Tykistö

[Huhta]

@Merten sheriffi tuossa yllä jo sopivasti johdattelikin hieman tähän, joka on pohdituttanut minua siitä lähtien, kun joku heitti asian äskettäin pohdintana eräällä toisella foorumilla - siis asiasta, jota mm. @Iso-Mursu on pitänyt täällä esillä säännöllisin väliajoin.

Siis 122 PSH 74 peruskunnostus + modernisointi. Ilmauhkan kasvaminen lisää vedettävän tykistön käytön ongelmallisuutta, ja panssarihaupitsit saavat siitä entistä enemmän etua vedettävään verrattuna. 122 PSH 74 on toki perusmuodossaan oikeastaan vain teloilla liikkuva vedettävä tykki, mutta modernisoimalla siitä voisi saada ihan järkevästi nykyaikaisiinkin panssarihaupitsitaktiikoihin soveltuvan aseen. Tätähän aikanaan mietittiin, mutta se jäi tekemättä kustannussyistä.

Jos/kun K9-optio lunastetaan, operatiivisille joukoille pitäisi riittää niitä. 122 PSH 74 siis vapautuisi periaatteessa muuhun käyttöön, jos sen kunnostaisi.
Peruskunnostus ei tietenkään ole ihan halpa, mutta se on kuitenkin aivan eri hintaluokassa uusiin verrattuna. Lisäksi, jos osa 122 H 63A:sta pidetään rivissä ampumatarvikevarastojen ylläpidolla (kuten esim. omassa syvyydessä kuten Pääkaupunkiseudulla toimiville joukoille vedettävä tykistö ei aiheuttaisi ongelmaa), hoituisi 122 PSH 74:n ampumatarvikevarastojen ylläpito samalla.

Mitä 122 PSH 74 sitten tarvitsisi modernisointia varten? Itse päädyin ainakin seuraavaan listaan:
- paikannuslaitteisto (TALIN 5000 + GPS)
- lähtönopeustutka (Weibel MVRS-700SC - tai joku lähtönopeustutkahan noissa näyttää jo olevan)
- ammunnanhallintatietokone/asekohtainen AHJO-päätelaite
- moottoriavusteinen koro, mielellään ammunnanhallintatietokoneeseen yhdistettynä
- mielellään ammunnanhallintatietokoneeseen yhdistetty tornin sivusuuntaus (sehän on jo nyt sähkömoottoriavusteinen)
- moderni johtamislaitteisto (M18 johtamisjärjestelmä)
ja mahdollisesti
- lämpöjäljen naamiointiratkaisu kuten BMP-2MD:ssä
- APU
ym.

Omana mutu-arvionani tämä jäisi kuitenkin paljon uutta K9:ää halvemmaksi (ja vielä selkeästi käytettyäkin K9:ää halvemmaksi), ja olisi vaaditun tilan puolesta täysin tehtävissä. TALIN 5000 maksoi äskettäisessä amerikkalaisten tilauksessa (W56HZV19D0082) noin 96 400 dollaria (334 kappaletta 32,2 miljoonalla), Weibel MVRS-700SC taas (W15QKN17D0050-W15QKN19F0858) maksoi 18 650 dollaria (8 kappaletta 149 200) jne. - laitteistojen puolesta jäätäisiin ehkä alle 200 000 per panssarihaupitsi, päälle suunnittelu- ja asennustyö. Suurin kustannus tulisi varmaankin peruskunnostuksesta.

Tässä toki jäätäisiin kantamassa 155 mm panssarihaupitseista, mutta taktisesti käytettävälle, modernisoidulle panssarihaupitsille se ei olisi niin olennaista. Toki ongelmana olisi esim. tarkkuusampumatarvikkeen puute.

Näitä modernisoituja 122 mm panssarihaupitsipatteristoja voisi käyttää TEA- ja PSAJON-pataljoonien tukena sitten.



Entä jos sota onkin useampaa kuin Suomea ja itänaapuriamme koskettava? Tällöin tarvittaneen nykyisiä alueellisia joukkojamme, eikä lopputulos ole varma mihinkään suuntaan.

Tähän postaukseen näkee käytetyn aikaa ja ajatusta. Silti minulla herää joitakin kysymyksiä.


1. Mitä peruskunnostus maksaa?

Jos käytetään autovertausta, niin nyt ei tehdä moottoriremonttia vuosituhannen vaihteen Toyotaan autopurkamolta haetuilla osilla. Nyt entisöidään käytettyä Moskvitshia ja etsitään Ebaystä 50 vuotta vanhaa neuvostoliittolaista kangaspakkaa.

Mitä tällainen kunnostus oikeasti maksaa 72 panssarihaupitsiin tehtynä? Leopardin peruskunnostus maksanee miljoonia ja olettaisin sen nauttivan paremmasta tuotetuesta, vaikka kieltämättä vaunukin on hienompaa tekniikkaa ja kaikin puolin raskaampi.

Toki jos nyt sattuu käymään niin hyvin, että Venäjä pyörittää osavalmistusta kotitarpeiksi ja siinä sivussa laittaa meidänkin panssarihaupitsit kuntoon sopuhinnalla, niin en minä lähde väittelemään. Muistutan vain, että venäläisten mielestä BMP-2:sta ei ollut mahdollista modernisoida suomalaisten hankkeeseen budjetoimalla summalla.


2. Mitä suorituskykyä kalusto tuo taistelukentälle ja mitä kaluston käyttö maksaa?

Lyhyt kantama ja erikoisampumatarvikkeiden puute onkin jo mainittu. Sitten tulee itämainen tela-alusta, jonka nykyinen moottori syö sata litraa polttoainetta satasella, mikä on rauhan aikana taloudellinen rasite ja sodan aikana logistinen rasite. Ällitällin alustaa ei muutoinkaan kehuttu vaunun hankinnasta kertoneessa jutussa, joka oli hiljan foorumilla.

Noin yleisesti ottaen olisi todella mielenkiintoista tietää, millaisesta vikaantumisvälistä ja luotettavuudesta puhutaan. Kotimaiset luvut taitavat mennä punaleiman puolelle, mutta hieman etäisempänä analogiana puolalaiset vertasivat 19 tkm ajettua Leopardia ja PT-91:stä. Leopardilla ajoi keskimäärin 174 kilometriä vikaantumisten välissä, puolalaisella T-72:n kloonilla vain 25 km. Leopard oli myös selkeästi nopeammin korjattavissa vian ilmaantuessa. Toivottavasti 122 PSH 74 on lähempänä Leopardia kuin PT-91:stä...


