It takes two to tango..
Samalla tavoin kuin rebut voisivat tinkiä vaatimuksesta etelärajan sulkemisesta, voisivat demut suostua laittamaan sitä tiukemmalle. Ja kappas, näinkin paketti etenisi.
Jotenkin tuo koko raja-asia on jäänyt käsittelemättä meillä uudelleen, kun rajoja alettiin sulkea täällä meilläkin.. 2018 homma toki tuntui kummalliselta, mutta mikäs on nyt sitten se ero..
Meillä raja ryssälään suljettiin, koska ryssä masinoi rajalle kansainvaellusta kehitysmaista. Tulijoita.. Paljon tulijoita, jotka eivät tarvitse turvapaikkaa ja joilla ei muuten ole syytä tulla tänne tai edellytyksiä tulla tänne.
USA:n etelärajalla Meksiko ei masinoi tulijoita rajalle. Mutta se ei myöskään estä tai kykene estämään tulijoita. Tulijoita joilla ei ole tarvetta hakea turvapaikkaa seltä, koska Meksikokin on jo turvallinen ja joilla ei ole muuten edellytyksiä tai syytä tulla USA:an.
Vastaanottavan maan kannalta on silti nähdäkseni yhdentekevää, onko kyse masinoinnista, jos tulijoilla ei ole aitoa tarvetta turvapaikalle tai muuta perustetta maahantuloon.
Jospa siis yritettäisiin olla demonisoimatta rebuja liikaa. Suomessa lehdistö kyllä hoitaa sen meidän puolesta.
Demoneita tai ei, Ukrainan tukiasia ei ole edennyt. Kirjoitin noin kuukausi sitten että olen toiveikas, että "joulun ja uudenvuoden jälkeen" asiasta päästäisiin sopuun mutta toistaiseksi ei ole päästy.
JOS asia on sopimisesta kiinni eli kumpikin osapuoli joustaa ja sen jälkeen lyödään kättä päälle, niin hyvä.
JOS asian taustalla on muuta eli sellaista, mikä ei ole neuvottelemisesta kiinni (kuten presidentinvaalien kampanjointi, joka jatkuu vuoden loppuun asti) niin silloin tämä on vaikeampaa.
Se on kuitenkin selvää, että tällä hetkellä republikaanit pitävät Ukrainan tukea panttivankina, saavuttaakseen tietyt tavoitteensa. Ovatko vaatimukset sellaisia että demokraatit eivät voi niihin suostua? Ovatko ne tarkoituksella sellaisia? Onko tässä kyse sellaisesta, tiedäpä tuosta. Kuukausi tässä on mennyt eikä asia ole edennyt. Se kertoo jotain, vaikka joulun ja uudenvuoden lomat olivatkin välissä.
Minä olen asiasta tätä mieltä: JOS halutaan ottaa jokin keppihevonen sisäpolitiikkaan ja presidentinvaalien kampanjointiin, niin siihen on löydettävissä monia sellaisia. Ukrainan tukemisella pitäisi olla vahva molempien puolueiden yhteisymmärrys eli VAIKKA oltaisiin monesta muusta asiasta eri mieltä, niin tästä yhdestä ollaan samaa mieltä. MUTTA EI, selvästi juuri tämä asia on haluttu nostaa tikun nokkaan ja tehdä sisäpolitiikkaa Ukrainan kustannuksella. Sopinee pohtia, miksi näin on, miksei oteta jotain muuta kohteeksi? Isoista rahoista tässä puhutaan, tietysti, mutta kuten on moneen kertaan osoitettu, valtaosa tästä rahasta jää Yhdysvaltoihin sotateollisuuden työllistäjäksi. Ei pitäisi siis olla ongelmaan tämänkään kanssa, jos siis on kapitalisti. Miksi tämä siis on niin vaikeaa?
Minä maltan mieleni ja odotan rauhassa että asiasta päästäisiin sopuun mutta mitä pidemmälle tämä venyy, sen enemmän kallistun siihen suuntaan että asiasta ei edes haluta sopia.
-
Vuosi on vasta alullaan, mutta mitä pidempään tämän kanssa vetkutellaan, sen vaikeammaksi Ukrainan tilanne menee.
Kuuntelin aikaisemmin linkittämäni podcastin missä haastateltiin Michael Kofmania ja Shashank Joshia, aiheena vuosi 2024 ja Ukrainan sodan jatkuminen. Kofman oli sitä mieltä että vuosi 2024 tulee olemaan vaikea Ukrainan osalta: Venäjällä on tällä hetkellä materiaalinen ylivoima ja hän uskoo että mobilisoivat miehiä uutta hyökkäystä varten. Hän näkee Ukrainan tilanteen sellaisena, että vuosi 2024 menee tätä hyökkäystä torjuessa ja samalla pitäisi rakentaa (yhdessä liittolaisten kanssa) voimaa vuotta 2025 varten.
Kofmanin mukaan vuoden 2024 aikana aloite olisi siis Venäjällä mutta jos Ukraina kykenee tuottamaan sille raskaita tappioita ja samalla kasvattamaan omaa voimaansa, vuonna 2025 roolit voivat kääntyä (ainakin teoriassa, silti pitää hyökätä miinakenttien ja valmisteltujen asemien läpi).
