Tykistö

152 K 89 kalustoa Suomen maastokuviolla on vihdoin nähty Ukrainassa. Siinä mielessä erikoista niitä on enää lähettää, kun ammukset ovat rajoittava tekijä Ukrainalle, ei tykkien määrä. Nyt pitäisi taas parille patteristolle hankkia korvaajat.
Jos sinne on mennyt meidän tykit niin eiköhän ole mennyt ammuksetkin joten kaiketi Ukraina sotii niillä sen verran kuin mekin oli suunniteltu sotivamme.

Ja 152 mm ammusta valmistetaan parhaillaankin useissa eri paikoissa Ukrainan käyttöön, merkittäviä määriä, varmasti on kymmenistä tykkiyksilöistä ammuttu putket vaihtokuntoon, joten nämä kelpaavat takuulla vastahyökkäystä ryydittämään.
 
Tuli tupla, joten laitetaan edelliseen liittyen niitä 152 mm tuottajia.
Ei tule näistä murkulat loppumaan, ennemminkin putket vaikka tykkejä on satoja.




 

Liitteet

Viimeksi muokattu:
Nyt odotellaan mielenkiinnolla, että D-30:t kokevat saman kohtalon (sikäli kuin eivät vielä ole kokeneet). :cool: Kyllä se pojat niin menee, että itärauta menee joko sulattoon tai Ukrainaan. Jälkimmäinen on parempi, paljon parempi.
 
Ja 152 mm ammusta valmistetaan parhaillaankin useissa eri paikoissa Ukrainan käyttöön, merkittäviä määriä, varmasti on kymmenistä tykkiyksilöistä ammuttu putket vaihtokuntoon, joten nämä kelpaavat takuulla vastahyökkäystä ryydittämään.

Muistanko oikein ettei Giatsint ampunut yhteensopivaa murkulaa 152mm haupitsien kanssa?

Nyt odotellaan mielenkiinnolla, että D-30:t kokevat saman kohtalon (sikäli kuin eivät vielä ole kokeneet). :cool: Kyllä se pojat niin menee, että itärauta menee joko sulattoon tai Ukrainaan. Jälkimmäinen on parempi, paljon parempi.

D-30 on lukumääräisesti niin merkittävä malli, että siitä tuskin on mahdollista laajamittaisesti luopua kun korvaajaa ei ole tiedossa. Olen jopa hieman yllättynyt että Hyasintit on annettu (oletan että ne on laivattu kaikki - 24:ää ei varmaan kannata ruveta pilkkomaan pienempiin määriin), kun kanuunakalustoa ei ole meillä kuitenkaan liikaa, ja vasta niille koulutettiin varusmiehiäkin.
 
Muistanko oikein ettei Giatsint ampunut yhteensopivaa murkulaa 152mm haupitsien kanssa?
Ei mene ainakaan nuo ajoaineet päikseen kumminkaan päin.

D-20 syö tällaisia, hylsy lyhempi kuin kranaatti.

Screenshot_2023-04-14-11-57-56-93_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12.jpg

Ja Giatsint tällaisia, hylsy pidempi kuin kranaatti.

Screenshot_2023-04-14-11-57-05-61_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12~2.jpg

Murkulat saattaa olla keskenään vaihtokelpoisia, ainakin molemmilla on massa n. 46 kg , mutta Giatsintin minimi nopeus on suurempi kuin vanhojen maksimit noin niinkuin käytännössä, ruutimäärä aivan eri luokkaa. Siksi osa vanhoista kranaateista lienee sellaisia, että eivät kestä korkeampaa painetta vaikka ne saisikin Giatsintiin tungettua.

Näyttäisi, että tuohon Giatsintin hylsyn alaosaan on tehty tarkoituksella tuollainen paksunnos, lienee sen vuoksi ettei edes pelkkää ruutipanosta saisi tungettua vanhoihin tykkeihin, murkulan kanssa ei kyllä millään mahdu.

