Levitysmenetelmiä ja miinatyyppejä naapurilla pitäisi riittää sekä tykistössä, että lentävässä kalustossa. Eli ei mitään uutta ja ihmeellistä tuossa Kauppalehden jutussa. Ollaan tietenkin tyytyväisiä, että venäläiset saavat maistaa omaa lääkettään.
Einomies1
Respected Leader
Puolassa on käytössä 2S1 Gvozdikan digitaalinen tulenjohtojärjestelmä, joka kykenee ottamaan suoraa maalitietoa lennokilta. Käytössä jo 90-luvulta ja nyt sitä päivitetään. Sama löytyy 152mm Danasta.
Thanks to modernization and integration with other reconnaissance systems, Topaz FCS has been given advanced features such as targeting circulating ammunition and using radar reconnaissance, optoelectronic and acoustic, as well as supporting logistics activities. Polish sources claim that Topaz FCS can now work in conjunction with FlyEye drones or circulating Warmate ammunition, as well as the Liwiec radar reconnaissance system developed by PIT-RADWAR. https://bulgarianmilitary.com/2022/...he-fcs-of-122mm-gvozdika-and-152mm-spgh-dana/
Topaz FCS
Topaz FCS is an automated fire control system designed by WB Electronics for Polish artillery in the 1990s. It allows reducing the reaction time to the fire, accelerating the flow of information, which is crucial for conducting effective artillery fire, as well as providing situational awareness.Thanks to modernization and integration with other reconnaissance systems, Topaz FCS has been given advanced features such as targeting circulating ammunition and using radar reconnaissance, optoelectronic and acoustic, as well as supporting logistics activities. Polish sources claim that Topaz FCS can now work in conjunction with FlyEye drones or circulating Warmate ammunition, as well as the Liwiec radar reconnaissance system developed by PIT-RADWAR. https://bulgarianmilitary.com/2022/...he-fcs-of-122mm-gvozdika-and-152mm-spgh-dana/
J0h1F
Ylipäällikkö
Jaa-a, meillä taitaa yhä nykyäänkin olla patteristoja, joiden modernein elektroniikka on P90, siis se puhelin.
Tässä täytyy sanoa, että olet väärässä. Tykistön ampumatarvikkeiden hinnassa yksi merkittävä osa on panoksiin käytetty tykkiruuti, kuten minua viisaammat ovat täällä valistaneet. Sen valmistus rauhan ajan pienerinä vain koulutuskäytössä ammuttuja korvaamaan on ongelmallista, koska jokainen pienikin ruutierä pitää koeammuttaa ja laatia panoksille eräkohtaiset korjaustaulukot. Suuremmissa erissä kustannus koeammunnoista skaalaa kappalekohtaisia kustannuksia suoraan alaspäin.
Ainakaan meidän tuotantolaitoksemme eivät ole suunniteltuja vain rauhan ajan kulutusta varten, vaan niissä on mietitty omaa kulutusta sodan aikana. Silloin rauhan ajan tuotanto ei voi olla koko volyymilla puskevaa ja täysin kustannustehokasta muutenkaan. Meillä linjat ovat aiemmin pyörineet selkeällä vajaakapasiteetilla.
Kysehän ei ole yksinomaan kappaletuotannosta, ampumatarvikkeeseen kun kuuluvat myös räjähdysaine ja ruuti. Kranaatinkuoretkin todennäköisesti skaalautuvat ainakin vetämismenetelmällä valmistettaessa, kun kyseessä ei ole enää ihmisohjattu koneistaminen. Aika harva putiikki varmaankaan niitä ihmisohjatusti enää ylipäätään koneistaa, ainakaan käsin.
Ainakin Amerikassa homma menee näin kuorten osalta:
Inside the U.S. Army Plant Making Artillery Shells for Ukraine
Hundreds are working 24/7 to keep the pipeline of ordnance flowing as Ukraine fights back against Russian invaders.
Siksi, että tilaajalla ja tuottajalla on sopimus jostain tietystä tarvittaessa käytettävissä olevasta kapasiteetista, mutta tilauksia vain murto-osasta sitä hyödyntämään?
Tykistön kranaatithan eivät ole etenkään perusampumatarvikkeissa täysin tasalaatuisia, vaan riittävän tasalaatuisia. Esimerkiksi kranaatinkuorten paino vaihtelee, ja tuotannossa kranaatit punnitaan ja merkitään painoluokkiin, joilla on merkitystä ampuma-arvoja laskettaessa.
Eerikainen
Eversti
Jaksoit siirtää parempaan ketjuun ja kootusti vieläJaa-a, meillä taitaa yhä nykyäänkin olla patteristoja, joiden modernein elektroniikka on P90, siis se puhelin.
Tässä täytyy sanoa, että olet väärässä. Tykistön ampumatarvikkeiden hinnassa yksi merkittävä osa on panoksiin käytetty tykkiruuti, kuten minua viisaammat ovat täällä valistaneet. Sen valmistus rauhan ajan pienerinä vain koulutuskäytössä ammuttuja korvaamaan on ongelmallista, koska jokainen pienikin ruutierä pitää koeammuttaa ja laatia panoksille eräkohtaiset korjaustaulukot. Suuremmissa erissä kustannus koeammunnoista skaalaa kappalekohtaisia kustannuksia suoraan alaspäin.
