Tykistö

[KymJP2K]

Tässä on 30-vuotisen sodan nahkakanuunoiden tapainen urbaani juttu. Joskus siihen vielä liittyy lisätarina, että kranaatit on tehty läpimitaltaan kasvaviksi ja ne ammutaan numerojärjestyksessä. Näitä on saanu oikoa vuosikymmenten ajan....

Eikös sodassa rannikkopatterit kestäneet kuitenkin vaihtelevia määriä ammuntaa? Ei ajatus huomattavan vähäisestä elinajan suoritteesta voi olla kaukana, jos esim ristiniemen toinen 305mm tykki on epäkunnossa heti talvisodan alkumetreillä. Toisaalta saman linnakkeen toinen tykki kesti vajaan 300 laukausta ja jäi ehjäksi. Jollain patterilla ammuttiin muistaakseni 18 kranaattia ennen hajoamistaan ja niin edelleen.

500kg murkula 40km päähän ammuttuna antaa osviittaa mitä putken täytyy kestää. Kaunis laite, mutta venäläiselle valimolle ilmeisen haastava tuote.

 

[Old Boy]

Eikös sodassa rannikkopatterit kestäneet kuitenkin vaihtelevia määriä ammuntaa? Ei ajatus huomattavan vähäisestä elinajan suoritteesta voi olla kaukana, jos esim ristiniemen toinen 305mm tykki on epäkunnossa heti talvisodan alkumetreillä. Toisaalta saman linnakkeen toinen tykki kesti vajaan 300 laukausta ja jäi ehjäksi. Jollain patterilla ammuttiin muistaakseni 18 kranaattia ennen hajoamistaan ja niin edelleen.

Sanotaan nyt ensin että rannikkotykistö oli Talvisodan ainoa aselaji, joka onnistui tehtävässään 100 %. Eli siis maihinnousujen estämisessä; yrityksiä kyllä oli. Mutta sen sotavalmius oli huono eikä syitä ole koskaan tutkittu. Esimerkeistä yksi oli Ristiniemen toisen tykin putken halkeaminen kun ammunta aloitettiin täyspanoksella 40 asteen pakkasessa. Toinen vaikka Saarenpään linnakkeen heti kättelyssä hajonneet lavetit ja kolmas Hangon Russarö, jossa tuli risteilijä Kirovia vastaan avattiin liian aikaisin. Talvisodan eka suuri voitto meni siinä ehkä sivu suun.

Tykin putkien kestoaika lyhenee kaliberin kasvaessa. Järeiden putkien eliniäksi on yleisesti sanottu noin 200 laukausta vielä II MS aikanakin. Kyse ei siten ole keisariajan Venäjän huonosta laadusta vaan sen ajan teräksen valmistuksen teknologiasta.

 

[KymJP2K]

Tykin putkien kestoaika lyhenee kaliberin kasvaessa. Järeiden putkien eliniäksi on yleisesti sanottu noin 200 laukausta vielä II MS aikanakin. Kyse ei siten ole keisariajan Venäjän huonosta laadusta vaan sen ajan teräksen valmistuksen teknologiasta.

Huonon valmistuslaadun merkkihän on yllävän lyhyt käyttöikä. Eikös edellä kuvaamasi "sattumukset" sovi tähän määritelmään?

Ruotsista hankittiin panssarilaivoihin 254mm tykkiä 8kpl. Näissähän ei ilmeisesti vastaavia ongelmia esiintynyt?

 

[baikal]

Sanotaan nyt ensin että rannikkotykistö oli Talvisodan ainoa aselaji, joka onnistui tehtävässään 100 %. Eli siis maihinnousujen estämisessä; yrityksiä kyllä oli. Mutta sen sotavalmius oli huono eikä syitä ole koskaan tutkittu.

Rannikkotykistössä oli tehty -30-luvulla kotiläksyt varmasti hyvin. En tunne termistöä, mutta -tulisuunnitelmat- oli laadittu erikoisella huolellisuudella ja monia tuliasemiin liittyviä rakenteita oli paranneltu hyvinkin ennakkoluulottomin metodein.

Tästä on olemassa todella hyvä kirja, jonka tekijää ja nimeä en muista. Olisiko jotain -rannikkotykistö Talvisodassa- tms.

 

[J0h1F]

122mm tykki on käsitääkseni alueellisten jalkaväki prikaatien (7500 miestä) kalustoa. On ilmeisesti tarkoitus muodostaa vanhoja torjuntakomppanijoita, joilla ei ole liikkuvaan sodankäyntiin kalustoa. k9 on tänne ihan järjetön hankinta, kun PST-kalusto perustuu vielä mustiin.