Kofman varoitti uskomasta että olisi mitään "hopealuotia" joka tulisi ja ratkaisisi sodan nopeasti. Sellaista ei ole vaan pitää valmistautua pitkään sotaan. Hän sanoi että suunnitelmat tulisi laatia 18 kuukauden aikaikkunalla eli puolen toista vuoden päähän katsoen. Pitkän kantomatkan dronet ja ohjukset eivät yksistään riitä vaan tarvitaan massaa niin sotilaiden kuin kalustonkin osalta.
Shashank Joshi siteerasi joulukuussa 2023 julkaistua virolaisen sotilasakatemian analyysiä, jossa pohdittiin Ukrainan pitkän aikavälin strategiaa. Sen analyysin mukaan ryssä kykenisi kouluttamaan ja varustamaan 130 000 sotilasta per puoli vuotta eli 260 000 per vuosi. Saman analyysin mukaan Ukrainan pitäisi kyetä tuottamaan ainakin 50 000 tappioina (kuolleet ja vakavasti haavoittuneet) per puoli vuotta jotta estetään ryssän voiman kasvu ja siten etulyöntiaseman saanti. Kofman kommentoi tuota analyysiä sanoen että hänen mielestään ei kannata tuijottaa liiaksi tällaisia numeroita, hän on nähnyt vastaavia aikaisemminkin eri konfliktien yhteydessä eikä yksikään niistä ole ollut näin yksinkertaisesti hallittavissa. Lisään oman mielipiteen: lienee silti selvää että suurien tappioiden tuottaminen on välttämätöntä jotta ryssän hyökkäyskapasiteettia saadaan kulutettua ja estetään liian suuri voiman kasvu (vaikka sitten paikallinen).
Molemmat olivat sitä mieltä että Yhdysvaltain apu tarvitaan, Eurooppa yksin ei riitä. Kofman ravisti hihasta esimerkkinä tykistön ammusten tarpeen. Hän sanoi että JOS Ukraina tarvitsisi esimerkiksi 90 000 laukausta per kuukausi niin he eivät saa tätä määrää tällä hetkellä. Tämän lisäksi, Yhdysvallat toimittaa merkittävän osan siitä määrästä, jonka he saavat tällä hetkellä (joka ei kuitenkaan ole riittävä). ELI jos Yhdysvaltain apu loppuisi, Ukrainan tykistö olisi vaikeuksissa samalla kuin ryssä selvästi vahvistuu (laukausten määrät varastoissa eli oma uustuotanto + Pohjois-Korean toimitukset + se vanha mitä heillä on vielä varastoissa). Miten tuleekin mieleen Suomen talvisodan ajat: vihollinen ryhmittäytyy hyökkäykseen silmien edessä eikä ole varaa ampua keskityksiä kun pitää säännöstellä jokainen laukaus?
Sama tilanne ilmatorjunnan torjuntaohjuksien kanssa: Yhdysvallat toimittaa niistä merkittävän osan. Listaa voisi jatkaa: tykistön varaosat, tuliputket yms.
Eri toimijat pyrkivät viemään tuotantoa Ukrainaan mutta tässäkin pitää huomioida pitkä aikaväli eli milloin se saadaan jaloilleen ja miten nopeasti vauhtiin. Joukkojen koulutuksessa sama asia eli pyrittäisiin viemään uusien joukkojen peruskoulutus Ukrainaan ja kenties jatkokoulutus länsimaissa, näin joukkotuotantoa voisi kenties vauhdittaa. Kofmanin mukaan kevään ja kesän 2023 "vastahyökkäyksen" joukkojen koulutuksessa oli ongelmia: eri maat kouluttivat kukakin omalla tavallaan, ei ollut yhtä yhtenäistä tyyliä (mitä ei toki voi vaatiakaan). Lisäksi hänen mukaansa länsimaissa ei oltu huomioitu riittävästi Ukrainan sodan realiteetteja eli painottui "manouvre warfare" mikä törmäsi Ukrainassa miinakenttiin, juoksuhautoihin ja droneihin. Kofman ei kuitenkaan usko että hyökkäyksen kanssa olisi kiirehditty, sen ongelmat eivät johtuneet ajan puutteesta vaan muista syistä.
Heiltä kysyttiin arviota siitä, miten tilanne voisi kehittyä jos Yhdysvaltain tuki loppuu kokonaan. Molemmat olivat samaa mieltä siitä että Ukraina ei romahda heti, mutta odotettavissa olisi että ryssä pääsisi etenemään ja Ukraina olisi pakotettu vetäytymään. Shashank Joshi oli optimistisempi Ukrainan puolustuskyvyn osalta, Kofman puolestaan arvioi että ryssä kykenisi saavuttamaan "vuodelle 2024 asettamansa tavoitteet" eli Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaamisen. Hän ei kuitenkaan usko että ryssä pystyisi paljoa tätä parempaan vaikka saisi tällaiset valtit itselleen. Kofman arvioi että Venäjällä on sotasuunnitelma kolmeksi vuodeksi eli tavoitteet on aseteltu sodan "voittamiseksi" vuonna 2026. Hän ei kertonut tarkemmin, mitä tarkoittaa tällä mutta oletan että se julkisuuteen vuodettu suunnitelma, jonka mukaan Dnipron itäpuoliset alueet tulisi vallata "vuosien 2025-2026 aikana" - kenties jotain tällaista?