@J0h1F on tuonut ihan hyvän lisän keskusteluun, mutta yleensä ottaen ehkä olisi syytä pohtia asioita vähän laajemmalta näkökulmalta. Onko esim varmaa että ne menetelmät ovat enää edes tänään sitä mitä ne olivat kun on itse sitä koulutusta saanut tai tulevatko ne tulevaisuudessa olemaan. Nykyiset menetelmät eivät ole optimaalisia ja siellä tietysti kummittelee myös sellaisia asioita joilla ei välttämättä tänään ole enää merkitystä.
Lähtökohtahan on että ne tykit eivät ammu samaan pisteeseen. Sitä yhdistettyä viuhkaa käytetään lähinnä silloin kun halutaan selvittää tuliyksikön ammunnan virheet, kun siirrytään vaikutukseen käytetään yhdensuuntaista viuhkaa jossa tuliyksikön sisällä on eri "maalipisteet". Tämä käy yksinkertaisesti kun toimitaan kootusti ja hajaryhmityksessä se vaatii enemmän laskentaa. Laskentateho ei ole nykyisin ongelma.
Maalin olemuksen määrittämisestä vastaa TJA/tulenjohtopartio ja tulivalmisteluissa sitten muillakin on enemmän roolia. Määritys tapahtuu tulikomennossa ensisijaisesti tulimuodolla/lajilla ja maalin koodauksella. Hyvin yksinkertaista! TJ voi määrittää muitakin tekijöitä, mutta isolta osin käytännön valinnat tehdään tuliyksikössä.
Aikaisemmin annettiin jotenkin ymmärtää että käytettäessä lentorataakorjaavia ampumatarvikkeita (CCF) tai täsmäampumatarvikkeita (PGM), jokainen maalipiste tai maalialueen koko pitäisi tulenjohtajan määrittää tarkalleen ja se olisi sitten niin vaativaa ja aikaa vievää, että siksi tuollaiset a-tarvikkeet olisivat käytettävyydeltään heikompia. Näin ei missään tapauksessa ole, vaan toiminta tapahtuu lähes samalla tapaa kuin jo olemassa olevilla menetelmillä. Tärkeimpinä menetelminä edellä mainittu tulimuoto ja maalin koodaus sekä kerrat suppeampiin maaleihin. Tuliyksikkö tekee lopun, tarkemmin ammunnanhallintaohjelmisto, jonka jälkeen henkilöstö hyväksyy sen tai tekee tarvittavat tarkennukset ja lähettää tykeille. Siis yksittäiset maalipisteet lasketaan ammunnanhallintaohjelmistolla yksittäisille kranaateille halutun maalivaikutuksen mukaisesti (kranaattitiheys yms). Tämän jälkeen ne välitetään tykkiryhmille ja siellä ne ohjelmoidaan kranaatteihin.
Lentorataakorjaava ampumatarvike (course correcting fuze=CCF) näitä ovat PGK, Spacido, Top Gun
Täsmäampumatarvike (Precision Guided Munition=PGM) näitä ovat Excalibur tai Excalibur-S
Maalin koodaus taulukko ei muuten taida olla enää se sama johon moni on tottunut. Ylläri pylläri just niiden uusien a-tarvikkeiden takia.
GPS-häirintä nousee myös esille, harmi vaan että se tapahtuu tämän kaltaisia lauseilla: "Siinä vaiheessa, kun tulenjohtodronet (joita meillä ei vielä oikein ole) eivät pääse enää pelipaikoille elson ja vihollisen ilmatorjunnan takia ja GPS ei toimi, on toimiva tulenjohtometodi käsisuuntakehä ja laseretäisyysmittari, ja ampumatarvikkeen pitää olla sellaista, johon GPS-häirintä ei vaikuta."
Sulla on GPS-vastaanotin kädessä ja huomaat sen antamissa arvoissa epämääräisyyttä (mahd. laite ilmoittaa häirinnästä). Arvelet (tiedät) sen johtuvan häirinnästä. Ratkaisuna rupeat kaivamaan käsisuuntakehää ja laseretäisyysmittaria esille. Miksi? Tuossa mainittiin kuitenkin tulenjohtometodi.
Mikä on se tulenjohdon väline, joka olisi käyttökelvoton satelliittipaikannushäirinnän/harhautuksen seurauksena? Vastaus on satelliittipaikannuslaite, ei maalinpaikannuslaite tai johtamispääte. TJ-paikalla mitataan suuntia ja etäisyyksiä ja siellä häirinnällä ei ole merkittävää vaikutusta.
