Kannattaa lukea noita Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimuksia. Ne löytyvät netistä pääosin. Silloin ei tarvitse olettaa asioita.
Suosittelen esimerkiksi näitä:
"Uudistetun taistelutavan tuottamat vaatimukset kouluttajan pedagogisille vaatimuksille"(Vappula 2011):
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/98957/SK1754_Vappula_JJ.pdf?sequence=2
"Teknologisen kehityksen vaikutuksia sodankäyntiin 2015-2025" (Kosola 2011):
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74152/Teknologisen+kehityksen+vaikutuksia+sodankäyntiin.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Puolustusvoimat ja sen laitokset sekä alan tutkijat tutkivat sodankäyntiä jatkuvasti. Opit ja analyysit kerätään ymmärrettävästi aikaisemmista tai edelleen jatkuvista konflikteista sekä sodista ympäri maailmaa. Erityisesti kokemuksia kerätään suurvalloissa tapahtuvista kehityssuunnista ja niiden kokemuksista ympäri maailmaa, koska suurvallat on pääosin niitä maita joista relevantti uhka meitä kohtaan voi tulla.
Sodasta ja sodänkäynnin strategiasta, taktiikasta, koulutuksesta, teknologioista, resursseista, kustannustehokkuudesta, suorituskyvyn tehokkuuksista ja monista muista asioista kerätään tietoa jatkuvasti ja sitä myös arvioidaan jatkuvasti. "Taistelutapa 2015" ei ole pysyvä ja kiveenhakattu taisteluoppi, eikä sellaista ole koskaan ollutkaan. Sodankuva on muuttuva ja sitäkautta omia oppeja päivitetään säännöllisesti. Joskus nopeasti ja isommin, kuten mainittu 2015- ajatus ja usein pienemmin askelin. Siksi en osta väitettä joka perustuu olettamuksiin ja siihen että puolustusvoimat perustaa tulevaisuuden mallinsa vain 10-30 vuotta vanhoille opeille.
Muutamia lainauksia noista lähteistä.
2.3 Tulivoima
Tulivoimalla on keskeinen merkitys sekä vastustajan lyömisessä että ennaltaehkäisevänä pelotetekijänä. Sodan ja taistelun kuvan muuttumisen myötä oheisvaurioiden sekä tilanteeseen nähden liiallisen voimankäytön välttäminen tulee yhä tärkeämmäksi. Tämä korostaa hallitun täsmävaikutuskyvyn sekä ei-tappavien menetelmien merkitystä.
Ohjusten propulsion ja ohjautusteknologioiden kehittyminen on mahdollistanut erityisesti ilmasta laukaistavien aseiden tehokkaan kantaman kasvattamisen puolustajan torjunnan kantaman ulkopuolelta. Tällaisten kaukolaukaistavien (engl. stand-off) aseiden käyttö mahdollistaa vastustajaan vaikuttamisen pienin tappioriskein sekä voiman kohdentamisen nopeasti operaatioalueen koko laajuuteen ja syvyyteen.
Vaikka aseiden kantama on suurin ilmasta laukaistuna, ilmiö yleistyy myös maasta maahan laukaistavissa järjestelmissä. Epäsuoraa tulenkäyttöä on pidetty soveltuvimpana aluemaaleja ja suora-ammuntaa pistemaaleja vastaan. Kaukovaikutus älykkäillä autonomisesti maaliinsa hakeutuvilla järjestelmillä tulee muuttamaan epäsuoran ja suoran tulenkäytön rooleja.
Esimerkiksi kuituohjukset, joilla voidaan tuhota pistemaaleja kymmenien kilometrien etäisyydeltä ilman näköyhteyttä ampuvan lavetin ja maalin välillä, korvaavat perinteisesti näköyhteysreitille rajautuneet panssarintorjuntaohjusjärjestelmät. Tällöin panssarivaunu, joka tulivaikutus perustuu suora-ammuntakanuunaan ja suoja etusektoriin maksimoituun ballistiseen suojaan, on auttamattomasti alakynnessä sitä huomattavasti halvempaan järjestelmään nähden. Kaukovaikutus vähentää suora-ammuntaseiden sekä ampuvan lavetin torjuntaan pyrkivän kohdetorjunnan merkitystä. Toisaalta se korostaa yhteiskäyttöisen sensori-, johtamis- ja vaikuttamisjärjestelmän (sensor-to-shooter) sekä omasuojajärjestelmien ja herätteen sekä herätetaustan hallinnan tärkeyttä.
Taistelutavan uudistaminen ei hylkää täysin perinteistä taistelutapaa ja hyväksi havaittuja toimintatapoja, vaan se pyrkii uudistamaan jo olemassa olevaa taistelutapaa.
