Kertokaas minulle pari juttua. Ihan oikeita kysymyksiä, kun en tiedä tai ymmärrä:
1. Mitä tapahtuu "tykille" (Ukrainan kaatojen 'artilly' osasto) kun siihen lähelle 1-10m osuu kranaatti, vastatykistöltä tai kranaatinheittimestä? Tai dronen kantamana. Mikä sellaisessa raudassa menee niin rikki, että se voidaan merkitä tuhotut osastoon? Eikö tuollainen metalliputki ole lähinnä puhdistusta vailla, näin niinkuin irvaillen sanottuna. Tai ainakin pienen autopaja-puhdistuksen ja kunnostuksen ja rasvauksen jälkeen käyttökelpoinen.
Toki on puhuttu jotain tähtäimistä tai optiikasta tai vastaavasta. Vaikka kerran olen tykkiin intissä koskenutkin, niin en tiedä mikä siellä on rikki menevää. Elektroniikkaa tai muita hienouksia noilla ryzzillä ei kyllä näytä olevan. Ja luulisi että ne pienemmät kriittiset komponentit ovat erillisiä, ja siten siis korvattavia lähinnä hyllytavaralla. Olettaen ettei kaikki perustavara ole jo loppunut. Ja ihan siinä ei taideta vielä ryzzänkään osalta olla?
Eri asia tietysti jos tykin vierellä oleva ammusvarasto syttyy, se mahtaa kyetä rikkomaan jo vaikka mitä. Tai jos ontelokranaatti menee läpi panssarihaupitsin konehuoneesta tai vielä parempaa, ammusvarastosta. Mutta onteloilla ei taida olla juuri vaikutusta hinnattavaan tykkiin, paitsi jos ihan tarkasti osuu.
2. Mitä oikeastaan tarkoitetaan tälläkin foorumilla puhutulla "miehistön kouluttamisella"? Minun hommani intissä olivat lähinnä turhauttavia, ja se mitä sain mielestäni merkittävää oppia oli poteroiden kaivuut, ryhmässä liikkuminen, suoralta tulelta ja tiedustelulta suojautuminen, myös liikkuessa, majoitus, aseen käsittely (ja huolto). Jonkin verran aikaa meni armeijan ajattelumaailman sisäistämiseen - joka on tietysti yksi merkittävä seikka. Mutta näin korkeakoulutaustalta siellä ei oikein ole mitään mikä vaatisi kuukausien koulutuksen. Ne nukkumattomuusharjoitukset sitten voi tehdä kentällä... Ihan perus ritsamiehen tai tykkimiehen saa täysjärkisestä ihmisestä hätätilassa viikoissa, ja muutama kuukausi riittää varmasti.
Toki ymmärrän että merkittävämpiäkin paikkoja on: viestikeskukset, panssarimiehet (ei välttämättä -jääkärit?), huoltomiehistö (varusmiestaso panssareille ja lekoille yms) sen sellaiset erikoisroolit. Samoin erikoisjoukot esimerkiksi tarvitsevat jo vähän enemmän. Ehkä tulenjohto, en tunne niin hyvin. Sen suojamiehistön ja bensaletjun vetäjän ja soppatykkikuskin saa taas koulutettua vähemmälläkin. Aikuisista motivoituneista ihmisistä.
*KORKEAMPI TASO*, eli logistiikasta vastaavat upseerit, komppanioiden johtajat ja ylöspäin, strategian ja komentorakenteen omaavat upseerit (osaa sitten kysyä oikealta majurilta tai everstiltä apua operaatoiden suorittamisessa) tietysti tarvitaan Ihan Toista Luokkaa olevaa valmistelua ja koulutusta, mutta siitä ei minusta voi käyttää sanontaan "miehistön koulutus".
Jos ihan kriittinen eksistentiaalinen hätä on, niin kyllä minusta tuollaista miehistöä saa aikaan viikoista pariin kuukauteen? Mitä en siis ymmärrä? Ja vaikka lasketaan että niitä korkeampitasoisia rooleja myös sotamiestasolla olisi vaikka 25 tai 30% ja heille pitäisi olla vähintään 6kk jakso, niin valtaosan saisi parissa kuukaudessa. Suomenkin varusmieskoulutus on nyt saanut kehuja sodan aikana, mutta ei se minulle nyt minään kultahippuja jauhavana Sampona näyttäytynyt.
EDIT: Kun ihmiset tuntuvat tuota tulkitsevan vähän eri tavalla, niin tuosta lopetuksesta huolimatta EN dissaa Suomen varusmiespalvelusta. Olen ylpeä siitä että meillä on hyvät reservit ja hyvä varusmieskoulutus, ja siitä että sitä maailmalla arvostetaan. En vain itse pitänyt sitä oikein minulle haasteita tai suurta taitoa antavana.