Tykistö

Eikös liikkuvan merimaalin ampuminen ainakin perinteisillä ampumamenetelmillä vaatinut kaksi suuntaajaa per tykki? Mites tuo onnistuu telatykeillä, joissa on yleensä vain yksi ampuja miehistössä? Kykeneekö ne jatkuvaan tähtäykseen (en ole rannikkotykistöstä, en tiedä tarkkaa termknologiaa)?
Eiköhän ammunnanhallintajärjestelmä mahdollista maalin seurannan ja automaattisen suuntauksen tulenjohtajan komentojen mukaisesti. Maali tiedot tulevat vain vähän useammin ja laskenta on jatkuvaa.
 
Eiköhän ammunnanhallintajärjestelmä mahdollista maalin seurannan ja automaattisen suuntauksen tulenjohtajan komentojen mukaisesti. Maali tiedot tulevat vain vähän useammin ja laskenta on jatkuvaa.
Miten 130TK:ssa oli toteutettu suuntaus, oliko siinä kaksi suuntaajaa? Minulla ainoa kokemus 130TK:sta on opiskeluaikoina Rannikkotykistökouluun tehty ekskursio, jolloin saimme testata tuliasematoimintaa Santahaminassa olevalla opetustornilla. Muistan, että kokeilin maalin pitämistä piikillä joystickin kaltaisella ohjaimella, mutta en enää muista hoituiko sekä koro että suunta samalla ohjaimella.

Tänä päivänä maalitietojen nopeatahtinen päivitys ja jatkuva laskenta ei ole mikään amerikantemppu.
 
Mikäli hankitaan liikkuvia tykkejä erityisesti merimaalien torjuntaan niin eiköhän niille hankita myös erikseen siihen tarkoitukseen soveltuvia ammuksia, esimerkiksi tällaisia Katanoita.

GNSS/INS ja +45 km kantama

Screenshot_2024-06-06-18-55-24-95_e2d5b3f32b79de1d45acd1fad96fbb0f.jpg

Tai vaihtoehtoisesti Vulcano 155 mm, jolla kantamaa on jo 70 km L52 putkesta.

Kallista, mutta tykkien lukumäärä on niin pieni, että se antaa heti kuvan että ammuksiin panostetaan sitten enemmän.
 

Liitteet

  • Vulcano 155 (MM08723)_HQ (1) (2).pdf
    688.6 KB · Luettu: 3
Miten 130TK:ssa oli toteutettu suuntaus, oliko siinä kaksi suuntaajaa? Minulla ainoa kokemus 130TK:sta on opiskeluaikoina Rannikkotykistökouluun tehty ekskursio, jolloin saimme testata tuliasematoimintaa Santahaminassa olevalla opetustornilla. Muistan, että kokeilin maalin pitämistä piikillä joystickin kaltaisella ohjaimella, mutta en enää muista hoituiko sekä koro että suunta samalla ohjaimella.

Tänä päivänä maalitietojen nopeatahtinen päivitys ja jatkuva laskenta ei ole mikään amerikantemppu.
Ei pienintä tietoakaan miten se tapahtuu, mutta kuvittelisi, että yksi ihminen hoitaa TK:saa sivun ja koron.
 