Onhan meillä tuota PST-kalustoa jo varsin kohtuullisesti olemassa - tai ei se ainakaan Mustiin perustu. Ohjusten määrä ei tietenkään riitä mihinkään pitkään kulutussotaan, mutta on niitä jo varsin hyviä määriä olemassa. Toki kulutussodassa mentäisiin helposti siihen, että ohjusjoukkueista tulisi raskassinkojoukkueita ajan mittaan.

 

[Deleted member 266]

Eikös sodassa rannikkopatterit kestäneet kuitenkin vaihtelevia määriä ammuntaa? Ei ajatus huomattavan vähäisestä elinajan suoritteesta voi olla kaukana, jos esim ristiniemen toinen 305mm tykki on epäkunnossa heti talvisodan alkumetreillä. Toisaalta saman linnakkeen toinen tykki kesti vajaan 300 laukausta ja jäi ehjäksi. Jollain patterilla ammuttiin muistaakseni 18 kranaattia ennen hajoamistaan ja niin edelleen.

500kg murkula 40km päähän ammuttuna antaa osviittaa mitä putken täytyy kestää. Kaunis laite, mutta venäläiselle valimolle ilmeisen haastava tuote.

FINNISH ARMY 1918 - 1945: SUPER-HEAVY COASTAL GUNS

www.jaegerplatoon.net

"Ristiniemi was the only coastal fort to use its 305-mm coastal guns in battle during Winter War. When the war started in November of 1939, this coastal fort did not see much action early on, since frontline that had stopped in front of Mannerheim-line was well outside range of its guns and Soviet warships were busy with Saarenpää coastal fort until ice inhibited further naval operations. Only February of 1940 frontline started moving closer, with the coastal fort taking part in desperate battles in attempt to stop Soviet troops pouring across ice-covered Viipurinlahti Gulf and in end of the war the coastal fort was basically in the frontline. Ristiniemi 305-mm artillery battery started shooting fire missions to land front in 20th of February 1940. But that same day it also lost half of its firepower, when presumably due to failure to pre-heat the massive gun barrel in freezing weather with a smaller warming shot and instead starting by firing a shell with full power propellant charge. As a result of this failure gun barrel of 2nd gun ("Kiviharju") cracked with section about meter long breaking off from the muzzle of the gun. Finnish military did not exactly have much of an inventory of extra gun barrels for 305/52 O guns - once Ristiniemi was build 8 out of 9 captured guns were in active use and replacing the gun barrel weighting about 50,000 kg was not exactly easy either. Hence rest of Winter War Ristiniemi coastal fort had to do with just one operational 305-mm coastal gun. In that situation the remaining 1st gun ("Kallio") was put into hard use, which took its toll. When it came to estimated average service life of 305/52 O gun barrel the Russian/Soviet estimate was 300 shots, while Finnish estimate was just 150 - 200 shots. By end of Winter War in 13th of March 1940 remaining 305-mm gun of Ristiniemi fort fired total 298 shells and in last days of the war bore of this gun was so worn out, that the shooting accuracy was gone."

Tämä 305:n ampumatarvikeluettelosta:

 

[Rannari]

Kas kas, tykistön outolintu pysyy edelleen rivissä. Vissiin niille on sitten kuranttia ammusta jäljellä kun niitä ei vielä ole stenattu vaikka asialla aina spekuloidaan.

Minkähän takia telakanuuna piti poistaa mutta vedettävä näkyy edelleen jatkavan käytössä. Tuntuisi uskomattomalle että telakanuunan alustat olisi ehditty ajaa loppuun. Vaikka mitäpä minä näistä ymmärrän...

Edit

Itse itseäni täydentäen pätkä Insinööriupseeri 2016 - julkaisusta

"Maavoimien esikunnan suunnitteluosasto teki 9.1.2014 kirjallisen päätöksen telakanuunakaluston käytöstä poistosta. Päätöksen perusteluna todettiin, että telakanuunakalustoa (152 TELAK 91) ei tulla sitomaan sodan ajan joukoille jatkossa eikä tykkien suorituskykyä voida enää täysipainoisesti hyödyntää, koska tämä tykkikalusto on käyttöiältään elinkaarensa lopussa. Telakanuunoista luovutaan vuoden 2015 alussa."

 

[Erkki]

Rannikkotykistössä oli tehty -30-luvulla kotiläksyt varmasti hyvin. En tunne termistöä, mutta -tulisuunnitelmat- oli laadittu erikoisella huolellisuudella ja monia tuliasemiin liittyviä rakenteita oli paranneltu hyvinkin ennakkoluulottomin metodein.