3. Miten 122 PSH 74:n MLU vertautuu vaihtoehtoihin?

Otat esille joukkojen tukemisen. Miten lyhytkantamainen panssarihaupitsi sopii tilanteeseen, jossa operatiivisen liikkuvuuden tärkeyttä painotetaan koko ajan enemmän?

Eikö esimerkiksi NEMO pyöräalustalla olisi kilpailukykyinen? Operatiivinen liikkuvuus on selkeästi parempi ja käyttökulut ovat kaiken järjen mukaan pienemmät. Kranaatti on kevyempi ja kantamaa on vähemmän, mutta toisaalta taas tulinopeus on suurempi. Täsmäampumatarviketta on saatavilla ja huoltovarmuus on parempi. Hankintahintaa en lähde arvailemaan, mutta noita nyt on tilanneet muutkin ja 72 kpl sarja on jo jotakin näinä päivinä.

Jos taas päädytään siihen näkemykseen, että kranaatinheitin ei ole ratkaisu, niin mikä puhuu juuri 122 PSH 74:n tekohengityksen puolesta? USA luopui pienikaliberisesta M108-panssarihaupitsista jo 1970-luvulla. Maailmalla on lukemattomia M109-aihioita erilaisissa kunto- ja varustetasoissa. Millä perusteella päivityksen kohteeksi pitäisi ottaa pienikaliberinen neuvostopanssarihaupitsi, kun voisimme vaihtaa suurempaan kaliberiin sekä länsimaiseen laatuun ja huoltovarmuuteen? Onko tela-alusta ylipäätään kaikkien heikkouksiensa arvoinen vai olisiko järkevämpää hankkia kuorma-auton alustalle asennettua 155 mm tykkiä L/52-putkella?

 

[baikal]

Perustamisen ja sotavalmiuden aika-arvuuttelut ovat hieman kinkkisiä aiheita julkisella foorumilla

Ei ole tarkoituksenikaan lypsää mitään aika-arviota, lähinnä koetin haastaa osallistujia pohtimaan keskenään asiaa. -sotavalmis- voi olla määritelmänä aika liukuva ja siinä on eroa myös maittain eri asevoimissa. Kaiketi lähin esimerkki on Ruotsista, missä ysärillä laadittiin varsin kunnianhimoinen tavoite koskien valmiutta, sotavalmiita joukkoja ja jopa lukumääriä. Toteutuikohan oikein mikään, en tiedä, joistain tiedonmurusista voi arvailla, että eipä oikein.

Mutta pysytellään sentään tykistössä.

 

[baikal]

Otat esille joukkojen tukemisen. Miten lyhytkantamainen panssarihaupitsi sopii tilanteeseen, jossa operatiivisen liikkuvuuden tärkeyttä painotetaan koko ajan enemmän?

No onhan se teloilla kuitenkin ja lähtökohtaisesti liikkuva? Mutta tuo lyhytkantamaisuus ei poistu vaikka telat ja muu alusta rasvattaisiin tip top kuntoon, ostettaisiin miljoonalla uusinta uutta vaunun kylkeen ja käytettäisiin säälimättä miestyövuosia kalun preparointiin. Ja 122 on sittenkin 122 eikä 155 - millinen.

Pitäisi olla hajulla siitä, että millä suorituskyvyillä ylipäätään aiotaan paikata alueelliset joukot tms. ja tai niiden 122-millinen tulivoima? Minun on vaikea nähdä ja uskoa sitä, että alueelliset joukot tullaan korvaamaan uusalueellisilla joukoilla. Yhtä vaikea minun on uskoa, että irti saatavissa oleva rahoitus menee muuhun kuin jo nyt olemassa olevien operatiivisten joukkojen edelleen vahvistamiseen.

Alueellisten korvaaminen, jos sellaiseen lähdetään, tapahtuu varmasti tavoilla ja metodeilla, joita emme nyt tässä keskustelussa taida snaijata. Luulo-oletan, että ns. alueita miehittävät varsin kevyet joukot ja niiden tehtävä lienee suluttaa, viivyttää ja hidastaa et tuottaa tappioita ja samalla luoda matto, jolle operatiivisen liikkuvuuden omaava tst-osasto tai vast. tuo mukanaan poweria ja tulivoimaa. Jotain tällaista voinee aistia ihan julkisistakin esityksistä. Jos tätä mattoa ei ole, niin liikkuvan yhtymän mukaan tuleminen on kertaluokkaa kaksi hankalampaa, ehkä se on vähän sellaista sokkona töytäilyä. Kun taas valmiille matolle saapuminen on siihen nähden sujuvaa ja mattoalueen sivuille on jo valmiita joukkoja sivustojen ja selustojen suojaamiseen.

No, tämä nyt on tällaista luulo-olettelua, mutta varsin heinäntekojärjellä sentään perusteltavissa ja toiseksi: omien mahdollisuuksiemme rajoissa plus tuolloin otettaisiin suht täysi maastojen ym. asioiden hyödyt irti et aikavoittoa a tuotettaisiin tappioita jo kättelyissä.

Mikään immelmanni tai temppu ei suju ilman harjoitettuja joukkoja ja hyviä aseita, tämä pitäisi alkaa uskoa jo tällä forumilla. Edelleen Suomi on sen verran suorituskykyinen taloudeltaan, että sen pitää kyetä kyllä hommaamaan mm. materiaalia, joka vastaa tätä vuosisataa....tai jopa -tuhatta. Kevyehköt joukot meikäläisissä maasto-olosuhteissa harjoitettuina ja hyvin aseistettuina kykenevät kyllä luomaan sitä mattoa, jota yllä yritin kuvata. Korostan: luulo-olettelen, enhän voi tuntea todellisuutta. Mutta keskusteluhan tämä onkin eikä Päämajan suunnittelukokous.

 

[Commander]

Ei ole tarkoituksenikaan lypsää mitään aika-arviota, lähinnä koetin haastaa osallistujia pohtimaan keskenään asiaa. -sotavalmis- voi olla määritelmänä aika liukuva ja siinä on eroa myös maittain eri asevoimissa. Kaiketi lähin esimerkki on Ruotsista, missä ysärillä laadittiin varsin kunnianhimoinen tavoite koskien valmiutta, sotavalmiita joukkoja ja jopa lukumääriä. Toteutuikohan oikein mikään, en tiedä, joistain tiedonmurusista voi arvailla, että eipä oikein.

