Tykistö

Gradun kirjoittaja olisi voinut pyytää jotain kaveriaan toimittamaan tekstin. Mutta hyvää nippelitietoa tosiaan.
-kiintoisaa että meille tarjottiin M-47:aa, jota ei edes paljoa valmistettu (alle 100?)
-D-30 lukon laatuongelmat mainittu, ei taidettu kertoa miten ne ratkesi? Vissiin jotenkin kun sitä tilattiin pian lisää ja paljon jälkeenkin päin.
-122mm vs 152mm -debattiin lisää löpöä, kun tutkimus kertoi kuusituumaisen olevan tehokkaampi panssaroituja ajoneuvoja vastaan. Hämmästelen hiukan "tykistön kevenemistä" neuvostohankintojen myötä - eikö niillä kuitenkin korvattu paljon vanhempaa, pienikalipeerista haupitsikalustoa? 2000-luvullahan näin kyllä kävikin kun sadat 152-milliset päätyivät sulattoon.
Tarina tosiaan pyörii ympyrää ja olisi kaivannut pientä viilausta mutta mielenkiintoisia murusia joka tapauksessa.

Jos katsoo jostain historiikista millainen sillisalaatti tykistöllä sodan peruja 60-luvun alussa oli niin vaikea nähdä että tilanne olisi millään muotoa heikentynyt Neukkulan hankintojen myötä. Ihan liikaa tosin jäi odottamaan seuraava isompaa askelta eli Saksan hankintoja 90-luvulla. Ehkä siellä sitten on jonkinlainen laskennallinen keventyminen tapahtunut jos kaikkein surkeimmassa jamassa olivat juuri raskaan pään aseet? Ei tietoa olivatko.
 
Jos katsoo jostain historiikista millainen sillisalaatti tykistöllä sodan peruja 60-luvun alussa oli niin vaikea nähdä että tilanne olisi millään muotoa heikentynyt Neukkulan hankintojen myötä. Ihan liikaa tosin jäi odottamaan seuraava isompaa askelta eli Saksan hankintoja 90-luvulla. Ehkä siellä sitten on jonkinlainen laskennallinen keventyminen tapahtunut jos kaikkein surkeimmassa jamassa olivat juuri raskaan pään aseet? Ei tietoa olivatko.

Niin jonkun verranhan vanhaa kuusituumaista haupitsikalustoa poistui 60-luvulla, mutta ne olivat todella vanhoja tykkejä. Ranskalaisia 155-millisiä oli paljon mutta ne kai poistuivatkin vasta 80-luvulla. Ja 130-millistä raskaampaa kanuunakalustoa jäi sodista todella vähän jos ollenkaan? (En mitenkään usko että vm 1877 jäykkälavettiset olivat enää sodan jälkeen missään muussa kuin muistomerkkivarauksissa).
Ehkä jos lasketaan mukaan 8-tuumaiset tykit, jotka poistui 60-luvulla myös, niin sitten jotain keskimääräistä keventymistä ehkä saattoi tulla?
 
Niin jonkun verranhan vanhaa kuusituumaista haupitsikalustoa poistui 60-luvulla, mutta ne olivat todella vanhoja tykkejä. Ranskalaisia 155-millisiä oli paljon mutta ne kai poistuivatkin vasta 80-luvulla. Ja 130-millistä raskaampaa kanuunakalustoa jäi sodista todella vähän jos ollenkaan? (En mitenkään usko että vm 1877 jäykkälavettiset olivat enää sodan jälkeen missään muussa kuin muistomerkkivarauksissa).
Ehkä jos lasketaan mukaan 8-tuumaiset tykit, jotka poistui 60-luvulla myös, niin sitten jotain keskimääräistä keventymistä ehkä saattoi tulla?
Teoreettinen ongelma joka tapauksessa. Suorituskykyä saatiin taatusti lisää.

155 H 17 oli muistaakseni kuvassa mukana n. 150 putkella 90-luvulle saakka. Vaikka Saksasta tulikin 90-luvulla lähes museokamaa se 500-600 putkea niin olihan sekin tavara huikea parannus tuolloin korvattuun kalustoon verrattuna.