Tästä on olemassa todella hyvä kirja, jonka tekijää ja nimeä en muista. Olisiko jotain -rannikkotykistö Talvisodassa- tms.

Tämä?

 

[Old Boy]

Rannikkotykistössä oli tehty -30-luvulla kotiläksyt varmasti hyvin. En tunne termistöä, mutta -tulisuunnitelmat- oli laadittu erikoisella huolellisuudella

Tästä olisikin mukava keskustella mikäli yllämainitulle tiedolle jostain löytyy uskottavia lähteitäkin. Historiantutkimuksen tärkeä työkalu on lähdekritiikki, joka etenkin rt:n kohdalla on tarpeen. Lukemattomia laivoja oli sodan aikana laadittujen dokumenttien mukaan upotettu. Myöhemmin tarkistuksen jälkeen upotusluvut läheni nollaa.

Mitä tulee @veeteetee n postaamaan dokumenttiin Ristiniemen 305 mm:n tykin ammunnasta niin tuollaiseen tarkkuuteen ei pystyisi edes uusi K9 nykyaikaisine tietokoneineen. Maalin sijainnista ei ole varmuutta mutta amet on ollu vähintään 17 km jolta etäisyydeltä 10x10 m tarkkuus olisi jotain puoli promillea ametista. Puoli prosenttiakin edellyttäisi tarkkoja säätietoja sekä laskentaa ja päälle hyvää onnea. Maali sijaitsee vielä eri koordinaattikaistalla joten arvot pitää graafisesti muuntaa samalle kaistalle. Eihän tulen korjaamista lainkaan tarvittaisi jos ammunta näin sujuisi.

Talvisodan jäinen loppunäytös on Heikki Tiilikaisen sujuvasti kirjoitettu teos, joka kuvaa venäläisten sodan lopussa yrittämää jääkoukkausta rintaman taakse. Se torjuttiin rt:n tulella mutta nyt ammuttiinkin aluemaaleja, jotka liikkuivat hyvin hitaasti. Kaikki kunnia tietysti veteraaneille: torjunta meni hienosti ja maihinnousu olisi onnistuessaan ollu todella vaarallinen.

 

[Protheon_93]

Mitä mieltä olisitte tämän kaltaisesta ratkaisusta korvaamaan D-30?

152mm SpGH DANA

Paitsi, että meidän tapauksessa käytetäisiin vaikka Patria AMVn runkoa pohjana ja Patria tuottaisi siihen 155mm-tykin ja lopullinen hankintamäärä olisi 150-200. Näiden 150-200 lisäksi olisi sitten vielä K9:t ja ne vielä jäljellä olevat vedettävät 155mm tykit.

 

[Rannari]

Mitä mieltä olisitte tämän kaltaisesta ratkaisusta korvaamaan D-30?

152mm SpGH DANA

Paitsi, että meidän tapauksessa käytetäisiin vaikka Patria AMVn runkoa pohjana ja Patria tuottaisi siihen 155mm-tykin ja lopullinen hankintamäärä olisi 200. Näiden 200 lisäksi olisi sitten vielä K9:t ja ne vielä jäljellä olevat vedettävät 155mm tykit.

Miljardilla kenttätykkejä? Tuskin toteutuu.

 

[Protheon_93]

Miljardilla kenttätykkejä? Tuskin toteutuu.

Tuossa voisi säästää kustannuksia laittamalla tuolle lavetille nykyiset 155mm kenttätykit.

 

[fulcrum]

Tykinputkesta kyllä tosiaankin lähtee vähän materiaalia joka laukauksella. Ilmiö johtuu ruudin korkeasta palamislämpötilasta.

Edesmennyt asetoimittaja PT Kekkonen luennoi aina: "Piippu ei kulu pilalle, vaan palaa pilalle".

Taistelulaivojen tykkisuunnittelussa oli kaksi koulukuntaa: matalan ja korkean lähtönopeuden tykit (ja tietysti kompromissi niiden väliltä). Molemmissa oli puolensa, britit yleensä suosivat ensinmainittuja jo logistiikankin puolesta.
Numerojärjestyksessä ammuttavat kranaatit olivat 1MS aikaisen Pariisin tykin erikoisuus.

 

[Rannari]

Tuossa voisi säästää kustannuksia laittamalla tuolle lavetille nykyiset 155mm kenttätykit.

