Se on totta, että Donbassin alueella kannatettiin suhteellisen paljon ns. federaatio-mallia (esim. aiemmin linkittämäni iri.org:n mielipidetiedustelu osoittaa tämän) mutta myös nykymuotoinen Ukraina sai huomattavaa kannatusta.
Keväällä (olisiko ollut maaliskuuta 2014) Donetskin paikallismedioissa julkaistiin uutinen, jonka mukaan noin 60% mielipidetiedusteluun vastanneista kannatti yhtenäistä Ukrainaa ja loput 40% jakautui sitten muille vaihtoehdoille - joihin kuului ymmärtääkseni ns. federaatio-malli. Tähän Donetskin paikallismedioiden tekemään tutkimukseen minulla ei ole tarjota suoraa linkki mutta kyselyyn viitattiin sitten aikanaan useissa medioissa niin Ukrainassa kuin myös länsimaissa, tiedossani ei kuitenkaan ole sitä millä metodilla kyseinen kysely tehtiin ts. ei ole tiedossa missä määrin vastausten manipulointi oli mahdollista.
Mutta voidaan siis todeta, että federaatio-mallilla on ollut kannattajansa ja määrä on kohtalaisen suuri - puhutaan kaikesta huolimatta kymmenistä prosenteista. Moskovassa olettaen kuviteltiin saavutettavan helpohkosti sama tilanne kuin Krimillä, mutta hyvin pian kävi selväksi se, että alueella tarvittiin ulkopuolisia provokaattoreita - ensinnä tulivat ns. "putinin turistit" joita tuli bussilasteittain joka päivä Luhanskin ja Donetskin oblastien alueelle ja alkuun myös laajemmalle alalle Ukrainan itäosiin, kuten Harkovaan, Dnepropetrovskiin (jossa pro-russia ryhmittymät hävisivät taiston nationalisteja vastaan hyvin pian) ja etelässä Odessaan tuli paljon pro-russia ryhmiä Transnistrian puolelta. "Putinin turisteja" seurasivat sitten huhtikuun puolella sotilaallisemmin organisoituneet ryhmät Slovjanskiin, Kramatorskiin, Horilvkaan ja sieltä laajentaen alueitaan Donbassin alueella.
Olen jo aiemmin (toisaalla) todennut, että moni ei kenties alkuun edes ymmärtänyt mihin kelkkaan hyppäsivät mukaan, osa lähti ahneuksissaan matkaan (korvausta kun maksettiin alussa 50-300 ruplaa per vrk näille "turisteille"), osalla taustalta voi löytyä seikkailunhalua ja sitten mukana on tietty idealisteja ja venäläisnationalisteja/-imperialisteja. Näiden "turistien" joukossa oli varmasti paljon naiiveja nuorukaisia, jotka olivat propagandan "pehmittämiä" ja he kenties aidosti kuvittelivat menevänsä auttamaan venäläisiä Ukrainassa - ja tätä venäläispropagandaa oli syydetty myös vuosien ajan Donbassin alueelle, joten moni näki Kiovan vallanvaihdon negatiivisena asiana ja fasistisena ja kun tietää millainen voima sanalla fasisti neuvostokulttuurissa oli ollut, ei ihme, että moni neuvostoaikojen perään haikaillut ihminen otti separatistit vastaan, jos ei vapauttajina, niin suojelijoina. Joskin nyttemmin monen silmät ovat avautuneet, separatistit eivät ole tuoneet vaurautta, eivät turvaa, eivät vakautta - eivät yhtikäs mitään mitä Venäjän propagada kertoi Venäjän tuovan alueelle.
L kertoi minulle jo viime vuoden puolella huomanneensa kuinka yhdessä hetkessä ukrainalaiset muuttuivat fasisteiksi venäläismediassa - hän totesi lakonisesti, neuvostoaikoina fasistit asuivat lännessä, he olivat neuvostokansan vihollisia - vallan vaihduttua Kiovassa hänestä ja muista ukrainalaisista tuli yhdessä hetkessä näitä (nyt) venäjän kansan suurimpia vihollisia eli fasisteja. Sanalla "fasisti" on suunnattoman voimakas symbolinen merkitys Venäjällä ja etenkin monille neuvostoajat nähneille sekä venäläisnationalisteille fasistit on se pahin mahdollinen vihollinen, joten ei ihme, että Venäjä on kyennyt mobilisoimaan tuhansittain (kaikkiaan kymmenin tuhansin) vapaaehtoistai taisteluun - vastassa kun on Venäjän (ja sitä ennen Neuvostoliiton) suurin vihollinen - fasistit. Paradoksaalista on sitten se, että Venäjällä itsessään on suunnattoman paljon nationalistisia ryhmiä, jotka jakavat fasistiset arvot ja Venäjä tulee lännessä lukuisia nationalistisia - äärioikeistolaisia - ryhmiä, joiden arvomaailma on olennaisesti fasistisempi ja natsimyönteisempi mitä Kiovan johdon. (Ukrainassakin on tietty äärioikeistolaisia ryhmiä, mutta poliittiselta painoarvoltaa ne ovat ennen sotaa olleet pääsääntöisesti marginaalissa).
vlad.