3222694704_e32b9df682_b.jpg
 
Kyllähän sotiminen aina riskejä sisältää, kusinen paikka se olisi jäädä jonnekkin Kotkaan tai Haminaan valtatien ja rannikon väliin jumiin jos hyökkääjän päävoima painaa siitä pks kohti. Ukrainassa kyllä ryssittiinkin se rantamaan puolustus kokonaisuutena alussa ihan täysin 🤯
Mitä itse tuossa ylempänä esitin niin kun maastoa on käytettävissä paljon laajemmin eikä se rajaudu mihinkään mereen esim. 6- ja 7-teiden (pääurien) välissä, niin syvyyteen/sivustoille jääminen/jättäytyminen ei ole ollenkaan niin paha paikka. Tarpeeksi kun on metsämaastoista lääniä ympärillä niin ei edes huoltoa vihollinen pysty välttämättä blokkaamaan ellei ota valtavia maa-alueita satoinen tienpätkineen/peltotilkkuineen haltuun ja se vaatii sitten käsipareja. Ja kun käsiparit levitetään tarpeeksi laajalle alueelle, niin vitja ohenee jolloin siitä on helppo painaa läpikin.

Vartius-Kajaani tien kohallahan sitä tilaa on jo ihan kivasti. Tulee äkkiä 120 km per sivu tyhjää,,,
 
Niin jonkun verranhan vanhaa kuusituumaista haupitsikalustoa poistui 60-luvulla, mutta ne olivat todella vanhoja tykkejä. Ranskalaisia 155-millisiä oli paljon mutta ne kai poistuivatkin vasta 80-luvulla. Ja 130-millistä raskaampaa kanuunakalustoa jäi sodista todella vähän jos ollenkaan? (En mitenkään usko että vm 1877 jäykkälavettiset olivat enää sodan jälkeen missään muussa kuin muistomerkkivarauksissa).
Ehkä jos lasketaan mukaan 8-tuumaiset tykit, jotka poistui 60-luvulla myös, niin sitten jotain keskimääräistä keventymistä ehkä saattoi tulla?
Tämä raskas vs kevyt jäi kaivelemaan ja tukeuduin tähän:


DSC_1220-1500x1500.JPG


1960 raskaita patteristoja oli 46% ja kevyitä 54%. Vuonna 1970 suhdeluku oli 30-70 joten aika merkittävä muutos tuossa on tapahtunut. Tuosta lähteestä ei suoraa vastausta löytynyt mutta yksi merkittävä selittävä tekijä voi olla se että 105mm kanuuna on raskas mutta 122mm haupitsi kevyt. Vasta 150mm haupitsi luokitellaan raskaaksi. Ehkä tuo suhdeluku ei ole ihan yksiselitteinen totuus.
 
Tämä raskas vs kevyt jäi kaivelemaan ja tukeuduin tähän:


DSC_1220-1500x1500.JPG


1960 raskaita patteristoja oli 46% ja kevyitä 54%. Vuonna 1970 suhdeluku oli 30-70 joten aika merkittävä muutos tuossa on tapahtunut. Tuosta lähteestä ei suoraa vastausta löytynyt mutta yksi merkittävä selittävä tekijä voi olla se että 105mm kanuuna on raskas mutta 122mm haupitsi kevyt. Vasta 150mm haupitsi luokitellaan raskaaksi. Ehkä tuo suhdeluku ei ole ihan yksiselitteinen totuus.
Kylmän sodan kevyet haupitsit olivat kaikin puolin parempia aseita, kuin vanhat raskaat kanuunat. 105mm ja 107mm kanuunoiden kantama oli samaa luokkaa, kuin 122 H 63:n kantama. Vain 122mm kanuunoilla oli merkittävästi parempi kantama.

Selitys sille, miksi kanuuna on raskas pienemmällä kaliiperilla löytyy korkeamman lähtönopeuden vaatimuksista aseelle. Esimerkiksi 105mm ja 107mm Schneiderin kanuunat ovat samoilla laveteilla 152mm ja 155mm haupitsien kanssa. Ryssän 122mm kanuuna oli 152mm kanuuna-haupitsin lavetilla. Puolalaiset konstruoivat 120mm kanuunan ranskalaisen 155mm haupitsin lavetille.
 
Kylmän sodan kevyet haupitsit olivat kaikin puolin parempia aseita, kuin vanhat raskaat kanuunat. 105mm ja 107mm kanuunoiden kantama oli samaa luokkaa, kuin 122 H 63:n kantama. Vain 122mm kanuunoilla oli merkittävästi parempi kantama.

Selitys sille, miksi kanuuna on raskas pienemmällä kaliiperilla löytyy korkeamman lähtönopeuden vaatimuksista aseelle. Esimerkiksi 105mm ja 107mm Schneiderin kanuunat ovat samoilla laveteilla 152mm ja 155mm haupitsien kanssa. Ryssän 122mm kanuuna oli 152mm kanuuna-haupitsin lavetilla. Puolalaiset konstruoivat 120mm kanuunan ranskalaisen 155mm haupitsin lavetille.

Toisaalta 122H63 voitaisiin ominaisuuksiensa puolesta luokitella myös kanuunaksi. Taitaa jokainen meillä nykyään käytössä oleva tykki olla sekä kanuuna että haupitsi kun katsoo suurinta yläkoroa ja pituuskaliiperia jotka tyypillisesti esitetään luokitteluperusteiksi. 60-luvulla silloiset reliikit olivat erilaisia.

Olennainen juttu oli joka tapauksessa se että näennäinen heikennys ei välttämättä ole sitä kun korvaava kalusto on 50 vuotta uudempaa.
 
Raskaista kanuunoista puheenollen, olikohan S-23 meille koskaan tarjolla? Sitähän valmistettiin juuri 70-luvun kieppeillä vientiin. (Ilmeisesti neuvostoarmeija ei sitä koskaan ottanut laajemmin käyttöön, ei ole Ukrainassakaan tainnut näkyä?)

640px-S-23_gun.JPG


21-tonnisen jöötin tuliasemaan siirtymiset olisivat epäilemättä olleet muistettava kokemus. Tällä tykillä myös pitkäaikaiset haaveet Atomi Tykki pattereista olisivat olleet lähempänä toteutumista :camo:
 
Sweden and Great Britain enter into cooperation in support of Ukraine. Through the collaboration, Sweden can sell Archer pieces to Great Britain, which in turn can donate AS90 artillery systems to Ukraine. Sweden also intends to donate e.g. 8 Archer pieces to Ukraine.

Eli 14 Archeria myydään Britteihin, 8 lahjoitetaan Ukrainaan.
Kahdeksan riittää kenttätesteihin
 
Selustan miinoittaminen raketinheittimellä on kiehtova oivallus. Etenkin vanjan tason järjenjuoksulla tekee eetvarttia.
Olikos noissa itsetuho?

Ukrainan hyökkäysvaiheessa voi tulla ongelmia jos ei itsetuhoa.
 
Olen kysynyt tätä ennenkin mutta pahastumisen riskillä kysyn uudestaan.
Onko missään tai onko kellään tykin suuntaamisen ja kääntökehällä pelaamisen yms. yms. asioista ohjekirjaa tai muuta mistä voisi verestellä muistia?
 
Selustan miinoittaminen raketinheittimellä on kiehtova oivallus. Etenkin vanjan tason järjenjuoksulla tekee eetvarttia.
Syvyydessä miinoittaminen ei ole mikään uusi oivallus, vaan perussettiä vuosikymmenten takaa. Oman liikkeen edistämisessä tämä on meilläkin pioneerikoulutuksen kovaa ydintä. On erikoista jos venäläiset eivät ole tuota Ukrainassa tehneet. On nimittäin ollut vahva olettamus, että tuota olisi Kymenlaaksossakin luvassa huollon ja joukkojen siirron häiriönä.
 
Syvyydessä miinoittaminen ei ole mikään uusi oivallus, vaan perussettiä vuosikymmenten takaa. Oman liikkeen edistämisessä tämä on meilläkin pioneerikoulutuksen kovaa ydintä. On erikoista jos venäläiset eivät ole tuota Ukrainassa tehneet. On nimittäin ollut vahva olettamus, että tuota olisi Kymenlaaksossakin luvassa huollon ja joukkojen siirron häiriönä.
Ovat sitä tehneet. Mm. uusilla sirotemiinoilla joissa itsetuhomekanismi sekä niillä ihan tähän tarkoitukseen tehdyillä uusilla raketinheittimillä.
 
Olen kysynyt tätä ennenkin mutta pahastumisen riskillä kysyn uudestaan.
Onko missään tai onko kellään tykin suuntaamisen ja kääntökehällä pelaamisen yms. yms. asioista ohjekirjaa tai muuta mistä voisi verestellä muistia?

Tuossa avauksena Merijalkaväen 784-sivuinen opus, Aakkosellinen hakemisto (Index) alkaa sivulta 767.

U.S. Marine Corps: Tactics, Techniques, and Procedures for the Field Artillery Manual Cannon Gunnery

 
Back
Top