Mutta pysytellään sentään tykistössä.

Jepulis, ja aihetta voi myös arvuutella tästä näkökulmasta:

PV jakaa joukkonsa tehtävän ja käyttöperiaatteiden mukaan operatiivisiin-, alueellisiin- ja paikallisjoukkoihin.

Operaatikot taas puhuvat perustamisen kiireysluokista, eli käytännössä joukot on jaettu valmius-, pää- ja muihin joukkoihin tms.

Eli joukon todellista kykyä tai kiireellisyyttä ei voi oikein tarkasti päätellä mistään. Esim joku alueellinen taisteluosasto tai paikallispataljoona voidaan tietyissä tapauksissa perustaa jo ennen jääkäriprikaateja yms yms...

Mutta jatkettakoon aiheen mukaan tykkilöistä...

 

[J0h1F]

Tähän postaukseen näkee käytetyn aikaa ja ajatusta. Silti minulla herää joitakin kysymyksiä.


1. Mitä peruskunnostus maksaa?

Jos käytetään autovertausta, niin nyt ei tehdä moottoriremonttia vuosituhannen vaihteen Toyotaan autopurkamolta haetuilla osilla. Nyt entisöidään käytettyä Moskvitshia ja etsitään Ebaystä 50 vuotta vanhaa neuvostoliittolaista kangaspakkaa.

Mitä tällainen kunnostus oikeasti maksaa 72 panssarihaupitsiin tehtynä? Leopardin peruskunnostus maksanee miljoonia ja olettaisin sen nauttivan paremmasta tuotetuesta, vaikka kieltämättä vaunukin on hienompaa tekniikkaa ja kaikin puolin raskaampi.

Paljon, suhteessa päivityksen osien suhteelliseen edullisuuteen. Olettaisin, että varaosia ei saa mistään enää varastosta, vaikka esim. puolalainen HSW (se puolalaisista sotateollisuusfirmoista pätevämpi, joka lisenssivalmistaa mm. K9:n alustat ja AS90:n tornit Krab-panssarihaupitseille) on valmistanut aikanaan Puolan 2S1:t, pitää sitä yhä tuotesivuillaan ja ilmeisesti huoltaa Puolan 2S1:t, ja voisi varmaankin ainakin varaosat tilauksesta toimittaa, miksei itse peruskunnostuksenkin. Erillinen tilaus vain tulisi suhteellisesti varsin kalliiksi.

Luotettavuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta peruskunnostuksen jälkeinen tilanne lienee parempi kuin vanhalla kalustolla keskimäärin.

3. Miten 122 PSH 74:n MLU vertautuu vaihtoehtoihin?

Otat esille joukkojen tukemisen. Miten lyhytkantamainen panssarihaupitsi sopii tilanteeseen, jossa operatiivisen liikkuvuuden tärkeyttä painotetaan koko ajan enemmän?

Ainakaan TEA-taisteluosastot eivät muunkaan kalustonsa puolesta ole kovin hyviä operatiiviselta liikkuvuudeltaan, joten 122 PSH 74 olisi täysin soveltuva niille. Nämähän eivät olisi mitään ensimmäisten käskytyserien kalustoa, joten operatiivisella liikkuvuudella olisi vähemmän merkitystä.

Lisäksi jos ampumatarvikevarastoja täydennetään 122 H 63A:n osittaista ylläpitämistä varten kotimaisilla hankinnoilla, olisi sen yli 20 km kantavan Vammaksen suunnitteleman perävirtausyksiköllä varustetun kranaatin hankkiminen myös mahdollista. Toki ensisijaisestihan ampumatarvikevarastot tarvitsevat ylläpitoa vain panosten osalta, koska kranaattien hyllyikä on pidempi.

Tarkkuusampumatarvikkeen puute ei ole niin kriittinen 122 PSH 74:n perusampumatarvikkeen 14,7 km maksimikantamalla, jolla vielä saavutetaan parempi kustannustehokkuus ilman PGK:ta, mutta toki jos noita pidemmälle kantavia PVY-kranaatteja hankittaisiin, niin tarkkuusampumatarvikkeen puute alkaisi näkyä (koska PVY lisää hajontaa ja pidemmälle ammuttaessa hajonta on muutenkin suurempi). PGK:n tilaaminen ATK:n itse 122 mm kranaateille sovittamana taas maksaisi maltaita, vaikka ovatkin tehneet sovittamisen myös 105 mm kranaateille.

Eikö esimerkiksi NEMO pyöräalustalla olisi kilpailukykyinen? Operatiivinen liikkuvuus on selkeästi parempi ja käyttökulut ovat kaiken järjen mukaan pienemmät. Kranaatti on kevyempi ja kantamaa on vähemmän, mutta toisaalta taas tulinopeus on suurempi. Täsmäampumatarviketta on saatavilla ja huoltovarmuus on parempi. Hankintahintaa en lähde arvailemaan, mutta noita nyt on tilanneet muutkin ja 72 kpl sarja on jo jotakin näinä päivinä.

120 mm kranaatinheitin on kuitenkin tulenteholtaan selkeästi 122 mm tykkiä heikompi, esimerkiksi räjähdysainesisältö on 120 mm kranaatissa 2,0-3,4 kg (valurautakranaatit noin 2 kg, Nammon MERHE 3,4 kg, nämä siis kumpikin JVA-tavaraa) ja 122 H:n uudemmassa peruskranaatissa 3OF24 3,97 kg (koko massa 21,76 kg), joka on kranaatin 22,87% massaosuudella lähellä sirpaloitumisen kannalta optimaalista 25% massaosuutta. 122 mm kranaatin sirpaloituva massa on yli 17,5 kg, mutta 120 mm heittimen kranaatissa vain noin 10 kg.

Toki NEMO on nykyaikainen ja monipuolinen, ja tosiaan käytännön tulinopeus 10 ls/min voittaa 122 PSH 74:n käytännön tulinopeuden 6 ls/min (PV on linjannut että 4, mutta kyllä 6 saa lähtemään ihan hyvin).

Jos taas päädytään siihen näkemykseen, että kranaatinheitin ei ole ratkaisu, niin mikä puhuu juuri 122 PSH 74:n tekohengityksen puolesta? USA luopui pienikaliberisesta M108-panssarihaupitsista jo 1970-luvulla. Maailmalla on lukemattomia M109-aihioita erilaisissa kunto- ja varustetasoissa. Millä perusteella päivityksen kohteeksi pitäisi ottaa pienikaliberinen neuvostopanssarihaupitsi, kun voisimme vaihtaa suurempaan kaliberiin sekä länsimaiseen laatuun ja huoltovarmuuteen? Onko tela-alusta ylipäätään kaikkien heikkouksiensa arvoinen vai olisiko järkevämpää hankkia kuorma-auton alustalle asennettua 155 mm tykkiä L/52-putkella?

M108-panssarihaupitsi oli monilta osin epäoptimaalinen ja 105 mm kranaatti on hyvin kevyt, räjähdysainetta siinä (105 mm M1) on vain 2,18 kg. Itse M108 oli kuitenkin hyvin raskas verrattuna esim. juuri 2S1:een (21 tonnia vs. 16 tonnia), ja kantama kuitenkin vain 11,5 km. Alustahan siinä oli sama kuin M109:ssä.

M109:n vanhemmat versiot sen sijaan ovat yhtä lailla teknisesti vanhentuneita kuin alkuperäinen 2S1 (tosin 2S1 käyttää edistyneempää tykkiä), ja varhaisemmat versiot A5:een saakka vaativat kannusten asettamista ampumista varten; lisäksi A5-versiota aiemmissa on vain 18 km kantama (A1-A4) M185-tykillä ja perusampumatarvikkeella (voi olla, että esim. Tampella-mallisilla onteloperäkranaateilla tai PVY-kranaateilla saataisiin tietenkin pidempi kantama; näissä tosin ei kaiketi voi käyttää nykyistä panosjärjestelmää, joten sekin olisi oma ongelmansa), ja vanhanaikainen sulku, raskaammat kranaatit jne. rajoittavat käytännönkin tulinopeuden 4 laukaukseen minuutissa. Alusta on sekin monissa maissa aivan loppuunajettu (vaatisivat erittäin kattavan kunnostuksen, vähintään samantasoisen kuin meidän 122 PSH 74:mme), ja ihan syystäkin USA hankki M109A7:lle täysin uuden alustan, käytännössähän M109A7 on täysin uusi panssarihaupitsi, koska torni laitteistoineenkin on vaihdettu. M109:n ongelmana olisi myös täysin uuden järjestelmän hankinta, joka vaatisi uuden huoltojärjestelmän, kantahenkilökunnan kouluttamisen, eikä osilla olisi yhteensopivuutta muun kalustomme kanssa (toisin kuin 2S1:llä on alustaltaan varsin paljon yhteensopivuutta etenkin MT-LBu:n kanssa, kuten koko voimalinja).

Lisäksi 155 mm kaluston hankkiminen vaatii koko laukausten hankkimisen uusina, kun 122 mm kaluston ampumatarvikkeissa riittää panosten uusiminen ja vain osittain uusien laukausten hankkiminen on tarpeen.

Kuorma-autoalustaisen tykin tuliasematoiminnassa taas kestää selvästi kauemmin nykyaikaiseen (tai nykyaikaistettuun) panssarihaupitsiin verrattuna. Lisäksi miehistö ei ole suojattuna tuliasematoiminnan aikana, eikä alustasta riippuen muulloinkaan. Myös ampumatarvikkeen käsittely/säilytys on kuorma-autoalustaisessa erilaista eikä tapahdu suojassa, eikä alusta ole ympäriampuva, vaan kuorma-auto pitää suunnata maalialuetta kohti.

 

[salama-anteri]

Pitäisi olla hajulla siitä, että millä suorituskyvyillä ylipäätään aiotaan paikata alueelliset joukot tms. ja tai niiden 122-millinen tulivoima? Minun on vaikea nähdä ja uskoa sitä, että alueelliset joukot tullaan korvaamaan uusalueellisilla joukoilla. Yhtä vaikea minun on uskoa, että irti saatavissa oleva rahoitus menee muuhun kuin jo nyt olemassa olevien operatiivisten joukkojen edelleen vahvistamiseen.

Tykisto on Suomen rakkain lapsi... sita kautta paastaan aina itse asiaan. Olen samoilla linjoilla kuin Baikal, ja sen verran yritan kairata syvemmalle, etta uusalueelliset tulevat tod.nak. muistuttamaan enemman nykyisia paikallis- kuin aluejoukkoja.

Mahtuuko tykkeja - hinattavia tai muita - matkaan? Tuskinpa, joukkojen kevyen luonteen sailyttamiseksi. Sisu GTP saa suurtilauksen, kun NLOS tasma-ase ja pst-kyky hoidetaan esim. MMP:n tapaisella, 4-5 km:iin yltavalla, ja siita kauemmas (muttei kovin kauas) aluevaikutus raskas-korohorolla:

"

• Lock-on after launch (LOAL) for non-line-of-sight (NLOS) and using third party target designation.

Despite these new features, it was still to remain effective against modern AFV and MBT armour. A tandem warhead is used, making it effective against conventional, composite and reactive armour..Upon detonation, the warhead also sprays 1,500 tungsten splinters, effective against personnel out to 15 meters..." minialuevaikutus, jalkautuneita vastaan, yhdella ja samalla laakilla.

 

[salama-anteri]

122 mm kranaatin sirpaloituva massa on yli 17,5 kg, mutta 120 mm heittimen kranaatissa vain noin 10 kg.

Tuota kun lahtisi vertaamaan like-with-like pohjalta (vaikutukseltaan) niin tarvitsisi paljon enemman tietoa kuin mita per heti tassa (kahvipoydasssa) loytyy:
- krh-kranu putoaa pystymmassa kuin kulmassa maan kohtaava tykin ammus: tasaisempi sirpalevaikutus
- lisaksi, vaikka tykki kantaa kauemmas, niin osumavirhetta syvyydessa tulee paljon enemman kuin sivusuunnassa. Nain harakoille menevan sirpalemassan osuus senkun kasvaa (jakautuminenhan esim. 45 asteen sektoreittain osumakohdasta on paljonkin tutkittu asia)

Tarkkaa vastausta ei ole, mutta ero on tietysti vertaillessa hyva ottaa huomioon. Vahan niinkuin sekin, etta 81 mm krh-ammuskuormasta per tonni tulee sirpaleita maalialueella tuplasti verrattuna 120 mm:n kuormaan (eli paljonko pysyy liikkuvan joukon mukana, ilman etta taytyy rokat jattaa matkasta). Toki jos maaleina on myos ajoneuvoja niin raskaampien sirpaleiden vaikutus on aivan eri luokkaa.