TJ-paikkojen (kuten tuliasemien) paikannuksessa käytetään satelliittipaikannusmittausta, mutta vain apuna. Päämenetelmät ovat paikannuslaite-ja suuntakehämittaukset sekä TJ-partion omatoiminen käsisuuntakehämittaus.
Ensisijaisesti pitäisi myös pyrkiä pienentämään häirinnän vaikutuksia, eikä siirtyä automaattisesti heikomman suorituskyvyn varamenetelmiin.
Lähtökohtahan on että ne tykit eivät ammu samaan pisteeseen. Sitä yhdistettyä viuhkaa käytetään lähinnä silloin kun halutaan selvittää tuliyksikön ammunnan virheet, kun siirrytään vaikutukseen käytetään yhdensuuntaista viuhkaa jossa tuliyksikön sisällä on eri "maalipisteet". Tämä käy yksinkertaisesti kun toimitaan kootusti ja hajaryhmityksessä se vaatii enemmän laskentaa. Laskentateho ei ole nykyisin ongelma.
Maalin olemuksen määrittämisestä vastaa TJA/tulenjohtopartio ja tulivalmisteluissa sitten muillakin on enemmän roolia. Määritys tapahtuu tulikomennossa ensisijaisesti tulimuodolla/lajilla ja maalin koodauksella. Hyvin yksinkertaista! TJ voi määrittää muitakin tekijöitä, mutta isolta osin käytännön valinnat tehdään tuliyksikössä.
Aikaisemmin annettiin jotenkin ymmärtää että käytettäessä lentorataakorjaavia ampumatarvikkeita (CCF) tai täsmäampumatarvikkeita (PGM), jokainen maalipiste tai maalialueen koko pitäisi tulenjohtajan määrittää tarkalleen ja se olisi sitten niin vaativaa ja aikaa vievää, että siksi tuollaiset a-tarvikkeet olisivat käytettävyydeltään heikompia. Näin ei missään tapauksessa ole, vaan toiminta tapahtuu lähes samalla tapaa kuin jo olemassa olevilla menetelmillä. Tärkeimpinä menetelminä edellä mainittu tulimuoto ja maalin koodaus sekä kerrat suppeampiin maaleihin. Tuliyksikkö tekee lopun, tarkemmin ammunnanhallintaohjelmisto, jonka jälkeen henkilöstö hyväksyy sen tai tekee tarvittavat tarkennukset ja lähettää tykeille. Siis yksittäiset maalipisteet lasketaan ammunnanhallintaohjelmistolla yksittäisille kranaateille halutun maalivaikutuksen mukaisesti (kranaattitiheys yms). Tämän jälkeen ne välitetään tykkiryhmille ja siellä ne ohjelmoidaan kranaatteihin.
Lentorataakorjaava ampumatarvike (course correcting fuze=CCF) näitä ovat PGK, Spacido, Top Gun
Täsmäampumatarvike (Precision Guided Munition=PGM) näitä ovat Excalibur tai Excalibur-S
Maalin koodaus taulukko ei muuten taida olla enää se sama johon moni on tottunut. Ylläri pylläri just niiden uusien a-tarvikkeiden takia.
GPS-häirintä nousee myös esille, harmi vaan että se tapahtuu tämän kaltaisia lauseilla: "Siinä vaiheessa, kun tulenjohtodronet (joita meillä ei vielä oikein ole) eivät pääse enää pelipaikoille elson ja vihollisen ilmatorjunnan takia ja GPS ei toimi, on toimiva tulenjohtometodi käsisuuntakehä ja laseretäisyysmittari, ja ampumatarvikkeen pitää olla sellaista, johon GPS-häirintä ei vaikuta."
Sulla on GPS-vastaanotin kädessä ja huomaat sen antamissa arvoissa epämääräisyyttä (mahd. laite ilmoittaa häirinnästä). Arvelet (tiedät) sen johtuvan häirinnästä. Ratkaisuna rupeat kaivamaan käsisuuntakehää ja laseretäisyysmittaria esille. Miksi? Tuossa mainittiin kuitenkin tulenjohtometodi.
