Sator Arepo
Korpraali
Stubb tarkastelee tilannetta länsimaisella kvartaalitalouslogiikalla unohtaen, että ryssällä on ihan oma logiikka. Sotatalous vain vahvistaa sen sotakonetta ja kaatuneiden määrällä ei ole merkitystä eli mistään tappiosta ei ole käytännössä tietoakaan.
Natseilla ja japseilla oli myös oma logiikkansa toisen maailmanrähinän aikoihin. Hengen voitto materiasta ja niin edelleen. Lopputulos oli silti mitä oli. Suuri venäläinen sielu ei ole yhtään sen immuunimpi aineellisille tosiasioille. Sotatalous liikekannallepanoineen torpedoi kansantalouden pidemmällä aikavälillä, eikä sitä todellakaan auta se, että merkittävä osa korkeakoulutetuista venäläisistä nosti jo kytkintä. Kreml voi olla autuaan välinpitämätön tappioista, mutta demografia ei puolestaan välitä sen asenteista. Kyseessä ei ole enää mikään maatalousvaltainen tsaarinvalta tai edes Neuvostoliitto, missä musikoiden ämmät puskevat kohduistaan uutta tykinruokaa liukuhihnatyönä. Pitkä kulutussota sattuu erityisesti 90-luvulla syntyneeseen, poikkeuksellisen vähälukuiseen sukupolveen. Monet nuoret lapset jäävät isättömiksi, tai kokonaan syntymättömiksi. Sama kylmä tosiasia on toki edessä myös ukrainalaisilla, ja länsimaiden ad hoc -periaatteella lähetetty apu, joka tähtää voiton sijasta lähinnä tappion välttämiseen, tulee siellä kalliiksi. Vastahööki olisi voinut sujua vähän toisella tavalla, jos se olisi pystytty käynnistämään pari kuukautta aikaisemmin ja aloitettu ATACMS-iskuilla helikopterikentille, mutta ei. Nyhvättiin ja kampaviineröitiin viimeiseen asti.
Stubb on siinä varmaan ihan oikeassa, että pyrrhinen voitto alkaa olla tässä vaiheessa se paras mahdollinen skenaario Venäjälle, ja sellainen vain heikentää sitä suhteessa NATO:on ja Kiinaan. Eli strategisessa mielessä kyseessä ei ole minkäänlainen voitto. Se siinä vain unohtuu, että kuningas Pyrrhus itse rellesti Heraclean ja Asculumin taisteluiden jälkeen vielä vuosikausia, ja kukaan ei varmaan halua tietää, mitä tämä tarkoittaisi tsaari Vladimirin kohdalla. Jos Venäjällä ei ole kädessä sodan jälkeen muita kortteja kuin jonkinlaisessa iskussa oleva armeija ja asetehtaat, samalla kun puolet kansasta tuntee olonsa voittamattomaksi LGBT-globalistisen Lännen lyömisen johdosta, seikkailut voivat hyvinkin jatkua. Parasta vain lyödä ne kokonaan tai vähintäänkin kuluttaa siihen kuntoon, että resursseja uusiin eriin ei yksinkertaisesti ole. Pienet säästöt nyt maksetaan vielä moninkertaisesti tulevaisuudessa.