Joku viisaampi voi korjata tarvittaessa.
 
Muistanko oikein ettei Giatsint ampunut yhteensopivaa murkulaa 152mm haupitsien kanssa?



D-30 on lukumääräisesti niin merkittävä malli, että siitä tuskin on mahdollista laajamittaisesti luopua kun korvaajaa ei ole tiedossa. Olen jopa hieman yllättynyt että Hyasintit on annettu (oletan että ne on laivattu kaikki - 24:ää ei varmaan kannata ruveta pilkkomaan pienempiin määriin), kun kanuunakalustoa ei ole meillä kuitenkaan liikaa, ja vasta niille koulutettiin varusmiehiäkin.
24 tykin poisto ei nyt heilauta Suomen puolustuskykyä suuntaan tai toiseen
- Yksi vähäinen ampumatarvike poistuu listalta. Nyt tykistöllä on vain kahta kaliiperia ; 122mm RYSSÄ ja 155mm NATO
- D30 muodostaa noin 2/3 tykistöstämme, ja toisaalta Ukraina on alusta alkaen pyytänyt vain 152-155mm tykistöä/ammuksia.
 
- D30 muodostaa noin 2/3 tykistöstämme, ja toisaalta Ukraina on alusta alkaen pyytänyt vain 152-155mm tykistöä/ammuksia.

Jostakin syystä ilmeisesti kuitenkin Viron lahjoittamat 122 mm D-30:t kelpasivat Ukrainalle... samoin kuin läntinen 105 mm... Kaikki näkyy kelpaavan, jos jotenkin toimii.
 
D-30 on lukumääräisesti niin merkittävä malli, että siitä tuskin on mahdollista laajamittaisesti luopua kun korvaajaa ei ole tiedossa. Olen jopa hieman yllättynyt että Hyasintit on annettu (oletan että ne on laivattu kaikki - 24:ää ei varmaan kannata ruveta pilkkomaan pienempiin määriin), kun kanuunakalustoa ei ole meillä kuitenkaan liikaa, ja vasta niille koulutettiin varusmiehiäkin.

Arvasin, että tuttu valitusvirsi alkaa...

Edelleen, 2010-luvulla julkituotuihin suunnitelmiin kuului 122 mm tykistön alasajo 2020-luvulla (tunnet varmasti asian, mutta en luota kaikkien muiden tuntevan, joten siksi linkki). Se oli aikaa ennen Ukrainan heikentämää Venäjää, se oli aikaa ennen Suomen NATO-jäsenyyttä ja se oli aikaa ennen varmuutta K9:stä ja sen hankintamäärästä, jonka nykyinen toteuma on varmasti positiivinen yllätys kaikille.

D-30 ja muutkin vedettävät tykit ovat kenties osoittautuneet pelättyä/odotettua käyttökelpoisemmiksi, se on myönnettävä. Mutta D-30:n varaosia ei ainakaan vähään aikaan ole saatavissa alkuperäisvalmistajalta ja kannattaako liittoutuneen maan ylipäätään panostaa outoon 122 mm kaliberiin?

NATO-jäsenyys voi tuoda tykistölle myös uusia haasteita, joihin D-30 ei pysty vastaamaan. Julkisuudessahan on arvuuteltu, että Suomelta odotettaisiin kykyä lähettää tarvittaessa prikaatin kokoinen joukko maailmalle. Tuetaanko ko. joukkoa vedettävillä tykeillä tai K9:llä vai tuleeko ajankohtaiseksi pyöräalustaisen kanuunakaluston hankinta? Jos viimeksi mainittu, niin sitä voi sitten hankkia hieman reilummin myös kotimaan tarpeisiin paikkaamaan poistuvaa D-30:tä.
 
Ei mene ainakaan nuo ajoaineet päikseen kumminkaan päin.

D-20 syö tällaisia, hylsy lyhempi kuin kranaatti.

Katso liite: 76769

Ja Giatsint tällaisia, hylsy pidempi kuin kranaatti.