Mikä on se tulenjohdon väline, joka olisi käyttökelvoton satelliittipaikannushäirinnän/harhautuksen seurauksena? Vastaus on satelliittipaikannuslaite, ei maalinpaikannuslaite tai johtamispääte. TJ-paikalla mitataan suuntia ja etäisyyksiä ja siellä häirinnällä ei ole merkittävää vaikutusta.
TJ-paikkojen (kuten tuliasemien) paikannuksessa käytetään satelliittipaikannusmittausta, mutta vain apuna. Päämenetelmät ovat paikannuslaite-ja suuntakehämittaukset sekä TJ-partion omatoiminen käsisuuntakehämittaus.
Ensisijaisesti pitäisi myös pyrkiä pienentämään häirinnän vaikutuksia, eikä siirtyä automaattisesti heikomman suorituskyvyn varamenetelmiin.
Täällä olleiden mainintojen mukaan ei ollut varusmies ystävällinen, siis huolloltaan. Myöskin 30 millisen vyösyöttö katsottiin paremmaksi.
Tuosta vähän väliin tuoretta DSCAta 155mm kudeille.
Yksikköhintaan ei tule selvennystä edes perinteisen DSCA-ylimitoituksen kanssa. Lähinnä näkee mitä ja missä kokonaishintaluokassa hankitaan.
Yksikköhintaan ei tule selvennystä edes perinteisen DSCA-ylimitoituksen kanssa. Lähinnä näkee mitä ja missä kokonaishintaluokassa hankitaan.
Ylimatruusi
Kapteeni
Katselin noita traktorin kolme akselisia peräkärryjä. Mahtaako 155mm tykki kolme akselisella peräkärryllä traktorin vetämänä ja olla riittävä liikkuvuudeltaan. Siinä olisi hydauliikka käyttöön jolla sais tuet nopeasti paikoilleen . Sellainen köyhänmiehen Archer. Onko siihen vaikea saada sivusuuntausta enempi vaikka 360? Vai saisko saman maastokuorma-autoon.
Suomalaisilla on varmasti jo kokemusta värkkäilystä. Ihan parasta on ostaa valmis ja koeteltu sotatuote ilman erityisolosuhdevärkkäilyjä. Tuote, jonka voi paiskata operatiiviseen käyttöön melkein satamasta käsin.
Kustaanmiekka
Kenraali
Tämä oli mielenkiintoista luettavaa tykistönkin näkökulmasta.
Varmasti PV pohtii asioita näiden havaintojen pohjalta ( toki tätä sotaa ei voi sellaisenaan verrata Suomen olosuhteisiin ja toimintamalleihin).
Tekstissä on maininta: Vastaus droneille on maastouttaminen, liike, hajauttaminen ja valemaalit. Itse lisäisin tähän listaan tykistön puolelta/ näkövinkkelistä myös kaukovaikuttamisen. Mitä pidemmälle tykistö voi ampua eli mitä kauempana tykistö kohteista/ rintamasta on, niin sen parempi. Koska kestäähän droneilla pidempi aika lentää vihollisen puolelta meidän tykistöasemiin jos tykit sijaitsevat mahdollisimman kaukana. Ja jos dronen lentomatka on näin pidempi, niin sitä enemmän on meillä aikaa havaita se ja näin ollen myös paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen.
www.reservilainen.fi
Azerbaidzan ja Armenia itsenäistyivät Neuvostoliiton hajottua 1991. Maat päätyivät nopeasti sotaan Vuoristo-Karabahista. Tänä syksynä 27. syyskuuta alkaen siellä taisteltiin jälleen, kun Azerbaidzan pyrki ottamaan takaisin menettämänsä alueet. Vaikuttaa siltä, että sodan ratkaisijoiksi nousivat azerien miehittämättömät taisteluilma-alukset.
Vuoristo-Karabahin sodassa miehittämättömät ilma-alukset otettiin ensimmäistä kertaa laajamittaiseen käyttöön perinteisessä rintamasodassa kahden armeijan välillä.
Azerbaidzanin julkaiseminen videoiden perusteella sen joukot aloittivat lennokki-iskut paikantamistaan Armenian ilmatorjuntayksiköistä. Heti aluksi tuhottiin useita vanhoja neuvostoperäisiä 9K33 Osa -ohjusajoneuvoja. Seuraavassa vaiheessa lennokkituli keskitettiin taistelupanssarivaunuihin ja raketinheittimiin.