”Maavoimien taistelulla (2015) tarkoitetaan ennen kaikkea alueellisten joukkojen organisaatioiden kehittämistä ja niiden käyttö-ja toimintaperiaatteiden uudistamista aktiivisemmaksi kaikissa taistelulajeissa. Samalla luovutaan ainakin osittain kaavamaisesta ja jäykästä puolustustaktiikasta. Joukkojen vastuualueet kasvavat ja taisteluja käydään syvemmällä alueella. Maavoimien taistelutapaa voidaan kuvata siten nykytaktiikkaa soveltavaksi ja entistä aktiivisemmaksi tavaksi taistella. Siinä yhdistyvät useat jo olemassa olevat taktiset periaatteet, joitahyödynnetään kaikilla tasoilla”. (JPTSTOS-O –ALJO 2013, 1.) Kyseessä ei siis ole pyrkimys kumota perinteistätaistelutapaa kokonaan, vaan kehittää Maavoimien suorituskykyä,jotta se vastaisi tämän hetken ja lähitulevaisuuden uhkakuvia, eli nykyistä sodan kuvaa.
Eli tämän perusteella huoli siitä että hylkäisimme kaiken suorituskyvyn ilman korvaajaa tai korvaisimme sen pelkästään uudella, rajallisella resurssilla, ei tule toteutumaan. Puolustusvoimauudistuksen alussa Ari Puheloinen sanoi "Ei" teknoarmeijalle. Toteutus on siis jotakin massa-armeijan ja teknoarmeijan välistä.
Vaikutuskyky ja tulivoima voidaan saavuttaa muillakin keinoilla kuin
satsaamalla(Huom! Gyllis ja Huhta
)suureen määrään lyhyen kantaman tykkejä. Puolustusvoimat on kehittänyt Joint-taistelukyvyn yhdeksi ratkaisuksi ja uusien suorituskykyjen saapuessa nämä kyvyt paranevat huomattavasti. En luettele aselajien kykyjä tässä, mutta kysyn muutaman kysymyksen:
- Miksi vaikutuskykyä ei voitaisi tuottaa tietyssä paikassa ilmasta-maahan aseilla? Uusilla aseilla, kuten GBU-53/B kyetään tuhoamaan liikkuvia, panssaroituja maaleja vihollisen syvyydessä. Vastatykistöä tai tulivaikutusta voidaan ulottaa yhä kauemmas ja tarkemmin, eikä vain aikakriittisiin maaleihin. Omilla kyvyillä pakotetaan vastustaja liikkumaan ja varautumaan jatkuvaan uhkaan ilmasta ja maasta. GMLRS ja pommit tuottavat kyvyn tuhota maaleja 80-100 km syyvyydessä ja laajalla alueella. 2030-luvulla myös 155mm tykistö kykenee yli 100 km kantamaan.
- Mitä teemme runsaslukuisella lyhyen kantaman tykistöllä, joka kykenee vain summittaiseen tulenkäyttöön? Jos vaihtoehtona on tarkka vaikuttaminen vihollisen resursseihin, huomattavasti pienemmillä a-tarvikemäärillä ja paljon pidemmälle niin eikö se ole järkevää? Alueelliset joukot ja osa paikallisjoukoista voi saada käyttöönsä tulevaisuudessa oman kaukopanssarintorjuntakyvyn vedettävien tykkien sijasta. Kranaatinheittimien tulella ja niiden liikkuvuuden kehittämisellä taataan aluevaikutus tärkeissä paikoissa ja lyhyellä kantamalla. Samalla tulinopeus kasvaa ja vaikutuksen vasteaika lyhenee.
Tulevaisuudessa operatiivinen epäsuora vaikutus voidaan tuottaa raskaiden raketinheitinten, raskaan, liikkuvan tykistön sekä ilmasta-maahan kyvyn toimesta. Emme tarvitse lähes 500 kpl vedettävää tykkiä jotka kuluttavat jopa 4500 henkilöä operointiin ja joista suuri osa kokee merkittäviä tappiota haavoittuvuuden takia. Samalla pääsemme vain yhteen kaliiperiin, joka on logistisesti järkevää ja kustannustehokasta.
JTAC-ilmatulenjohtajia ja tykistön tulenjohtajia tulee olemaan myös paikallisjoukoissa. Siten tärkeässä paikassa joukolla kuin joukolla on käytössään mittavasti pitkän kantaman epäsuoraa tulta ja ilmasta-maahan vaikutusta. Kaikki paikallisjoukot sitä eivät rooleissaan ja joka tilanteessa tarvitse. Siksi paikallisjoukkojen logistiikkaa voidaan keventää, eikä niiden mukana tarvitse kuljettaa tykistöä ja liikkuvuus lisääntyy.
Tarkoitus on kyllä tuottaa vastapuolelle tappiota, mutta samalla pitää minimoida omat tappiot. Kulutussodankäynnissä emme tule pärjäämään vastapuolella vaan on kyettävä asymmetriaan.
.