Ainakaan meidän tuotantolaitoksemme eivät ole suunniteltuja vain rauhan ajan kulutusta varten, vaan niissä on mietitty omaa kulutusta sodan aikana. Silloin rauhan ajan tuotanto ei voi olla koko volyymilla puskevaa ja täysin kustannustehokasta muutenkaan. Meillä linjat ovat aiemmin pyörineet selkeällä vajaakapasiteetilla.
Kysehän ei ole yksinomaan kappaletuotannosta, ampumatarvikkeeseen kun kuuluvat myös räjähdysaine ja ruuti. Kranaatinkuoretkin todennäköisesti skaalautuvat ainakin vetämismenetelmällä valmistettaessa, kun kyseessä ei ole enää ihmisohjattu koneistaminen. Aika harva putiikki varmaankaan niitä ihmisohjatusti enää ylipäätään koneistaa, ainakaan käsin.
Ainakin Amerikassa homma menee näin kuorten osalta:
Inside the U.S. Army Plant Making Artillery Shells for Ukraine
Hundreds are working 24/7 to keep the pipeline of ordnance flowing as Ukraine fights back against Russian invaders.time.com
Siksi, että tilaajalla ja tuottajalla on sopimus jostain tietystä tarvittaessa käytettävissä olevasta kapasiteetista, mutta tilauksia vain murto-osasta sitä hyödyntämään?
Tykistön kranaatithan eivät ole etenkään perusampumatarvikkeissa täysin tasalaatuisia, vaan riittävän tasalaatuisia. Esimerkiksi kranaatinkuorten paino vaihtelee, ja tuotannossa kranaatit punnitaan ja merkitään painoluokkiin, joilla on merkitystä ampuma-arvoja laskettaessa.
, respect. Tuo Ukraina-ketju ei näitä rönsyilyjä kaipaisi, mutta ainahan sitä itsekin sieppautuu.Ruudin osalta (vaikka en tunnekaan sen valmistusta) olet varmaan oikeassa joten juurikin noin. Laatukustannuksen kautta skaalaetua. Johtopäätöksestäsi olen eri mieltä:
Se että jokin alihankittavan komponentin (tai ruudin osalta paremminkin raaka-aine) valmistus on skaalautuva ei mielestäni tarkoita, että se ammuksen valmistus saisi skaalaetua. Kun ruuti tulee sieltä alihankkijalta, ei kai se alihankkija skaalaetuaan sille ammustehtaalle anna edes osittain? Varsinkaan tällaisessa kysyntätilanteessa? Jos ruudin valmistus olisi osa ammustehtaan omaa valmistusprosessia, siinä pientä skaalahyötyä ammuksen valmistukseen syntyisi. Mutta miksi se pieni skaalaetu siirtyisi ammuksen hintaan?
Vajaalla kapasiteetilla (rauhan aikana) käymisestä jo kirjoitinkin: Että jätkät lopettaa kolmiloikan hyppäämisen ja alkaa täysillä sorvaan murkulaa on tuotannon nostamista lähemmäs tuotantofunktion mahdollistamaa maksimia ja vasta tuotannon ollessa tehokasta aletaan kattoon tuleeko kasvaneen tuotannon myötä edullisemmaksi tehdä aina seuraava lisäyksikkö ja väistämättä se rajatuottavuus alenee. Eikä tässä sitten yhtäkkiä sodan vuoksi räjähtäneen tuotantomäärän myötä se murkulan myyntihinta todellakaan lähde laskeen (koska markkinatalous) eikä edes valmistuskustannus, koska aleneva rajatuottavuus.
Tätä hieman skaalauskeskustelun alussa arvelinkin, että itse kukin ajattelemme skaalautuvuuden mahdollisesti eri tavalla.
Kirjoitin: "Ei kappaletavaratuotanto juurikaan skaalaudu:", en tuossa kyllä väitäkään etteikö siellä jotain skaalaetuja voisi syntyä, mutta keskustelttin ammusten hinnoista, enkä nähnyt mahdollisuutta, että lisääntyneen kysynnän aiheuttama nousupaine lisääntyneen tuotannon kautta laskisi yksikköhintoja. Kuten tiedät miten nämä foorumikeskustelut menevät kilvan kommentoinniksi niin asia lähtee omille poluilleen ja kohta puhutaan aidanseipäistä.
Ammusten hinta väistämättä nousee, koska kysyntä on niin suurta tarjolla olevaan kapasiteettiin nähden. Nythän ne kaikki ammustehtaat yrittää tehdä enemmän kuin niiden normaalikapasiteetti on ja väkisin menee hosumiseksi, ja kustannuksetkin pyrkivät karkaamaan.
Mielenkiintoistahan näistä olisi enemmänkin jähistä, mutta taitaa tämäkin ketju olla väärä paikka?
Taloustieteen ketju vai perustaa tuotantotekniikkaketjun?
Ukraina vetäessä kaiken mielenkiinnon taitaisi jäädä hiljaisiksi?
Kts. onkin askarruttanut, että miten nuo valmistuksesta johtuvat heitot kompensoidaan.