En tiedä mutta arvaan ettei tein itse ja säästin ole se polku jolla tällaisessa suorastaan elintärkeässä asiassa halutaan edetä. Patriahan on kyllä jo ennen K9-kauppaa esittänyt nykyisten kanuunoiden istuttamista kotimaisen kuorma-auton alustalle. Tuo ei kuitenkaan lisäisi tykkimäärää yhdelläkään joten parhaimmillaankin saataisiin vain hiukan lisää potkua nykykalustoon. Esittämäsi AMV olisi kallein mahdollinen pyöräalusta ja toimisi todennäköisesti huonommin kuin kuorma-auto. Olen erittäin hämmästynyt jos Suomessa aletaan näkertää jotain kokonaan uutta välinettä. Valmista tuotetta etsitään maailmalta.

 

[baikal]

Tästä olisikin mukava keskustella mikäli yllämainitulle tiedolle jostain löytyy uskottavia lähteitäkin. Historiantutkimuksen tärkeä työkalu on lähdekritiikki, joka etenkin rt:n kohdalla on tarpeen. Lukemattomia laivoja oli sodan aikana laadittujen dokumenttien mukaan upotettu. Myöhemmin tarkistuksen jälkeen upotusluvut läheni nollaa.

No minä en kyllä pysty varmistamaan lähteitä uskottaviksi, mitä enemmän luen teidän kirjoittamianne tykkiasioita, sen varmempi olen siitä, että en tiedä asiasta paljon mitään. Se on oma aselajinsa ja kokonaisuus on sivusta katsoen hämmentävä kaikkine palikoineen, mitä touhuun liittyy.

 

[Heikki]

Pystyykö K9:t ampumaan samaan pistemaaliin vaikka yksittäiset vaunut ovat missä sattuu kantaman sisällä? Voiko tulen ajoittaa siten, että vaikka vaunut on missä sattuu, niin kranaatit ovat maalissa suurinpiirtein yhtä aikaa?

Jos vaunujen sijainti tiedetään, niin aivan varmasti. Ihan peruskauraa ollut jo pitkän aikaa, luulisin että jo jatkosodan loppupuolelta lähtien.

 

[BallistinenNahjus]

Jos vaunujen sijainti tiedetään, niin aivan varmasti. Ihan peruskauraa ollut jo pitkän aikaa, luulisin että jo jatkosodan loppupuolelta lähtien.

Ensimmäisten kranaattien osalta kyllä. Koko iskun saman aikaisuudesta tykeille en osaa sanoa. Amos-heittimillähän se onnistuu tietääkseni lähtöpanoksia varioimalla, tosin taidetaan ampua kuitenkin aina peite/isku eikä samaan pisteeseen.

 

[Heikki]

Ensimmäisten kranaattien osalta kyllä. Koko iskun saman aikaisuudesta tykeille en osaa sanoa. Amos-heittimillähän se onnistuu tietääkseni lähtöpanoksia varioimalla, tosin taidetaan ampua kuitenkin aina peite/isku eikä samaan pisteeseen.

Ei pistemaaliin ainakaan aikanaan ammuttu iskua. Jos isku ammutaan (aluemaaliin), niin halutaan toki että ensimmäisellä sekunnilla paikalle osuu mahdollisimman monta kranaattia, mutta sen jälkeen vaan mahdollisimman suuri tulinopeus, yllätystä ei enää varmastikaan ole. Yhtäaikaisuus saadaan aikaan tykkikohtaisella tulenavauksella, jonka ajoituksessa kranaatin lentoaika otetaan huomioon.

 

[Herman30]

Piipusta?!?

Herra on hyvä ja ottaa 305mm;s piipun kantoon ja juoksee tykkihallin ympäri kierroksen.

 

[BallistinenNahjus]

Ei pistemaaliin ainakaan aikanaan ammuttu iskua. Jos isku ammutaan (aluemaaliin), niin halutaan toki että ensimmäisellä sekunnilla paikalle osuu mahdollisimman monta kranaattia, mutta sen jälkeen vaan mahdollisimman suuri tulinopeus, yllätystä ei enää varmastikaan ole. Yhtäaikaisuus saadaan aikaan tykkikohtaisella tulenavauksella, jonka ajoituksessa kranaatin lentoaika otetaan huomioon.

No, ”isku” oli ennen vanhaan jo määritelmänä 100x100, tai 300x100 m alue, eikä pistemaali. Kukin heitin ampui käänteisen S-kuvion. Perinteisellä tekniikalla iskun alussa oli yhtä monta kranaattia perillä kuin oli putkiakin. Amoksella kai pystytään parempaakin, eri kulmilla ja eri panoksilla tulevat eri lentoradalla yhtä aikaa perille iskun alueelle.