 

[Merten sheriffi]

Paljonkohan aikaa ottaisi perustaa sotavalmiiksi perusmuotoinen alueellinen tst-osasto kaikilla mausteilla?

Et kai vaan meinaa MP net militiaa missä kalusto ja varustus on kaiken kirjavaa? Vanhaa 62 kuosilla maalattuja Suzuki maastureita, Lada Nivaa. Ukoilla päällä sissitakkia, Saksan ylijäämä rotsia, sarkapukua. Henkilökohtaiset aseet vähintään yhtä kirjavaa. Reserviläiskivääriä, hirvikivääriä ja jollain jopa pappa vainaan hyvin säilynyt pystykorva.

 

[Rannari]

Et kai vaan meinaa MP net militiaa missä kalusto ja varustus on kaiken kirjavaa? Vanhaa 62 kuosilla maalattuja Suzuki maastureita, Lada Nivaa. Ukoilla päällä sissitakkia, Saksan ylijäämä rotsia, sarkapukua. Henkilökohtaiset aseet vähintään yhtä kirjavaa. Reserviläiskivääriä, hirvikivääriä ja jollain jopa pappa vainaan hyvin säilynyt pystykorva.

Tuollehan ne omaa maataan puolustavat sotajoukot muuallakin tyypillisesti näyttävät.

 

[fulcrum]

Eli näet asian niin, että sota on jo hävitty jos alueellisia joukkoja tarvittaisiin?

Ja eikö 122H63:lle joku korvaaja tulisi etsiä, koska eikö ne uudet paikallisjoukotkin, joihin liitetään käyttökelpoisia osia alueellisista joukoista, tarvitse epäsuoraa tulta tuekseen?

Alueellisten ja paikallisjoukkojen tarkoitus on estää 'halvat' voitot viholliselta. Eli idea ei ole se että derkkurynkyillä aseistetut, traktorilla kulkevat ja 122H-patterien tukemat reservin köppäukot ottavat 1 vs 1 matsia vihollisen mekanisoitua prikaatia vastaan jolla on tukena dronet, tst-kopterit, ilmatuki yms vaan niiden tehtävä on varmistaa 'matalalla roikkuvat omput' jottei niitä ilmaiseksi poimita jollain koukkauksella tai erikoisosaston iskulla. Pitää muistaa ettei sota ole jääkiekkoa jossa pelataan tasakentällisillä. Kovinkin NHL-ketju hyötyisi divariäijästä jonka ainoa homma olisi seisoa maalitolpalla varmistamassa ettei omissa soi vanhanaikainen.

 

[Komu]

@Merten sheriffi tuossa yllä jo sopivasti johdattelikin hieman tähän, joka on pohdituttanut minua siitä lähtien, kun joku heitti asian äskettäin pohdintana eräällä toisella foorumilla - siis asiasta, jota mm. @Iso-Mursu on pitänyt täällä esillä säännöllisin väliajoin.

Siis 122 PSH 74 peruskunnostus + modernisointi. Ilmauhkan kasvaminen lisää vedettävän tykistön käytön ongelmallisuutta, ja panssarihaupitsit saavat siitä entistä enemmän etua vedettävään verrattuna. 122 PSH 74 on toki perusmuodossaan oikeastaan vain teloilla liikkuva vedettävä tykki, mutta modernisoimalla siitä voisi saada ihan järkevästi nykyaikaisiinkin panssarihaupitsitaktiikoihin soveltuvan aseen. Tätähän aikanaan mietittiin, mutta se jäi tekemättä kustannussyistä.

Jos/kun K9-optio lunastetaan, operatiivisille joukoille pitäisi riittää niitä. 122 PSH 74 siis vapautuisi periaatteessa muuhun käyttöön, jos sen kunnostaisi.
Peruskunnostus ei tietenkään ole ihan halpa, mutta se on kuitenkin aivan eri hintaluokassa uusiin verrattuna. Lisäksi, jos osa 122 H 63A:sta pidetään rivissä ampumatarvikevarastojen ylläpidolla (kuten esim. omassa syvyydessä kuten Pääkaupunkiseudulla toimiville joukoille vedettävä tykistö ei aiheuttaisi ongelmaa), hoituisi 122 PSH 74:n ampumatarvikevarastojen ylläpito samalla.

Mitä 122 PSH 74 sitten tarvitsisi modernisointia varten? Itse päädyin ainakin seuraavaan listaan:
- paikannuslaitteisto (TALIN 5000 + GPS)
- lähtönopeustutka (Weibel MVRS-700SC - tai joku lähtönopeustutkahan noissa näyttää jo olevan)
- ammunnanhallintatietokone/asekohtainen AHJO-päätelaite
- moottoriavusteinen koro, mielellään ammunnanhallintatietokoneeseen yhdistettynä
- mielellään ammunnanhallintatietokoneeseen yhdistetty tornin sivusuuntaus (sehän on jo nyt sähkömoottoriavusteinen)
- moderni johtamislaitteisto (M18 johtamisjärjestelmä)
ja mahdollisesti
- lämpöjäljen naamiointiratkaisu kuten BMP-2MD:ssä
- APU
ym.

Omana mutu-arvionani tämä jäisi kuitenkin paljon uutta K9:ää halvemmaksi (ja vielä selkeästi käytettyäkin K9:ää halvemmaksi), ja olisi vaaditun tilan puolesta täysin tehtävissä. TALIN 5000 maksoi äskettäisessä amerikkalaisten tilauksessa (W56HZV19D0082) noin 96 400 dollaria (334 kappaletta 32,2 miljoonalla), Weibel MVRS-700SC taas (W15QKN17D0050-W15QKN19F0858) maksoi 18 650 dollaria (8 kappaletta 149 200) jne. - laitteistojen puolesta jäätäisiin ehkä alle 200 000 per panssarihaupitsi, päälle suunnittelu- ja asennustyö. Suurin kustannus tulisi varmaankin peruskunnostuksesta.

Tässä toki jäätäisiin kantamassa 155 mm panssarihaupitseista, mutta taktisesti käytettävälle, modernisoidulle panssarihaupitsille se ei olisi niin olennaista. Toki ongelmana olisi esim. tarkkuusampumatarvikkeen puute.

Näitä modernisoituja 122 mm panssarihaupitsipatteristoja voisi käyttää TEA- ja PSAJON-pataljoonien tukena sitten.



Entä jos sota onkin useampaa kuin Suomea ja itänaapuriamme koskettava? Tällöin tarvittaneen nykyisiä alueellisia joukkojamme, eikä lopputulos ole varma mihinkään suuntaan.

