Wikipediasta löytyi todella mielenkiintoinen yhteys Ukrainan ja tämän Baškortostanin ja Idel-Uralin väliltä. Laitan sen Spoileriin ettei tule bännejä perjantain kunniaksi.
Tänään alkanut mielenosoitus Baškortostanin Ufassa on omasta mielestä hyvinkin symbolinen merkitys, siellä aikoinaan 1900-luvun alku puolella tuonne suunniteltiin isompaakin "valtiota" ja sen pääkaupunkina olisi ollut juuri Ufa.
Tämän päivän mielenosoituksessa Ufassa vietiin myös kukkia Bashkortostanin kansallissankarin muistomerkille.
Tästä voi levitä vielä ajatus itsenäisestä Bashkortostanista tai vieläkin suurempaa, kuten tämän vanhan Idel-Uralin syntyminen. Ei se valkoryssä ole kovin fiksu jos käyttää näitä vähemmistökansojaan aivan koirina ja kohtelee miten haluaa, nämäkin ovat vielä muslimeja joten tuskin tuntevat sisimmässään olevansa puhtaasti ryssiä - luultavasti siellä sisuksissa on paljon vahvempi tunne omasta Bashkortostanista tai laajemminkin omasta Idel-Ural -valtiosta.
Tälläkin hetkellä Idel-Uralissa vaikuttaa itsenäisyysliikkeitä ja he hakevat kysymykseen tukea varsinkin Ukrainalta, lainaan alle pätkän wikipediasta:
Idel-Ural nykypäivänä
Free Idel-Ural -liikkeen perustajia Kiovassa 2018.
Maaliskuussa vuonna 2018 perustettiin "Free Idel-Ural" niminen liike, joka asetti tavoitteekseen suvereniteetin saavuttamisen Tatarstanille, Baškortostanille, Tšuvassialle, Udmurtialle, Marin tasavallalle ja Mordvalle. Tarkoituksena on ollut, että kyseiset tasavallat tekevät yhteistyötä, ja myös Ukraina toimisi avustajana.[4]
Liikkeen perustivat kolme Volgan alueelta kotoisin olevaa aktivistia. Heistä ensimmäinen on poliittisena vankina Venäjällä ollut tataari Rafis Kashapov, joka myöhemmin pakeni Ukrainaan. Hän on painottanut sitä, että Vladimir Putinin tultua valtaan, ei Volgan tasavaltoja ole nähty "tasavertaisina kumppaneina". Kashapov haluaa tehdä tähän muutoksen väkivallattomin keinoin, muiden valtioiden yhteistyötä hyödyntäen. Toinen liikkeen aktivisti on Aleksandr Bolkin, joka on lähtöisin Mordvasta, mutta myös sittemmin asettunut Ukrainaan. Hänen mielestään Ukraina on hyvä yhteistyökumppani tavoitteiden saavuttamisessa, pääsääntöisesti koska sillä on kokemusta itsensä ja Venäjän välisestä konfliktista. Kolmas aktivisti on Voronežin yliopistolta valmistunut Okhomason Kirdya, joka erikoistuu suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuureihin, kieliin ja historiaan. Hän on tuonut esiin sen, että kyseinen liike on jo kolmas Idel-Uralilainen yritys saavuttaa itsenäisyyttä alueensa vähemmistöille: vuoden 1918 lyhytaikaisen valtion lisäksi toisen maailmansodan jälkeen samoja tavoitteita havitteli organisaatio "Anti-Bolshevik Bloc of Nations". Kirdya kuitenkin uskoo tavoitteiden onnistumiseen heidän liikkeensa kautta, vaikka siinä voikin kestää vuosikymmeniä. Hänen mukaansa he tarvitsevat apua Volgan alueen muilta aktivisteilta, sekä ulkomailta, etenkin Ukrainalta.[4]
Tästä vielä karttakuva niin nähdään mistä puhutaan.
Siitä se lähtee jos on lähteäkseen:
Salawat Julajev
Salawat Julajev (baškiiriksi Салауат Юлай улы, Салауат Юлаев, ven. Салава́т Юла́ев; 16. kesäkuuta 1754 – 8. lokakuuta 1800) oli baškiirien kansallissankari ja runoilija, yksi Venäjän vuosien 1773–1775 talonpoikaissodan johtajista ja Jemeljan Pugatšovin taistelutoveri.
Salawat Julajev syntyi kunnanvanhimman perheeseen nykyisen Baškortostanin Salawatin piirin Tekejevon kylässä. Hänen isänsä Julai Aznalin oli osallistunut baškiirien kapinaan vuosina 1735–1740. Lokakuussa 1773 Salawat kutsuttiin taistelemaan hallituksen puolella Pugatšovia vastaan, mutta Sterlitamakin sotajoukon kanssa hän siirtyi Orenburgia piirittäneiden kapinallisten puolelle. Pugatšov antoi Salawatille everstin arvon. Baškiriassa hän keräsi 10 000 miehen armeijan, joka taisteli menestyksekkäästi Krasnoufimskin ja Kungurin seuduilla. Touko–kesäkuussa Salawat toimi yhdessä Pugatšovin joukkojen kanssa osoittautuen taitavaksi sotapäälliköksi. Hän jatkoi kapinaa vielä Pugatšovin vangitsemisen jälkeen, mutta marraskuussa 1774 jäi vangiksi Medjašin kylän luona. Salawat vietiin ensin Ufaan ja sitten Moskovaan, jossa hänet isänsä kanssa tuomittiin vuonna 1775 raipparangaistukseen ja ikuiseen pakkotyöhön Rogervikin (nykyisen Paldiskin) linnoitukseen.
Salawatin runot kehottavat kansaa taisteluun riistäjiä vastaan, ylistävät kotiseudun kauneutta ja romanttista rakkautta. Hänen teoksensa ovat säilyneet suullisena kansanperinteenä.
Salawat Julajevin mukaan on nimetty Salavatin kaupunki Baškortostanissa. Tasavallan kirjallisuuden ja taiteen valtionpalkinto kantaa hänen nimeään. Hän on suosittu kirjallisuuden ja kuvataiteen aihe.[1] Hänen hahmonsa esiintyy myös Baškortostanin vaakunassa.
EDIT. Pahoittelut, enpäs osannutkaan laittaa spoilerin sisälle.
(ihan oikeasti tuosta kannattaisi Ukrainan osoittaman nykytiedon valossa ainakin osa kunnostaa tositilanteessa jonkunlaiseksi puolustuksen rungoksi/reserviksi soveltuvilta kohdin)
(nuohan on kaikki asemoitu siten että jo tuolloin etusektorista vanhentuneilla piiskoilla olisi päästy ampumaan vaunuja niiden kylkiin ja kk:lla ristitulta jalkaväkeen)