Ammustehdas ei hanki ruutia. Loppukäyttäjä tilaa ruudin suoraan valmistajalta ja saa oletuksena suhteessa halvemmalla jos tilaa paljon. Ammusten R-aina toki hankitaan alihankkijalta, mutta se ei niin kranttua kuin ruuti. Tämän hetken tuotannossa ammusten ja R-aineen valmistuskapasiteettia on tod.näk. helpompi lisätä kuin ruudin valmistuskapasiteettia.
Sytyttimien valmistus on myös pullonkaula. Paljon erilaisia osaamisia ja alihankintaa.
Mikään tuotantotalouden asiantuntija en ole, mutta tähän osaan vastata. Kahdesta identtisestä ruutitehtaasta A ei siirrä skaalaetua hintaan, kun B siirtää. B:n ruuti on sitten hieman halvempaa, joten kummalta tilaaja ruutinsa ostaa? Todellisuudessa tietysti hintaan - ja tehtaan valintaan ylipäänsä - vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä, mutta mikään selviö se ei ole että skaalaetu jäisi 100% alihankkijan voitoksi.
Eerikainen
Eversti
Jos ruuti on loppukäyttäjän hankinnassa, juurikin noin. Kuinka yleistä tuo esim Euroopan tehtailla on tai Ameriikassa?
Mutta nyt puhutaan ammustuotannon moninkertaistamisesta ellei monikymmenkertaistamisesta. Tuollainen perusajan toimitussopimus voi antaa pientä hintaetua muutaman kymmenen prosentin volyyminlisäyksellä, mutta eihän mikään puitesopimus voi antaa mahdollisuutta ilmoittamalla nostaa volyymia monikertaiseksi? Kyllä siinä ryntäyskustannuksia aletaan vaatimaan.
Eerikainen
Eversti
Markkinatilanteessa, missä tavoitellaan tuotantovolyymien monikertaistamista, ellei monikymmenkertaistamista, kilpailutus ei onnistu. Epätoivon vimmalla etsitään toimittajaa, joka suostuu tuotannostaan irrottaan. En mä viittis edes tehdä tarjousta, jos joku ei-vakio poke tulisi kyseleen, kun ei ehdi edes vanhoja asiakkaita hoitaa?
Miksi ne puutalon rakentajat, jotka törmäsivät sahatavarapulaan eivät kilpailuttamalla pitäneet hintojaan kurissa? Pakko oli maksaa, kun kysyntä ylitti tarjonnan.
Ylitarjontatilanteessa toimittajia "huudattamalla" voipi jotain saavuttaa, mutta pitkäaikaisissa liikesuhteissa, varsinkin jos tän ruudin pitää olla viä laadullisesti tarkasti speksattua?
Eli pitäisi maksaa ylihintaa että saa tutulta toimittajalta? Joo, siksi niitä alihankkijoita "huudatetaan." Kyllä bisneksessä pitää perusasiat olla kunnossa vaikka olisi mikä ylikysyntätilanne päällä. Ei se tuttukaan myyjä tiedä että oletko löytämässä jostain halvemmalla tarpeeksi hyvää kamaa. Ellet tietysti ole niin tyhmä että menet itse sille kertomaan, paljonko joku muu on sulle tarjonnut. Saatikka että ostat joka tapauksessa, oli hinta mikä hyvänsä ja saako muualta miten paljon halvemmalla. Jos sillä myyjällä ei tule mieleen, että jakaisiko skaalaedusta vähän sullekin kauppojen varmistamiseksi, niin ei sillä ole mitään tuotantokapasiteettiakaan enää sulle myydä.
Eerikainen
Eversti
Nammo viime vuoden toukokuussa: Ruutia tehty normivuosina 500 t, 2022 tavoitteena 800 t, vuosi 23 jo myytynä täyteen. Siis tuolloin 19 kuukauden tilauskanta. Ja länsi vielä haahuili, että annetaanko edes tykkejä? Miten arvelisit tilauskannan kehittyneen viimeiset 10 kk, kun kaikki lännessä ovat alkaneet huutaa lisää ammustuotantoa?
Siitäpä sitten kilpailuttaan tukossa olevalta tehtaalta moninkertaista määrää ruutia kun ovat onnistuneet kasvattamaan volyyminsa 1,6 kertaiseksi.
Puhutaan ammusten osalta tuotantomäärien moninkertaistamisesta: Me sanoon niille ammustehtaille, että kilipailuttakaa ne ruutiostot niin saatte halavemmalla. Ne varmaan maksas hyvät provikat, jos lupaat hoitaa kilpailutuksen niin että saavat halvemmalla. Satojentuhansien bonarit tarjolla, sinne vaan.
Tämä on ihan normihomma teollisen ostamisen maailmassa, koko ajan kytätään kysynnän ja tarjonnan tasapainoa ja tälläinen kysynnän ja tarjonnan kertaluokkaa oleva epätasapaino johtaa hintojen rajuun syöksyyn, ylös tai alas. Niin se meni teräksen kanssa, kun 22 keväällä käytännössä venäjän teräksen tuonti pysähtyi. Vain murto-osa tarjonnasta poistui, mutta teollisuuden myyntihinnat kaksinkertaistuivat, tietyissä laaduissa jopa enemmän. Katso indeksit, ne on avointa dataa.
