Mikäli hankitaan liikkuvia tykkejä erityisesti merimaalien torjuntaan niin eiköhän niille hankita myös erikseen siihen tarkoitukseen soveltuvia ammuksia, esimerkiksi tällaisia Katanoita.
GNSS/INS ja +45 km kantama
Katso liite: 98120
Tai vaihtoehtoisesti Vulcano 155 mm, jolla kantamaa on jo 70 km L52 putkesta.
Kallista, mutta tykkien lukumäärä on niin pieni, että se antaa heti kuvan että ammuksiin panostetaan sitten enemmän.
Ei taida kumpikaan ehdotetuista 155 mm ammustarjokkaista (Katana, Vulcano) olla tarkoitettu merimaalien (=kohtuullisesti panssaroitujen tai rakenteellisista syistä paksuhkojen ~useita kymmeniä mm paksujen teräslevyjen) laivojen levyrakenteiden läpäisyyn kineettisellä energiallaan ja pintalevyjen läpäisyn jälkeiseen räjähdykseen sekä paine ja pyrotekniseen sytytysvaikutukseen laivan sisällä.
Noissa molemmissa näyttäisi olevan ammusrakenteen etuosassa esim. ohjaussiivekkeet ja siten ammuksen sisällä on siivekkeiden käyttökoneistot ja ehkä "älyä", johtimia yms. "pehmeää" ja onttoa, tyhjää tilaa. Laivan levyjen läpäisyn vuoksi ammuksen kärjen pitäisi olla kova ja luja eli melkein umpiainetta kärjestä lähes ammuskuoren nimellishalkaisijaan saakka.
Merimaalikranaateissa on yleensä viiveinen pohjasytytin ja "umpi kärki" penetraattorina tai
Luja viiveinen sytytin + penetraattori yhdistelmä kärkisytyttimenä kuten 130 mm merimaalikranaatissa Suomessa. Se on Raufoss AS (nykyisin Nammo) suunnittelua ja valmistusta siten, että kuoret tehtiin Suomessa. Sytytinkonstruktio ja ammukselle asetettu teräslevyn läpäisyvaatimus tuotti norskeille ongelmia aikanaan, vaikka Raufoss:llla oli NATO-kaliiperin merimaaliammus (127 mm) valmiina. En tiedä, oliko sytytinkehityksen vaikeutena suomalaisten läpäisykykyvaatimus (xx mm terästä) ennen räjähdystä eli oliko se kohtuuton vaatimus kärkisytytteiselle ammusmallille. Saivat kranaatin lopulta toimimaan tai läpäisyvaatimusta saatettiin madaltaa hieman?? Joku foorumilainen veteraani tuntenee 130 mm merimaalikranaatin tarinan paremmin. Oheisesta lähdetekstistä löytyy perusajatuksia. Leike on sivu no 5 lähteestä:
Merimaalikranaatin kuoren materiaali (teräs) on lujaa, muttei se välttämättä sirpaloidu hyvin, koska läpäisykyky vaatii sitkeyttä. Se ei haittaa, koska laivan sisällä räjähtävän ammuksen vähälukuiset isot sirpaleet särkevät paremmin vankahkoja laivan rakenteita kuin maamaaleille tarkoitettujen ammuksien pienet, mutta lukuisat sirpaleet. Tosin erään kollegan sanoin: "Vi___taa ne pienet reiätkin, jos niitä on vesirajan alapuolella paljon."
Hyvän merimaalikranaatin kuoriteräs on erilainen metallurgislta ominaisuuksiltaan kuin tavallisen sirpalekranaatin kuori ja siltä osin merimaalikranaatti on erikoistuote perusammuksien joukossa.
Ampumatavoissa on myös eroa maamaalien epäsuorantulen ja merimaalien melkein suora-ammunnan välillä kuten edellä jäsen
@Old Boy :n viestissä kuvattiin, ja siitä aiheutuu erilaiset "tavoitteet" ammuskonstruktioille ja sen toiminnalle.