Henkilökohtaisesti suhtaudun skeptisesti ampumatarvikkeiden halpenemiseen. GLSDB:n idea oli kai, että pistetään SDB I -liitopommi tytärammuksista tyhjennetyn vanhan raketin kuoreen. Saadaan vähän lisää kantamaa (versus alkuperäinen GMLRS, nyttemmin on GMLRS-ER) ja halvempaa hintaa.
Mutta jos uuden pommin laittaa vanhojen rakettien kuoriin, niin vanhojen rakettien ajoaineiden vanheneminen muodostaa oman ongelmansa. Mitä lie kestäisivät, 30-40 vuotta optimistisesti ajatellen? Viimeiset rypäleraketit lienee vuosituhannen vaihteen tuotantoa, eli ne ovat jo valmiiksi 20-vuotiaita.
en.wikipedia.org
Täysin uusilla komponenteilla tehtäessä olisi hankala uskoa, että GLSDB olisi ainakaan mainittavasti halvempi kuin GMLRS(-ER). Lisäksi tuo GLSDB:n hyötykuormana oleva SDB I on ilmeisesti suunniteltu läpäisy etusijalla (taistelukärki 93 kg, josta räjähteen osuus 16 kg). Toki se varmasti sirpaloituukin, mutta tuskin on tehokkaimmillaan siinä roolissa, jos verrataan vaikkapa GMLRS:n AW-taistelukärkeen, jossa on valmiiksi muotoillut volframisirpaleet.
Se mitä mielelläni näkisin tuosta GLSDB:stä tulevan, on panssariinhakeutuvan ampumatarvikkeen syntyminen. SDB II (tai nykyään
StormBreaker) on nimestään päätellen samaa sukua kuin GLSDB:n SDB I. SDB II:ssa on lisänä ne pommin omat sensorit, joilla se voi itse etsiä maaleja ja hakeutua liikkuvaankin maaliin. Jos tuon saisi sovitettua raketinheittimeen, niin siinä olisi yksi vaikutusmahdollisuus lisää vihollisen panssariarmeijoihin. Hintaahan tuolla SDB II:lla on nykyisellään lentokoneesta laukaistavana ~$200k, ja raketinheittimestä laukaistuna varmaan helposti 50-100 kiloa enemmän. Mutta jos sillä tuhoaa miljoonien arvoisen panssarivaunun, niin se asettaa kustannukset mittasuhteisiin.