Katso liite: 76770

Murkulat saattaa olla keskenään vaihtokelpoisia, ainakin molemmilla on massa n. 46 kg , mutta Giatsintin minimi nopeus on suurempi kuin vanhojen maksimit noin niinkuin käytännössä, ruutimäärä aivan eri luokkaa. Siksi osa vanhoista kranaateista lienee sellaisia, että eivät kestä korkeampaa painetta vaikka ne saisikin Giatsintiin tungettua.

Näyttäisi, että tuohon Giatsintin hylsyn alaosaan on tehty tarkoituksella tuollainen paksunnos, lienee sen vuoksi ettei edes pelkkää ruutipanosta saisi tungettua vanhoihin tykkeihin, murkulan kanssa ei kyllä millään mahdu.

Joku viisaampi voi korjata tarvittaessa.
En välttämättä edusta viisaampaa, mutta yritän silti valaista aihetta hieman lisää. Viiteviestissä on hienot kuvat 152 hylsy-ammus pareista, joiden ammuksissa näkyy oleellinen ero: Giatzint:lle tarkoitetussa ammuksessa on 2 johtorengasta ja lyhyempi putkiselle D20 tarkoitetussa ammuksessa on vain yksi johtorengas.
(ML20/D20 (27...29) kal pituinen tuliputki) kantama ~17 km ja paine <250 MPa (esim. romanialaisessa ampumatarvike-esitteessä p=235 MPa) sekä lähtönopeus vo=~650 m/s (esitteessä vo=655 m/s).
Pitkäputkisena (50 kal putki, 54 kal suuhidastimen kanssa) ja korkeammalla paineella työskentelevä Giatzint puskee ammuksen suuremmalla nopeudella kauemmas eli se kilpailee 155 / 52 kal länsitykkien sarjassa suorituskyvyltään ja on selvästi suorituskykyisempi kuin 38 kal putkiset länsitykit. Tarvitaan kuitenkin enemmän ruutia ja ammuksen putkiaikaiset rasitukset (paine, kiihtyvyys ja kulmakiihtyvyys) ovat suuremmat kuin lyhytputkisilla ja pienemmällä ruutimäärällä ampuvilla tykeillä (D20 / 27 kal).
Giatzint (~50 kal putkipituus ja isompi panoskammio/hylsy) ampuu ~30 km kantamalle perinteistä ammusta ja 40 km rakettiavusteista ammusta lähtönopeudellä max vo= 900...950 m/s ja painetaso lienee max p=~340...380 MPa (puhdas arvaus paineelle) länsitykkien tapaan.
Venäläisessä mitoituksessa tykin putkessa on vähemmän rihloja (40 kpl / 152), mutta rihlaurat ovat syvempiä kuin länsitykeissä (48 rihlaa/155 putkissa), jotta ammuksen johtorenkaan rasitustaso (pintapaine rihlan ohjaavalla kyljellä) pysyy johtorengasmateriaalin kestävyyden edellyttämällä tasolla. Syvän rihlauran painaminen yhteen leveään johtorenkaaseen aiheuttaisi suuret rasitukset putkelle (ja ammukselle) ylimenokartiolla, joten pitkäputkisissa 152 aseissa käytetään tuplajohtorengasta. Samoin 130 mm ja harvinaisissa pitkäputkisissa 122 mm aseissa korkeille lähtönopeuksille tarkoitetuissa ammuksissa on tupla johtorengas. Jos oikein muistan valokuvista nähneeni, niin 1990-luvulla Suomessa palveluskäyttöön tulleessa norjalaisten? suunnittelemassa 130 mm merimaalikranaatissakin on/oli myös kaksi kapeaa johtorengasta.