Kun Venäläisen pelletin tuonti samoin pysähtyi, kotimaisen pelletin hinta 1,5-kertaistui suurasiakkaalle ja sait olla tyytyväinen, että suostuivat tekemään uuden sopparin, kun mankujia oli joka puolella. Tukkureiden kautta muutamia tonneja ostavat saivat vielä suuremmat korotukset. Eivätkä kaikki sitten saaneet pellettejään edes rahalla.
Jos ostaminen olis nuin helppoa kuin kuvittelet, minä palkkaisin siihen hommaan jonkun 2500 €/kk maksavan vastavalmistuneen merkonomin. Nyt pitää muutaman kymmenen miljoonan euron hankintoja varten kaiken saatanan markkina-analyysiä tehdä ja -prognoosia ostaa ja firman parhaimmisto iltoja istuu näitä pohtimassa, kun kertoimet (tonnit) ovat niin suuret ja volatiliteetti 50 % viikossa. Tai perusteollisuus ilmoittaa, että seuraavan kvartaalin hinta ilmoitetaan toimituspäivänä, mutta tavaraa jos haluat, tilaa nyt. "Ai et tilaa, no sakut osti kaiken." Mekin maksettas mielellään satojentuhansien bonarit vuodessa, jos joku velho miljoonasotalla hankinnoissa päihittäisi markkinan. Aina välillä näitä ostajavelhoja tarjoutuu, mutta ei ole vielä kukaan onnistunut pysyvästi markkinaa päihittään, kun se markkina on nykyisin todella transparentti. Yksittäisessä hankinnassa voi käydä maihä ja teet kertaluontoisen voiton, mutta ajan yli tasoittuu aina.
Turha tätä on edes täällä kalustoketjussa jaanaa, jatkot mussutteluun jos kiinnostaa.
Edit. typo
Eerikainen
Eversti
Hesari tänään:
Perusammusten hinta 2000 - 5000 €/kpl.
Tarinasta voisi päätellä, että Moukarin ammus on tuon viisi donaa.
Ei sillä miljardilla, eikä kahdellakaan vielä herran huonetta rakenneta.
Kyllä tämä Gayrooppa on avuton näissä asioissa.
Seittemänsataa miljardia (elpymisväline) löytyy huithapelihankkeisiin viikonloppuväännön jälkeen. Ja velaksi.
Nyt on vuosi puhalleltu muniin ja saatiin kaksi miljardia ammuksiin, kun ryssä murhaa, kiduttaa, raiskaa, ampuu kaikkea paskaa siviilien niskaan.
Missähän sitä taas oltaisiin ilman militaristista sotahullua valtiota nimeltä USA?
Perusammusten hinta 2000 - 5000 €/kpl.
Tarinasta voisi päätellä, että Moukarin ammus on tuon viisi donaa.
Ei sillä miljardilla, eikä kahdellakaan vielä herran huonetta rakenneta.
Kyllä tämä Gayrooppa on avuton näissä asioissa.
Seittemänsataa miljardia (elpymisväline) löytyy huithapelihankkeisiin viikonloppuväännön jälkeen. Ja velaksi.
Nyt on vuosi puhalleltu muniin ja saatiin kaksi miljardia ammuksiin, kun ryssä murhaa, kiduttaa, raiskaa, ampuu kaikkea paskaa siviilien niskaan.
Missähän sitä taas oltaisiin ilman militaristista sotahullua valtiota nimeltä USA?
-TripleX-
Respected Leader
Tuossa ylempänä käydyssä ja Ukraina-ketjussa olevassa keskustelussa on sekaisin asioita, jotka oikeasti vaikuttavat siihen tykin ammuksen hintaan ja sitten oletuksia jotka "ehkä" voivat vaikuttaa ja väitteenä yleisesti, että kaikki tekijät ovat kustannuksia nostavia. Tässä ketjussa osa havaitsi jo, että ne ammustehtaat toimivat rauhan aikana todella pienellä kapasiteetilla, joten @Eerikainen mainitsema rajatuottavuus tai sen nostaminen, mikäli hän tarkoittaa tässä jonkun linjan tai linjan osavaiheen normaalia tai maksimaalista tuotantonopeutta, ei ole edellytys tuotannon ylöspäin skaalaamiselle. Kyse ei ole tehtaan tuotantonopeuden nostamisesta vaan siitä, että suurempi osa kalenteriajasta käytetään ammusten tuottamiseen.
Jos olette lukeneet niitä artikkeleja niin yksikään tehdas ei ilmoita mitään investointeja tai muutakaan toimenpidettä millä tuotantokykyä nostetaan ja yhtäkkiä pääsee kaksin- kolminkertaiseen tuotantokykyyn, miten siihen päästään? No täyttämällä ne tyhjätkin työvuorot. Käytännössä ne ovat toimineet rauhan oloissa ma-pe yhdessä ehkä kahdessa työvuorossa eli 5-10/21 viikon 8h työvuoroista laitteet ovat miehitettyjä, mutta eivät käynnissä koska katkeavassa työvuorojärjestelmässä tuotantolaitteet joudutaan välillä pysäyttämään ja käynnistämään uudelleen. Erityisesti lämpökäsittelyuunien ja sulatuslaitteiden osalta tuo on valtavan kallista ja hidasta sekä alussa ja lopussa on suuri riski tehdä epäkuranttia tuotetta.
Sen vuoksi rauhanaikana kranaatit ovat kalliita, koska kaikki kulut on maksimissa ja jakajana on hyvin pieni lukumäärä ammuksia, sekä se välttämätön testaus vielä otetaan niistä pienistä valmistuseristä kuten joku yllä mainitsikin.
Otetaan esimerkiksi tehdas joka kykenee tekemään 300000 kranaattia vuodessa ja se on kyseisen maan puolustusviranomaisten vaatimus täydelle kapasiteetille joka yrityksen on ylläpidettävä, mutta tehdas tekee normaalisti 25000-30000 kranaattia koska kysyntää ei ole enempää. Kaikki hallinto, markkinointi, kiinteistö, vartiointi, logistiikka, työvoima, testaus, tuotekehitys jne. kulut jaetaan sillä 30000 kranaatilla ja puolustustarvikeyhtiön tulee tuottaa vielä 20 % voittoa omistajilleen. Ei helppo yhtälö. Siksi ne on ihanan kalliita.
Kun määrä sitten taikaiskusta nostetaan 300000 ammukseen vuodessa niin tarvitaan ne tyhjät työvuorot täytettyä, hankittua lisää raaka-aineita, tarvikkeita valmistukseen, tehtävä logistiikkasopimukset kymmenkertaiselle määrälle ja niin edelleen.
Mutta se tärkein juttu:
Toiminnan kustannuksia nostavat vain ne raaka-aineiden, energian ja tarvikkeiden lisääntynyt hankinta ja työvoiman määrä. Kaikki muut kulut ovat suuremman volyymin puolesta joko automaattisesti pienentyneet per kranaatti tai ovat neuvoteltavissa edullisemmaksi, esimerkiksi logistiikka on per kranaatti aina edullisempi 10 kertaiselle määrälle kun on yksi lähtöpiste ja yksi loppupiste, muussa tapauksessa pitää irtisanoa oma palvelunostaja välittömästi. Samoin raaka-aineiden hankinnassakin voi tehdä edullisempia kauppoja volyymien kasvaessa ja erityisesti kun valmistuksen aikajänne pitenee vuosiksi. Tässä nimenomaan on se syy, miksi valmistajat haluavat ne pitkät sitovat sopimukset määristä.
Jäljelle jää kuluja nostavaksi tekijäksi työvoimakustannukset kun toimintaa pyöritetään 24/7 eli ne illat, yöt ja viikonloputkin, mutta koska tuotanto ei keskeydy niin tehtaan tuottavuuden nousu per kalenteripäivä, viikko tai kuukausi tehostuu niin merkittävästi että muiden kiinteiden kulujen osuus vähenee enemmän kuin työvoimakustannukset nousevat.
Siksi yhden kranaatin tuottaminen 3-kertaisella kapasiteetilla on edullisempaa kuin sillä pienellä rauhanajan kapasiteetilla, se ei silti tarkoita sitä, että tuottaja myy sen kranaatin halvemmalla, hinta määräytyy neuvotteluissa jokatapauksessa.
Tähän ei pidä sekoittaa sitä, että jos investoidaan uusi tuotantolinja ja sen kustannukset halutaan saada kuoletettua jollakin tietyllä aikavälillä. Kaikki nuo Euroopassa nyt toimivat ammustehtaat ovat jo ns. vanhaa kalustoa.
Sitten kun kaikki tehtaat nostavat tuotantoa saman vuoden sisällä niin syntyy alihankintaketjuun pullonkauloja kuten on raportoitu räjähdysaineen, sytyttimien, työstökoneiden teräpalojen, ruudin sekä parin muun artikkelin osalta. Nuo kuitenkin ratkaistaan nopeasti, koska priorisointi. Se on joku muu konepaja joka jää ilman teriään tai joku kaivos joka jää ilman räjähteitä tai joku muu elektroniikkapaja joka jää ilman nippeleitään, mutta nämä tehtaat saavat tarvikkeensa ennemmin kuin myöhemmin. Ja alihankintaketju skaalaa myös ylöspäin, jonkinlainen viive siitä tulee mutta murkulaa syntyy puolen vuoden päästä aivan erilaista tahtia läntisessä maailmassa.
Jos olette lukeneet niitä artikkeleja niin yksikään tehdas ei ilmoita mitään investointeja tai muutakaan toimenpidettä millä tuotantokykyä nostetaan ja yhtäkkiä pääsee kaksin- kolminkertaiseen tuotantokykyyn, miten siihen päästään? No täyttämällä ne tyhjätkin työvuorot. Käytännössä ne ovat toimineet rauhan oloissa ma-pe yhdessä ehkä kahdessa työvuorossa eli 5-10/21 viikon 8h työvuoroista laitteet ovat miehitettyjä, mutta eivät käynnissä koska katkeavassa työvuorojärjestelmässä tuotantolaitteet joudutaan välillä pysäyttämään ja käynnistämään uudelleen. Erityisesti lämpökäsittelyuunien ja sulatuslaitteiden osalta tuo on valtavan kallista ja hidasta sekä alussa ja lopussa on suuri riski tehdä epäkuranttia tuotetta.