Tämähän on kuin suoraan siitä esityksestä mikä 2S1 päivittämisen osalta tehtiin 2008 pl. omasuoja ase, joka on pienessä osassa kalustoa. Toki kommentit silloin olivat tasoa "kannattaako Ladaan laittaa kalliimpia lisävarusteita, kuin Lada maksaa?"

Oikealla käyttötaktiikalla ja taistelutekniikalla sekä liikkuvuudella ladasta olisi saatu tehokkaampi. Onpa meillä tyhmemmissä laitteissa suuntaimena Talin..

 

[Huhta]

Paljon, suhteessa päivityksen osien suhteelliseen edullisuuteen. Olettaisin, että varaosia ei saa mistään enää varastosta, vaikka esim. puolalainen HSW (se puolalaisista sotateollisuusfirmoista pätevämpi, joka lisenssivalmistaa mm. K9:n alustat ja AS90:n tornit Krab-panssarihaupitseille) on valmistanut aikanaan Puolan 2S1:t, pitää sitä yhä tuotesivuillaan ja ilmeisesti huoltaa Puolan 2S1:t, ja voisi varmaankin ainakin varaosat tilauksesta toimittaa, miksei itse peruskunnostuksenkin. Erillinen tilaus vain tulisi suhteellisesti varsin kalliiksi.

No näköjään. Katselin joskus englantilaista kieliversiota, mutta tieto löytyykin vain puolaksi. Toivottavasti ovat oppineet tekemään parempaa laatua kuin entisvanhaan (muistelen siis kommunistiaikoina tuotettuja vaunuja, joissa jäsen CV:n mukaan oli sähköt vedetty ihan miten sattuu)...

122 mm samobieżna haubica GOŹDZIK – oferta remontowa

www.hsw.pl

Ainakaan TEA-taisteluosastot eivät muunkaan kalustonsa puolesta ole kovin hyviä operatiiviselta liikkuvuudeltaan, joten 122 PSH 74 olisi täysin soveltuva niille. Nämähän eivät olisi mitään ensimmäisten käskytyserien kalustoa, joten operatiivisella liikkuvuudella olisi vähemmän merkitystä.

Toki panssarihaupitsi on muutoinkin teloilla kulkevalle joukolle erittäin sopiva tykistöase. Vaan onko meillä jatkossa niin paljon teloilla kulkevia joukkoja, ettei K9 Moukareista riittäisi option lunastamisen jälkeen niiden tukemiseen? Nykyisetkin kakkoslähdön telaporukat ovat olemassa lähinnä hyvän tuurin ansiosta (Ruotsin ja Norjan de facto lahjoittamat MT-LB:t ja Bandvagnit).

Pasi-porukoiden tykistöä en jotenkin osaa nähdä rakennettavan lyhytkantamaisen panssarihaupitsin varaan. Paikallisjoukkojen panssarihaupitsipatteristot taas tuntuisivat irvokkailta, vaikka mikä minä olen tuomitsemaan.

M109:n vanhemmat versiot sen sijaan ovat yhtä lailla teknisesti vanhentuneita kuin alkuperäinen 2S1 (tosin 2S1 käyttää edistyneempää tykkiä), ja varhaisemmat versiot A5:een saakka vaativat kannusten asettamista ampumista varten; lisäksi A5-versiota aiemmissa on vain 18 km kantama (A1-A4) M185-tykillä ja perusampumatarvikkeella (voi olla, että esim. Tampella-mallisilla onteloperäkranaateilla tai PVY-kranaateilla saataisiin tietenkin pidempi kantama; näissä tosin ei kaiketi voi käyttää nykyistä panosjärjestelmää, joten sekin olisi oma ongelmansa), ja vanhanaikainen sulku, raskaammat kranaatit jne. rajoittavat käytännönkin tulinopeuden 4 laukaukseen minuutissa. Alusta on sekin monissa maissa aivan loppuunajettu (vaatisivat erittäin kattavan kunnostuksen, vähintään samantasoisen kuin meidän 122 PSH 74:mme), ja ihan syystäkin USA hankki M109A7:lle täysin uuden alustan, käytännössähän M109A7 on täysin uusi panssarihaupitsi, koska torni laitteistoineenkin on vaihdettu. M109:n ongelmana olisi myös täysin uuden järjestelmän hankinta, joka vaatisi uuden huoltojärjestelmän, kantahenkilökunnan kouluttamisen, eikä osilla olisi yhteensopivuutta muun kalustomme kanssa (toisin kuin 2S1:llä on alustaltaan varsin paljon yhteensopivuutta etenkin MT-LBu:n kanssa, kuten koko voimalinja).

Lisäksi 155 mm kaluston hankkiminen vaatii koko laukausten hankkimisen uusina, kun 122 mm kaluston ampumatarvikkeissa riittää panosten uusiminen ja vain osittain uusien laukausten hankkiminen on tarpeen.

Eli molemmat ovat vanhentuneita. Toinen vain sattuu edustamaan länsimaista suunnittelua ja valmistuslaatua sekä olemaan yhteensopiva länsimaisten ampumatarvikkeiden kanssa, minkä lisäksi sille on saatavissa tuotetukea useista länsimaista.

Olemassa oleva osaaminen ja yhteinen logistiikka muun kaluston kanssa on jonkinlainen etu 122 PSH 74:lle. Pidän kuitenkin luultavana, että peruskunnostus heikentää tätä yhteensopivuutta. Esimerkiksi vaihtokuntoisen moottorin ja vaihteiston tilalle laittaa ehkä mieluummin jotakin parempaa kuin sitä samaa kuraa mitä oli alkujaankin. Muutoinkaan "uusi järjestelmä" ei estänyt ruotsalaisten panssari-tekojen eikä Leo1-alustaisten pioneerivaunujen (päästiinkö itähinureista edes eroon vai onko niitä yhä moottoroiduissa taisteluosastoissa?) hankintaa varsin pienissä määrissä.