Eikös liikkuvan merimaalin ampuminen ainakin perinteisillä ampumamenetelmillä vaatinut kaksi suuntaajaa per tykki? Mites tuo onnistuu telatykeillä, joissa on yleensä vain yksi ampuja miehistössä? Kykeneekö ne jatkuvaan tähtäykseen (en ole rannikkotykistöstä, en tiedä tarkkaa termknologiaa)?
Eiköhän ammunnanhallintajärjestelmä mahdollista maalin seurannan ja automaattisen suuntauksen tulenjohtajan komentojen mukaisesti. Maali tiedot tulevat vain vähän useammin ja laskenta on jatkuvaa.
Miten 130TK:ssa oli toteutettu suuntaus, oliko siinä kaksi suuntaajaa? Minulla ainoa kokemus 130TK:sta on opiskeluaikoina Rannikkotykistökouluun tehty ekskursio, jolloin saimme testata tuliasematoimintaa Santahaminassa olevalla opetustornilla. Muistan, että kokeilin maalin pitämistä piikillä joystickin kaltaisella ohjaimella, mutta en enää muista hoituiko sekä koro että suunta samalla ohjaimella.
Ei pienintä tietoakaan miten se tapahtuu, mutta kuvittelisi, että yksi ihminen hoitaa TK:saa sivun ja koron.
Kenttätykissä kun ei ole sen enempää älyä kuin rynnäkkökiväärissä, niin pitää olla joku referenssilinja, joka palauttaa ampumistärskyn jälkeen aseeseen oikean suunnan. Moni muistaa pienen optisen laitteen, kollimaattorin tai sen asemesta voitiin käyttää tauluja, joissa oli mustia pallukoita valkoisella pohjalla. 130 K 54:ssä oli toinen suuntaaja, jonka ainoa (siis varsin tylsä...) tehtävä oli pitää ase tällä referenssilinjalla. Toinen kilpi piti siirtää 50 cm eteenpäin, jotta tämä kakkossuuntaaja mahtui työskentelemään. Kiertokaukoputkessa oli kaksi kehää, molemmille suuntaajille omansa.
Varsinainen suuntaaja käänsi arvoja kuulokkeista tulevien lukemien mukaan. Homma onnistui helposti, kun vaan keskiöllä muisti lukea tasaisesti. Pääosin harjoituksissa muuttui sivu, koro hitaammin koska yleensä maalilauttaa ajettiin pitkin rannikkoa.

Yksinkertaisimmillaan ajoneuvotykki on ainoastaan kuorma-auton lavalle nostettu tykin ylälavetti. Kahta suuntaajaa ei kuitenkaan enää tarvita, kun paikannuslaitteisto, esim TALIN, mittaa kaiken aikaa putken todellista pohjoisssuntaa. Suuntaaja veivaa putkea, kuten kenttätykistä modatussa rannikkotykissäkin tapahtui. Näinhän homma tehdään käsipelissä svedujen MJÖLNER issä myös. K9:ssä ammunnanhallinta kääntää putkea, tietokoneet hoitaa helposti laskennan kuten jo kirjoitettiin. Tarvittava ohjelmistolaajennus on jo tehty, kun merimaaliammunnoista uutisoitiin. Oli luultavasti samalla ko järjestelmien vastaanottotestit.

Tornikanuuna on pulteilla kalliossa kiinni eikä tärskähdä pois oikeasta suunnasta. Silloin toista suuntaajaa ei tarvita ja ammuntakin toteutetaan yleensä kauko-ohjauksella. Jäsen @Hanski tutustui tykin suora-ammuntaominaisuuksiin. Jos tätä ominaisuutta tarvitaan, ovat asiat linnakkeen kannalta silloin vähän huonosti. Sandiksen Merisotakoulun koulutuslaitteet olivat erinomainen esittelypaikka. Isännät ja vieraaat pääsi sinne helposti eikä vieraita asiantuntevimmasta päästä tarvinu viedä linnakkeille.
 
Saksa tarvitsee tuplata tykistön miesvahvuuden. Mutta miten? Ei onnistu nykyinenkään rekry.
The future personnel requirement of the artillery is given as around 6,000 soldiers, which basically corresponds to a doubling of the current personnel situation. The number of firing weapon systems will also increase significantly. At present, 121 PzH 2000 and 36 MARS II rocket artillery systems are structurally planned. The future army, on the other hand, is to have 289 tube artillery systems (wheeled and tracked) and 76 rocket artillery systems (wheeled and tracked).
 
Mikäli hankitaan liikkuvia tykkejä erityisesti merimaalien torjuntaan niin eiköhän niille hankita myös erikseen siihen tarkoitukseen soveltuvia ammuksia, esimerkiksi tällaisia Katanoita.

GNSS/INS ja +45 km kantama

Katso liite: 98120

Tai vaihtoehtoisesti Vulcano 155 mm, jolla kantamaa on jo 70 km L52 putkesta.

Kallista, mutta tykkien lukumäärä on niin pieni, että se antaa heti kuvan että ammuksiin panostetaan sitten enemmän.
Ei taida kumpikaan ehdotetuista 155 mm ammustarjokkaista (Katana, Vulcano) olla tarkoitettu merimaalien (=kohtuullisesti panssaroitujen tai rakenteellisista syistä paksuhkojen ~useita kymmeniä mm paksujen teräslevyjen) laivojen levyrakenteiden läpäisyyn kineettisellä energiallaan ja pintalevyjen läpäisyn jälkeiseen räjähdykseen sekä paine ja pyrotekniseen sytytysvaikutukseen laivan sisällä.
Noissa molemmissa näyttäisi olevan ammusrakenteen etuosassa esim. ohjaussiivekkeet ja siten ammuksen sisällä on siivekkeiden käyttökoneistot ja ehkä "älyä", johtimia yms. "pehmeää" ja onttoa, tyhjää tilaa. Laivan levyjen läpäisyn vuoksi ammuksen kärjen pitäisi olla kova ja luja eli melkein umpiainetta kärjestä lähes ammuskuoren nimellishalkaisijaan saakka.

Merimaalikranaateissa on yleensä viiveinen pohjasytytin ja "umpi kärki" penetraattorina tai

Luja viiveinen sytytin + penetraattori yhdistelmä kärkisytyttimenä kuten 130 mm merimaalikranaatissa Suomessa. Se on Raufoss AS (nykyisin Nammo) suunnittelua ja valmistusta siten, että kuoret tehtiin Suomessa. Sytytinkonstruktio ja ammukselle asetettu teräslevyn läpäisyvaatimus tuotti norskeille ongelmia aikanaan, vaikka Raufoss:llla oli NATO-kaliiperin merimaaliammus (127 mm) valmiina. En tiedä, oliko sytytinkehityksen vaikeutena suomalaisten läpäisykykyvaatimus (xx mm terästä) ennen räjähdystä eli oliko se kohtuuton vaatimus kärkisytytteiselle ammusmallille. Saivat kranaatin lopulta toimimaan tai läpäisyvaatimusta saatettiin madaltaa hieman?? Joku foorumilainen veteraani tuntenee 130 mm merimaalikranaatin tarinan paremmin. Oheisesta lähdetekstistä löytyy perusajatuksia. Leike on sivu no 5 lähteestä:
130mm_mmkr.gif

Merimaalikranaatin kuoren materiaali (teräs) on lujaa, muttei se välttämättä sirpaloidu hyvin, koska läpäisykyky vaatii sitkeyttä. Se ei haittaa, koska laivan sisällä räjähtävän ammuksen vähälukuiset isot sirpaleet särkevät paremmin vankahkoja laivan rakenteita kuin maamaaleille tarkoitettujen ammuksien pienet, mutta lukuisat sirpaleet. Tosin erään kollegan sanoin: "Vi___taa ne pienet reiätkin, jos niitä on vesirajan alapuolella paljon."
Hyvän merimaalikranaatin kuoriteräs on erilainen metallurgislta ominaisuuksiltaan kuin tavallisen sirpalekranaatin kuori ja siltä osin merimaalikranaatti on erikoistuote perusammuksien joukossa.

Ampumatavoissa on myös eroa maamaalien epäsuorantulen ja merimaalien melkein suora-ammunnan välillä kuten edellä jäsen @Old Boy :n viestissä kuvattiin, ja siitä aiheutuu erilaiset "tavoitteet" ammuskonstruktioille ja sen toiminnalle.
 
Maallikkona luulisin, että merisotaan tehty ohjus olisi parempi / vaikuttavampi, kuin tykistökranaatit, jotka eivät välttämättä edes osu suurella prosentilla. Ilmeisesti näin ei ole?
 
Maallikkona luulisin, että merisotaan tehty ohjus olisi parempi / vaikuttavampi, kuin tykistökranaatit, jotka eivät välttämättä edes osu suurella prosentilla. Ilmeisesti näin ei ole?
Yksi tehtävä merivoimien tykistöllä on tukea rannikkojääkäreiden taistelua, joka onnistuu ihan eri malliin tykistöllä kuin muutamalla ohjuksella.

EDIT vielä: myös varoitustulen antaminen on tykistöllä helpompaa kuin ohjuksilla. Tykistö ja ohjukset täydentävät toisiaan rannikolla aivan kuten maarintamallakin.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, mutta tuossa puhuttiin koko ajan merialusten ampumisesta, ja niiden kranaateista.
Artikkelissa kyllä, mutta se ei silti poista Suomen merellisen tykistön tehtäviä rannikon taisteluiden tukemisessa. Nämä tietysti hoituvat normaaleilla tykistön kranaateilla.

Suomessa rannikkotykistö kehitti liikkuvaan maaliin tuhoavan tulen ampumisesta oman taiteenlajinsa vuosikymmenien saatossa ja esimerkiksi joskus 1990-luvun lopulla olisi viholliselle ollut todella vaarallista purjehtia kantaman sisäpuolella ainakin uppoumarunkoisilla aluksilla. Hankalin maali olisi ollut varmasti venäläiset ilmatyynymaihinnousualukset, joiden tuhoamiseen ohjukset sitten sopivatkin paremmin.
 
Saksa tarvitsee tuplata tykistön miesvahvuuden. Mutta miten? Ei onnistu nykyinenkään rekry.


Öhöm, kun velvollisuus kutsuu, niin eikös suomalaiset... aina ennenkin... ole värväytyneet...? :camo:

 
Bloomberg reported that Hanwha's advantage comes from a streamlined production process that it's kept running as big Western defense contractors turned to more advanced weaponry years ago.
Hanwha Aerospace can build its K9 self-propelled howitzer in about six months at $3.5 million apiece, Bloomberg reported, estimating the company to be two to three times as fast as its competitors.

By comparison, French supplier Nexter was estimated to take about 30 months to deliver its Caesar self-propelled howitzer. However, it was reported in early January to have reduced the wait time by half.
 
Ei taida kumpikaan ehdotetuista 155 mm ammustarjokkaista (Katana, Vulcano) olla tarkoitettu merimaalien (=kohtuullisesti panssaroitujen tai rakenteellisista syistä paksuhkojen ~useita kymmeniä mm paksujen teräslevyjen) laivojen levyrakenteiden läpäisyyn kineettisellä energiallaan ja pintalevyjen läpäisyn jälkeiseen räjähdykseen sekä paine ja pyrotekniseen sytytysvaikutukseen laivan sisäll
Niiden kehitys alkoi aikana, jolloin valtioiden välisiä sotia ei kuviteltu enää syttyvän. Hyvin monella maalla oli ilman työtä jäämässä olevat vahvat merivoimat. Levottomilla alueilla asutus on usein keskittynyt rannikoille, joten laivatulen kantamaa lisäämällä saatiin erinomainen ase savimajojen pommituksiin. Samaan rauhaapakottamisstrategian huippuaikaan meillä julkaistiin iskukykytutkimus, jonka jälkeen Hornetit saivat ilmasta-maahan kyvyn. Aikaisemmin Ilmavoimissa katsottiin, ettei vähiä torjuntahävittäjiä riitä muuhun kun ilmataistelutehtäviin.

Suomessa rannikkotykistö kehitti liikkuvaan maaliin tuhoavan tulen ampumisesta oman taiteenlajinsa vuosikymmenien saatossa ja esimerkiksi joskus 1990-luvun lopulla olisi viholliselle ollut todella vaarallista purjehtia kantaman sisäpuolella ainakin uppoumarunkoisilla aluksilla.
Meille jäi keisarin perintönä laivastonsa menettäneen suurvallan vahva rannikkopuolustus, jolla ei kuitenkaan milloinkaan ollut Nenosen kaltaista vetäjää. Siten jäivät lähes kehittämättä tarvittavat tulenjohtovälineet (lähinnä maalin sijainnin mittaus) sekä ampumamenetelmät, joilla olisi johonkin osuttu aivan lähietäisyyksiä lukuunottamatta. Rt piirtelee mielellään kantamakaaria kaluston max ametin mukaan, mutta ne ovat lähinnä hämäystä!
Esimerkkinä voisi mainita vaikka, kuinka Merivoimien (johon siis rt kuului vuoteen 1952 asti) tehtävä jatkosodan aikana oli estää meriliikenne Lavansaareen, jonne väylä kulki "kantaman sisäpuolella". 196 ammuntaa (ei siis laukausta vaan ampumatehtävää) suoritettiin ilman yhtään ainutta osumaa!

Vuosisadan lopulla päästiinkin lopulta laivamaalien osalta "tuhoavaan tuleen", ei tosin kun osalla kantamaa. Pitkillä ameteilla 4-tykkisen patterin hajonta on 1,5 % eli esim 300 metriä. Siihen 100 m välein oleviin iskemiin maalina oleva laivakin jo mahtuu, kun tulokulma on 40-45 astetta. Rannikkotykin tehokas käyttöalue on siten ihan jotain muuta, kun max kantama. Toki laivat välttää tulialueelle menoa ja puolueettomuuttakin piti ennen NATO-jäsenyyttä varautua vartioimaan, vaikka sitten varoituslaukauksin.

se ei silti poista Suomen merellisen tykistön tehtäviä rannikon taisteluiden tukemisessa. Nämä tietysti hoituvat normaaleilla tykistön kranaateilla.
Tässä taas jäsen @Hanski maavoimien miehenä osuu suoraan maaliin. EU-byrokratiaan ilmoitetun hankkeen päätehtävä on saaristotaisteluiden tukeminen raskaalla tulella. Vastustajallahan sitä ei ole pahemmin käytössä, kun NATO-Suomeen eivät kuljetuskoneet laskeudu. Sivuhommana olisi mahdollisuus ampua laivamaalejakin, johon NATO sta ehkä löytyy niitä merimaalikuuliakin. Raivauksen estäminen sekä väylätorjunta pieniä alusmaaleja vastaan hoitunee jollain tavalla sirpalekranaateillakin. Nämä ovat aina olleet liikkuvan rt:n tehtävät, unohtakaa ne talvisodan joulukuun 1939 tykistötaistelut aavalla merellä taistelulaivoja sekä risteilijä Kirovia vastaan!
 
Öhöm, kun velvollisuus kutsuu, niin eikös suomalaiset... aina ennenkin... ole värväytyneet...? :camo:


Muukalaislegioonaan, kuten tässäkin Saksan "muukalaislegioonan" tapauksessa, taitaa mennä vain se tietty osuus populasta. Joka ei välttämättä sovellu niin kivuttomasti siviilielämään.

Parempi että ovat armeijassa kuin vankilassa, kuten sanonta kuuluu.
 
Saksa tarvitsee tuplata tykistön miesvahvuuden. Mutta miten? Ei onnistu nykyinenkään rekry.

Tykistön etuna on muutenkin esim vähäisemmät coopper vaatimukset verraten jääkäreihin Ja reserviarmeijan ylipaino on ylivoimaa kun nostetaan murkulaa putkeen.
 
Ei taida kumpikaan ehdotetuista 155 mm ammustarjokkaista (Katana, Vulcano) olla tarkoitettu merimaalien (=kohtuullisesti panssaroitujen tai rakenteellisista syistä paksuhkojen ~useita kymmeniä mm paksujen teräslevyjen) laivojen levyrakenteiden läpäisyyn kineettisellä energiallaan ja pintalevyjen läpäisyn jälkeiseen räjähdykseen sekä paine ja pyrotekniseen sytytysvaikutukseen laivan sisällä.
Noissa molemmissa näyttäisi olevan ammusrakenteen etuosassa esim. ohjaussiivekkeet ja siten ammuksen sisällä on siivekkeiden käyttökoneistot ja ehkä "älyä", johtimia yms. "pehmeää" ja onttoa, tyhjää tilaa. Laivan levyjen läpäisyn vuoksi ammuksen kärjen pitäisi olla kova ja luja eli melkein umpiainetta kärjestä lähes ammuskuoren nimellishalkaisijaan saakka.

Merimaalikranaateissa on yleensä viiveinen pohjasytytin ja "umpi kärki" penetraattorina

Esimerkkinä voisi mainita vaikka, kuinka Merivoimien (johon siis rt kuului vuoteen 1952 asti) tehtävä jatkosodan aikana oli estää meriliikenne Lavansaareen, jonne väylä kulki "kantaman sisäpuolella". 196 ammuntaa (ei siis laukausta vaan ampumatehtävää) suoritettiin ilman yhtään ainutta osumaa!

En ajatellut, että Katanalla tai Vulcanolla välttämättä tarvisi upottaa sotalaivoja. Niillä ylipäätään on mahdollista osua ja toisaalta kun kranaatit asetetaan räjähtämään esimerkiksi 12-15 m korkeudessa vedenpinnasta niin tuollainen korvetti muuttuu aika hyödyttömäksi välineeksi nykyisessä sodankäynnissä menettäessään mahdollisesti kaikki sensorinsa.

Sen jälkeen ohjuksilla on helpompaa tuhota maali mikäli näin halutaan tehdä.

Pelkästään varoituksena yksi laukaus joka räjäytetään 100 m maalin yläpuolella ja jos ei toimi pelotteena niin seuraavalla osuma on suhteellisen hyvä lähtökohta.

Russia-Project-22800-Karakurt-class-small_missile_boat_corvette_Uragan-770x410.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top