Tykistö

122H kaluston korvaaja on 155mm kalusto, putkia vaan tarvitaan lukuvoimaisesti vähemmän vastaamaan samaa tulivoimaa.

Ideaalitilanne tulevaisuudessa voisi olla xxx kappaletta K9 ja xx kappaletta ARVE, kaikki yhtenäisellä panos- ja kranaattijärjestelmällä. Logistiikka ja koulutus helpottuu kuten myös kustannus-tehosuhde paranee, mitä vähemmän eri järjestelmiä käytössä.
Emme voi enää tyytyä syvän rauhan ajan ajattelumalleihin. Siksi poistuvan suorituskyvyn korvaaminen ei riitä vaan 122H korvaajan pitää tuottaa enemmän tulivoimaa kuin poistuva kalusto.

Todennäköisesti helpoin ja kustannustehokkain tapa tämän saavuttamiseksi on tuottaa kotimaassa riittävä määrä 155mm tykistöä ja niille ammuttavaa.

Tietysti ensin ARVE pitää kehittää prototyypistä toimivaksi sarjatuotantoon sopivaksi asejärjestelmäksi. Vientimarkkinoita löytyy varmasti jos hinta-laatusuhde on kohdallaan.
 
Eikös K83 ole nykyään (myös) JMBOU-yhteensopiva? Onko kustannustehokkaampaa tapaa saada 155 mm. tykkejä 122H korvaajaksi kuin käyttää/putkittaa/modata K83 (ja K98) -tykkejä , jotka korvataan operatiivisissa joukoissa uusilla ajoneuvoasenteisilla tykeillä.
Miksei 155 K 83 olisi aina ollut (sarjatuotantoaseet) JBMoU:n mukainen putkimitoitukseltaan?

155 K 83 aseen putkessa on edelleen pienet kansalliset poikkeamat JBMoU:n mitoitukseen nähden, mutta niitä saa olla, kunhan päämitat toteutuvat.
Ymmärtääkseni ns. Tampella kammioita (~15,7 l tai 17,4 joista jälkimmäinen on ollut 155 K 74 - 82 "Rova" ja 155 K 74 - 83 "Ville" prototykissä ) ei ole varsinaisessa sarjatuotannossa ollut vaan se/ne on korvattu ~19 l (taitaa olla tarkasti 18,8 l) kammioisella (JBMoU 39 kal putken kammion tilavuus), "melkein JBMoU sisämitoituksen mukaisella" tuliputkella. Ks. V Toivosen kirja "Tampellasta Patriaan" ss. 150,...,153 ja 156,...,162.

Arvelen, että edellä mainitun kirjatekstin lopussa ja täälläkin Foorumin viesteissä usein esitetty väite siitä, että 155 K 83 -97 muutoksessa olisi tuliputki jälkeenpäin koneistettu 23 l kammioiseksi on puppua. Siinä ei ole mitään järkeä, että 39 kal putkeen tehtäisiin 52 kal putkelle tarkoitettu panoskammio. 155 K 83 putkeen panoskammiota lienee hieman muutettu "muista syistä" kuitenkin niin, ettei kammion tilavuus ole merkittävästi kasvanut. Kammion pienen geometriamuutoksen syynä on voinut voi olla esim. yritykset parantaa ammuksen tarttuvuutta ylimenokartioon ladattaessa, mutta ei siihen 4 l kammiotilavuuden kasvattamista tarvita.

On tietysti mahdollista, että "joistakin muista teknisistä syistä" olisi haluttu pudottaa painemaksimia ja samalla laskea aseen suorituskykyä, mutta arvelen, ettei niin ole kuitenkaan tehty, koska kaikki ampumataulukot olisivat menneet uusiksi. Lisäksi olisi jäänyt vaara sille, että joku pöhkö olisi ladannut 6 mod panoksen "heikennettyyn" kammioon / putkeen ja hän / he olisivat saattaneet kokea unohtumattoman elämyksen.

Panosjärjestelmämme (kotimainen K 83 aseelle kehitetty panosjärjestelmä, jota voi ampua K 83, K98 ja K9 aseella), on "kansallinen" eikä se täytä JBMoU vaatimuksia tarkasti, arvelen. Suomalaisessa kansallisessa panosversiossa on 4-osainen täyssarjapanos ja yksiosainen, jakamaton täyspanos, kun JBMoU:ssa olisi 5 moduulinen sarjapanos ~19 l:n kammiolle/39 kal 155 mm putkelle.
Lisäksi JBMoU:n keskeissytytysmitoitus ei välttämättä toteudu K 83:ssa geometriasyistä, joten ihan kaikkia ulkomaiden 155 JBMoU panoksia ei K 83 tykillä välttämättä voi ampua. Jos panoksen takapäässä on lähes panoksen halkaisijan kokoinen virikepanos kuten kotimaisissa panoksissa ja useissa ulkomaan panoksissa on, niin sitten homma sujuu.
[Ks. Yleinen ase- ja asejärjestelmäopas 2001, ss 233 Kuva 161, jossa toiseksi alimmaisena näkyy kotimainen panosjärjestelmä K 83 aseelle (~19 l kammio/39 kal putki) ja alimpana kuvassa JBMoU modulaaripanos (6 mod) ja "pitkä täyspanos" 52 kal putkelle/23 l panoskammio, esim Rheinmetallin DM 92 panos on 6 mod 52 kal putkelle ja 5 mod 39 kal putkelle, Rheinmetall-linkki on viestin lopussa).
Ohessa linkki ase- ja asejärj oppaaseen, jos se vaikka on jäänyt lukematta ;):
https://www.doria.fi/handle/10024/176970

Ohessa ruutusieppauskuvana 155 panosjärjestelmät:
1743010201964.webp

Rihlaus: K 83 putkessa on progressiivinen (suupäähän kiihtyvä rihlaus eli rihlakulma kasvaa suulle päin mentäessä), kun JBMoU putkimitoitusperiaate lienee vakionousuinen rihlaus. Se, pienenä poikkeuksena, sallittaneen JBMoU yhteensopivuuden suhteen.

Ehkäpä Foorumin jäsen @Old Boy tai joku muu asioista / historiasta paremmin perillä oleva henkilö korjaa, jos tämä meni ihan persiilleen.

Rheinmetall:n sivuilta löytyy julkinen panoskammiotieto:
"Performance (M109; L39, LV 18.8 dm3 / L47, LV 20.7 dm3)"
eli 39 kal putkella panoskammion tilavuus on 18,8 l ja tämä ymmärtääkseni on juuri JBMoU-kammioinen 39 kal putki (FH 70 / 777 jne) (vrt. edellä 155 K 83 tuliputki). Ohessa linkki:
https://www.rheinmetall.com/en/prod...artillery#anchor-155-mm-artillery-bag-charges

JBMoU:ssa on erikseen liite155 mm ER (extended range tai joku muu merkintä, en muista enää tarkasti) asejärjestelmän vaatimuksille ja piirustuksina tuliputken / panoksen mitoitus, joissa on esitetty mittavaatimukset 52 kal putkelle ja panokselle eli pitkän kantaman 155 asejärjestelmän aseen tuliputkelle.

Muiden 155 asejärjestelmien "hyväksyttyjä, julkisuudessa esitettyjä poikkeamia JBMoU:n suhteen" esimerkkinä:
PZH2000 tuliputkessa on omanlaisensa rihlaus (muistaakseni 64 pyöreähköä rihlaharjaa), kun JBMoU rihlaus on 48 kpl "laatikkoharjaa". Putken rihlatun osuuden poikkipinta-ala on kuitenkin sama, jolloin ruutipaine tuottaa PZH:ssa saman putken suuntaisen voimaresultantin ammusta työntämään putkivaiheesssa kuin JBMoU mukaan tarkasti rihlattu tuliputki.
ARCHER:ssa taasen on JBMoU 23 l putkimitoitusta suurempi panoskammio (>25 l tai jotain semmoista??), jolloin tarkasti JBMoU mukainen panos tuottaa pienemmän paineen, matalamman lähtönopeuden ja lyhyemmän kantaman ARCHER:lla ammuttaessa, koska lataustilavuus on suurempi. Ruotsalaisilla on ARCHER:iin ihan oma, JBMoU:n periaatteista poikkeava panosjärjestelmänsä, jossa on ilmeisesti yksi "~puolikas" panosmoduuli enemmän kuin JBMoU modulaarisessa sarjapanoksessa (ARCHER:ssa 6+1/2 pussukka yht 7 pussukkaa vs JBMoU 6 pussukkaa sarjapanoksena 52 kal putkelle). Lisäksi ARCHEr:in puolikasta moduulia voi käyttää myös pienempien moduulien "välissä", jolloin saadaan ehkä parempi kantamien limitys, mutta riesana on useampi panosmoduulien vaihtoehto sotkemassa tulitoimintaa. Molemmat (PZH ja ARCHER) putkimitoitukset ovat olleet esillä Foorumilla aiemmin useissa viesteissä, joten innokkaammat tehköön hakuja tässä ketjussa taaksepäin viestejä hakien.