M109:n osalta on hyvin todennäköistä, että päivityksen pohjaksi voitaisiin hankkia jotain muuta kuin kaikkein kämäisintä varianttia. Jenkit ymmärtääkseni lahjoittivat M109A5:ttä Brasilialle joitakin vuosia takaperin ja Israel on kai parhaillaan korvaamassa M109A5:t kotimaisella pyöräalustaisella tykillä. Noilla saadaan kantama peruskranaatilla 22 kilometriin, mikä on 2S1:n 15 kilometriin nähden ihan kiva lisä. Tulinopeus on alhaisempi, mutta kranaatin huomattavasti suurempi koko vähintäänkin kompensoi sen. Lisäksi Sveitsillä saattaisi olla ylimääräisiä KAWEST-standardiin päivitettyjä tykkejä - niitähän tehtiin liki 350 kpl ja tänä päivänä käytössä on reilu 130 kpl. Lisäksi Korealla on lisenssivalmisteiset K55A1:t, joissa on kuulemma samaa teknologiaa K9:n kanssa. En tosin tiedä, onko niissä mitään meidän kannalta hyödyllistä varustetta vai ainoastaan korealaisten omia johtamisjärjestelmiä.

Kuorma-autoalustaisen tykin tuliasematoiminnassa taas kestää selvästi kauemmin nykyaikaiseen (tai nykyaikaistettuun) panssarihaupitsiin verrattuna. Lisäksi miehistö ei ole suojattuna tuliasematoiminnan aikana, eikä alustasta riippuen muulloinkaan. Myös ampumatarvikkeen käsittely/säilytys on kuorma-autoalustaisessa erilaista eikä tapahdu suojassa, eikä alusta ole ympäriampuva, vaan kuorma-auto pitää suunnata maalialuetta kohti.

Toki. Vaan entä edut? CAESAR tms. 155 mm tykki 52-kaliberimitan putkella voi ampua huomattavasti taempaa kuin 122 PSH 74 - tai niin haluttaessa huomattavasti pidemmälle vihollisen syvyyteen. Tietysti hajonta kasvaa ja putki kuluu näitä maksimikantamia ulosmitattaessa, mutta etäisyys tarjoaa suojaa sekä paljastumiselta että tulivaikutuksen kohteeksi joutumiselta. Samoin käyttökulut ovat edullisemmat.

 

[StmSvejk]

Paljonkohan aikaa ottaisi perustaa sotavalmiiksi perusmuotoinen alueellinen tst-osasto kaikilla mausteilla? Paino sanalla - sotavalmis. Vuorokausi, kaksi, viikko, viikkoja.....aika paljon pitää venyttää sotavalmis-käsitettä, että voitaisiin puhua vuorokausista. Kahtopa nyt vaikka valmiusyksiköitä. Kun edelleen puuhaillaan komppaniatasoilla ja aikaa on sentään käytetty jo vuosia. Puhutaan pataljoonista länsiarmeijoiden kontekstissa. Joka kontekstina ei ole huono. Takertuminen 1200-miehisiin jv-pataljooniin a la syväreservi ottokamoilla olisi kyllä suorastaan hervotonta.

Olisiko aikajänne kuukausia-vuosi realistinen arvio?

Eiköhän aika pian olla tilanteessa jossa kaikki perinteiset pataljoonat ym. vastaavat ovat vanhakantaisittain sanottuna kantajoukkoja , ts. ydin on olemassa rauhan aikana ja sitä täydennetään reserviläisillä. Toki niitä pataljoonia on sitten ne muutamat muiden maiden tapaan.

 

[StmSvejk]

Tykisto on Suomen rakkain lapsi... sita kautta paastaan aina itse asiaan. Olen samoilla linjoilla kuin Baikal, ja sen verran yritan kairata syvemmalle, etta uusalueelliset tulevat tod.nak. muistuttamaan enemman nykyisia paikallis- kuin aluejoukkoja.

Mahtuuko tykkeja - hinattavia tai muita - matkaan? Tuskinpa, joukkojen kevyen luonteen sailyttamiseksi. Sisu GTP saa suurtilauksen, kun NLOS tasma-ase ja pst-kyky hoidetaan esim. MMP:n tapaisella, 4-5 km:iin yltavalla, ja siita kauemmas (muttei kovin kauas) aluevaikutus raskas-korohorolla:

"

• Lock-on after launch (LOAL) for non-line-of-sight (NLOS) and using third party target designation.

Despite these new features, it was still to remain effective against modern AFV and MBT armour. A tandem warhead is used, making it effective against conventional, composite and reactive armour..Upon detonation, the warhead also sprays 1,500 tungsten splinters, effective against personnel out to 15 meters..." minialuevaikutus, jalkautuneita vastaan, yhdella ja samalla laakilla.

Miksi kannattaisi hankkia edes Sisu GTP:tä? VW Amarok tms. pick-up ajanee ihan riittävästi saman asian, säästyy rahaa drooneihin ja pst-ohjuksiin. Pick-up. naamioituu siviiliajoneuvoliikenteeseen ja mahtuu naamioitumaan vaikkapa autotalliin tai ei herätä huomiota vaikka löytyisi mökin pihalta. Ihmeaseita tietenkään kuituohjatut PST-ohjukset ja droonit eivät ole. Droonien torjuntaan valmistunee lasereita pian. Effortia kannatanee käyttää erilaisiin miinoitteisiinkin - jotka voivat olla älykkäitä ja vaikkapa droonin paikalleen asettamia.

 

[Komu]

Sitten tulee itämainen tela-alusta, jonka nykyinen moottori syö sata litraa polttoainetta satasella, mikä on rauhan aikana taloudellinen rasite ja sodan aikana logistinen rasite. Ällitällin alustaa ei muutoinkaan kehuttu vaunun hankinnasta kertoneessa jutussa, joka oli hiljan foorumilla.

Pakko kommentoida on niin paljon mutu ...kaa. Paljonko kuvittelet jumaloimasi paska laatikon nimeltä K9 kuluttavan kilometrillä? Ja mistä ihmeen option hankinnasta te unelmoitte? Ei ole rahaa eikä halua ostaa lisää paskaa K9 tulee 48 kpl ja se hankinta on siinä.

Esimerkiksi vaihtokuntoisen moottorin ja vaihteiston tilalle laittaa ehkä mieluummin jotakin parempaa kuin sitä samaa kuraa mitä oli alkujaankin.

Mihin perustat väitöksen, että JamZ 238N on kuraa? Onko sinulla käyttäjäkokemusta panssarihuollon tai ampuvan aseen osalta? Tuo moottori vanhanaikaisuudesta huolimatta on luotettava ja kestävä moottori.

Muutoinkaan "uusi järjestelmä" ei estänyt ruotsalaisten panssari-tekojen eikä Leo1-alustaisten pioneerivaunujen (päästiinkö itähinureista edes eroon vai onko niitä yhä moottoroiduissa taisteluosastoissa?) hankintaa varsin pienissä määrissä.

