Kun tuossa eilen (vai toissa päivänä) nousi esille sotarikokset Ukrainan sodassa, erityisesti Kramatorskiin suuntautuneen raketti-iskun myötä niin laitanpa nyt tännekin kirjoittamani aihetta lyhyesti käsittelevän kirjoituksen - se on julkaistu myös erään radioaseman kautta.
Painotan, kirjoitus on todella suppea katsaus aiheeseen eräiden tapahtumien kautta ja käsittelen lähinnä Donbassin tapahtumia ja sielläkin enemmän sellaisia tapahtumia joita voidaan pitää sotarikoksina tai niihin viitattavina tekoina eli ihmisoikeusloukkaukset eivät valitettavasti pääse esille, "kansantasavaltojen" alueen perinteisemmistä ihmisoikeusloukkauksista olisi yksin melkoisesti kirjoitettavana, samoin muista alueella tapahtuneista rikoksista.
Samaten Krimin tapahtumat ohitan tyystin - sekin vaatisi oman viestinsä aivan kuten Venäjän "ansioiden" pohtiminen ja se mikä myötävaikutus Venäjän teoilla on ollut alueen ihmisoikeusloukkauksiin sekä selkeisiin sotarikoksiin. Eli tahdon sanoa, että seuraava kirjoitus on kaukana täydellisestä ja kaiken kattavasta kirjoituksesta, osaltaan jo senkin tähden, että osa tapahtumista tulee paljastumaan vasta joskus tulevaisuudessa jos puolueeton osapuoli pääsee ilman estelyjä tutkimaan kaikki alueen ihmisoikeusloukkaukset sekä rikolliset teot - sotarikokset. Olkaatten hyvä:
Sotarikosten jäävuorenhuippu Donbassin alueella.
Ukrainan sota, kuten monet ns. ”sisäisinä kriiseinä” käynnistyneet sodat on ollut myös varsin likainen sota ja kumpikin osapuolista on syyllistynyt sodankäynnin sääntöjen rikkomiseen, mutta tässä kohdin on todettava se, että toisen osapuolen lista on olennaisesti toisen pidempi – separatistien puolella rikoksiin on syyllistytty huomattavasti säännönmukaisemmin ja kansalaisten ihmisoikeuksia halveksuen. Tämä lyhyt katsaus sisältää vain jäävuorenhuipun vajaan vuoden mittaisen sodan tapahtumista ja keskityn todellakin vain Donbassin (eli Donetskin ja Luhanskin oblastien) tapahtumiin Krimin jäädessä paitsioon, lähinnä siitä syystä, että Krimin tilanteen seikkaperäinen käsitteleminen vaatisi oman viestinsä ja täysipainoisen paneutumisen aiheeseen – Krimin tilanne on tiedossa ja siellä vallitseva ihmisoikeustilanne on kehno ja alueella on syyllistytty mielivaltaan ja väkivaltaan miehittäjän toimesta.
Donbassinkin alueella raapaisemme todellakin jäävuorenhuippua vaikka tarkastelemme tapahtumia laajemmin kuin vain viimeisimpien viikkojen tapahtumat huomioiden, viimeisinä viikkoina keskiöön ovat nousseet siviiliasutusten pommitukset ja osassa tapauksia voidaan kaikella varmuudella epäillä teon olleen tahallisen ja tarkoituksellisen – Mariupol, Donetsk ja Kramatorsk ovat sodan eräitä näyttämöitä joilla sodankäynnin sääntöjä on vähintäänkin venytetty – jollei syyllistytty suoranaisiin sotarikoksiin.
Donbassin alueella väkivaltaisuudet alkoivat jo maaliskuussa 2014, jolloin nähtiin ensimmäiset ihmisuhrit mutta varsinainen kaupunkien valtaus ja separatismin aalto alkoi pyyhkiä alueen yli huhtikuun puolella jolloin lyhyessä ajassa useampi kaupunki joutui täysin separatistien aseellisten joukkojen hallintaan – tuolloin Slovjansk ja Kramatorsk joutuivat asemiesten haltuun, sen jälkeen Horilvka ja moni muu alueen kaupunki kunnes lopulta Donbassin alueen suurimmat kaupungit joutuivat täysin separatistien kontrollin alle – Donetsk ja Luhansk ovat sitä edelleen, Mariupolin ATO:n joukot yhdessä oligarkki Rinat Akhmetovin työläisprikaatien avulla vapauttivat lopullisesti kesäkuussa 2014.
Jo separatismin alkuvaiheissa Donbassin alueella syyllistyttiin selkeisiin ihmisoikeusrikoksiin – jopa sotarikoksiin – separatistikomentajien antaessa määräyksiä poliittisten vastustajien pidättämisestä esim. Slovjanskissa ja Kramatorskissa, kummassakin kaupungissa venäläisen Igor Girkinin eli Igor Strelkovin valtuuttamana (määräyksestä) toimeenpantiin pidätyksiä ja murhia, joiden seurauksena useampi separatisteja vastustanut paikallispoliitikko pidätettiin ja myöhemmin osa löydettiin murhattuina alueelta. Samoin alueella otettiin käyttöön kesällä 2014 juuri Strelkovin määräyksestä Stalinin kauden aikainen asetus ”sota-ajan poikkeuslaista vuodelta 1941”, jonka perusteella esim. varkaita tuomittiin kuolemaan – näin kävi varkaudesta syytetylle Aleksei Pitskolle, joka tuomittiin kuolemaan ”kahden paidan takia” kuten hänen äitinsä kertoi.
Kesällä ATO:n aloitettua operaation kaupunkien valtaamiseksi etenkin Slovjanskin ja Kramatorskin kohdalla separatistijohto antoi joukoilleen oikeuden tulittaa ATO:n evakuointikäytäviä pitkin kulkeneita siviileitä, tark’ampujat ja jopa kranaatinheitinyksiköt tulittivat useita kertoja kohti länttä pakenevia siviileitä ja tulituksessa tiedetään kuolleen lukuisia siviileitä – puhutaan jopa kymmenien siviileiden kuolemista sodankäynnin viimeisinä päivinä.
On tietenkin syytä huomioida, että piirittäessään kaupunkeja ATO:n joukot tulittivat myös harkitsemattomasti siviilikohteita – on dokumentoituja tapauksia joissa tulitus on harkitsematonta ja jopa tarkoituksellista. Mutta pääasiassa kaupungin vaurioituivat sodankäynnin seurauksena syntyneistä syistä ei tarkoituksellisesta toiminnasta, jo tuolloin ATO:n piirissä pyrittiin etenemään tavalla joka tuottaisi mahdollisimman vähän siviilitappioita, koska Ukrainan ATO-operaation johdossa ymmärrettiin se, että heidän etu on mitä vähemmän siviilitappioita tulee, jokainen kuollut siviili on propagandavoitto separatisteille ja heidän tukijoilleen.
Keväällä ja kesällä 2014 Donetskin kansantasavallan johto antoi ensimmäisen asetuksen, jonka perusteella kaupungista (länteen) paenneiden siviileiden omaisuutta uhkasi takavarikko ja lunastaminen ”kansantasavallan” hallintaan ja myöhemmin kesällä venäläisissä sosiaalisen median foorumeissa esiintyi useita vuokraus ja myynti-ilmoituksia, joissa DNR vuokrasi tai myi takavarikoitua omaisuutta (myös asuntoja). Tammikuussa 2015 DNR:n johtaja Aleksandr Zakharchenko uudisti uhkauksen ilmoittaen ”kansantasavallan” ryhtyvän takavarikoimaan paenneiden ihmisten omaisuutta ja asuntoja – etenkin uhkaus kohdistettiin länteen pakeneville ihmisille. Donetskissa vallalla olevan käsityksen mukaan Ukrainaan pakeneminen on paha kun vastaavasti Venäjälle pakeneminen on hyvä – ja siksi moni kertoo lähteneensä Venäjälle, näin toimitaan jotta suojeltaisi omaisuutta parhaalla mahdollisella tapaa. Tällainen toiminta ei välttämättä ole suoranaista sotarikollisuutta, mutta selkeällä tapaa siviileiden vapauksia rajoittavaa ja siten toimien pyritään vaikuttamaan siihen kuinka siviilit toimivat – kansantasavaltojen kannalta on parempi mitä enemmän siviileitä alueella on, koska heidän olemassa olonsa rajoittaa olennaisella tapaa ATO:n joukkojen operointia ja toimintaa – voimankäyttöä on selkeällä tapaa rajoitettava, kuten on havaittu. Näin on käynyt esim. kesällä 2014 Donetskissa jolloin silminnäkijähavaintojen mukaan separatistit sijoittivat tykistöä, telatykistöä ja raketinheittimiä asutetuille alueille (esim. Kirovskin ja Kuibyshevin alueille) kiinteisiin tai puolikiinteisiin asemiin tulittaen alueelta ATO:n asemia Donetskin länsi, luode ja pohjoispuolella ATO:n kuitenkaan vastaamatta tulitukseen käytännössä laisinkaan eli ATO valitsi tuolloin linjan jonka mukaan siviilialueiden tulittamista epäsuoralla tulella vältettiin mahdollisuuksien mukaan. Näin ei tietenkään aina toimittu vaan Slovjanskin ja Kramatorskin ohella epäsuoralla tulella ammuttiin kohteita myös esim. Horilvkassa ja myöhemmin kesällä Luhanskissa, mutta nämä tapaukset ovat poikkeuksia eivät sääntö.
Kesällä 17. heinäkuuta tapahtui Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampuminen separatistien hallinnoimalla alueella n. 40 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Oliko kyseessä sotarikos vai erehdys? Sitä on vaikea määritellä, olettamuksen mukaan separatistit kuvittelivat ampuvansa Ukrainan ilmavoimien kuljetuskonetta ja kohteen pudottamisen jälkeen esim. Strelkov ilmoitti twitter-viestissä alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen, kyseinen viesti ja muut vastaavat viestit poistettiin välittömästi saatua tietää, että alueella ammuttiin alas matkustajakone kuljetuskoneen sijaan. Tämä tukee olettamusta, että kyseessä oli separatistien taholta vahinko – inhimillinen virhe – kuviteltiin tulitettavan kuljetuskonetta mutta kohde olikin lento MH17. Mikäli teko on tahallinen, tuolloin tekoa on kaikella ehdottomuudella pidettävä sotarikoksena. Kaikesta huolimatta voidaan myös kritisoida sitä, että Donbassin alueen ilmatilassa yleensäkään lensi siviilikoneita – mutta ennen tapausta ei uskottu alueella olevan separatistien hallussa aseistusta, jolla yltää kyseiseen korkeuteen. Alueen ilmatila oli suljettu siviililiikenteeltä alle 7 km korkeudessa. Kuitenkin separatisteilla oli käytössään Venäjän asevoimien alueelle siirtämiä Novator 9K37 M1 "Buk" ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, tai jos tarkkoja ollaan niin järjestelmien miehistön on täytynyt tulla Venäjältä, koska Venäjän asevoimissa järjestelmää ei ole aiemmin luovutettu ns. varusmiestason operoijien käyttöön vaan operoijina on ollut kantahenkilökunnan miehistö ja komentajana (tietojeni mukaan) yleensä vähintäänkin kapteeni-tason upseeri.
Ennen elokuun tulitaukoa sodankäynnin sääntöjä voidaan sanoa rikotun useita kertoja, esim. Novoazovskin kaupunki joutui tykistöiskujen kohteeksi ja kaupunkia tulitettiin Venäjän puolelta – maan joka omien sanojensa mukaan ei ollut osallisena sodassa. Samoin Ukrainan aluetta oli tulitettu tykistön ja raketinheittimien avulla Venäjän alueelta jo aiemmin kesän aikana ainakin heinäkuun ja elokuun kuluessa. Näitä tekoja voidaan pitää vähintäänkin rikollisina, tekoja joissa ilman sodanjulistusta oman maan alueelta suoritetaan sotilaallisia operaatioita toisen valtion aluetta ja joukkoja vastaan.
Elokuun tulitauon jälkeen tilanne Donbassin alueella jatkui lähes muuttumattomana, syksyn aikana Donetskissa oli vain muutamia päiviä jolloin ei ollut aseellisia yhteenottoja esim. Sergei Prokofjevin lentokentän alueella – syyskuun aikana näitä päiviä oli vain yksi. Samalla tulitauosta huolimatta Venäjän tukemat separatistit liittivät ”kansantasavaltoihin” uusia alueita ns. ei kenenkään –maalta tai suoranaisten valloitusten myötä. Joulukuun puolella voitiin sanoa tulitauon lopullisesti menneen separatistijoukkojen aloitettua Venäjän tukemina laajemmat operaatiot idässä ja etenkin Donetskin alueella.
Tammikuun ja helmikuun aikana Donbassin alueella on syyllistytty useisiin rikollisiin tekoihin. Mariupolin tulittamista 24.1.2015 BM-21 Grad raketinheittimin voidaan pitää sotarikoksena, Donetskin kaupunkia on tulitettu tammi- ja helmikuun aikana useita kertoja sellaisesta suunnasta ettei tulittaja ole voinut olla muu kuin separatistijohtoinen joukkio – aseina on myös käytetty tunnistetusti osassa tapauksia 82 millin kranaatinheittimiä, joiden kantaman alueella ei edes ole ATO:n joukkoja (kantama n. 4,27 km) – näitä tahallisia siviilialueiden pommittamisia voi pitää sotarikoksena, esim. bussipysäkin tulittaminen kranaatinheittimellä 22.1.2015 on tällainen teko. Kramatorskin pommittaminen 10.2.2015 on vähintäänkin epäilyttävä teko, kohteena oli Kramatorskin ulkopuolella sijainnut lentokenttä sekä ATO:n esikunta (joka sijaitsi lähempänä asutusta) mutta osa kaupunkia kohden ammutuista BM-30 Smerch raketinheittimen raketeista osui selkeällä tapaa kaupunkialueelle, että voidaan vähintäänkin epäillä tulituksen suunnatun tarkoituksellisesti alueelle. Samoin voidaan miettiä sitä, että miksi siviilikohteen lähellä olevaa kohdetta pommitetaan rypälepommein, osa Smerchien raketeista kun oli varustettu rypälepommein.
On myös huomioitava, että etenkin separatistit ovat syyllistyneet sotavankien kohtelussa rikolliseen toimintaan ja mahdollisesti jopa sotarikoksiin, mikäli tiedot osoittautuvat oikeiksi siitä, että sotavankeja on teloitettu separatistien toimesta, kyseessä on ehdottomasti sotarikos. Vankien kohtelu on muutenkin ollut paikoin hyvin halveksuttavaa, sotavankeja on nöyryytetty julkisesti, heitä on marssitettu siviileiden keskelle ja annettu siviileiden nöyryyttää ja pahoinpidellä vankeja. Sotavankien pahoinpitely ja kiduttaminen on muutoinkin normaalia toimintaa, joskin tiedetään myös ATO:n piirissä syyllistytyn sotavankien pahoinpitelyyn sekä kiduttamiseen eli tässä suhteessa ATO ei aivan puhtain paperein selviä. Myös Ukrainan asevoimien helikopterilentäjä Nadija Savtšenkon asema on äärimmäisen mielenkiintoinen. Hänet pidätettiin separatistien toimesta kesällä 2014 alas ampumisen jälkeen, sittemmin hänet siirrettiin Venäjälle, jossa hänet on tuomittu ja tällä hetkellä Savtšenko on nälkälakossa protestina pidätystään kohtaan. Ukraina syyttää Venäjää Savtšenkon kidnappaamisesta, Venäjä vastaavasti kahden toimittajan tapaamisesta Luhanskissa – Itä-Ukrainassa. Oli totuus mikä tahansa, Savtšenkoa ei kohdella kuten sotavankia tulisi kohdella.
Toivottavasti joku päivä päästään tilanteeseen jossa kummankin puolen rikoksiin syyllistyneet henkilöt tullaan tuomitsemaan oikeudessa – tarvittaessa jopa Haagin kansainvälisessä oikeudessa – joskaan en usko, että tulemme tätä päivää ihan heti näkemään.
xx
***
vlad.