Sen vuoksi rauhanaikana kranaatit ovat kalliita, koska kaikki kulut on maksimissa ja jakajana on hyvin pieni lukumäärä ammuksia, sekä se välttämätön testaus vielä otetaan niistä pienistä valmistuseristä kuten joku yllä mainitsikin.
Otetaan esimerkiksi tehdas joka kykenee tekemään 300000 kranaattia vuodessa ja se on kyseisen maan puolustusviranomaisten vaatimus täydelle kapasiteetille joka yrityksen on ylläpidettävä, mutta tehdas tekee normaalisti 25000-30000 kranaattia koska kysyntää ei ole enempää. Kaikki hallinto, markkinointi, kiinteistö, vartiointi, logistiikka, työvoima, testaus, tuotekehitys jne. kulut jaetaan sillä 30000 kranaatilla ja puolustustarvikeyhtiön tulee tuottaa vielä 20 % voittoa omistajilleen. Ei helppo yhtälö. Siksi ne on ihanan kalliita.
Kun määrä sitten taikaiskusta nostetaan 300000 ammukseen vuodessa niin tarvitaan ne tyhjät työvuorot täytettyä, hankittua lisää raaka-aineita, tarvikkeita valmistukseen, tehtävä logistiikkasopimukset kymmenkertaiselle määrälle ja niin edelleen.
Mutta se tärkein juttu:
Toiminnan kustannuksia nostavat vain ne raaka-aineiden, energian ja tarvikkeiden lisääntynyt hankinta ja työvoiman määrä. Kaikki muut kulut ovat suuremman volyymin puolesta joko automaattisesti pienentyneet per kranaatti tai ovat neuvoteltavissa edullisemmaksi, esimerkiksi logistiikka on per kranaatti aina edullisempi 10 kertaiselle määrälle kun on yksi lähtöpiste ja yksi loppupiste, muussa tapauksessa pitää irtisanoa oma palvelunostaja välittömästi. Samoin raaka-aineiden hankinnassakin voi tehdä edullisempia kauppoja volyymien kasvaessa ja erityisesti kun valmistuksen aikajänne pitenee vuosiksi. Tässä nimenomaan on se syy, miksi valmistajat haluavat ne pitkät sitovat sopimukset määristä.
Jäljelle jää kuluja nostavaksi tekijäksi työvoimakustannukset kun toimintaa pyöritetään 24/7 eli ne illat, yöt ja viikonloputkin, mutta koska tuotanto ei keskeydy niin tehtaan tuottavuuden nousu per kalenteripäivä, viikko tai kuukausi tehostuu niin merkittävästi että muiden kiinteiden kulujen osuus vähenee enemmän kuin työvoimakustannukset nousevat.
Siksi yhden kranaatin tuottaminen 3-kertaisella kapasiteetilla on edullisempaa kuin sillä pienellä rauhanajan kapasiteetilla, se ei silti tarkoita sitä, että tuottaja myy sen kranaatin halvemmalla, hinta määräytyy neuvotteluissa jokatapauksessa.
Tähän ei pidä sekoittaa sitä, että jos investoidaan uusi tuotantolinja ja sen kustannukset halutaan saada kuoletettua jollakin tietyllä aikavälillä. Kaikki nuo Euroopassa nyt toimivat ammustehtaat ovat jo ns. vanhaa kalustoa.
Sitten kun kaikki tehtaat nostavat tuotantoa saman vuoden sisällä niin syntyy alihankintaketjuun pullonkauloja kuten on raportoitu räjähdysaineen, sytyttimien, työstökoneiden teräpalojen, ruudin sekä parin muun artikkelin osalta. Nuo kuitenkin ratkaistaan nopeasti, koska priorisointi. Se on joku muu konepaja joka jää ilman teriään tai joku kaivos joka jää ilman räjähteitä tai joku muu elektroniikkapaja joka jää ilman nippeleitään, mutta nämä tehtaat saavat tarvikkeensa ennemmin kuin myöhemmin. Ja alihankintaketju skaalaa myös ylöspäin, jonkinlainen viive siitä tulee mutta murkulaa syntyy puolen vuoden päästä aivan erilaista tahtia läntisessä maailmassa.
Eerikainen
Eversti
Olet lähtökohtaisesti sitä mieltä, että vuorojen lisääminen tehostaa?
5 päivävuoroa viikossa > katkeamattomaan kolmivuorotyöhön (7*3=21). Mikä siis tarkoittaa viittä vuoroa, jotta voidaan hoitaa viikkolevot yms. lakisääteiset pikkujutut.
Oletat, että henkilöstömäärän viisinkertaistuessa kaikki rekryttävät ovat ammattitaidoltaan keskimäärin yhtä hyviä, kuin ne vanhat keskimäärin?
Oletat, että vuorojaan kiertävän työntekijän tehokkuus on sama, kuin tehdessään pysyvästi päivävuoroa?
Oletat, että kukaan ei halua vuorolisiä?
Oletat, että vakituisesti päivävuoroa tehnyt työntekijä siirtyy katkeamattomaan kolmivuoroon pelkillä vuorolisillä?
Oletat, että palkat eivät tässä tilanteessa lähde liukumaan?
Oletat, että vuorotyössä sairaspoissaolot tai tapaturmat eivät lisäänny?
