Ei taida Jonnet tietää tai ymmärtää, että Israelin Elbit - Soltam 155 mm tykit ovat perustekniikaltaan "tampellalaisia" 1960-70 luvulta. Se näkyy niissä edelleenkin, esim suuhidastimen muodossa, kun katsoo kuvia. Tietysti muutoinkin rakenteellinen sukulaisuus näkyy "kuorien alta" eli ei kehitys tykin kovan raudan osalta ole kovin paljoa muuttunut kummallakaan taholla noista ajoista.
Kannattaa lukaista aiheesta Tampellan historiaa käsittelevistä kirjoista tai esim. Vesa Toivosen "Tampellasta Patriaan, 70 v suomalaista raskasta aseenvalmistusta" kirjasta, josta saa ehkä kuitenkin asevalmistajan kantaa painottuvan näkökulman aiheeseen.
Minkä edun tuo tai mitä järkeä on "tampellalaisen" tykin hankkimisessa Israelista?
Kyllä sen saman saa Patria-Millog yhtiöistä kotimaasta ja pyöräalustan Sisulta.
Metsäkonealustojen toimittajia (Archer-tyyliin) olisi kotimaassa jo useampiakin, jos joku semmoisen mutterikoneen välttämättä haluaa riesakseen.
Merkittäviä "tuotantolinjoja" ei raskaiden aseiden uus-tuotannossa liene ollut edes Tampellassa rauhan aikana.
Useamman tykin kokoonpanoa samanaikaisesti on ehkä harrastettu samassa hallissa, mutta osat ovat tulleet mikä mistäkin.
Ainoa "tuotantolinja" on ehkä ollut tuliputken koneistus ja siinäkin vain rihlaus lienee "uniikki" työvaihe. Syvän (pitkän) reiän poraus, sorvaus, hoonaus jne. ovat työvaiheita, joissa tarvitaan pitkät erikoiskoneet, mutta voi niillä muutakin tehdä ja lienee tehtykkin Tampellan konepajassa.
Kirjallisuudessa ja mainoksissa esitetyt, näyttävät tehdaskuvat ovat ehkä luovutuserien tai useamman luovutuserän tykit kerättynä yhteen halliin "sopivasti näytille".
Vuotuinen valmistustahti on ollut luokkaa muutama kymmenen. 155 K 98 valmistuksessa se oli ehkä max ~10 / vuosi, jos esim. Vesa Toivosen "Tampellasta Patriaan" -kirjasta tilaus-/toimituseriä muuntaa vuotuiseksi tuotannoksi. Sellaiseen tuotantoon suomalainen raskas konepajateollisuus on tottunut eikä sen "käynnistämiseen" ihmeitä tarvita tänä päivänäkään.
Kehityskohteita ja -ajatuksia kotimaiseen tykkivaihtoehtoon "kovan raudan" osalta:
- Tuliputken autofretointi ja sen mukainen mitoituksen muutos. Joku yhteistyökumppani ulkomailta lienee tarpeen valita, jolta tuliputket tilataan valmiina tai vähintään autofretoituna, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa tuliputken rihlaus ja loppukoneistus tehtäisiin Suomessa. On sangen epävarmaa, onnistuuko autofretoidun tuliputken rihlaus Suomessa, koska rihlauksessa putken jännitystila (autofretointijännitykset) osittain laukeaa / muuttuu rihlakoneistuksen myötä ja siten putken poikkileikkauksen mitat muuttuvat. Rihlat pitäisi ehkä vetää kaikki kerralla, jolloin jännitykset laukeavat symmetrisesti ja putken pyöreys säilyy rihlauksessa. Ehkä autofretoitu putki kannattaisi tilata "valmiina" joltakin ulkomaiselta yhteistyökumppanilta. Putken sisäpinnan kromaus lienee tehtävä ulkomailla, jos kromaukseen päädyttäisiin tuliputken kulumiskestävyyden kasvattamiseksi. Hyöty vs. hinta vs. elinkaarikustannukset pohdiskelua aiheesta kiinnostuneille olisi tarjolla
- Latauslaitteen suunnittelu sellaiseksi, että sillä voi ladata myös panoksen panoskammioon sitten, kun uudemmat konelatauksen kestävät modulaari-/kotelopanokset ovat valtavirtaa palveluskäytössä. Kotimaisen K 83 panosjärjestelmän neulotut kangaspanospussukat pitänee ladata käsin. Ne eivät kestäne varmuudella konelatausta --> Käsilatausmahdollisuus pitää säilyttää tai sen pitää olla mahdollista luontevasti, jotta olemassa olevaa ampumatarviketta voidaan kalustolla ampua. Tämä vaade koskee ja ehkä rajoittaa valmiiden järjestelmien hankintoja / vaihtoehtoja ulkomaisten aseidenkin osalta
- Perä - sulkukappale / lukko, nykyisen kiilalukon kehittäminen lujemmaksi (Atmoksessa näkyy eräs mahdollinen muutos, kun osaa katsoa
) tai muutos irtopanoslaukauksilla varmemmin tiivistyksen osalta toimivaan kierrelukkojärjestelmään (USA M777, M109 Ranska Caesar jne ), joka on jo luonnostaan symmetriansa myötä lujempi ja tiiviimpi sulkurakenne, mutta hieman hitaampi käyttää. Tämä on oleellinen asia pohdittaessa tulevaisuuden155 järjestelmän suorituskykyvaateita ja niiden edellyttämien painerajojen lukuarvoja. Suuntaus on kohti suurempia lähtönopeuksia ja luonnollisesti putkea /lukkoa rasittavia korkeampia paineita. Raskaissa aseissa "kvarttaali" on ~25 .... 50 v ja aseen perusosien kalenterielinikä 50....100 v, mutta käyttöelinikä alle minuutin tai muutamia minuutteja. Esim. Käyttöelinikä M777 tykin tuliputkelle suurella panoksella ammuttaessa on 2500 ls * 15 ms/ls= 38 s (ammuksen putkiaikojen summana mitattuna) tai 2500*40 ms =100 s (sisäballistisen syklin kokonaisaika-arvio= ammuksen putkiaika + kaasujen ulospuhallus arviona yht 40 ms/ls). Lukon osien tulisi kestää muutama tuliputken vaihto eli 2...4 * putken elinikä eli lukon osien käyttöelinikä on luokkaa ~ (2 .... 6,5) min., mutta varastointia ehkä 100 v- Koro- ja sivukoneiston koneellistaminen /automatisointi ajoneuvoasennuksessa, lienee vähintään toivottavaa tulevaisuuden liikkuville 155 mm asejärjestelmille, muttei välttämätöntä ampumisen suhteen, budjetti vs. tarve, harkinta-asia
- Muu automatisointi / ohjelmointi ja sen tarpeet. AMOS- Nemo historia ja saadut opit lienevät käytettävissä kehitystyöhön, joten ihan "nollasta" ei tarvitse aloittaa kotimaassakaan
- Ajoneuvo - ase yhdistelmän liittymäpinnat ja tykille ajoneuvosta johdettavat sähkö-, hydrauliikka- ja/tai paineilmaliitynnät yms. tarpeen mukaan. Tämä on tehtävä, tuli ase mistä tahansa, jos se asennetaan kotimaiselle alustalle
- Suuhidastimen muutos nykyisestä lautasmallista (kuten nyt K 83/ K 98 ja esim. Atmos, sukua kun ovat) tehokkaammin toimiviksi monilaipaiseksi (esim. Archer) tai pippuroiduksi reikä-malliksi (esim. PZH2000), jolloin "ilmainen" rekyylivaimennus tulisi paremmin hyödynnetyksi tulevaisuuden laukausyhdistelmiä ammuttaessa. Suuhidastimen muutos ei liene välttämätön, mutta teknisesti järkevä se ehkä olisi
- JBMoU / Nato yhteensopivuus on toteuduttava ampumatarvikesaatavuuden takaamiseksi kriisitilanteessa, jos/kun omat varastot uhkaavat loppua (Ukrainan sodan opetuksien mukaisesti).
Tulevaisuutta ja aseteknistä kvarttaalia ajatellen tuliputken pituus tulee olla vähintään 52 kal, koska sillä voi ampua 39 kal:n laukaukset taloudellisemmin (pienemmällä paineella asetta säästäen) "lähelle" ja lisäksi kyetään ampumaan myös kauas 40+ km ilman muutoksia myös nykyisillä ja etenkin tulevaisuuden ampumatarvikkeilla.
Tulevaisuudessa 155 mm tykistöjärjestelmien tuliputken pituus kasvaa 52+ kal pidemmäksi väistämättä, joten uusien 39 kal aseiden hankkiminen ei liene mielekästä.
Käytetyt aseet ovat luku erikseen, jos edukkaasti niitä saisi putkimäärän kasvattamiseksi. Eiköhän ne kuitenkin mene tällä hetkellä Ukrainaan kaikkialta "lännestä" keräiltynä.
Eräs "köyhän miehen" mahdollisuus olisi osan 155 K 83 aseista asentaminen pyöräalustalle mahdollisimman vähäisin muutoksin, mutta 50...100 v:n ratkaisuksi se ei liene järkevää.
Ajoneuvon / alustan räätälöintiä voinee pohdiskella ajankulukseen niihin vihkiytynyt henkilö: Rekyylirasituksen sieto ja siirto maahan kaikilla aseen suuntauksilla, turvallinen ampumatarvikekuljetus/-varasto ja sen täyttö, ampumatarvikkeen valmistelu + siirto alustan varastosta aseelle (latauslaitteelle) käsin/nosturi/joku kuljetin, jne. CAD ja FEM tulille, mutta tärkeimpänä kuten aina tuotekehityksessä korvien välissä olisi "tiedon, ajatusten ja ymmärryksen liekin" lepatettava.
Koko järjestelmän ominaisuusvaatimuksia käyttäjän kannalta ja toisaalta sitä, mikä on teknisesti mahdollista, olisi myös syytä pohtia perusteellisesti: Mitä ominaisuuksia täytyy olla, mikä olisi hyödyksi ja mikä olisi ehkä hyödyksi sekä vastaavasti mitä ei saa tapahtua tai mitä pitää välttää vs. tekniset mahdollisuudet päivitettävyys ja hinta / elinkaarikustannus. Oma valmistus, teollinen yhteistyö vai "valmiin" ostaminen vs. ylläpito ja päivitykset sekä kriisiajan valmiuden edellytykset / vaatimukset ("Iso huolto tai kunnostus" Lievestuoreella/Karjaalla vai Tukholmassa /Riikassa/ Vilnassa / Varsovassa/ Haifassa).
Viimeksi muokattu:
