Nick Kane
Majuri
särähtää korvaan -> venäjän kotirintama, mikä / missä se sitte o ? 3 päivän erikoisoperaation kotirintama– Eli se ei ole mikään salaisuus. Ei voi väittää, ettei kotirintama tietäisi, mitä sotilaat tekevät.
Ukrainalaisten naisten alusvaatteet on haluttu lahja Venäjän kotirintamalla – Sofi Oksaselta suorat sanat
Venäjän miehitysjoukkojen Ukrainassa harjoittama ryöstely ja seksuaalinen väkivalta on ollut järjestelmällistä ja saanut hämmästyttäviä piirteitä.www.is.fi
joo olkoon paska läppä
YliKoo
Greatest Leader
Olisko kopterit vähissä
Lahtinen
Kapteeni
Eiköhän tässäkin ole taustalla se upseeripula. Perusmobikki on helppo heittää poteroon puolustamaan, mutta kun pitäisi tehdä jotain monimutkaisempaa, kuten hyökätä, niin käyn näin. Ja kun otetaan huomioon venäjän sotilasjohdon heikko osaaminen jo ennen sotaa, niin mitä muutakaan tästä voisi tulla?
Jos venäjä haluaisi laittaa armeijan kuntoon, jotta sillä olisi jotain mahdollisuutta taistella "länttä vastaan", niin käytännössä heidän pitäisi uusia koko armeijan organisaatio, ihan alimmalta tasolta huipulle asti. Ja jos siihen lähdetään, niin se vie kymmeniä vuosia. Nyt armeija on täynnä varkaita ja ns. "poliittisesti luotettavia" ihmisiä. Ja tämä porukka pitää kyllä huolen, että mitään muutoksia ei saada läpi.
Antares
Respected Leader
En nyt löytänyt viestiä äkkiseltään, mutta yksi ukrainalainen kommentoi viime päivinä että ryssä
Oma ajatus on se että ryssä on ollut pakotettu käyttämään näitä tykistön korvaajana jo pidemmän aikaa, useiden kuukausien ajan. Toki niiden käytöstä on ollut tietoja kauemmin, mutta mitä enemmän Ukraina nitistää tykistöä ja heittimiä, sitä enemmän joutuvat etsimään "korvaavia vaihtoehtoja".
Tämä ei silti selitä, miksi hävittäjiä on ammuttu alas (väitetysti) suuri määrä viimeisen viikon aikana. Ehkä tosiaan lentävät uhkarohkeammin, joko oman hyökkäyksen tukena Avdiivkassa tai sitten yrittävät torjua Ukrainan hyökkäystä Zaporitzzjan tai Khersonin seudulla. Jos Ukraina on tuonut osan ilmatorjunnasta lähemmäs rintamaa, se voisi selittää osaltaan. Osaamattomat lentäjät myös.
Tämä tuli vastaan, joten jakoon: selvästi ohjaavia kittejä ei riitä jokaiselle pommituslennolle, koska tässä on tuore kuva (oletan että tuore) Su-34 hävittäjästä jossa on kiinni 4 kpl tyhmiä rautapommeja
A russian Su-34 with 4 unguided bombs.
-
MUOKKAUS: löytyihän se viesti josta kirjoitin yllä. Alexander Kovalenko oli kirjoittaja, tässä konekäännös (käännös on hieman kömpelö joten lisäsin muutaman termin perään alkuperäisen kyrillisen ilmaisun, jos haluaa esim. tehdä hakuja):
According to KAB. (koko lause: По КАБ)
Since the beginning of October, Russian tactical aviation has used more than 700 CABs (КАБ), mainly FAB-500 (ФАБ-500) bombs modified with the help of the UMPC (УМПК).
The maximum number of bombs used during the day is 80 KAB (КАБ). It is possible that in October an absolute record will be set for the use of KABs (КАБов) by the enemy - more than 1,000.
Unfortunately, the handicraft production of UMPCs (УМПК) has been brought to an “industrial” scale. Handicraft, in tandem with stocks of aircraft bombs inherited from the USSR, allows ROV (РОВ) not to reduce, but to increase the use of KAB (КАБ).
This once again raises the question of comprehensive neutralization of Russian tactical aviation, in the air and on the ground.
Viimeksi muokattu:
Fisu
Kenraali
Ehkäpä olennaisin etu näistä kiteistä ei ole niinkään se ohjaus, vaan se että pommi lentää paljon pidemmälle, jolloin ei tarvitse altistua ilmantorjunnalle yhtä paljon.
Antares
Respected Leader
Kyseessä on silti hyvin lyhyen kantomatkan ase, soveltuu lähinnä etulinjan ja sen välittömän takamaaston pommittamiseen. Paitsi jos tehdään hyvin uhkarohkea, syvälle ulottuva lento hävittäjillä, mutta sellaisia ei ole nähty sodan ensimmäisten päivien jälkeen. Hyödyt pieniä ja riski suuri, todennäköisesti menetettäisiin koneita ilman näkyvää hyötyä. Parempi ja turvallisempi roiskia risteilyohjuksia ja Shahed-136/131 lennokkeja näihin kaukaisiin kohteisiin (vaikka valtaosa niistä kyetäänkin torjumaan).
Siivekkeillä ja ohjauksella varustetun liitopommin käyttö tarjoaa tietysti paremman suojan hävittäjälle, koska ei jouduta lentämään niin lähelle kohdetta (jos käytetään perinteisiä tyhmiä rautapommeja).
Toki jos liitopommin halutaan lentävän maksimimatka, se pitäisi vapauttaa korkealta ja kovaa lennettäessä. Toinen vaihtoehto on lentää kovaa matalalla, vetää kone tiettyyn kulmaan ja vapauttaa se halutulla korkeudella (sellainen kaarimainen lentorata pommilla, yhdenlainen "paiskaus").
Kun Ukraina sai JDAM-pommeja, näistä nähtiin kuvaajia. Kantomatkan olivat melko lyhyitä, koska oletus oli että ei voida lentää korkealla ja kovaa ilmatorjunnan takia. Ei varmasti päde joka paikassa, mutta varmasti tietyissä osissa rintamaa. Samat lainalaisuudet tietysti koskevat myös ryssää.
Fisu
Kenraali
Erohan näissä on sinällään merkittävä. Siivekkeet antavat sen verran enemmän kantamaa, että esimerkiksi matalalta pommitettaessa on paljon pienempi manpadien riski. Tokihan näillä ei voi oikein pommitella muuta kuin etummaisia yksiköitä, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään.
lsoviha
Majuri
The Russian invaders have attacked on six fronts in Ukraine's east over the past day, and Ukraine’s Defence Forces repelled over 40 Russian attacks on the Kupiansk front alone.
Source: General Staff of the Armed Forces of Ukraine
Quote from General Staff: "Over the past day, 90 combat clashes took place. In total, the enemy launched 12 missile and 60 air strikes, and carried out 53 attacks from multiple-launch rocket systems on the positions of Ukrainian troops and settlements."
Details: Russian forces conducted airstrikes on 20 settlements, and about 150 settlements in Chernihiv, Sumy, Kharkiv, Luhansk, Donetsk, Zaporizhzhia and Kherson oblasts came under artillery fire.
www.pravda.com.ua
ps. lähde on Ukrainska Pravda
Source: General Staff of the Armed Forces of Ukraine
Quote from General Staff: "Over the past day, 90 combat clashes took place. In total, the enemy launched 12 missile and 60 air strikes, and carried out 53 attacks from multiple-launch rocket systems on the positions of Ukrainian troops and settlements."
Details: Russian forces conducted airstrikes on 20 settlements, and about 150 settlements in Chernihiv, Sumy, Kharkiv, Luhansk, Donetsk, Zaporizhzhia and Kherson oblasts came under artillery fire.
Ukraine’s Defence Forces repel 40 Russian attacks on Kupiansk front – General Staff
The Russian invaders have attacked on six fronts in Ukraine’s east over the past day, and Ukraine’s Defence Forces repelled over 40 Russian attacks on the Kupiansk front alone.
www.pravda.com.ua
ps. lähde on Ukrainska Pravda
Sextiettan
Kapteeni
Jonkinsortin kiintiöt voisi olla ratkaisu. Venäjän kumppaneille/lähialueille toimitetaan vain 2015-2020 vuosittaisen kulutuksen vastaavia määriä.Surullista luettavaa, monen maan läpi roudataan rautaa ja myös tavaraa venäjälle...
miten olisi 100% esto, kaikista venäjän rajanaapureista, silloin ei materiaali matelisi venäjälle?
...tiedän, turha on toivo...
DN: Suomesta on viety terästä sotaa käyvälle Venäjälle – teräsyhtiö kommentoi
Ruotsalaistoimittajat teeskentelivät venäläisiä teräksen ostajia paljastaakseen, kuinka terästä toimitetaan Suomesta Venäjälle.www.is.fi
Ihan kuseen eivät joutuisi, mutta eivätpähän rosvot tekisi pisnettiä keskenään...
Sextiettan
Kapteeni
Just. Oikein.
Sextiettan
Kapteeni
Kertoo vaan siitä millä muilla sivuilla seikkailet - internet paljastaa meistä monia asioita sen tarjoaman mainonnan myötä...
Antares
Respected Leader
Tällaisista määristä huhutaan. Toki toistaiseksi kyseessä pelkkä huhu ja ei tietysti ole varmuutta, hyväksytäänkö pyyntö kongressissa (jos pyyntö edes esitettäisiin). Lisäksi, ymmärtääkseni puuttuva "puhuja" on toistaiseksi este asioiden käsittelylle (paremmin tietävät korjatkoon):
"Biden will ask Congress for $100 billion in new spending: $60 billion for Ukraine, $14 billion for Israel, $10 billion for humanitarian aid, $14 billion for border security and $7 billion for the Indo-Pacific region",
- Reuters
"Biden will ask Congress for $100 billion in new spending: $60 billion for Ukraine, $14 billion for Israel, $10 billion for humanitarian aid, $14 billion for border security and $7 billion for the Indo-Pacific region",
- Reuters
Jos totta, niin JYTKY tämäkin.
Antares
Respected Leader
Löysin tällaisen kuvan jota muistaakseni on jaettu tässä ketjussa aikaisemminkin: LÄHDE
1 NMI (nautical mile) = 1,852 km
Toss range:
JDAM = 5,556 - 9,26 km
Glide bomb = 27,78 - 46,3 km
High altitude release range:
JDAM = 12,964 - 27,78 km
Glide bomb = 74,08 - 138,9 km
Nähtävästi muistin väärin, toki asia oli pinnalla kun Ukrainan kerrottiin saaneen JDAM-pommeja (ei ollut puhetta liitopommeista).
Liitopommien osalta "turvaetäisyys" on selvästi suurempi, taitaa olla niin suuri että ei tarvitse pelätä ilmatorjuntaa.
JOS oletetaan että Venäjän pommit olisivat suorituskyvyltään jotain tämän kaltaista, silloin on selvää miksi niitä olisi alettu käyttämään enemmän ja enemmän.
Ovatko jokainen kitti sitten liitopommeja vai onko osa pelkästään ohjautuvia? Oletan että ohjaussiivekkeet toisivat aavistuksen lisää ulottumaa perinteiseen rautapommiin verrattuna, mutta ei läheskään saman verran kuin liitopommin siivet.
MUOKKAUS: toki voi miettiä että S-300 ja S-400 (sekä muiden) järjestelmien alueella, onko tuo "high altitude release" realistinen vaihtoehto? Näitä järjestelmiä ei tietysti riitä joka paikkaan eikä niillä ammuta jokaista tutkalla näkyvää kohdetta, mutta silti, riskit ovat ilmeiset.
Kenties "toss" on tyypillisempi käyttötyyli, mutta altistaa sekin osaltaan matalalle ilmatorjunnalle ja myös kantomatka on selvästi lyhyempi. Liitopommien osalta, tuon kuvan perusteella kantomatka olisi silti 28-46 km joten ei tarvitse lentää ihan kohteen päälle tai vastaavasti yltää myös hieman kauemmaksi.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Minun tietojen mukaan näitä harvinaisia Mi-8MTPR-1 EW-koptereita (Ми-8МТПР-1 "Рычаг-АВ" eli Mi-8MTPR-1 Rychag-AB) olisi menetetty aikaisemmin ainakin 4 kpl.
Toisaalta Oryxin listoilta löytyy 5 kpl: LÄHDE
Military Balance 2023 mukaan Venäjän ilmavoimilla olisi ollut 20 kpl näitä koptereita.
Jos Oryx on oikeassa, näitä olisi jäljellä 15 kpl, mutta kysymys kuuluu, mikä määrä koptereita menetettiin nyt (jos yhtään)?
Wagner pudotti niitä 2 kpl ja ennen sitä menettivät toiset 2 kpl väitetysti Patriotin alasampumina. Tein silloin oletuksen että operoisivat kahden kopterin pareina. Montako pari oli sillä lentokentällä jonne iskettiin? Entä montako kopteria menetettiin?
Hyvin tärkeitä, arvokkaita ja harvinaisia koptereita joka tapauksessa.
teknohippi
Kenraali
Tämä ilmavoimien käyttä tykistön korvaajana on varmasti nähty sotapeleissä, jenkeillä on kuitenkin hyvin realistinen käsitys siitä mitä ryssällä on käytettävissä. Tätä strategista reserviä on ihan selkeästi hillottu sitä mahdollista Ukrainan läpimurtoa ajatellen ja osittain tämä on ollut taatusti Ukrainankin tiedossa. Näin se eteneminen on pitänyt hoitaa IT:n suojissa. Tykistöä on kulutettu huolella loppuun joten puttelille jäi ainoaksi mahdollisuudeksti toteuttaa hyökkäys ilmavoimien tuella. Ehkä tässä on kokoajan odoteltu sitä hetkeä että ne ilmavoimat tulee peliin mukaan ja saadaan tuhottua.
Tilanne on näyttänyt hyvinkin tasapelille ja se ei ryssälle sovi. Jatkuvat tappiot on sillä tasolla että Ukraina on jotenkin saatava pakotettua antautumaan ja sitähän tuossa hyökkäyksessä nyt yritetään. Yritys tuskin oli yllätys ja siksi nyt nähdään noita satoihin kohoavia tankki ja ifv tappioita sekä noiden lentokoneiden tippumisia. Hekot oli varmasti se ensivaste mutta ne tuhoutui kentille. Jotenkin mystisesti ATACMS isku sattui juuri hyökkäyksen aattona, näin jälkeenpäin voiis jopa epäillä ett tuota odotettiin ja kytättiin että kalusto tulee kentille hyökkäystä varten.
Putinxyjlo
Eversti
Näin mäkin kuvittelin, kunnes sain silmilleni silkkaa isis laulua ja palestiinan propagandaa youtubessa sadoittain.. kyllä mainos algoritmia on helppo manipuloida, "optimoida", syöttääkseen vastapropagandaa niille, jotka tykkäilee idf tai azov tai uaf aineistosta. Youtubessa ryssän propagandaan joutuu katsojaksi, kun käy kerrankin kommentoimassa "naziruzzian vatnik idi nahyi"..
Antares
Respected Leader
Lainataanpa tuo RUSI:n koko artikkeli, jos joku haluaa lukea sen (artikkeli julkaistu 19.10.2023): LÄHDE
19 October 2023
Ukraine Must Prepare for a Hard Winter
Dr Jack Watling19 October 2023
https://rusi.org/explore-our-research/publications/commentary/ukraine-must-prepare-hard-winter
19 October 2023
6 Minute Read
SHARE
The lack of a breakthrough in Ukraine’s summer offensive and the shift in materiel advantage mean that Kyiv must fight carefully if it is to retain the initiative.
Despite the determined efforts of the Armed Forces of Ukraine (AFU), five months of offensive operations have not breached Russia’s defence lines in Zaporizhzhia. Ukraine retains some options to make Russian dispositions uncomfortable, but it is highly unlikely that there will be a breakthrough towards Tokmak this year unless Russian forces decide to withdraw. The Ukrainians now face a difficult set of competing imperatives: to maintain pressure on the Russians while reconstituting their units for future offensive operations.
Both Russia and Ukraine have struggled to generate offensive combat power in 2023. The heavy attrition of experienced junior officers and trained field-grade staff has limited the scale at which offensive action can be synchronised. Combined with terrain that contains fighting and the canalising effect of dense minefields, Ukrainian forces have been restricted to company-scale operations. When they have expanded the scale of operations, Ukrainian forces have found that they lose synchronisation with their supporting arms. Russia has similarly struggled to synchronise and coordinate larger-scale activities, but this has not prevented it from attempting them, at great cost in personnel and materiel.
For both sides, the ability to expand the scale at which they can operate effectively is constrained by training opportunities. Ukrainian units – committed to the front – struggle to be pulled far enough from the Russians to train at larger scale. Russia, meanwhile, is having to commit many of its replacement troops to keep up the strength of its units at the front because of its high rate of casualties. So long as this high casualty rate can be maintained, therefore, it becomes possible to suppress Russia’s ability to train sufficient new troops to the standard needed to effectively conduct offensive action.
If sustaining a high casualty rate suppresses Russia’s ability to regain the initiative, the question becomes whether Ukraine and its international partners can refine the training pipeline – better connecting training inside and outside of Ukraine – to enable Ukraine to exploit the opportunity in the spring. This is complicated by the need to keep up the pressure on Russian forces.
During the winter of 2022–3, much of the front saw intense skirmishing, but only limited Ukrainian attempts to significantly alter the line of control. The lack of a threat of offensive action by the AFU allowed Russia to build three extensive defence lines with mines, trenches and obstacles, which made Ukraine’s offensive operations this summer an order of magnitude more difficult. If Ukraine does not continue to pressure the Russian line in the winter, the risk is that these defence lines are expanded. Thus, Kyiv must balance reconstitution with a need to keep up pressure on Russian forces.
Ukraine will face further challenges because of the shifting balance of materiel advantage. Over the summer Ukraine gained fires superiority for the first time, delivering more rounds per day onto Russian positions than came back in many sectors. This was critical to the progress made, but saw an ammunition consumption rate above 200,000 rounds per month.
Sufficient ammunition to sustain this rate of fire is not going to be forthcoming as NATO stockpiles deplete, and production rates for ammunition remain too low to meet this level of demand. On the Russian side, by comparison, production has turned a corner. Not only is Russian domestic ammunition production rising rapidly, but new ammunition production is being supplied from Iran, North Korea and other states. Bottlenecks in spare barrels and other critical parts will prevent Russia from establishing fires dominance for the next quarter, while NATO production should increase later in 2024, but for a while Ukraine faces the challenge of maintaining Russian attrition without an abundance of artillery.
Another challenge lies in air defence. The one plausible path towards Russia gaining a decisive advantage on the battlefield is if its aerospace forces are able to begin bombing from medium altitude, significantly increasing the accuracy of their strikes. To do this, they would need to denude Ukraine of its air defences. In this light, Russia’s impending strikes on Ukrainian critical national infrastructure remain a strategic threat. If Russia can destroy the ability to pump water in Ukraine’s cities during periods of cold temperature, pipes will burst, potentially rendering urban areas uninhabitable. Thus, the missiles must be intercepted – but interceptors are a scarce commodity.
For Russia, the supply of strike munitions is increasing. In October 2022 Russia was producing approximately 40 long-range missiles a month. Now it is producing over 100 a month, and this is supplemented by large numbers of Geran-2 UAVs. Furthermore, on 18 October, UN Security Council restrictions on Iran’s missile programme lapsed. Russia has been pushing for Iran to supply it with missiles after that date, with an expectation that this will provide a large supply of missiles in the winter. NATO’s ability to expand the production of interceptors and radar for air defences is therefore critical.
Despite these threats, Ukraine has options for continuing to cause Russia’s position in southern Ukraine to deteriorate. Long-range strikes using ATACMS destroyed Electronic Warfare helicopters that had been important for protecting Russian forces from a range of effects. Carefully orchestrated attacks on Russian air defences are also making a range of softer targets more vulnerable. Once these gaps open, Ukraine can maximise the efficiency of the limited stocks of GMLRS it possesses to destroy and disrupt Russian logistics.
At the same time, if a massed breakthrough is looking less likely, Ukraine can exploit the width of the front to keep Russian forces in the field as the weather deteriorates. Recent attacks across the Dnipro, for example, expand the frontage that Russian troops must defend, reducing the number of forces that can be pulled back and trained or reconstituted. Actions that make progress where the Russians have left themselves vulnerable can be rapidly exploited. Russian commanders cannot, therefore, simply trade space on their flanks.
The winter once again poses an opportunity to maximise Russian losses. If Russian troops are drawn into the defence along a wide front, with Ukrainian troops pushing into opportunities rather than trying to break through defended areas, then Russian forces will be outside, getting wet and cold. If targeted strikes can degrade their logistics, then the limited training and fieldcraft of Russian forces can maximise climactic injuries. It is notable that Russian casualties last winter were exceedingly high, even when Russia had fires superiority.
Further activity in the Black Sea is also important. Firstly, expanding the threat to the Crimean Peninsula spreads out increasingly threatened and scarce defensive systems like the S-400. Secondly, the progressive erosion of the Black Sea Fleet’s freedom of manoeuvre helps to set the conditions for the isolation of Crimea in 2024. While these conditions can be created, however, they are all dependent upon the AFU being able to reconstitute. With Washington embroiled in political dysfunction, the assurances needed to plan for 2024 will increasingly fall on European capitals. Thus, for Ukraine’s international partners, the task of creating the conditions for a successful campaign in 2024 must be committed to today.
The views expressed in this Commentary are the author’s, and do not represent those of RUSI or any other institution.
Have an idea for a Commentary you’d like to write for us? Send a short pitch to [email protected] and we’ll get back to you if it fits into our research interests. Full guidelines for contributors can be found here.
-
Military Sciences
View profile
Ukraine Must Prepare for a Hard Winter
Dr Jack Watling19 October 2023
6 Minute Read
SHARE
The lack of a breakthrough in Ukraine’s summer offensive and the shift in materiel advantage mean that Kyiv must fight carefully if it is to retain the initiative.
Despite the determined efforts of the Armed Forces of Ukraine (AFU), five months of offensive operations have not breached Russia’s defence lines in Zaporizhzhia. Ukraine retains some options to make Russian dispositions uncomfortable, but it is highly unlikely that there will be a breakthrough towards Tokmak this year unless Russian forces decide to withdraw. The Ukrainians now face a difficult set of competing imperatives: to maintain pressure on the Russians while reconstituting their units for future offensive operations.
Attrition and Initiative
Both Russia and Ukraine have struggled to generate offensive combat power in 2023. The heavy attrition of experienced junior officers and trained field-grade staff has limited the scale at which offensive action can be synchronised. Combined with terrain that contains fighting and the canalising effect of dense minefields, Ukrainian forces have been restricted to company-scale operations. When they have expanded the scale of operations, Ukrainian forces have found that they lose synchronisation with their supporting arms. Russia has similarly struggled to synchronise and coordinate larger-scale activities, but this has not prevented it from attempting them, at great cost in personnel and materiel.
For both sides, the ability to expand the scale at which they can operate effectively is constrained by training opportunities. Ukrainian units – committed to the front – struggle to be pulled far enough from the Russians to train at larger scale. Russia, meanwhile, is having to commit many of its replacement troops to keep up the strength of its units at the front because of its high rate of casualties. So long as this high casualty rate can be maintained, therefore, it becomes possible to suppress Russia’s ability to train sufficient new troops to the standard needed to effectively conduct offensive action.
If sustaining a high casualty rate suppresses Russia’s ability to regain the initiative, the question becomes whether Ukraine and its international partners can refine the training pipeline – better connecting training inside and outside of Ukraine – to enable Ukraine to exploit the opportunity in the spring. This is complicated by the need to keep up the pressure on Russian forces.
During the winter of 2022–3, much of the front saw intense skirmishing, but only limited Ukrainian attempts to significantly alter the line of control. The lack of a threat of offensive action by the AFU allowed Russia to build three extensive defence lines with mines, trenches and obstacles, which made Ukraine’s offensive operations this summer an order of magnitude more difficult. If Ukraine does not continue to pressure the Russian line in the winter, the risk is that these defence lines are expanded. Thus, Kyiv must balance reconstitution with a need to keep up pressure on Russian forces.
The Materiel Balance
Ukraine will face further challenges because of the shifting balance of materiel advantage. Over the summer Ukraine gained fires superiority for the first time, delivering more rounds per day onto Russian positions than came back in many sectors. This was critical to the progress made, but saw an ammunition consumption rate above 200,000 rounds per month.
Sufficient ammunition to sustain this rate of fire is not going to be forthcoming as NATO stockpiles deplete, and production rates for ammunition remain too low to meet this level of demand. On the Russian side, by comparison, production has turned a corner. Not only is Russian domestic ammunition production rising rapidly, but new ammunition production is being supplied from Iran, North Korea and other states. Bottlenecks in spare barrels and other critical parts will prevent Russia from establishing fires dominance for the next quarter, while NATO production should increase later in 2024, but for a while Ukraine faces the challenge of maintaining Russian attrition without an abundance of artillery.
Another challenge lies in air defence. The one plausible path towards Russia gaining a decisive advantage on the battlefield is if its aerospace forces are able to begin bombing from medium altitude, significantly increasing the accuracy of their strikes. To do this, they would need to denude Ukraine of its air defences. In this light, Russia’s impending strikes on Ukrainian critical national infrastructure remain a strategic threat. If Russia can destroy the ability to pump water in Ukraine’s cities during periods of cold temperature, pipes will burst, potentially rendering urban areas uninhabitable. Thus, the missiles must be intercepted – but interceptors are a scarce commodity.
For Russia, the supply of strike munitions is increasing. In October 2022 Russia was producing approximately 40 long-range missiles a month. Now it is producing over 100 a month, and this is supplemented by large numbers of Geran-2 UAVs. Furthermore, on 18 October, UN Security Council restrictions on Iran’s missile programme lapsed. Russia has been pushing for Iran to supply it with missiles after that date, with an expectation that this will provide a large supply of missiles in the winter. NATO’s ability to expand the production of interceptors and radar for air defences is therefore critical.
Keeping Russia Unbalanced
Despite these threats, Ukraine has options for continuing to cause Russia’s position in southern Ukraine to deteriorate. Long-range strikes using ATACMS destroyed Electronic Warfare helicopters that had been important for protecting Russian forces from a range of effects. Carefully orchestrated attacks on Russian air defences are also making a range of softer targets more vulnerable. Once these gaps open, Ukraine can maximise the efficiency of the limited stocks of GMLRS it possesses to destroy and disrupt Russian logistics.
At the same time, if a massed breakthrough is looking less likely, Ukraine can exploit the width of the front to keep Russian forces in the field as the weather deteriorates. Recent attacks across the Dnipro, for example, expand the frontage that Russian troops must defend, reducing the number of forces that can be pulled back and trained or reconstituted. Actions that make progress where the Russians have left themselves vulnerable can be rapidly exploited. Russian commanders cannot, therefore, simply trade space on their flanks.
The winter once again poses an opportunity to maximise Russian losses. If Russian troops are drawn into the defence along a wide front, with Ukrainian troops pushing into opportunities rather than trying to break through defended areas, then Russian forces will be outside, getting wet and cold. If targeted strikes can degrade their logistics, then the limited training and fieldcraft of Russian forces can maximise climactic injuries. It is notable that Russian casualties last winter were exceedingly high, even when Russia had fires superiority.
Further activity in the Black Sea is also important. Firstly, expanding the threat to the Crimean Peninsula spreads out increasingly threatened and scarce defensive systems like the S-400. Secondly, the progressive erosion of the Black Sea Fleet’s freedom of manoeuvre helps to set the conditions for the isolation of Crimea in 2024. While these conditions can be created, however, they are all dependent upon the AFU being able to reconstitute. With Washington embroiled in political dysfunction, the assurances needed to plan for 2024 will increasingly fall on European capitals. Thus, for Ukraine’s international partners, the task of creating the conditions for a successful campaign in 2024 must be committed to today.
The views expressed in this Commentary are the author’s, and do not represent those of RUSI or any other institution.
Have an idea for a Commentary you’d like to write for us? Send a short pitch to [email protected] and we’ll get back to you if it fits into our research interests. Full guidelines for contributors can be found here.
-
WRITTEN BY
Dr Jack Watling
Senior Research Fellow, Land WarfareMilitary Sciences
View profile
Antares
Respected Leader
Mietin näiden kopterien käyttöä: ne on varmasti jaettu Ukrainan ympärille sektoreittain, koska EW-kykyjä tarvitaan rintaman jokaisella osalla (arvaan että tietyillä sektoreilla enemmän kuin muilla, mistä syystä määrät voivat vaihdella hieman).
Wagner pudotti ne 2 kpl kun olivat matkalla Moskovaan ja ne kaksi aikaisempaa pudotettiin myös Ukrainan koillispuolella.
ATACMS-iskut ovat osuneet ainakin Berdyanskin ja Luhanskin sotilaslentokentille.
Voisiko käyttö mennä niin että 2 kpl koptereita hiljaisemmilla sektoreilla ja 4 kpl aktiivisemmilla? Tämä on vain minun arvaus, edelleen oletan että näitä käytettäisiin pareittain.