Katkeamaton kolmivuoro on ääritapaus, mutta päivävuorosta vaikkapa kahteen vuoroonkin siirtyminen nostaa samat kysymykset, pienempi mittakaava, mutta vaikutukset samaan suuntaan.
Jos perustat tuon työntehostumisteoriasi, tai teorian ettei tuottavuus edes laskisi johonkin kirjallisuuteen tai luotettavasti tehtyihin mittauksiin, otan kyllä mielelläni kirjallisuusvinkkejä tai linkkejä tutkimusrapsoihin. Mää komennan tän laitokseni heti viiteen vuoroon, jos toi noin helppoo on.
-TripleX-
Respected Leader
Sulla on aivan hukassa nyt ajatus eikä tätä vaikuta siksi tämän pidempään jankuttaa.
Ei kyse ole yksittäisen työn suorittajan panoksen nousemisesta, se saa jopa laskea ja silti yli kolminkertainen tuotanto saavutetaan. Ne tehtaat ovat tehneet 25000 kranua vuodessa kun kapasiteettia on katkeamattomalla tuotannolla yli kymmenkertaisiin määriin riippuen tehtaasta, siellä tehdään löysästi hommia silloin kun tilauksia sattuu olemaan ja pysäytellään sekä käynnistellään tuotantoa monta kertaa viikossa.
Tottakai henkilöstökulut nousevat sekä lukumäärän että kaikkien lisien muodossa, en muuta väittänytkään, mutta tuotantovolyymi nousee riittävästi kattamaan sen kulun. Reilusti ylikin.
Kun päivävuorossa 10 työntekijää tekee kukin 8 h ja 5 päivää viikossa niin saat 400 h työtunnin panoksen. Sama tehdas siirtyy samoilla laitteilla keskeytymättömään 3 vuoroon saman vahvuisella miehityksellä eli 10 hlöä x 3 vuoroa x 8 h x 7 vuorokautta =
1680 h työpanosta samassa ajassa.
Eli yli nelinkertainen työpanoksen määrä tunteina ja vaikka otetaan huomioon se, että ihminen ei ole kone ja on joissakin vuoroissa hieman vähemmän tuottava sekä joukossa niitä uusia työntekijöitä ja kerrotaan luku vaikkapa 0.85 niin silti 1428 h on alkuperäiseen työsuoritteeseen nähden noin 3.5 kertainen. Kolmivuorotyö lisineen nostaa henkilöstökuluja noin 30 % per tunti, jolloin palkkaa maksetaan viikossa kaikille työntekijöille 1680 / 400 × 1.30 = 5.46 kertaisesti ja sillä saadaan suoraan 3.5 kertainen tuotanto. Kranaattia kohti henkilöstön kulut ovat siis noin 56 % suuremmat, mutta kuten aiemmin sanottu niin kaikki muut kulut laskevat.
Ja edelleen tulee huomioida, että tuotanto nousee oikeasti enemmän kuin 3.5 kertaisesti koska vuorojen alussa ja lopussa ei tule pysähdyksiä tuotannon jaksottamisen vuoksi. Tämä siis tapauksessa, että lisääntynyt tuotanto syntyy vain väkeä lisäämällä, äärimmäinen esimerkki henkilöstökustannusten noususta, yleisessä tapauksessa kulujen nousu ei ole näin suuri.
Toinen lähestymiskulma, jolla voidaan aika suoraan arvioida henkilöstökulut yhtä kranaattia kohti on katsoa tuon USA:n Scrantonin tehtaan työntekijämäärää = 270 ja aiempi tuotanto oli 14400 kranaattia kuukaudessa. Nyt tavoitellaan samalla henkilökunnalla 45000 kranaattia kuukaudessa. Teollisuustyöntekijä USA:ssa ansaitsee noin 85000 USD vuodessa.
Tästä saa alkuperäisessä tilanteessa henkilöstökulut 270×85000 USD / 14400 x 12 = n. 132 USD per kranaatti joka ei ole tuotteen kokonaishinnasta kuin murto-osa. Ei edes sitä, koska tekevät muitakin tuotteita.
Sitten kun samalla väkimäärällä tehdään nyt kesällä 45000 kranua kuukaudessa on kulut 270x85000 / 45000 × 12 = 42.5 USD per kranaatti.
Vastaavasti tuossa minun ylemmässä esimerkissä jos väkeä joutuisi lisäämään vuoroihin siirryttäessä niin 1.56 × 42.5 USD = 66.3 USD per murkula. Myyntihinta tuhansia dollareita.
Uskotko nyt, että sen ammustehtailijan päänsärky ei ole henkilöstökuluissa vaikka se palkkaisi 4 kertaisen väkimäärän niitä tekemään ja jokainen saisi vaikka 1.5 kertaisen palkan, se yritys tarvitsee vain pitkäaikaisen tilauksen jotta uskaltaa tilata raaka-aineet ja komponentit sekä sopia kaikki tarvittavat sopimukset omasta puolestaan eri kumppaneiden kanssa ja tietenkin solmia ne työsopimukset.
Tästä syystä henkilöstökulut eivät ole aseteollisuudelle ongelma missään muussa tilanteessa kuin silloin kun tilauksia ei ole.
Tähän on soma lainata vielä tuota @magitsu viestiä.
