Tiedät kyllä varmaan itsekkin että jos tulee tarve siirtyä niin homma pyritään tekemään niin että osa yhtymän ampuvista aseista on tulivalmiudessa samalla kun osa siirtyy ja näin varmistetaan jatkuva tulivalmius.
Näin toimitaan vedettävillä tykeillä, kun hommaan kuluu tunti, ennenkuin marssilta tuliasemaan käsketty patteri ampuu. Ei se hyökkäyskään saman tien lähde liikkeelle, kun kärki törmää vastarintaan. Ensin pitää arvioida tilanne, antaa käskyt ja vasta tämän jälkeen tarvitaan tykkimiehiä. Toisaalta panssarihaupitsit ovat kalliita, joten niitä on käytössä vähän. Tulivoima ei riittäisi, jos putkien määrä puolittuisi.
Isoilla pyssyillä on vielä sen verran reilu kantama ettei ihan pieniin kärjen liikkeisiin tarvi välttämättä reagoida.
Normaalin 155 mm kranaatin kantama on 24 km, 152 K 89 Hyasintilla 29, mutta ne annettiin Ukrainaan. Hyökkäysjoukot pidetään vihun asevaikutuksen ulkopuolella liikkeellelähtöön asti, se tarkoitti käytännössä 50 km. Tämä jälleen siis ennen dronesodan aikaa. Juu, tiedän mainosten 40 km kantaman, johon päästään "erikois-erikois" atarvikkeilla.
Mutta, kuten kirjoititkin, tilanteet ovat erilaisia ja joskus tulta tarvitaan kirjaimellisesti heti.
Sattuuko kukaan tietämään, miksi meillä ei ikinä käytetty brittityylisiä ''maalevyjä'' tai kehälavetteja palkkilavettisilla kenttätykeillä? Onko niitä ikinä kokeiltu meillä? Nämä mahdollistavat 6000 piirun ympäriampumisen palkkilavettisella tykillä, jolla ilman sitä sivusuuntausalue olisi vain muutama aste. Britit ovat käyttaneet niitä 84 K 18, 25 pounder ja L118 tykeillä.
84 K 18 tykkejä oli meilläkin käytössä. Muistelen, että Kruppin 75 K 02 (ei saa sekoittaa meidän perustykkiin 76 K02) tykeille oli ruotsalaiset tehny tällaisen modernisoinnin. Sillä saatiin tykki korkeammalle, jolloin vältyttiin kannuksen kaivamiselta maan sisään riittävän korotuksen saamiseksi. Vuosisadan vaihteen tykeillä oli kaikilla tämä sama ongelma, koska tykit oli suunniteltu ennen epäsuoran ammunnan keksimistä. Ei nyt löytynyt kylläkään mitään todentavaa aineistoa.
Palkkilavettisen tykin sivusuuntausala suuntauskiertimestä kääntämällä oli tyypillisesti 50 piirua puolelleen eli 3 astetta. Lisää saatiin nostamalla yksinkertaisesti tykin lavetin takapää uuteen paikkaan lavetin päässä olleesta ns. suuntaustangosta. Kaarevaksi kaivettuun kannuskuoppaan oli lyöty pienet merkkipaalut 100 piirun välein, josta apusuuntaajat näkivat nostaa lavetin oikeaan paikkaan. Siitä sitten varsinainen suuntaaja jatkoi homman loppuun. Sodat kävimme tykeillä, joista valtaosa oli palkkilavettisia. Ampumasektorit olivat alussa vain tärkeimpiin suuntiin. Niitä sitten laajennettiin, jos oltiin pidempään samassa asemassa. Kovilla ampuminen palkkilavettisilla tykeillä onkin yksi pian katoavista kansanperinteistämme.
Ite arvelen, että brittityyppinen maalevy on ensi sijassa siksi, että sillä estetään tykin vajoaminen maan sisään pehmeässä maaperässä. Vanhoilla putkilavettisella tykillä pidemmälle ammuttaessa peräytyvä putki alkaa osua lavettiin, jos tykin etupää vajoaa maahan. Klassikko 25 pounder tosin oli tehty haarautuvaksi, ei siis ollut haaralavetti. Tätä kaivautumisilmiötä voi tarkastella allaolevasta kuvasta Rovajärveltä. Maaperää ei siellä voi kutsua ainakaan pehmeäksi.
Maalevyllä saadaan tykkiä kätevästi käännettyä eri suuntiin, mutta tämä nyt onnistuu kevyillä tykeillä helposti muutenkin. Ampumateknisestikään ei homma meidän oloissa suoraan onnistu. Suunta tykille on annettava uudestaan, koska kiertokaukoputken paikka muuttuu, jos putki kääntyy aivan eri suuntaan. Vuoristotykistössä tämä ei haittaa, koska metsää ei ole ja kiinnityspisteenä voi käyttää vaikka viereistä vuorenhuippua.
Epäsuoran miesten jutuissa nousee niin usein esiin kivikkoisen maan haitat tykin ja esim. heittimen vastinlevyn sijoittelussa, että uskoisin syyn löytyvän sieltä.
Tässä on totta sen verran, että kivet pitäisi ensin kaivaa pois tuollaisen maalevyn alta samalla tavoin, kun krh lla ja tykeilläkin tehdään. Ainoa modernisoitu palkkilavettinen tykkimallimme oli 105 H 37-10. Siihen piti tehdä modernisointi melkein ilman rahaa 1960-luvun alussa. Ei maalevystä olisi ollut juuri hyötyä, vaikka olisi rahaa ollutkin, kuten edellä kirjoitin.
valtiolle.fi