Ohessa linkki Rheinmetall:n sivuille: Kantama vs ase (39 kal / 52 kal) vs panosmoduulit DM 92 panoksella ammuttaessa. Tämäkin on ollut useassa aiemmassa viestissä esillä, mutta ohessa kertauksena:
https://www.rheinmetall.com/en/prod...anchor-155-mm-artillery-modular-charge-system

Ymmärtääkseni 155 K 98 tuliputki on ollut geometrialtaan alunperin piinallisen tarkasti JBMoU 155 ER 52 kal tuliputken sisämitoitusvaateiden mukainen.

Vielä huomautuksena se, että JBMoU on saattanut jo muuttua tai se tulee muuttumaan, koska reilusti yli 40 km:n kantamat edellyttävät putkipituuden kasvattamista. On kuitenkin todennäköistä, että yhteensopivuus vanhojen JBMoU ohjeiden mukaisten ampumatarvikkeiden käyttöön säilytetään, mutta niiden paine-, lähtönopeus- ja kantamataulukot (ampuma-arvot/-taulukot) muuttuvat merkittävästi uuden mitoituksen mukaisella tuliputkella ammuttaessa (arvot pienenevät kammion kasvaessa ARCHERIn tapaan) vanhoja ampumatarvikkeita ammuttaessa. Käyttöön tulee panoksian lisämoduulit tai suuremmat jakamattomat panokset uusia, suuremmat rasitukset kestäviä, tulevaisuuden 155 mm ammuksia ammuttaessa.
 
Emme voi enää tyytyä syvän rauhan ajan ajattelumalleihin. Siksi poistuvan suorituskyvyn korvaaminen ei riitä vaan 122H korvaajan pitää tuottaa enemmän tulivoimaa kuin poistuva kalusto.

Todennäköisesti helpoin ja kustannustehokkain tapa tämän saavuttamiseksi on tuottaa kotimaassa riittävä määrä 155mm tykistöä ja niille ammuttavaa.

Tietysti ensin ARVE pitää kehittää prototyypistä toimivaksi sarjatuotantoon sopivaksi asejärjestelmäksi. Vientimarkkinoita löytyy varmasti jos hinta-laatusuhde on kohdallaan.
Toivon tosiaan etä tuo ARVE osoutuu toimivaksi ja kustannustehokkaaksi ratkaisuksi.

Siksi kannattas säilyttää vedettävistä tykeistä ainakin ne 155 K 98 APU kalusto. Se, että siiretäänkö 52 pituuskaliperin putket ARVE ajoneuvotykkeihin on omalukunsa, toisaalta silloin vois siirtää osa 155 K 83 39 pituuskaliperin putkista entisiin 98 lavetteihin ja lopput 155 K 83 vedettevät pitää rivissä ja käyttä leireillä.

Pääasia on, että 155mm tykkien kokonaismäärä alkaa reippaasti kasvaa ja 122mm siiretään leiriläyttöön ja pois normaaleista joukkojen kokoonpanoista
 
Lujin wikipesasta


Finnish Navy: 12 to 20 mobile artillery systems tender launched to replace the 15 Tampella 130 53 TK 130 mm for coastal protection mission.The competitors are the Ceasar Mk2 variant and the Archer

Puolalainen sivu

 

Siirrettävät tykistöjärjestelmät Merivoimatille​


Marcin Chała

16. heinäkuuta 2024

Ei kommentteja
130-53-tk-.jpg

Suomalainen 130 mm Tampella 130 53 TK ampuu harjoituksessa viime vuonna. Kuva. Merivoimat
Merivoimat julkaisi 13. heinäkuuta tarjouskilpailun liikkuvien tykistöjärjestelmien hankinnasta Suomenlinnan Rannikkorykmentille (Suomenlinnan rannikkorykmentti), joka on yksi Rannikkoprikaatin kolmesta taktisesta yksiköstä.



Suomi on yksi harvoista maailman maista, joka ei ole luopunut klassisen tykkitykistön käytöstä huolimatta liikkuvista laivantorjuntaohjusten (SAM) kantoraketeista. Merivoiman tapauksessa ensimmäisenä mainittu aseistusmalli on MtO-85M (Meritorjuntaohjus 1985) ohjus, joka on Suomen nimitys Saab RBS-15 SF III:lle (Suomi Finland). Teknisesti ne vastaavat ruotsalaisia Mk 2 -ohjuksia, eivät Mk 3 -ohjuksia, kuten niiden nimitys saattaa osoittaa. Niiden kantovaunut ovat Sisu-konsernin valmistamia neliakselisia Sk-181-kuorma-autoja (1990-luvun alussa, kun rannikkoakkuja järjestettiin, kantoraketit asennettiin neliakselisiin Sisu SK-242 -kuorma-autoihin). Tällä hetkellä Merivoiman varastoissa on virallisten tietojen mukaan noin 118 MtO-85M-ohjusta. Niiden toimintasäde on noin 70 km (38 NM).

Tykistöjärjestelmien osalta Suomessa on edelleen käytössä 15 kpl Tampella 130 53 TK-tykkejä, kaliiperi 130 mm (ammukset 130x846 mm), jotka on sijoitettu kallioon upotettuihin bunkkereihin lepääviin torneineen (käytössä vuodesta 1984) jaettuna 1100 km pitkälle rannikolle. Jokainen torni painaa 16 tonnia. Ne mahdollistavat kohdistamisen kohteisiin jopa 21,6 merimailin (40 km) etäisyydeltä vakiotulinopeudella, jopa 6 laukausta/min. Miehistöön kuuluu 3 aliupseeria ja 7 sotilasta. Vaikka jokainen ampumapaikka on linnoitettu, ne ovat nykyään helppo kohde, joten kannattaa siirtyä erittäin liikkuvaan alustaan sijoitettuihin järjestelmiin.

Tarjousehtojen mukaan Merivoimat tilaa 12-20 järjestelmää ja optio kuudesta lisää. Toinen ehto liittyy korkeaan liikkuvuuteen ja toimintakykyyn Suomen rannikon vaihtelevissa olosuhteissa sekä Naton 155 mm:n standardiammusten käyttöä. Muiden ehtojen joukossa on syytä mainita lyhin mahdollinen aika, joka tarvitaan laukauksen ampumiseen ja asennon vaihtamiseen, jotta vältytään vastustajan havaitsemiselta ja vastahyökkäykseltä (ns. shoot-and-scoot). Myös tulen tarkkuus ja yksikköhinta ovat tärkeitä. Liikkuvuusongelmat viittaavat siihen, että pyörällinen alusta on uusien tykistöjärjestelmien ensisijainen tuki.


Taiteellinen visio Nexter CAESAr Mark II -pyörähaupitsin uusimmasta versiosta Arquus-alustalla. Kuva. Seuraavaksi
Epävirallisesti mainitaan, että Suomen puolen erityisen kiinnostavana kohteena on ranskalainen Nexter CAESAr (Camion Équipé d'un Système d'Artillerie) 155 mm/52 kaliiperi ase-haupitsi, uusimmassa Mark II -versiossa (tai CAESAr NG, https://zbiam.pl/armatohaubica-3-vaiheessa-wrok-0-3-caesar-wrok ). Tässä versiossa järjestelmä on tarkoitus ottaa Ranskan armeijan palvelukseen vuosina 2026-2030 (109 yksikköä on tilattu), ja ensimmäiset vientikäyttäjät ovat Belgia ja Liettua, jotka ovat tilannut 28 ja 18 järjestelmää. Tämä järjestelmä mahdollistaa osumisen kohteisiin jopa 21,6 merimailin etäisyydeltä tai, jos käytetään ampumatarvikkeita rakettikiihdyttimellä, jopa 29,7 merimailin (55 km) etäisyydeltä. Luonnollinen kilpailija on BAE Systemsin kehittämä ruotsalainen Archer-tykistöjärjestelmä, joka käyttää FH 77:stä (Fälthaubits 77) peräisin olevaa 155 mm/52 kaliiperia. Tämän järjestelmän haittoja ovat muun muassa: suurempi paino 34 tonnia vs. 18 CAESAR ja hinta 12 miljoonaa euroa vs. 6 miljoonaa euroa.

Kävin konekääntämässä ja lukaisin tuon puolan jos jotakuta kiinnostaa.
 