Nämä hankittiin koska itähinurissa ei nostopuomi tai vinssi ei täytä länsimaisia turvallisuusvaatimuksia ja näin ollen niistä luovutaan. Ps-tekat ostettiin paikkaamaan aukkoa joka syntyy nasujen toimittamisesta murskattavaksi.

Tulinopeus on alhaisempi, mutta kranaatin huomattavasti suurempi koko vähintäänkin kompensoi sen

Isomunaiset aina kehuvat kuinka koko korvaa kaiken. Entä, kun pitää ampua lähelle omia joukkoja ilman tappioita? Ampumaetäisyyden kasvaessa myös hajonta kasvaa..ja veikkaan, että taistelussa harvoin päästään ampumaan sivulta. Normaali hajonta 20 km ampumaetäisyydellä on 800 m ja silloin tuskin ammutaan lähelle omia joukkoja jos sirpale vaikutus on vielä 300 m tuon päälle.

En usko enkä ymmärrä tätä edullisempia käyttökuluja.. Paljon mutua todella vähän faktaa.

M109 on vanhanaikainen ruuvilukkoineen, alustoineen eikä kelvannut edes Hollannista käyettynä meille.

 

[magitsu]

Tuo oli kyllä sukkelasti tehty. Kehui palstaveljeä isomunaiseksi, jottei samanaikainen järjenjuoksun kritisointi tuntuisi niin pahalta.

 

[Komu]

Tuo oli kyllä sukkelasti tehty. Kehui palstaveljeä isomunaiseksi, jottei samanaikainen järjenjuoksun kritisointi tuntuisi niin pahalta.

Noh, kritisoin kyllä..mutta yleistin..en viitannut henkilöön. K9 tuntuu olevan Jumala..jos ei tiedä totuutta..

2S1 suurin heikkous, kuten MTLB- vaunuilla on vaihteisto sekä mekaaninen ohjaus. Jos niissä jotain voisi päivittää niin se. Venäläiset ovat itse jo siirtyneet hydrauliikkaohjaukseen ja vaunun ajettavuus ja käsiteltävyys on ihan toista luokkaa, kuin mekaanisella päivittäisine huoltoineen ja säätöineen.

MTLB alustaisen elinkaari on seuraavan tyylinen:
0-1000km korjataan varastoinnista aiheutuneita pikkuvikoja.
1000-4000 km normaalia käyttöä, iskunvaimentimen vaihtoja ei muuten mitään erityistä korjattavaa.
4000-5000 km komponettovaihtoja, generaattori, tuulettimen kulmavaihde, esilämmitin pumppuryhmä ja ehkä vaihteiston vaihto riippuen ajajien ajotaidosta.
5000-7000 km kovaa ajoa.
7000 km - sähkövikoja huonoista sähköjohdoista johtuvaa, sauvajousien vaihtoja jne.

Kalustoa sellainen minkä korjaa ja pitää kentällä toimintakuntoisena, samaa ei voi sanoa K9 osalta.

 

[Panssari Salama]

Kalustoa sellainen minkä korjaa ja pitää kentällä toimintakuntoisena, samaa ei voi sanoa K9 osalta.

Mikä tekee K9:stä paskalaatikon, kuten kuvasit sitä?

 

[Rannari]

Mikä tekee K9:stä paskalaatikon, kuten kuvasit sitä?

Koska Suomessa kaikki on paskaa paitsi kusi?

 

[Huhta]

Pakko kommentoida on niin paljon mutu ...kaa. Paljonko kuvittelet jumaloimasi paska laatikon nimeltä K9 kuluttavan kilometrillä? Ja mistä ihmeen option hankinnasta te unelmoitte? Ei ole rahaa eikä halua ostaa lisää paskaa K9 tulee 48 kpl ja se hankinta on siinä.



Mihin perustat väitöksen, että JamZ 238N on kuraa? Onko sinulla käyttäjäkokemusta panssarihuollon tai ampuvan aseen osalta? Tuo moottori vanhanaikaisuudesta huolimatta on luotettava ja kestävä moottori.

Nämä hankittiin koska itähinurissa ei nostopuomi tai vinssi ei täytä länsimaisia turvallisuusvaatimuksia ja näin ollen niistä luovutaan. Ps-tekat ostettiin paikkaamaan aukkoa joka syntyy nasujen toimittamisesta murskattavaksi.

Isomunaiset aina kehuvat kuinka koko korvaa kaiken. Entä, kun pitää ampua lähelle omia joukkoja ilman tappioita? Ampumaetäisyyden kasvaessa myös hajonta kasvaa..ja veikkaan, että taistelussa harvoin päästään ampumaan sivulta. Normaali hajonta 20 km ampumaetäisyydellä on 800 m ja silloin tuskin ammutaan lähelle omia joukkoja jos sirpale vaikutus on vielä 300 m tuon päälle.

En usko enkä ymmärrä tätä edullisempia käyttökuluja.. Paljon mutua todella vähän faktaa.

M109 on vanhanaikainen ruuvilukkoineen, alustoineen eikä kelvannut edes Hollannista käyettynä meille.

No niin, nyt tuli päivän Russia Stronk -annos nautituksi.

Toki K9 kuluttaa polttoainetta, onhan siinä vielä paljon tehokkaampi moottori ja paljon enemmän liikuteltavaa massaa. Mutta onhan se nyt järkyttävää, että venäjänkielinen Wikipedia-artikkeli kertoo 11,5 tonnisen MT-LBu:n yhdistetyksi kulutukseksi 100-120 (oletettavasti litraa sadalla kilometrillä). Tätä kulutusta tukee myös netistä löytyvät tiedot MT-LB:n 450 litran polttoainesäiliöstä ja 500 km toimintamatkasta. Eli eli, kyllä tuo neuvostomoottori on melkoinen polttoainerohmu. Vain suorat putket puuttuvat. Aika on auttamatta ajanut siitä ohi.

Panssaritekoja hankittiin huomattavan vähän. Suurin osa Ruotsista ja Norjasta tulleista telakuorma-autoista oli aivan normaaleja. Panssaroituja oli väitetysti 19 kpl ~400 telakuorma-auton kokonaisuudesta. Silti nekin kelpasivat, vaikka ovat huollon kannalta täysin eri ajoneuvoja kuin BV206.

Lähelle omia joukkoja ammuttaessa voidaan käyttää erikoisampumatarvikkeita. Niitä ei 122 milliseen haupitsiin pahemmin ole tarjolla.