103 M€, 230 htv
Suomalaisen työntekijän vuosiansio sivukuluineen on luokkaa 75000 euroa, eli tuosta 103 miljoonan euron tilauksesta henkilöstökulut ovat 75000×230 = 17.25 M€
17.25/103 = n. 17 %
Jos USA:ssa ja Suomessa olisi henkilöstökulujen suhde kokonaisuuteen suurinpiirtein vertailukelpoisia niin toiseen suuntaan laskien kesällä kranaattien valmistuskustannus olisi Scrantonissa suuremmalla volyymilla 42.5/0.17 = 250 USD kpl
Pikkuvolyymiin suhteutettuna 132/0.17 = 776 USD joka on hyvin linjassa sen hinnan kanssa joka tänne aiemmin linkitettiin.
Isolla volyymilla siis kranaattien hinta laskee alemmas mikä oli se minun pointti alunperinkin.
Viimeksi muokattu:
Erätuotanto on ollut pitkään vitsaus aseteollisuudessa. Niin pieniä, että monen vuoden ja usean ostajan tarve pitää kerätä yhteen. Sitten kun tulee aika tilata uusi erä niin saakin jo suunnitella uusiksi kun kaikkia komponentteja ei ole enää olemassa markkinoilla.
datamyte.com
Continuous Vs Batch Process: What's the Difference - DataMyte
This article will answer the difference between the two methods of processing. Continuous vs Batch process. Read here to learn more.
datamyte.com
Eerikainen
Eversti
Olet lähtökohtaisesti sitä mieltä, että vuorojen lisääminen tehostaa?
5 päivävuoroa viikossa > katkeamattomaan kolmivuorotyöhön (7*3=21). Mikä siis tarkoittaa viittä vuoroa, jotta voidaan hoitaa viikkolevot yms. lakisääteiset pikkujutut.
Oletat, että henkilöstömäärän viisinkertaistuessa kaikki rekryttävät ovat ammattitaidoltaan keskimäärin yhtä hyviä, kuin ne vanhat keskimäärin?
Oletat, että vuorojaan kiertävän työntekijän tehokkuus on sama, kuin tehdessään pysyvästi päivävuoroa?
Oletat, että kukaan ei halua vuorolisiä?
Oletat, että vakituisesti päivävuoroa tehnyt työntekijä siirtyy katkeamattomaan kolmivuoroon pelkillä vuorolisillä?
Oletat, että palkat eivät tässä tilanteessa lähde liukumaan?
Oletat, että vuorotyössä sairaspoissaolot tai tapaturmat eivät lisäänny?
Katkeamaton kolmivuoro on ääritapaus, mutta päivävuorosta vaikkapa kahteen vuoroonkin siirtyminen nostaa samat kysymykset, pienempi mittakaava, mutta vaikutukset samaan suuntaan.
Jos perustat tuon työntehostumisteoriasi, tai teorian ettei tuottavuus edes laskisi johonkin kirjallisuuteen tai luotettavasti tehtyihin mittauksiin, otan kyllä mielelläni kirjallisuusvinkkejä tai linkkejä tutkimusrapsoihin. Mää komennan tän laitokseni heti viiteen vuoroon, jos toi noin helppoo on.
No miksi ne nyt maksaa enemmän?
-TripleX-
Respected Leader
Koska kysyntä ylittää tarjonnan eli myyjä saa röyhkeästi pyytää enemmän vaikka tuotantokustannukset ovat alemmat, ja vielä tehtaat eivät ole täydessä vauhdissa vaan skaalaus on käynnissä. Tästä syystä oli äärimmäisen viisasta tehdä laaja yhteishankinta ja sopia ostajien sekä tuottajien kesken jonkinlainen perushinta jolla tuottajat saavat kuitenkin reilusti voittoa ja hankkijat eivät tule tietoisesti nyljetyksi. Muuten homma olisi mennyt huutokaupaksi.
Todennäköisesti kulisseissa on sovittu, että valmistajat käyttävät osan kohtuullisen suuresta marginaalistaan uuden modernimman valmistuskapasiteetin investointeihin, sen verran nopeasti ja laajasti alkoi tulemaan uutisointeja tästä aiheesta heti sen yhteishankintapäätöksen jälkeen, ei ennen.
Paras lääke laskea hintaa korkean kysynnän aikana on tuottaa kaikella mahdollisella kapasiteetilla kysyttyä artikkelia ja luoda samanaikaisesti uutta tuotantokapasiteettia, jonka tuotantokustannukset voidaan jo tehtaan/linjaston suunnitteluvaiheessa painaa olemassa olevien alapuolelle (energiakulutus, tehokkuus, automaation taso, työvoiman tarve jne.)
Heja Norge! Voi vitura jos ei 155 kudin valmistuksen lisäys onnistu Raufossissa jonkun tiktok-serverisalin rakentamisen vaatiman sähkön takia.
Kantaverkko ja sen joustava kapasiteetti on näköjään helvetinmoinen huoltovarmuustekijä.
Kantaverkko ja sen joustava kapasiteetti on näköjään helvetinmoinen huoltovarmuustekijä.
Elvia ei saa jutun mukaan priorisoida eri asiakkaitaan nykyisellään.
Viimeksi muokattu: