Tykistö

Mitä ylijohdon reservissä oleva kalusto ja miehistö tekee ollessaan reservissä?

Koviin taisteluihin eivät voi tehtävien välillä mennä jos niitä halutaan pitää aina valmiina reservinä, mutta voivatko ne toimettominakaan vain levätä?

Vai menevätkö ne taistelusta toiseen, taistellen kenties kaikista eniten?
 
Vähäisellä tietämykselläni kenttärykistöstä sanoisin että 122mm D30 / 2S1 tulevat 10-15 vuoden kuluttua tiensä päähän. Syynä ei liene niinkään tykin toimintavarmuus, vaan niiden a-tarvikkeet ja kantama. 155mm tykistö on se mihin kannattaisi panostaa ja unohtaa kaikki 100-122mm välillä olevat rimpulat. Ukrainan sota näyttää jo suuntaa siihen että kantama, tarkkuus ja erikoisampumatarvikkeet ovat massatykistöä tärkeämpiä.

Tykistön tarkkuus ja tulen avaamisen nopeus on muuttanut jalkaväen taktiikkaa siihen suuntaan että enää ei voida hyökätä tehokkaan tykistön vaikutusalueella valmisteltua puolustusta vastaan suurilla joukoilla, vaan pikemminkin pienillä yksiköillä. Loitering-ammukset, tykistö ja ohjukset sulutteiden lisäksi, jauhavat hyökkääjän kauluston nopeasti palasiksi. Lennokeilla pitää tiedustella ensin vastapuolen asemat ja tykistö, joihin isketään tarkasti pitkän kantaman aseilla. Pitkälle tarkasti ampuvat tykit ovat tärkeitä myös vastatykistöroolissa.

Ukraina on ainakin julkisesti kehunut länsimaisia tykkejä (joita foorumillakin on arvosteltu liiasta tekniikastaan) kestäviksi, tarkoiksi ja pitkälle kantaviksi aseiksi. Idän verrokit eivät ole kyenneet vastaavaan tarkkuuteen ja sitä on pyritty korvaamaan massamaisella käytöllä. Ongelmaksi on muodostunut kranaattien riittävyys pitkässä konfliktissa ja tykin putkien kuluminen nopeasti, koska on pitänyt ampua suurempi määrä a-tarvikketta läpi vaikutuksen saamiseksi. Voi tietysti olla että tämä on vain propagandaa.

Voidaankin kysyä viimeistään nyt että ovatko pitkät perinteet kenttätykistössä muuttumassa? Pitäisikö pohtia teknologian murroksen tuomaa mahdollisuutta ja kantaman & tarkkuuden tuomaa etua suhteessa tyhmien ammusten massamaiseen käyttöön? Jos Ukrainan sota haastaa jo nyt länsimaiden a-tarviketuotannon koko euroopassa ja USA:a, niin miten on mahdollista ajatella että suursodan vaatima kulutus olisi mahdollista kattaa tuotannolla? GNSS-hakuiset ovat tulleet jäädäkseen, kuten myös modernit kuorma-ammukset. GNSS-häirintä ei ole tehnyt ammuksista hyödyttömiä, koska sitäkään ei voida tehdä joka paikassa tehokkaasti.

Tykeistä:
Suomen 122mm tykkien korvaajaksi, jos näin voi sanoa, on olemassa muutama järkivaihtoehto: vedettävistä M777 sarjalaiset (52 cal putkella)tai Elbit Athos ja itseliikkuvista Caesar, Archer, Zuzana ja Atmos.
Telakalusto on ja pysyy K2 perustaisena pitkään. Aika näyttää että onko sitä varaa kasvattaa yli 100 kpl. Tärkeämpää lienee ensin varmistaa a-tarvikkeet ja miehistöt niille.
En näe järkeä hankkia mitään muuta kaliiperia toistaiseksi enää tykistöömme kuin 155mm. Ominaisuuksista voidaan varmaan kiistellä, samoin kuin hinnasta ja määristä. Vedettävien ja itseliikkuvien tykkien tekniikkaankaan en osaa sanoa mitään vaatimuksia. Viisaammat voivat niitä kommentoida.

Yksinkertaisesti sanottuna vedettäviä saa enemmän samalla rahalla, koska tekniikka on niissä yksinkertaisempaa kun automaattista suuntausjärjestelmää ja vakainta ei ole. Tykit ovat myös helpommin korjattavissa taisteluvaurioista kuin itseliikkuvat, joissa ajoneuvon tuhoutuminen johtanee yleensä myös tykin menettämiseen. Suomessa pv on ilmaissut dissaavansa itseliikkuvia kumipyöräisiä, koska sirpalekestävyys on heikko vs. telat. Tästä syystä emme ehkä näe kumipyöräisiä itseliikkuvia tykkejä ihan heti suomessa, vaan vedettävää kalustoa tela-alustaisen rinnalla.

Toisaalta itseliikkuvat vievät vähemmän miehistöä, kykenevät väistämään vastatulta ja ampuvat nopeammin liikkeestä pysähdyttäessä. Telakalustoakaan ei välttämättä ole varaa tai kannata hankkia ylettömiä määriä niiden hinnan ja raskaamman sekä kalliimman logistiikan vuoksi.
 
Vähäisellä tietämykselläni kenttärykistöstä sanoisin että 122mm D30 / 2S1 tulevat 10-15 vuoden kuluttua tiensä päähän. Syynä ei liene niinkään tykin toimintavarmuus, vaan niiden a-tarvikkeet ja kantama. 155mm tykistö on se mihin kannattaisi panostaa ja unohtaa kaikki 100-122mm välillä olevat rimpulat. Ukrainan sota näyttää jo suuntaa siihen että kantama, tarkkuus ja erikoisampumatarvikkeet ovat massatykistöä tärkeämpiä.

Tykistön tarkkuus ja tulen avaamisen nopeus on muuttanut jalkaväen taktiikkaa siihen suuntaan että enää ei voida hyökätä tehokkaan tykistön vaikutusalueella valmisteltua puolustusta vastaan suurilla joukoilla, vaan pikemminkin pienillä yksiköillä. Loitering-ammukset, tykistö ja ohjukset sulutteiden lisäksi, jauhavat hyökkääjän kauluston nopeasti palasiksi. Lennokeilla pitää tiedustella ensin vastapuolen asemat ja tykistö, joihin isketään tarkasti pitkän kantaman aseilla. Pitkälle tarkasti ampuvat tykit ovat tärkeitä myös vastatykistöroolissa.

Ukraina on ainakin julkisesti kehunut länsimaisia tykkejä (joita foorumillakin on arvosteltu liiasta tekniikastaan) kestäviksi, tarkoiksi ja pitkälle kantaviksi aseiksi. Idän verrokit eivät ole kyenneet vastaavaan tarkkuuteen ja sitä on pyritty korvaamaan massamaisella käytöllä. Ongelmaksi on muodostunut kranaattien riittävyys pitkässä konfliktissa ja tykin putkien kuluminen nopeasti, koska on pitänyt ampua suurempi määrä a-tarvikketta läpi vaikutuksen saamiseksi. Voi tietysti olla että tämä on vain propagandaa.

Voidaankin kysyä viimeistään nyt että ovatko pitkät perinteet kenttätykistössä muuttumassa? Pitäisikö pohtia teknologian murroksen tuomaa mahdollisuutta ja kantaman & tarkkuuden tuomaa etua suhteessa tyhmien ammusten massamaiseen käyttöön? Jos Ukrainan sota haastaa jo nyt länsimaiden a-tarviketuotannon koko euroopassa ja USA:a, niin miten on mahdollista ajatella että suursodan vaatima kulutus olisi mahdollista kattaa tuotannolla? GNSS-hakuiset ovat tulleet jäädäkseen, kuten myös modernit kuorma-ammukset. GNSS-häirintä ei ole tehnyt ammuksista hyödyttömiä, koska sitäkään ei voida tehdä joka paikassa tehokkaasti.

Tykeistä:
Suomen 122mm tykkien korvaajaksi, jos näin voi sanoa, on olemassa muutama järkivaihtoehto: vedettävistä M777 sarjalaiset (52 cal putkella)tai Elbit Athos ja itseliikkuvista Caesar, Archer, Zuzana ja Atmos.
Telakalusto on ja pysyy K2 perustaisena pitkään. Aika näyttää että onko sitä varaa kasvattaa yli 100 kpl. Tärkeämpää lienee ensin varmistaa a-tarvikkeet ja miehistöt niille.
En näe järkeä hankkia mitään muuta kaliiperia toistaiseksi enää tykistöömme kuin 155mm. Ominaisuuksista voidaan varmaan kiistellä, samoin kuin hinnasta ja määristä. Vedettävien ja itseliikkuvien tykkien tekniikkaankaan en osaa sanoa mitään vaatimuksia. Viisaammat voivat niitä kommentoida.

Yksinkertaisesti sanottuna vedettäviä saa enemmän samalla rahalla, koska tekniikka on niissä yksinkertaisempaa kun automaattista suuntausjärjestelmää ja vakainta ei ole. Tykit ovat myös helpommin korjattavissa taisteluvaurioista kuin itseliikkuvat, joissa ajoneuvon tuhoutuminen johtanee yleensä myös tykin menettämiseen. Suomessa pv on ilmaissut dissaavansa itseliikkuvia kumipyöräisiä, koska sirpalekestävyys on heikko vs. telat. Tästä syystä emme ehkä näe kumipyöräisiä itseliikkuvia tykkejä ihan heti suomessa, vaan vedettävää kalustoa tela-alustaisen rinnalla.

Toisaalta itseliikkuvat vievät vähemmän miehistöä, kykenevät väistämään vastatulta ja ampuvat nopeammin liikkeestä pysähdyttäessä. Telakalustoakaan ei välttämättä ole varaa tai kannata hankkia ylettömiä määriä niiden hinnan ja raskaamman sekä kalliimman logistiikan vuoksi.
Hieno kirjoitus. Vaikka minusta 122mm pysyköön ikuisesti suurena määränä PVssa. Ihan vaan varmuuden vuoksi ja tulevaisuuden muutoksiin - ei tiedetä miten parhaiten- riittävästi suojaudutaan ja määräkin on laatua, kun meidän etelän kapeikoissa on tykistöllä syvyyttä ja takana pidemmän kantaman 155mm. Drone aikaina ajatus voi kääntyä > liike paljastaa. Raadollisesti syöttinäkin parempi kuin ei lainkaan olemassa. Suureta määrästä voi osan piilottaa . Joku voisi sanoa 155mm on uusi rimpula +200mm olis parempi…
 
Viimeksi muokattu:
Vähäisellä tietämykselläni kenttärykistöstä sanoisin että 122mm D30 / 2S1 tulevat 10-15 vuoden kuluttua tiensä päähän. Syynä ei liene niinkään tykin toimintavarmuus, vaan niiden a-tarvikkeet ja kantama
Mie en olis noita 122mm D30 hävittämässä suoralta kädeltä, luulen että on edullisempaa hankkia niille perus ampuma tarviketta kuin korvata niitä suuressa määrin 155mm kalustolla. Jos katsotaan tulevaisuuteen niin meillä oleva ilmaherruus ja kaukovaikuttamis kyky 155mm kalustolla ja raketinheittimillä on niin kovaaluokkaa että luulen vihollisen vastatykistö toiminnan olevan sen veran heikoa että tuo lyhyt ampumaetäisyys ei ole ongelma. Kunhan kunnon vetokalustoa on niille tarpeeksi. 2S1 joutaat Ukrainaan kun niiden poistumisen aiheuttama aukko voidaan korvata K9 kalustolla.

Se mitä minä kaipaan on nopeasti liikuvat joukot ja epäsuoratuli (lue kumipyörillä liikkuvat moottoroidut taisteluosastot) jotka voivat siirtyä moottorimarssilla esim. yön aikana vaikka toiselle puolen Suomea (marssinopeus ~80km)

Hankitaan vähitellen lisää niitä 155mm tykistöaseita/raketinheittimiä tarkkuus ammuksilla, sitä mukaa kun rahaa riittää ja 122mm putket on ammuttu väljiksi leireillä.

Tärkeää on nyt keskittyä noihin droneihin ja niiden torjuntaan, ne tulevat haittamaan suomalaista taistelutapaa liikaa.
 
Vähäisellä tietämykselläni kenttärykistöstä sanoisin että 122mm D30 / 2S1 tulevat 10-15 vuoden kuluttua tiensä päähän. Syynä ei liene niinkään tykin toimintavarmuus, vaan niiden a-tarvikkeet ja kantama. 155mm tykistö on se mihin kannattaisi panostaa ja unohtaa kaikki 100-122mm välillä olevat rimpulat. Ukrainan sota näyttää jo suuntaa siihen että kantama, tarkkuus ja erikoisampumatarvikkeet ovat massatykistöä tärkeämpiä.

Tykistön tarkkuus ja tulen avaamisen nopeus on muuttanut jalkaväen taktiikkaa siihen suuntaan että enää ei voida hyökätä tehokkaan tykistön vaikutusalueella valmisteltua puolustusta vastaan suurilla joukoilla, vaan pikemminkin pienillä yksiköillä. Loitering-ammukset, tykistö ja ohjukset sulutteiden lisäksi, jauhavat hyökkääjän kauluston nopeasti palasiksi. Lennokeilla pitää tiedustella ensin vastapuolen asemat ja tykistö, joihin isketään tarkasti pitkän kantaman aseilla. Pitkälle tarkasti ampuvat tykit ovat tärkeitä myös vastatykistöroolissa.

Ukraina on ainakin julkisesti kehunut länsimaisia tykkejä (joita foorumillakin on arvosteltu liiasta tekniikastaan) kestäviksi, tarkoiksi ja pitkälle kantaviksi aseiksi. Idän verrokit eivät ole kyenneet vastaavaan tarkkuuteen ja sitä on pyritty korvaamaan massamaisella käytöllä. Ongelmaksi on muodostunut kranaattien riittävyys pitkässä konfliktissa ja tykin putkien kuluminen nopeasti, koska on pitänyt ampua suurempi määrä a-tarvikketta läpi vaikutuksen saamiseksi. Voi tietysti olla että tämä on vain propagandaa.

Voidaankin kysyä viimeistään nyt että ovatko pitkät perinteet kenttätykistössä muuttumassa? Pitäisikö pohtia teknologian murroksen tuomaa mahdollisuutta ja kantaman & tarkkuuden tuomaa etua suhteessa tyhmien ammusten massamaiseen käyttöön? Jos Ukrainan sota haastaa jo nyt länsimaiden a-tarviketuotannon koko euroopassa ja USA:a, niin miten on mahdollista ajatella että suursodan vaatima kulutus olisi mahdollista kattaa tuotannolla? GNSS-hakuiset ovat tulleet jäädäkseen, kuten myös modernit kuorma-ammukset. GNSS-häirintä ei ole tehnyt ammuksista hyödyttömiä, koska sitäkään ei voida tehdä joka paikassa tehokkaasti.

Tykeistä:
Suomen 122mm tykkien korvaajaksi, jos näin voi sanoa, on olemassa muutama järkivaihtoehto: vedettävistä M777 sarjalaiset (52 cal putkella)tai Elbit Athos ja itseliikkuvista Caesar, Archer, Zuzana ja Atmos.
Telakalusto on ja pysyy K2 perustaisena pitkään. Aika näyttää että onko sitä varaa kasvattaa yli 100 kpl. Tärkeämpää lienee ensin varmistaa a-tarvikkeet ja miehistöt niille.
En näe järkeä hankkia mitään muuta kaliiperia toistaiseksi enää tykistöömme kuin 155mm. Ominaisuuksista voidaan varmaan kiistellä, samoin kuin hinnasta ja määristä. Vedettävien ja itseliikkuvien tykkien tekniikkaankaan en osaa sanoa mitään vaatimuksia. Viisaammat voivat niitä kommentoida.

Yksinkertaisesti sanottuna vedettäviä saa enemmän samalla rahalla, koska tekniikka on niissä yksinkertaisempaa kun automaattista suuntausjärjestelmää ja vakainta ei ole. Tykit ovat myös helpommin korjattavissa taisteluvaurioista kuin itseliikkuvat, joissa ajoneuvon tuhoutuminen johtanee yleensä myös tykin menettämiseen. Suomessa pv on ilmaissut dissaavansa itseliikkuvia kumipyöräisiä, koska sirpalekestävyys on heikko vs. telat. Tästä syystä emme ehkä näe kumipyöräisiä itseliikkuvia tykkejä ihan heti suomessa, vaan vedettävää kalustoa tela-alustaisen rinnalla.

Toisaalta itseliikkuvat vievät vähemmän miehistöä, kykenevät väistämään vastatulta ja ampuvat nopeammin liikkeestä pysähdyttäessä. Telakalustoakaan ei välttämättä ole varaa tai kannata hankkia ylettömiä määriä niiden hinnan ja raskaamman sekä kalliimman logistiikan vuoksi.
Ukrainan sodan some-näkyvyys ja medianäkyvyys yleisesti suurentelee älyampumatarvikkeiden roolia. Kun katsoo sitä kuumaisemaa, joka etulinjassa näyttää olevan, niin kyllä massamainen tykistön käyttö on todella vahvasti sodan todellisuutta Ukrainassakin.

Tarkkuusampumatarvikkeilla ei kyetä vaikuttamaan tarvittavalla volyymillä, vaan esim. PV:n tarkkuusampumatarvikkeiden varastot olisivat hyvin nopeasti lopussa, jos pelkästään niihin nojattaisiin. Itse asiassa todennäköisesti koko länsimaiden varastot olisivat sillä tavalla käytettyinä.

Ja esimerkiksi kolme kertaa patteristolla on paljon halvempaa kuin yksi Excalibur-kranaatti. Halvemmat PGK-sytyttimilläkin varustetut ampumatarvikkeet ovat kalliimpia kuin massamainen tykistön käyttö pistemaaliin ampuessa, kun ammutaan alle 18-22 km etäisyyksille. Lisäksi PGK vaatii GPS:n toimimisen.

Älyampumatarvikkeet kannattaa säästää sellaisiin maaleihin, joihin tarvitaan pisteosumaa.
 
Ukrainan sodan some-näkyvyys ja medianäkyvyys yleisesti suurentelee älyampumatarvikkeiden roolia. Kun katsoo sitä kuumaisemaa, joka etulinjassa näyttää olevan, niin kyllä massamainen tykistön käyttö on todella vahvasti sodan todellisuutta Ukrainassakin.

Tarkkuusampumatarvikkeilla ei kyetä vaikuttamaan tarvittavalla volyymillä, vaan esim. PV:n tarkkuusampumatarvikkeiden varastot olisivat hyvin nopeasti lopussa, jos pelkästään niihin nojattaisiin. Itse asiassa todennäköisesti koko länsimaiden varastot olisivat sillä tavalla käytettyinä.

Ja esimerkiksi kolme kertaa patteristolla on paljon halvempaa kuin yksi Excalibur-kranaatti. Halvemmat PGK-sytyttimilläkin varustetut ampumatarvikkeet ovat kalliimpia kuin massamainen tykistön käyttö pistemaaliin ampuessa, kun ammutaan alle 18-22 km etäisyyksille. Lisäksi PGK vaatii GPS:n toimimisen.

Älyampumatarvikkeet kannattaa säästää sellaisiin maaleihin, joihin tarvitaan pisteosumaa.
Kuinka kalliiksi nykyään eli drone aikana tykistön massamainen käyttö sitten käy? Tuleeko sillä metodilla tykeistä nopeasti entisiä, sitä nopeammin mitä enemmän kalustoa keskitetään?
 
Kuinka kalliiksi nykyään eli drone aikana tykistön massamainen käyttö sitten käy? Tuleeko sillä metodilla tykeistä nopeasti entisiä, sitä nopeammin mitä enemmän kalustoa keskitetään?
Ei droneillakaan pitkään touhuta samaan malliin kuin Ukrainassa. Vastatoimia on taatusti tulossa laajalla rintamalla ja vähän joka tasolle.
 
Ei droneillakaan pitkään touhuta samaan malliin kuin Ukrainassa. Vastatoimia on taatusti tulossa laajalla rintamalla ja vähän joka tasolle.
Ja lisäksi pitää huomioida Ukrainan taistelumaaston poikkeuksellisuus: avointa maastoa riittää silmänkantamattomiin ja ilma on valtaosin pilvetön ja kirkas. Suomessa tilanne olisi dronejen osalta aika tavalla erilainen!

Dronet ovat välttämättömiä nykyaikaisella taistelukentällä, mutta aika monella täällä tuntuu niiden osalta vähän keulivan. Dronet eivät ole mitään ihmeaseita eivätkä ne esimerkiksi korvaa tykistöä tai panssarivaunuja. Käyttökohteita Ukrainassa löytyy paljon, mutta samalla vastatoimet ottavat valtavia kehitysloikkia .
 
V
Ja lisäksi pitää huomioida Ukrainan taistelumaaston poikkeuksellisuus: avointa maastoa riittää silmänkantamattomiin ja ilma on valtaosin pilvetön ja kirkas. Suomessa tilanne olisi dronejen osalta aika tavalla erilainen!

Dronet ovat välttämättömiä nykyaikaisella taistelukentällä, mutta aika monella täällä tuntuu niiden osalta vähän keulivan. Dronet eivät ole mitään ihmeaseita eivätkä ne esimerkiksi korvaa tykistöä tai panssarivaunuja. Käyttökohteita Ukrainassa löytyy paljon, mutta samalla vastatoimet ottavat valtavia kehitysloikkia .
On kyllä mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea vastatoimien puolella lopulta keksitään. Savotta on melkoinen ja pelkästään mittakaava on haaste. Nyt ovat vielä ihmeaseen roolissa kun kumpikaan puoli ei ollut kunnolla tilanteeseen valmistautunut. Jäädäkseen nuo varmasti ovat tulleet.
 
Vähäisellä tietämykselläni kenttärykistöstä sanoisin että 122mm D30 / 2S1 tulevat 10-15 vuoden kuluttua tiensä päähän. Syynä ei liene niinkään tykin toimintavarmuus, vaan niiden a-tarvikkeet ja kantama. 155mm tykistö on se mihin kannattaisi panostaa ja unohtaa kaikki 100-122mm välillä olevat rimpulat. Ukrainan sota näyttää jo suuntaa siihen että kantama, tarkkuus ja erikoisampumatarvikkeet ovat massatykistöä tärkeämpiä.

Tykistön tarkkuus ja tulen avaamisen nopeus on muuttanut jalkaväen taktiikkaa siihen suuntaan että enää ei voida hyökätä tehokkaan tykistön vaikutusalueella valmisteltua puolustusta vastaan suurilla joukoilla, vaan pikemminkin pienillä yksiköillä. Loitering-ammukset, tykistö ja ohjukset sulutteiden lisäksi, jauhavat hyökkääjän kauluston nopeasti palasiksi. Lennokeilla pitää tiedustella ensin vastapuolen asemat ja tykistö, joihin isketään tarkasti pitkän kantaman aseilla. Pitkälle tarkasti ampuvat tykit ovat tärkeitä myös vastatykistöroolissa.

Ukraina on ainakin julkisesti kehunut länsimaisia tykkejä (joita foorumillakin on arvosteltu liiasta tekniikastaan) kestäviksi, tarkoiksi ja pitkälle kantaviksi aseiksi. Idän verrokit eivät ole kyenneet vastaavaan tarkkuuteen ja sitä on pyritty korvaamaan massamaisella käytöllä. Ongelmaksi on muodostunut kranaattien riittävyys pitkässä konfliktissa ja tykin putkien kuluminen nopeasti, koska on pitänyt ampua suurempi määrä a-tarvikketta läpi vaikutuksen saamiseksi. Voi tietysti olla että tämä on vain propagandaa.

Voidaankin kysyä viimeistään nyt että ovatko pitkät perinteet kenttätykistössä muuttumassa? Pitäisikö pohtia teknologian murroksen tuomaa mahdollisuutta ja kantaman & tarkkuuden tuomaa etua suhteessa tyhmien ammusten massamaiseen käyttöön? Jos Ukrainan sota haastaa jo nyt länsimaiden a-tarviketuotannon koko euroopassa ja USA:a, niin miten on mahdollista ajatella että suursodan vaatima kulutus olisi mahdollista kattaa tuotannolla? GNSS-hakuiset ovat tulleet jäädäkseen, kuten myös modernit kuorma-ammukset. GNSS-häirintä ei ole tehnyt ammuksista hyödyttömiä, koska sitäkään ei voida tehdä joka paikassa tehokkaasti.

Tykeistä:
Suomen 122mm tykkien korvaajaksi, jos näin voi sanoa, on olemassa muutama järkivaihtoehto: vedettävistä M777 sarjalaiset (52 cal putkella)tai Elbit Athos ja itseliikkuvista Caesar, Archer, Zuzana ja Atmos.
Telakalusto on ja pysyy K2 perustaisena pitkään. Aika näyttää että onko sitä varaa kasvattaa yli 100 kpl. Tärkeämpää lienee ensin varmistaa a-tarvikkeet ja miehistöt niille.
En näe järkeä hankkia mitään muuta kaliiperia toistaiseksi enää tykistöömme kuin 155mm. Ominaisuuksista voidaan varmaan kiistellä, samoin kuin hinnasta ja määristä. Vedettävien ja itseliikkuvien tykkien tekniikkaankaan en osaa sanoa mitään vaatimuksia. Viisaammat voivat niitä kommentoida.

Yksinkertaisesti sanottuna vedettäviä saa enemmän samalla rahalla, koska tekniikka on niissä yksinkertaisempaa kun automaattista suuntausjärjestelmää ja vakainta ei ole. Tykit ovat myös helpommin korjattavissa taisteluvaurioista kuin itseliikkuvat, joissa ajoneuvon tuhoutuminen johtanee yleensä myös tykin menettämiseen. Suomessa pv on ilmaissut dissaavansa itseliikkuvia kumipyöräisiä, koska sirpalekestävyys on heikko vs. telat. Tästä syystä emme ehkä näe kumipyöräisiä itseliikkuvia tykkejä ihan heti suomessa, vaan vedettävää kalustoa tela-alustaisen rinnalla.

Toisaalta itseliikkuvat vievät vähemmän miehistöä, kykenevät väistämään vastatulta ja ampuvat nopeammin liikkeestä pysähdyttäessä. Telakalustoakaan ei välttämättä ole varaa tai kannata hankkia ylettömiä määriä niiden hinnan ja raskaamman sekä kalliimman logistiikan vuoksi.

1. 122 mm lopullisesta kohtalosta ei ole varmaa tietoa. Mitä on lahjoitettu Ukrainaan niin tykkien kuin ampumatarvikkeidenkin saralla, sitä ei tiedä kukaan. Foorumilla on kyllä ollut juttua, että noihinkin olisi valmistettu ampumatarviketta suht hiljan ja liekö niitä olisi hankittu jopa tässä post-2022 karkelossa. Kenties ne tykit mitä jäljellä on menee tuleville paikallisjoukoille maltillisella ampumatarvikevarannolla? Siis ns. tulenavauskyky ilman tarkoitustakaan sotia viikkoja saati kuukausia. Kunhan on avauserään jotakin jokaiselle rintamalohkolle ennen liittolaisten vahvistuksia ja materiaaliapua. Kaluston säilyttäminen tukisi myös koulutusta, kun tulenjohtajia ja tykkimiehistöjä voisi harjoituttaa halvemmilla kustannuksilla (vrt. 155 K 83:n ja 155 K 98:n putkien kuluttaminen ja kalliimman 155 mm murkulan ampuminen).

2. Pyöräalustainen tykki ei välttämättä ole niin pöllö ratkaisu. Vedettävään nähden se on nopeammin valmis ampumaan ja nopeampi poistumaan asemista tulitoiminnan päätyttyä, ihan kuten panssarihaupitsikin. Tietenkään se ei ole niin taistelunkestävä kuin panssarihaupitsi, mutta 155 mm 52-kaliberimittaisella putkella ampuu kauaksi. Tykkiä ei siis tarvitse viedä ihan etulinjaan, joten liikuntakyvyttömänkin tykin evakuointi- ja korjausmahdollisuudet ovat hyvät.

3. Uusia vedettäviä tykkejä ei ole enää järkeä hankkia, niitä meillä on ihan tarpeeksi jo ennestään (150+ kpl 155 mm). Vedettävä tykki voi kyllä näyttää edulliselta, jos vertaa kaikilla herkuilla ja automaattilaturilla varustettua Archeria johonkin 155 K 83:een ilman paikannuslaitteita, lähtönopeustutkaa ja radioita sekä suunnittelee vetävänsä sitä pakko-otetulla sorakuormurilla... Mutta ei sellaisessa vertailussa ole mitään tolkkua. Pitää verrata samoja tykkimalleja samoilla varusteilla ja vedettävän hintaan pitää laskea myös vetoauton hinta. Silloin voi todeta, että eipä se ajoneuvoalustaisuus niin kallista lopulta olekaan. Vedettäviä voisi olla järkeä hankkia lisää vain, jos niitä saisi halpana ylijäämänä (The Driven mukaan rapakon takana on suunnitelmia nykykaluston korvaamiseksi).
 
V

On kyllä mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea vastatoimien puolella lopulta keksitään. Savotta on melkoinen ja pelkästään mittakaava on haaste. Nyt ovat vielä ihmeaseen roolissa kun kumpikaan puoli ei ollut kunnolla tilanteeseen valmistautunut. Jäädäkseen nuo varmasti ovat tulleet.
Kun muistaa millä nopeudella jammerit tulivat Afganistaniin niin ei mene kauan, kun vastalääke on kehitetty. Nyt on jo kaupallisia laitteita vastaan hyviä järjestelmiä.
 
Koppasin videon Ukraina ketjusta tänne @APCR

Mitäs tygärit tykkää tästä? Joku heebo käyttää yksin Pz2000 ampuakseen Vulcano 155mm.
1. Onkohan toi rammeri rikki, kun se painaa jalalla sen takaisin sisään?
2. Varmaan ihan ohjeiden mukaan meni, kun lukko kolahti maassa makaavaan seuraavaan projektiiliin? Ompa ihme, että noi laitteet kuulemma hajoo siellä. Lataus oli tosi pieni, kun olen nähnyt, että Pz2000 on työnnetty melkein metrisiäkin panospusseja. Jotenki tuntuu, että suuremmalla latauksella tämäkin video olisi jäänyt jakamatta.

 
Koppasin videon Ukraina ketjusta tänne @APCR

Mitäs tygärit tykkää tästä? Joku heebo käyttää yksin Pz2000 ampuakseen Vulcano 155mm.
1. Onkohan toi rammeri rikki, kun se painaa jalalla sen takaisin sisään?
2. Varmaan ihan ohjeiden mukaan meni, kun lukko kolahti maassa makaavaan seuraavaan projektiiliin? Ompa ihme, että noi laitteet kuulemma hajoo siellä. Lataus oli tosi pieni, kun olen nähnyt, että Pz2000 on työnnetty melkein metrisiäkin panospusseja. Jotenki tuntuu, että suuremmalla latauksella tämäkin video olisi jäänyt jakamatta.

Tarvitaanhan tuossakin tulitoimintaan kolmen hengen miehistö. Yksi käyttää asejärjestelmää, toinen kuvaa ja kolmas editoi teknomusiikin videoon ja lataa sen nettiin.
 
Vähäisellä tietämykselläni kenttärykistöstä sanoisin että 122mm D30 / 2S1 tulevat 10-15 vuoden kuluttua tiensä päähän. Syynä ei liene niinkään tykin toimintavarmuus, vaan niiden a-tarvikkeet ja kantama. 155mm tykistö on se mihin kannattaisi panostaa ja unohtaa kaikki 100-122mm välillä olevat rimpulat. Ukrainan sota näyttää jo suuntaa siihen että kantama, tarkkuus ja erikoisampumatarvikkeet ovat massatykistöä tärkeämpiä.

Tykistön tarkkuus ja tulen avaamisen nopeus on muuttanut jalkaväen taktiikkaa siihen suuntaan että enää ei voida hyökätä tehokkaan tykistön vaikutusalueella valmisteltua puolustusta vastaan suurilla joukoilla, vaan pikemminkin pienillä yksiköillä. Loitering-ammukset, tykistö ja ohjukset sulutteiden lisäksi, jauhavat hyökkääjän kauluston nopeasti palasiksi. Lennokeilla pitää tiedustella ensin vastapuolen asemat ja tykistö, joihin isketään tarkasti pitkän kantaman aseilla. Pitkälle tarkasti ampuvat tykit ovat tärkeitä myös vastatykistöroolissa.

Ukraina on ainakin julkisesti kehunut länsimaisia tykkejä (joita foorumillakin on arvosteltu liiasta tekniikastaan) kestäviksi, tarkoiksi ja pitkälle kantaviksi aseiksi. Idän verrokit eivät ole kyenneet vastaavaan tarkkuuteen ja sitä on pyritty korvaamaan massamaisella käytöllä. Ongelmaksi on muodostunut kranaattien riittävyys pitkässä konfliktissa ja tykin putkien kuluminen nopeasti, koska on pitänyt ampua suurempi määrä a-tarvikketta läpi vaikutuksen saamiseksi. Voi tietysti olla että tämä on vain propagandaa.

Voidaankin kysyä viimeistään nyt että ovatko pitkät perinteet kenttätykistössä muuttumassa? Pitäisikö pohtia teknologian murroksen tuomaa mahdollisuutta ja kantaman & tarkkuuden tuomaa etua suhteessa tyhmien ammusten massamaiseen käyttöön? Jos Ukrainan sota haastaa jo nyt länsimaiden a-tarviketuotannon koko euroopassa ja USA:a, niin miten on mahdollista ajatella että suursodan vaatima kulutus olisi mahdollista kattaa tuotannolla? GNSS-hakuiset ovat tulleet jäädäkseen, kuten myös modernit kuorma-ammukset. GNSS-häirintä ei ole tehnyt ammuksista hyödyttömiä, koska sitäkään ei voida tehdä joka paikassa tehokkaasti.

Tykeistä:
Suomen 122mm tykkien korvaajaksi, jos näin voi sanoa, on olemassa muutama järkivaihtoehto: vedettävistä M777 sarjalaiset (52 cal putkella)tai Elbit Athos ja itseliikkuvista Caesar, Archer, Zuzana ja Atmos.
Telakalusto on ja pysyy K2 perustaisena pitkään. Aika näyttää että onko sitä varaa kasvattaa yli 100 kpl. Tärkeämpää lienee ensin varmistaa a-tarvikkeet ja miehistöt niille.
En näe järkeä hankkia mitään muuta kaliiperia toistaiseksi enää tykistöömme kuin 155mm. Ominaisuuksista voidaan varmaan kiistellä, samoin kuin hinnasta ja määristä. Vedettävien ja itseliikkuvien tykkien tekniikkaankaan en osaa sanoa mitään vaatimuksia. Viisaammat voivat niitä kommentoida.

Yksinkertaisesti sanottuna vedettäviä saa enemmän samalla rahalla, koska tekniikka on niissä yksinkertaisempaa kun automaattista suuntausjärjestelmää ja vakainta ei ole. Tykit ovat myös helpommin korjattavissa taisteluvaurioista kuin itseliikkuvat, joissa ajoneuvon tuhoutuminen johtanee yleensä myös tykin menettämiseen. Suomessa pv on ilmaissut dissaavansa itseliikkuvia kumipyöräisiä, koska sirpalekestävyys on heikko vs. telat. Tästä syystä emme ehkä näe kumipyöräisiä itseliikkuvia tykkejä ihan heti suomessa, vaan vedettävää kalustoa tela-alustaisen rinnalla.

Toisaalta itseliikkuvat vievät vähemmän miehistöä, kykenevät väistämään vastatulta ja ampuvat nopeammin liikkeestä pysähdyttäessä. Telakalustoakaan ei välttämättä ole varaa tai kannata hankkia ylettömiä määriä niiden hinnan ja raskaamman sekä kalliimman logistiikan vuoksi.

M777 hinta taisi olla 7 miljoonaa kappale ja käyttöikä puolet normaalitykistä. Vedettävää ei juuri kukaan pidä tuotannossa, mutta hinta on jossain miljoonan tietämillä ilman automaattilataajia.

Amerikkalaisten M776 kehityshankkeessa on mukana Nexter, Elbit, Yugoimport(!), BAE ja joitakin jenkkifirmoja.


Tulevaisuuden perässävedettävä tykki voisi näyttää vaikka tältä. Hintaa 155mm laitteella voisi olla 1,2-1,5miljoonaa ilman automaattilataajaa.

1695033150346.jpeg


P.S. Koska saadaa loitering tyyppiset kameraohjattavat ammukset 120mm kranaatinheittimeen?
 
Viimeksi muokattu:
Siis ns. tulenavauskyky ilman tarkoitustakaan sotia viikkoja saati kuukausia. Kunhan on avauserään jotakin jokaiselle rintamalohkolle ennen liittolaisten vahvistuksia ja materiaaliapua. Kaluston säilyttäminen tukisi myös koulutusta, kun tulenjohtajia ja tykkimiehistöjä voisi harjoituttaa halvemmilla kustannuksilla (vrt. 155 K 83:n ja 155 K 98:n putkien kuluttaminen ja kalliimman 155 mm murkulan ampuminen).
En ymmärrä tuota tarkoitusperää. Siis pidetään senverran että joku porukka voi ampua jotakin liikkuvaa vihollista päin? Sitten mainitset rintamalohkot, eli tarkoitatko kiinteitä taisteluasemia, kuten Ukrainassa. Tärkeän kaluston säilyttäminen (varsinkin vanhentuneen) pelkän koulutuksen tuen vuoksi ei myöskään ole järkevää, koska jossain vaiheessa ne 122mm tykit vanhenevat kuitenkin. Ei niitä voida pitää loputtomiin.NATO- kaliiperi on tuo 155mm eikä 122mm, joten NATO-maissa on tuotantoa aivan erilailla ja se mahdollistaa myös ammusten yhteishankinnat sekä poolin.

122D30 hyvät puolet on jo mainittu moneen kertaan keskusteluissa, mutta kukaan ei oikein halua nähdä huomista ilman niitä. Jotain on pakko keksiä tilalle ennen pitkää, koska vanhenevat aseet eivät tuo tulevaisuudessa enää riittävää suorituskykyä ja niiden miehistöt kärsivät yhä enemmän tappioita. Nyt niitä käytetään hajautetusti, mutta sekin on vain väliaikaisratkaisu ja osittainen vastaus selviytymiseen. Vain 14 km maksimikantama takaa jo nyt sen että 122D30 on taistelussa lähes jokaisen venäläistykin kantaman sisällä ja aivan varmasti esimerkiksi Lancet- loitering ammusten saalista.

Tykki voidaan kyllä naamioida, mutta kun sillä ammutaan, se paljastuu tutkille ja lennokeille auttamatta. Noin 40 km+ ampuvalla tykillä on paremmat mahdollisuudet säilyä monien aseiden ja lennokkien saavuttamattomissa tai ainakin saada aikaa suojautumiseen/väistöön. Myös dronet joutuvat lentämään yhä kauemmaksi etsimään niitä tykkejä, jolloin ilmatorjunnalla ja häirinnällä on enemmän mahdollisuuksia havaita ja vaikuttaa niihin. Dronet eivät tule katoamaan mihinkään, vaan ne ovat uusi normaali taistelukentällä. Vastatoimia varmasti kehitetään, mutta niin kehittyvät dronetkin. Tämä on normaali ase / vasta-ase kilpailu.
Uusia vedettäviä tykkejä ei ole enää järkeä hankkia, niitä meillä on ihan tarpeeksi jo ennestään (150+ kpl 155 mm). Vedettävä tykki voi kyllä näyttää edulliselta, jos vertaa kaikilla herkuilla ja automaattilaturilla varustettua Archeria johonkin 155 K 83:een ilman paikannuslaitteita, lähtönopeustutkaa ja radioita sekä suunnittelee vetävänsä sitä pakko-otetulla sorakuormurilla... Mutta ei sellaisessa vertailussa ole mitään tolkkua. Pitää verrata samoja tykkimalleja samoilla varusteilla ja vedettävän hintaan pitää laskea myös vetoauton hinta. Silloin voi todeta, että eipä se ajoneuvoalustaisuus niin kallista lopulta olekaan. Vedettäviä voisi olla järkeä hankkia lisää vain, jos niitä saisi halpana ylijäämänä
Se riippuu suorituskyvystä ja tarpeesta. Jossain vaiheessa nuo K83 menevät nekin luiskaan, vaikka päiväys ei ole ihan heti tulossa. Ongelma niissä on mm. se ettei niihin ole saatavilla 52 pituuskaliiperin putkia.

Taas ristiriitaisuutta: ensin sanot ettei vedettäviä tykkejä ole järkeä hankkia, mutta lopussa kumoat sen jos niitä saa halpana ylijäämänä. Minä katson asiaa enemmän suorituskyvyn näkökulmasta kuin pelkän talouden näkökulmasta, koska nykyinen turvallisuustilanne edellyttää kustannustehokkuutta ja sotilallista suorituskykyä. Ei sillä ole taisteluteknisesti tai suorituskyvyn osalta merkitystä että onko tykki käytetty vai uusi . Uusikin vedettävä vaatii sen veturin, kuten käytetty ja samat periaatteet on toiminnassa. Halpaa ja ylijäämää ei ole enää hetkeen maailmassa, kuten tiedetään. Pitää olla valmis maksamaan jos haluaa suorituskykyä ja silloin astuu esiin myös kustannustehokkuus eli aseen suhteellinen kunto+suorituskyky+ jäljellä oleva elinkaari sekä päivitettävyys.

M777 on niin kevyt että sitä voi vetää vaikka kevytkuorma-autolla ja niitä riittää, eli ei siihen tarvita raskasta veturia välttämättä, kuten Tampellan tykkeihin. M777 painaa vain n. puolet meidän 155mm vedettävistä, koska on tehty Titaanista ja alumiinista suurelta osin. Se tosin kyllä maksaa. Vaikka vedettävän hintaan laitetaan raskas ka niin silti se on vain n. 200 k lisää. Uusi Archer 8x8 MAN alustalla maksaa Ruotsille yli 10 miljoonaa USD / kpl.
https://www.baesystems.com/en/artic...ct-for-additional-48-archer-artillery-systems
M777 hinta taisi olla 7 miljoonaa kappale ja käyttöikä puolet normaalitykistä. Vedettävää ei juuri kukaan pidä tuotannossa, mutta hinta on jossain miljoonan tietämillä ilman automaattilataajia.
Onko lähdettä tälle hinnalle? Vanhoja tietoja löytyy äkkivilkaisulla ja ne kyllä jäävät kauaksi tuosta hinnasta. Uudelle 52 cal putkiselle ei varmaan hintaa vielä olekaan, vaan vain 39 cal.

M777A2 putket tulevat nykyään kovakromattuina, enkä tiedä missä suhteessa ovat "normaaliin".
https://www.defense-aerospace.com/chroming-adds-50-to-barrel-life-of-m-777-howitzer/
Olen ymmärtänyt foorumillakin sivulauseista että suomi-tykitkään eivät tahdo kestää täyspanoksia kovin kauan. Lieneekö ero putkien eliniässä kovinkaan suuri? M777 tulee uudelleen tuotantoon melko varmasti ja niitä putkia tulee saataville myös. Samaa ei voitane sanoa Tampellan tuotteista, sikäli kun muistan jäsen VTT:n kommentteja valmistuskyvystä muutaman vuoden takaa.
Tulevaisuuden perässävedettävä tykki voisi näyttää vaikka tältä. Hintaa 155mm laitteella voisi olla 1,2-1,5miljoonaa ilman automaattilataajaa.
Enpä usko että saat kuin myyntimiehen hymyn tuohon hintaan:). Kyllä nuo luvut alkavat olla taaksejäänyttä elämää ja voit vähintään kertoa tuon luvun kahdella.

En myöskään usko että pidempiaikainen tulitoiminta on mahdollista tosipaikassa tuolla 155mm kalustolla ilman automaattilataajaa. Kyllä miehistöt väsyvät ja tunnetusti nuorison kuntokaan ei ole kovin kummoinen nykyään. Kyllä se automaatti kannattaa ottaa mukaan, oli sitten vedettävä tai itseliikkuva (pyörällinen).
 
Tarkkuusampumatarvikkeilla ei kyetä vaikuttamaan tarvittavalla volyymillä, vaan esim. PV:n tarkkuusampumatarvikkeiden varastot olisivat hyvin nopeasti lopussa, jos pelkästään niihin nojattaisiin. Itse asiassa todennäköisesti koko länsimaiden varastot olisivat sillä tavalla käytettyinä.
No tuohan ei poikkea nykyisestä, koska ne perus HE-ammustenkin varastot ovat jo melko tyhjiä. Varmaankin combo näissä olisi järkevä, mutta jos US tuotanto on täysiteholla nyt 90k kuukaudessa ja Ukraina ampuu 40 niin US varastojenkin täydennys kestää vuosia. Britannia ja monet maat ovat jo antaneet niin paljon ammuksia että oma maavoimien kyky on koetuksella. Sitä ei korjata heti.

Erikoisammusten määrää olisi syytä lisätä tasaisesti varastoissa.
Ja esimerkiksi kolme kertaa patteristolla on paljon halvempaa kuin yksi Excalibur-kranaatti. Halvemmat PGK-sytyttimilläkin varustetut ampumatarvikkeet ovat kalliimpia kuin massamainen tykistön käyttö pistemaaliin ampuessa, kun ammutaan alle 18-22 km etäisyyksille. Lisäksi PGK vaatii GPS:n toimimisen.
Jos sillä Excaliburilla voidaan ampua n. 40 km etäisyydelle ja tuhota kohde muutamalla ammuksella ja tavallisilla ei kyetä edes ampumaan sinne niin onko tuo järkevä trade-off? Massamainen käyttö voi olla paras tapa iskeä hyökkäävää vihollista vastaan, joka ei ole suojautuneena, mutta entä jos patteristo joutuu ampumaan joka kerran 3 x vaadittavan määrän laukauksia niin mikä on vaikutus logistiikkaan ja varastointivaatimuksiin? En kannata Excaliburin hankintaa, mutta PGK isommissa määrissä sekä base-bleed useammissa ammuksissa olisi jo selkeä parannus.

Esimerkiksi GMLRS M30/M31 kyky tuhota piste tai aluemaali on paljon tehokkaampi kuin ampua tyhmiä M26 kuorma-ammuksia paljon suurempi määrä alueelle. Lisäksi M26 ei kykene kuin n. 50% siitä kantamasta mitä GMLRS kykenee. Tämähän on todennettu testiammunnoissa ja siksi ohjautumattomia rakettaja ei enää edes valmisteta. GMLRS kykenee ampumaan myös aluemaaliin (jalkaväki, useat kohteet)jolloin raketit hajautetaan tietylle alueelle toisistaan.

GPS toimiminen ei ole sellainen ongelma kuin kuviteltiin. Ilman GNSS - signaalia, eivät toimi monet dronetkaan ja molempien osapuolet kärsivät tästä. GNSS- signaalit ovat samalla taajuusalueella(1575gHz-1610gHz), joten häirintä on vaikeaa ilman vaikutusta omiin järjestelmiin. Lisäksi GPS:n M-koodi on tulossa moniin järjestelmiin ja nyt NATO-maana meillä ei ole ongelmaa sen saamiseksi tulevaisuudessa käyttöömme. Se osaltaan vähentää olennaisesti häirintää ja spooffausta.
 
Itse kannatan 155-K98 tuotannon käynnistämistä. Piirustukset/työohjeet ovat olemassa. Eihän se ole yhtä seksikäs kuten "moukari", mutta se on kotimaista työtä ja teollisuutta.
Kun Moukari ei starttaa 30 asteen pakkasessa tai voimansiirto /tela on paskana, niin suomipoika vetää sillä sorakuormurilla vedettävän tykin turvaan.:)
 
Itse kannatan 155-K98 tuotannon käynnistämistä. Piirustukset/työohjeet ovat olemassa. Eihän se ole yhtä seksikäs kuten "moukari", mutta se on kotimaista työtä ja teollisuutta.
Kun Moukari ei starttaa 30 asteen pakkasessa tai voimansiirto /tela on paskana, niin suomipoika vetää sillä sorakuormurilla vedettävän tykin turvaan.:)

Vedettävät tykit selvästi hitaampia vaihtamaan paikkaa ammunnan jälkeen. Siksi nuo K9:t ja vastaavat saattaisivat pysyä kauemmin toimintakykyisenä oli kesä tai talvi.
 
Back
Top