseni Norincoissa oli nallipiikin jousi valmiina, mutta se oli liian jäykkä, ja siksi Norincoilla oli vaikeuksia sytyttää meikäläisiä tai itäblokin ylijäämänä hankittuja patruunoita, joiden nalleissa on kovat kuoret. Kiinalaispatruunoiden nalleissa on siis hyvin pehmeät kuoret.

Muunnos siis ymmärtääkseni oli jousen vaihto löysempään.

Kotimaisissa PV:n aseissahan on vapaasti kelluva nallipiikki, joka on täysin AK-mallinen ja ristiin yhteensopiva. Kotimaisissa siviiliaseissa taas on jousi, ainakin M92S:ssä.

 

[Rannari]

Tämä käytön ja harjoittelun määrä johtunee tykkien jaosta eri NVA:n joukoille ja eri joukkojen erilaisesta harjoittelumäärästä. 2S3 oli parasta telatykistöä, mitä DDR:llä oli ja nämä oli varmaankin jaettu valmiusdivisioonille, jotka harjoittelivat 1980-luvulla ahkerasti. 2S1 oli massakalustoa ja osa oli myös vuosimalliltaan uudempaa. Joskus vuosia sitten olin kuuntelemassa esitelmän Saksan hankinnoista ja siinä todettiin sama viesti 2S3:ten huonosta kunnosta ja toisaalta todettiin, että Suomi pääsi valitsemaan parhaat 2S1:t päältä (ilmeisesti ne 56 ensimmäistä).

Lisäksi tulee muistaa, että kaluston huolto DDR:ssä on todennäköisesti toteutettu kommunistimaiden perinteisillä laatustantardeilla ja yksittäisissä vaunuissa on voinut olla suuriakin kuntoeroja. Lisäksi vaunut ehtivät olla ulkosäilytyksessä erilaisissa kokoomapaikoissa DDR:n romahtamisen jälkeen useamman kkuukauden / yli vuoden. Tämäkään ei parantanut vaunujen kuntoa.

Vettä kuulemma poistettiin/pumpattiin aika reilujakin määriä monesta meille valitusta panssarivehkeestä. Näin siitä huolimatta että päästiin valitsemaan parhaat päältä.

 

[inscout]

Eikö tuo ole venäläisille lajityypillistä käytöstä. Että epäsuoraa käytetään "jonkin verran".

Tavallaan on, tavallaan ei. Itse näen että ero läntisen ja itäisen näkemyksen välillä on, ei niinkään epäsuoran määrän suhteen, vaan epäsuoran menetelmän osalta. Lännessä on panostettu enemmän ilma-aseeseen kun taas idässä on painotettu tykistöasetta. Tähän on omat historialliset syynsä joihin tässä on turha mennä.

Se kysymys, mikä tässä itselläni taustalla mietityttää on se, onko nykyinen panostaminen kalliisiin, mutta suorituskyvyltään parempiin yksiköihin määrän kustannuksella välttämättä oikea/paras lähestymistapa. Putkien määrähän meillä on pudonnut ja pudonnee jatkossakin mutta tarkkuus ja kantama varmasti paranevat. Itseäni mietityttää missä kohtaa rajakäyrä laatu/määrä-ajattelussa alkaa kääntyä itseään vastaan.

Tämä on tietysti ikuisuuskysymys, mutta pahuksen tärkeä sellainen ja sitä joudutaan miettimään kaiken aikaa.

 

[Hanski]

Pitää muistella lähde tolle muistelolle..

12 putkinen patteristo 10 jääkäriprikaatilla jai sitten vajaaksi..

Pikkuisen jäi, mutta ei ihan hirvittävästi. 155 K 83:a on kuitenkin valmistettu yli 110 kappaletta (olikohan tarkka luku 113 vai 115...). Tosin ylijohdolle ei olisi enää riittänyt yhtään patteristoa.

 

[Hanski]

Vettä kuulemma poistettiin/pumpattiin aika reilujakin määriä monesta meille valitusta panssarivehkeestä. Näin siitä huolimatta että päästiin valitsemaan parhaat päältä.

Saman olen myös kuullut, taisi olla juuri tuossa mainitsemassani esitelmässä. Samoin erilaiset tiivisteet ja letkut olivat hapertuneet ulkosäilytyksessä.

 

[Rannari]

Pikkuisen jäi, mutta ei ihan hirvittävästi. 155 K 83:a on kuitenkin valmistettu yli 110 kappaletta (olikohan tarkka luku 113 vai 115...). Tosin ylijohdolle ei olisi enää riittänyt yhtään patteristoa.

Suuri suunnitelma varmaan oli että noita olisi saatu muillekin kuin prikaateille. Ja niinhän siinä lopulta kävikin.

 

[vastarannankiiski]

Tästä en ole ikinä mitään aivan yksiselitteisesti oikeaa vastausta kuullut, mutta ymmärtääkseni Norincoissa oli nallipiikin jousi valmiina, mutta se oli liian jäykkä, ja siksi Norincoilla oli vaikeuksia sytyttää meikäläisiä tai itäblokin ylijäämänä hankittuja patruunoita, joiden nalleissa on kovat kuoret. Kiinalaispatruunoiden nalleissa on siis hyvin pehmeät kuoret.

Muunnos siis ymmärtääkseni oli jousen vaihto löysempään.

Kotimaisissa PV:n aseissahan on vapaasti kelluva nallipiikki, joka on täysin AK-mallinen ja ristiin yhteensopiva. Kotimaisissa siviiliaseissa taas on jousi, ainakin M92S:ssä.

Kiitos tarkennuksesta.

Olisi mielenkiintoista tietää tuon RK56TP:n modaus tarkasti. Toimiiko lukko mitenkä ilman vastajousta ja onko lukko vaihtokelpoinen itäblokin AK varianttien kanssa?