Samalla iskettiin myös kuorma-autoihin ja miehistönkuljetusvaunuihin. Kun arvokkaammat kohteet vähenivät, maalitettiin yksittäisiä kenttätykkejä ja lopulta maastossa olevia vihollisjoukkoja sekä bunkkereita. Lopulta iskettiin alle kymmenen taistelijan ryhmiin.
Armenian maaleiksi joutunut tykistö raketinheittimineen on pitkälti ollut sijoitettuna kenttälinnoitettuihin asemiin. Monet niistä periytyvät vuosikymmeniä vanhan kriisin alkuvaiheista ja siten ovat olleet azerien tiedossa. Jykevistä maavalleista ei ole apua, kun uhka tulee ilmasta.
Vuoristo-Karabahin sodan opetuksia taatusti käydään läpi kaikissa asevoimissa. Suoraan oppeja ei sieltä voi ottaa, mutta taistelukentän muutoksen suunnasta käyty sota kertoo. Alue on puutonta vuoristoa, jossa maastouttaminen on vaikeaa. Lisäksi Armenian panssarivaunujen käyttötaktiikka on tarjonnut UCAV-lennokeille helppoja maaleja.
Bayraktar TB-2 ei ole stealth-kone, mutta sen tutkaheijaste on todennäköisesti pieni. Ainakaan Armenian vanhat it-järjestelmät eivät sitä pystyneet torjumaan. Sen todistavat videot, joissa tuhottiin tutkalla mittaavia vaunuja.
Myös maassa olevien joukkojen on vaikea havaita uhkaa taivaalta. Pienen moottorin ääni ei hevin kuulu maahan, etenkin jos lähellä on käynnissä olevia ajoneuvoja. Videoiden perusteella joukot havaitsevat kohti tulevan MAM-täsmäaseen vain pari sekuntia ennen sen osumaa.
Suomen peitteisessä toimintaympäristössä yksiköt on helpompi maastouttaa. Silti lämpökameralla metsässäkin olevat kohteet voi löytää niin päivällä kuin yölläkin.
Vastaus droneille on maastouttaminen, liike, hajauttaminen ja valemaalit. Kaikki nämä toimet tietysti rasittavat joukkoja. Toisaalta uhka joutua milloin tahansa drone-iskun kohteeksi syö moraalia – tämä nähtiin Armeniassa. Yhtälö on haastava.
Pienten miehittämättömien ilma-alusten torjuminen on vaikeaa, etenkin jos niitä käytetään massamaisesti (parveilu). Droneja on vaikea havaita ja niihin on vaikea osua. Niiden lämpöheräte ei välttämättä riitä olkapääohjusten hakupäille. Toisaalta maalit ovat hitaita eivätkä tee väistöliikkeitä.
Perinteisen ase – vasta-ase -kilpailun mukaisesti eri puolilla nyt kehitetäänkin kiivaasti uusia keinoja drone-torjuntaan. Elektronisen sodankäynnin keinot lennokin radiotaajuisen ohjauslinkin ja paikannussignaalin häiritsemiseen ovat tehokkaita, mutta niitä pitäisi käyttää kattavasti. Erilaiset tutkaohjatut automaattitykit ovat toinen vaihtoehto. Niille kehitetään sirpaloituvia ampumatarvikkeita, joilla osumatodennäköisyyttä kasvatetaan.
Vastaavaan menestykseen kuin Azerbaidzan droneillaan on toisissa olosuhteissa vaikea päästä – panssarivaunun asema taistelukentällä ei vielä ole uhattuna. Silti Vuoristo-Karabahin kokemukset varmasti huomioidaan Suomessakin
Varmasti PV pohtii asioita näiden havaintojen pohjalta ( toki tätä sotaa ei voi sellaisenaan verrata Suomen olosuhteisiin ja toimintamalleihin).
Tekstissä on maininta: Vastaus droneille on maastouttaminen, liike, hajauttaminen ja valemaalit. Itse lisäisin tähän listaan tykistön puolelta/ näkövinkkelistä myös kaukovaikuttamisen. Mitä pidemmälle tykistö voi ampua eli mitä kauempana tykistö kohteista/ rintamasta on, niin sen parempi. Koska kestäähän droneilla pidempi aika lentää vihollisen puolelta meidän tykistöasemiin jos tykit sijaitsevat mahdollisimman kaukana. Ja jos dronen lentomatka on näin pidempi, niin sitä enemmän on meillä aikaa havaita se ja näin ollen myös paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen.