Koska 152 Giatzint aseita eivät venäläiset (neuvostoliittolaiset) myyneet / antaneet kumppanimailleen Eurooppassa (paitsi Suomelle Neuvostoliton kuolinkouristelujen aikaan vastakauppalaskuhyvityksenä ja Irakille Saddamin aikaan), niin ei niihin taideta valmistaa pitkän kantaman ammuksia /panoksia entisissä itä-blokin maissa kovin yleisesti. Lyhyempi putkisen aseen ammusta sillä voinee ampua, mutta pienellä panoksella ja hylsyn pitänee olla aseelle tarkoitettu pitkä malli, jotta se tiivistää panoskammion / lukon. Teknisin perustein ei vaikuta järkevältä ampua D20 aseelle tarkoitettuja ammuksia Giatzintilla. Menee hyvän tykin ominaisuudet hukkaan tai ne jäävät hyödyntämättä, mutta putki kuluu. Venäläiset tekivät myöhemmin Msta "perheen" aseet (~47 kal putkipituus), joilla voi ampua vanhoja ampumatarvikkeita sekä uudempia ammuksia, mutta ei kuitenkaan Giatzint-hylsyisiä pitkänkantaman laukausyhdistelmiä (panoksia) Giatzint kantamille.
 
Viimeksi muokattu:
Kohtalainen lanka miksi ammustuotanto oli ehkä eniten kärsivä osa post-1991 Venäjällä.
No major artillery wars -> Small consumption of shells (satisfied primarily with the Soviet stocks for years) -> Impoverishment of industry -> It cannot maintain the Soviet-inherited manufacturing base Now the funny thing is that it continued through the Putin's era as well
Pitäisikö ymmärtää, että jatkossa ovat valmistautuneet juuri tällaiseen jauhatukseen... vaikka vaikeampaa olisikin.
 
Pitäisikö ymmärtää, että jatkossa ovat valmistautuneet juuri tällaiseen jauhatukseen... vaikka vaikeampaa olisikin.

Ehkä, mutta vaatisi että saavat ammustuotannon pyörimään uudestaan ja sitten vielä joutuvat panostamaan myös tykistö tuotantoon.

Mikähän tilanne mahtaa olla kiinassa? Wikipediaa vilkaisin ja nähtävästi suuri määrä tykistöstä on 122mm:stä ja mikäli suuria ammusvarastoja on olemassa, niin ne on tuota kaliberia. Jos uudempaa ja isompaa kaliberia on, niin niiden ammusvarastot lienevät pienemmät, mutta mikähän mahtaa olla Kiinan terästuotannon kyky tuottaa ammuksen kuoria? Siellä kuuluu olevan kovasti työttömyyttä terästeollisuudessa.
 
Mikähän tilanne mahtaa olla kiinassa? Wikipediaa vilkaisin ja nähtävästi suuri määrä tykistöstä on 122mm:stä ja mikäli suuria ammusvarastoja on olemassa, niin ne on tuota kaliberia. Jos uudempaa ja isompaa kaliberia on, niin niiden ammusvarastot lienevät pienemmät, mutta mikähän mahtaa olla Kiinan terästuotannon kyky tuottaa ammuksen kuoria? Siellä kuuluu olevan kovasti työttömyyttä terästeollisuudessa.
Kiinan kohdalla noista kaliipereista on myös huomioitava, että siirtyivät kuusituumaisissaan 155 mm kaliiperiin jo hyvän aikaa sitten. Ainoastaan vanha Type 83-panssarihaupitsi on enää 152 mm kaliiperissa.

Veikkaisin, että kiinalaisilla olisi ollut aikamoinen houkutus myydä olemassaolevat 152 mm ampumatarvikkeensa Venäjälle, koska sen ampumatarvike on vieläpä yhteensopivaa venäläisen kaluston (D-20-pohjaisen, siis käytännössä D-20, Msta-S ja Msta-B; Type 83:n tykki on D-20:n jatkokehitystä panoskammion mittoja myöten) kanssa, ja jos niistä saisi oikein kunnon rahat Venäjältä, voisi niillä rahoittaa loppujenkin joukkojen siirtymän uuteen Type 05-panssarihaupitsiin 155 mm ampumatarvikkeineen.
 
Back
Top