No onneksi intillä on määrävahvuudet tarpeeksi hyvä vetureita.
No ei ole ja itse en ole tällaista ainakaan missään vaiheessa tuonut esille.
Eli kerrataampa nyt hieman.
Alla olevat väittämät liittyivät D-30 (122H63) tykin vetämiseen
Väittämä 1 : "eihän meillä vetäjistä pulaa ole"
Väittämä 2 : "Ottokuormureilla homma hoituu paremmin kuin hyvin ja niitä Suomessa todellakin riittää"
Väittämä 1 on täysin väärä, koska tehokas tykistön tuliporras vaatii tehtävään soveltuvan vetäjän, joka on jo normaalioloissa suoraan valmiina tähän tehtävään. Heitän nopean arvion että maksimissaan 2/3 tykeistä saa vetäjäkseen PVn omistamaa kalustoa, joka on tehtävään soveltuvaa. Eli meillä on pula vetäjistä.
Väittämä 2 on täysin väärä. Jos käytettäisiin arvosanoja huono, tyydyttävä, hyvä ja kiitettävä (eikö ne näin yleensä menneet, toki varmaan on muitakin vaihtoehtoja) on väittämä aivan absurdi. Periaatteessa pieniä määriä (lähes yksittäisiä) voi löytyä soveltuvaa kalustoa, mutta siltikään ei voi puhua että kalustoa olisi riittävästi.
Tykin vetäjällä pitää olla kyky ajaa tykki tuliasemaan ja saada se sieltä pois, vielä niin ettei joka kerta tarvitse tuhrata aikaa sen takia, että ajoneuvossa on huono maavara tai vetotapa/voimansiirto ole soveltuva ajoneuvon muihin ominaisuuksiin nähden. Tuliasemaanajon pitäisi lisäksi tapahtua vuoden ympäri. Vedettävän tykin tuliasema ei ole tiellä, vaan parhaimmassa tapauksessa tien vieressä, hyvin mahdollisesti kauempana. Varsinkaan alueella jossa tykistöyksikkö ei ole vielä kertaakaan tuliasemaan ajanut olot voivat olla vaativat. Lisäksi pitäisi olla kyky kuljettaa tykkiryhmä sekä sen varusteet ja osa a-tarvikkeista.
Toivottavasti kukaan ei luule että telivetoinen tukkirekka olisi parempi maastossa kuin jokapyörävetoinen kunnon maavaralla varustettu maastokuorma-auto. Tukkirekoilla ajetaan teillä ja ne tiet on tehty monesti sitä tukkirekkaa varten. Kohteet ja ajot myös suunniteltu etukäteen. Helpottaa hommaa melkoisesti. Iso osa tukkirekka hypestä menee kokeneempien ja ammattitaitoisempien kuskien piikkiin ja mahdollisesti tiettyihin yksityiskohtiin kuten ketjujen laajempaan käyttöön. Tämä erottaa ne muista "normaaleista" kuorma-autohommista.
Tukkirekat ja maansiirtokuorma-autot ovat vetotavaltaan, voimansiirtoratkaisuiltaan ja maavaraltaan varmasti parhaimpia niistä mitä löytyy siviilistä runsaslukuisesti, mutta eivät sitten oikein muuten ole hyviä kuin kriisiajan tukkirekoiksi tai maansiirtokuorma-autoiksi.
Mikä se pakko-otettu ajoneuvo sitten on millä niitä tykkejä vedetään. Jokainen voi sitä itse miettiä, mutta sanotaan niin että saattaisi olla se millä on lähes poikkeuksetta erinomainen maastoliikkuvuus, vetokyky ja joka pitäisi kai tulla ensimmäisenä mieleen puhuttaessa pakko-otetuista ajoneuvoista. Tämä ajoneuvo on myös maastokäytössä ja muutenkin ahtaissa paikoissa hyvinkin ketterä ja kuljettajalle vähemmän vaativa ajettava kuin kuorma-auto. Oikeastaan merkittävämpänä huonona puolena on että kuormaa kuljetettaessa tarvitaan käytännössä aina perävaunu sekä tietysti pidemmät siirtymät eivät tapahdu ihan niin vauhdikkaasti. Tämäkään ajoneuvo ei siis ole tehtävään mitenkään optimaalinen.
Esimerkkinä jonkinlaisesta tavoiteratkaisusta vedettävillä varustetun tykkiryhmän ajoneuvokalustoksi voisi ehkä olla 6x6/8x8 maastokuorma-auto koukkuvaihtolavalaitteella. Päällirakenteena 20 jalan lava jossa kuljetetaan trukkipiikeillä ja nosturilla käsiteltävät a-tarvike/varustekuormalavat. Miehistöajoneuvona panssaroitu partioajoneuvo.