Dronet sodan voittajina - Reserviläinen
Keinoja taistelulennokkien torjuntaan kehitetään kiihkeästi.
www.reservilainen.fi
Dronet sodan voittajina
Azerbaidzan ja Armenia itsenäistyivät Neuvostoliiton hajottua 1991. Maat päätyivät nopeasti sotaan Vuoristo-Karabahista. Tänä syksynä 27. syyskuuta alkaen siellä taisteltiin jälleen, kun Azerbaidzan pyrki ottamaan takaisin menettämänsä alueet. Vaikuttaa siltä, että sodan ratkaisijoiksi nousivat azerien miehittämättömät taisteluilma-alukset.
Vuoristo-Karabahin sodassa miehittämättömät ilma-alukset otettiin ensimmäistä kertaa laajamittaiseen käyttöön perinteisessä rintamasodassa kahden armeijan välillä.
Azerbaidzanin julkaiseminen videoiden perusteella sen joukot aloittivat lennokki-iskut paikantamistaan Armenian ilmatorjuntayksiköistä. Heti aluksi tuhottiin useita vanhoja neuvostoperäisiä 9K33 Osa -ohjusajoneuvoja. Seuraavassa vaiheessa lennokkituli keskitettiin taistelupanssarivaunuihin ja raketinheittimiin.
Samalla iskettiin myös kuorma-autoihin ja miehistönkuljetusvaunuihin. Kun arvokkaammat kohteet vähenivät, maalitettiin yksittäisiä kenttätykkejä ja lopulta maastossa olevia vihollisjoukkoja sekä bunkkereita. Lopulta iskettiin alle kymmenen taistelijan ryhmiin.
Armenian maaleiksi joutunut tykistö raketinheittimineen on pitkälti ollut sijoitettuna kenttälinnoitettuihin asemiin. Monet niistä periytyvät vuosikymmeniä vanhan kriisin alkuvaiheista ja siten ovat olleet azerien tiedossa. Jykevistä maavalleista ei ole apua, kun uhka tulee ilmasta.
Vuoristo-Karabahin sodan opetuksia taatusti käydään läpi kaikissa asevoimissa. Suoraan oppeja ei sieltä voi ottaa, mutta taistelukentän muutoksen suunnasta käyty sota kertoo. Alue on puutonta vuoristoa, jossa maastouttaminen on vaikeaa. Lisäksi Armenian panssarivaunujen käyttötaktiikka on tarjonnut UCAV-lennokeille helppoja maaleja.
Bayraktar TB-2 ei ole stealth-kone, mutta sen tutkaheijaste on todennäköisesti pieni. Ainakaan Armenian vanhat it-järjestelmät eivät sitä pystyneet torjumaan. Sen todistavat videot, joissa tuhottiin tutkalla mittaavia vaunuja.
Myös maassa olevien joukkojen on vaikea havaita uhkaa taivaalta. Pienen moottorin ääni ei hevin kuulu maahan, etenkin jos lähellä on käynnissä olevia ajoneuvoja. Videoiden perusteella joukot havaitsevat kohti tulevan MAM-täsmäaseen vain pari sekuntia ennen sen osumaa.
Suomen peitteisessä toimintaympäristössä yksiköt on helpompi maastouttaa. Silti lämpökameralla metsässäkin olevat kohteet voi löytää niin päivällä kuin yölläkin.
Vastaus droneille on maastouttaminen, liike, hajauttaminen ja valemaalit. Kaikki nämä toimet tietysti rasittavat joukkoja. Toisaalta uhka joutua milloin tahansa drone-iskun kohteeksi syö moraalia – tämä nähtiin Armeniassa. Yhtälö on haastava.
Pienten miehittämättömien ilma-alusten torjuminen on vaikeaa, etenkin jos niitä käytetään massamaisesti (parveilu). Droneja on vaikea havaita ja niihin on vaikea osua. Niiden lämpöheräte ei välttämättä riitä olkapääohjusten hakupäille. Toisaalta maalit ovat hitaita eivätkä tee väistöliikkeitä.
Perinteisen ase – vasta-ase -kilpailun mukaisesti eri puolilla nyt kehitetäänkin kiivaasti uusia keinoja drone-torjuntaan. Elektronisen sodankäynnin keinot lennokin radiotaajuisen ohjauslinkin ja paikannussignaalin häiritsemiseen ovat tehokkaita, mutta niitä pitäisi käyttää kattavasti. Erilaiset tutkaohjatut automaattitykit ovat toinen vaihtoehto. Niille kehitetään sirpaloituvia ampumatarvikkeita, joilla osumatodennäköisyyttä kasvatetaan.