MIksei Suomessa kehitetä DITA tyylisiä automaattisempaa tykkiä jota ohjataan kopista kun nytkin 155K98 on Sisussa niin että runsas miehistö käyttää sitä ulkoa?
Suomen armeija on vanhan ajan massa-armeija. Miesvoima on halpaa, automaatio kallista. Meidän järjestelmässä suuret tykkiryhmät tulevat halvemmaksi, kuin latausautomatiikka. Ammattiarmeijoissa tilanne on toisin, kun niille tykkimiehille pitää jotain maksaakin. Tällöin tykkiryhmän pienentäminen säästää paljon rahaa.
 
Ukraina-vitjasta talteen tännekin:

Bodhana haupitsien / tykkien uustuotannosta yksi kommentti:

Based on this Bild (German newspaper) interview UA has ramped up Bohdana howitzer production to 20+ per month.

Per interview it's accurate and has very good resistance to barrell wear.



-

Hän kommentoi tätä vielä näin: LÄHDE

Interesting that in the end of this clip whoever is speaking says (in Ukrainian) "we are manufacturing 20 or more per month"

And yes, having listened the full Bild interview it certainly sounded like it applied to the number of Bohdana howitzers.

They didn't show the video of who exactly was speaking, but it sounded like the director of Kramatorsk machine building plant who they showed just before that


-

JOS tu 20 kpl per kuukausi olisi keskiarvoinen tuotantomäärä joka pysyisi samansuuruisena koko vuoden ajan, silloin vuoden uustuotanto olisi 240 kpl.

Toisaalta on todennäköisempää että tämä on yksi datapiste ja uustuotanto kasvaa joko hitaasti tai nopeasti, tosin tykkien tuotanto on vaativampaa kuin esim. FPV-dronejen, joten tuotannon nopea kasvattaminen on kalliimpaa, vaikeampaa ja täten yleensä toivottua hitaampaa.
 
En tiedä meneekö tähän ketjuun, mutta BAE Australia on kehittäny 155mm tykistömurkuloille ja 5 tuumasille laivastomurkuloille ilmastalaukastavan PGM-kitin, eli käytännössä mini-JSOW'n. Testivideolla tiputtavat helikopterista mutta voidaan käyttää myös miehittämättömien järjestelmien yhteydessä.

Mielenkiintonen viritys, kyllä tuollekin käyttöö löytyy mikäli vaan ohjauspää sietää häirintää.


 
En tiedä meneekö tähän ketjuun, mutta BAE Australia on kehittäny 155mm tykistömurkuloille ja 5 tuumasille laivastomurkuloille ilmastalaukastavan PGM-kitin, eli käytännössä mini-JSOW'n. Testivideolla tiputtavat helikopterista mutta voidaan käyttää myös miehittämättömien järjestelmien yhteydessä.

Mielenkiintonen viritys, kyllä tuollekin käyttöö löytyy mikäli vaan ohjauspää sietää häirintää.

Tykistömurkula on varsin tarkkaan työstetty osa, jossa on pienet toleranssit ballistiikan vuoksi ja siksi kallis. Miksei voisi olla valettu patarautakuori, jossa 20-30kg tenttua sisällä? Taistelukärjen hinta jotain satasia ehkä.
 
Olipahan kovasti kehuva video Patrian ARVE tykistä, jos oikein kuulin puhuttiin 2 miljoonan hinnasta se on kyllä alakanttiin.


1000700007.webp

Ensin katsoin että tykki on kuljetusasennossa muta ei ookkaan, komea kuva kuitenkin.
 
Mahtaako hinta olla pelkän alustan hinta olemassa olevalle tykille?
En niin hyvin osaa englantia että voisin kommentoida. Tietenkin jos lasketaan ajoneuvo, tykin sovitinosat ja hydrauliikka sekä paikannus- ja viestilaitteet ja vielä pallistiikkalaskimet muinne varusteineen niin voi kyllä lähelle mennä.
 
Tuossa spekuloidaan, että ARVE olisi Suomen rannikkotykistölle suunnattu ratkaisu kaiken muun ohessa.

Hintaan en osaa perustellusti ottaa kantaa. Videolla mainittu 2 milliä tosiaan varmaan konversiokustannus olemassa olevalle aseelle ja alustalle. 4-5 milliä sitten uustuotannolle? Halvempi, mutta yhä varsin kallis.
 
Back
Top