Vastaavaan menestykseen kuin Azerbaidzan droneillaan on toisissa olosuhteissa vaikea päästä – panssarivaunun asema taistelukentällä ei vielä ole uhattuna. Silti Vuoristo-Karabahin kokemukset varmasti huomioidaan Suomessakin
Minä veikkaisin että tehokkain torjuntaväline droneja vastaan on laser. Niitähän on jo käytössä USA;lla ajoneuvoissa.
Siis ainakin matalalla lentäviä pikkudroneja vastaan.
Onko muuten mitään tietoa paljonko tuollaiset järjestelmät maksavat? Ja tietoa suorituskyvystä? Siis etenkin etäisyystietoja.
Kustaanmiekka
Kenraali
Jotainhan tuolle dronetorjunnalle on keksittävä. Luulisin, että tulee useitakin konsepteja käyttöön samanaikaisesti.
Jos nämä tiedot joita tuossa jutussa esitettiin, pitävät paikkaansa, niin melkoista jälkeä Azerit droneillaan tekivät:
Sosiaalisessa mediassa on esitetty julkaistujen videoiden perusteella tehtyjä arvioita. Niiden mukaan esimerkiksi armenialaisia panssarivaunuja tuhoutui lennokki-iskuissa noin 190 ja it-ohjusvaunujakin 26. Panssaroimattomia ajoneuvoja tuhottiin yli 450.
Pystyyköhän muuten vastatykistötutkat havaitsemaan myös dronet? Voisikos niitä hyödyntää myös dronetorjunnassa?
Tietääkö @Old Boy ?
Jos nämä tiedot joita tuossa jutussa esitettiin, pitävät paikkaansa, niin melkoista jälkeä Azerit droneillaan tekivät:
Sosiaalisessa mediassa on esitetty julkaistujen videoiden perusteella tehtyjä arvioita. Niiden mukaan esimerkiksi armenialaisia panssarivaunuja tuhoutui lennokki-iskuissa noin 190 ja it-ohjusvaunujakin 26. Panssaroimattomia ajoneuvoja tuhottiin yli 450.
Pystyyköhän muuten vastatykistötutkat havaitsemaan myös dronet? Voisikos niitä hyödyntää myös dronetorjunnassa?
Tietääkö @Old Boy ?
Kyllähän näillä lasereilla on tiputeltu alas jos jonkulaista härveliä kun on testailtu. Tehot kasvaa vaan koko ajan. Ei vaan taida ihan jokaiseen keliin sopia nämä et siitä huonoja mut jossai tuol hiekkamaassa missä ei satele vettä tai muuta ni ovat varmasti oikein hyviä pelejä. Jos en väärin muista ni minusta f-16:ssa oli testattu kans tälläistä tai sit sotken sen johkii toiseen koneeseen. Tarkoitus on laseroida sit kohti tulevaa ohjusta. Etäisyyksistä en kyll muista mitään mut videoita on netissä vaikka kuinka kun näitä erilaisia lasereita testaavat erilaisia hilavitkuttimia vastaan ja ainakii niissä ovat olleet oikein toimivia. Ja jos eivät olisivat toimivia tuskin niitä asenneltaisiin laivoihin jne ?
edit: The Air Force Just Shot Down Multiple Missiles With A Laser Destined For Fighter Aircraft
Lockheed Martinilla on tämä SHIELD ja taitoipa noita olla vähä muillakii tulossa tai tullut jo. 2009 tiputtivat ekan kerran jo miehittämättömän koneen jonkulaisella laserilla kun hieman lueskeli internettiä en vaa saanut selvää oliko kyseessä tämä sama systeemi mut luultavasti ei. USS Ponce:lla on ollut vuosia jo kyydissään tosiaan laser ja löytyypä tuolta jtn videotakii missä sitä testaillaan.
Viimeksi muokattu:
U.S. military signs joint defense research pact with Hanwha
On Tuesday, South Korean defense contractor Hanwha has announced that it signed a major agreement with the U.S. military on collaborative research and development of key defense items and technologies. According to a company news release, the Cooperative Research and Development Agreement...
Tämä osa tekstistä saattaa kertoa sen, että boldattua teemaa on ainakin pohdittu jossain kohtaa. Kun kehitysmaa-Azerbaidzan kykeni dronesotaan, niin saattaa siihen kyetä joku muukin. Dronesota on vahva viittaus tulevaan, ei sen poisselittäminen millään erityisolosuhteilla ole enää tätä päivää. Droneissa saattaa olla jo eroja, ne joita azerit käyttivät eivät välttis vastaa jonkun kehittyneemmän sotavaltion menetelmiä ja materiaalia. Kehittyvätkö dronet --aisteineen--.....takuulla. Niihin voidaan ympätä kehittyvää teknologiaa ja se suonlaitakutvastelu voi tulla tiensä päähän, jos ei ole jo tullut, kuten hiukkaa enemmän olen epäillyt.
Kustaanmiekka
Kenraali
Mulle on tullut sellainen käsitys, että Venäjällä on käytössään jos jonkinlaista dronea ja lennokkia ja paljon. Kun yksi tulee tonttiin, niin uutta ilmaan.
Ja kun komponenttien hinnat laskee ja saatavuus on hyvä, niin droneiden ja lennokkien valmistaminen ei ole enään suuri taikkatemppu.
Tuossa jutussakin sanottiin näin:
Azerbaidzanin tärkein ase on ollut turkkilaisen Baykar-yhtiön Bayraktar TB2. Se on pitkälti kotimaisesti kehitetty UCAV.
Valistunut arvaus on, että taustalla lienee myös miehittämättömien ilma-alusten perinteisen osaajan Israelin tietotaitoa.
TB2:n keskeinen suunnittelija on Yhdysvalloissa MIT-yliopistossa opiskellut Selcuk Bayraktar.
UCAV hyödyntää kaupallisesti saatavia komponentteja.
Voimanlähteenä on nelitahtinen 100-hevosvoimainen Itävallassa valmistettu Rotax 912 -boxer-moottori.
Se on tuttu esimerkiksi lukuisien suomalaisten ilmailunharrastajien ultrakeveistä lentokoneista.
TB2:n rungon alla palloasennuksessa on MX-15D -kamera- ja laserosoitinjärjestelmä.
Se on kanadalaisen Wescamin tuotantoa. Myös Rotax kuuluu samasta maasta kotoisin olevan Bombardierin yritysryppääseen.
Laitteiden käyttö sotatoimissa onkin herättänyt pahennusta Kanadassa ja johtanut ilmeisesti viennin keskeytykseen.
Turkissa ollaan kuitenkin jo kehittämässä paikallisesti valmistettuja vaihtoehtoja kummallekin.
Eri asia sitten on, että jos droneja valmistellaan kaupan hyllystä saatavilla tuotteilla, niin mikä on niiden häiriönsietokyky?
Tuskin kauhean hyvä. Tuollaisen halpis dronen ohjaussignaalia lienee suht helppo häiritä niin, että ohjaus ei enään onnistu.
Suomellahan on käytössä Israelin Orbiter-lennokki. Ja käsittääkeni siinä on melkoisen hyvä häiriönsietokyky.
Orbiteristakin olisi tarjolla kamikaze-versio kolmen kilon taistelukärjellä. Noin niin kuin esimerkkinä.
Varmaan Suomen PV:ssä mietitään, että kannattaisikos meidänkin alkaa hankkimaan räjähteillä/ohjuksilla varustettuja lennokkeja.
Mutta mitä mallia, mihin hintaan ja kuinka paljon? Siinä sitä riittää taas savottaa muiden ongelmien ratkomisien kanssa.
Shadowmon
Kenraali
Tämä on ongelma asevientirajoituksissa. Kanadalaiset haluaa olla "hyviksiä" ja mihin se johtaa? Heidät korvataa toimittajana ja lennokkien valmistus jatkuu.
Kustaanmiekka
Kenraali
Näinhän se menee. Aina löytyy jokin kiertotie.
Wescam on ymmärtääkseni todella laadukkaita ja suorituskykyisiä välineitä valmistava pulju. Kyllä tuo tarkoittaa suorituskyvyn laskua tulevaisuudessa toimitettavissa tuotteissa, sekä nykyisten huolto/ylläpitokyvyn vaikeutumista. Ei se lennokkien valmistamista tietysti estä.
Tän lennokkikeskustelun voisi siirtää muualle. Foorumilta taitaa löytyä yleisketju lennokeille sekä Lennokkien torjunta nimellä