Venäjän tavoitteista tässä on hyvä katsaus. Heitän osan kääntäjään ja stilisoin pikkuisen. Joukkojen määräksi vuoden alussa on arvioitu 470, 000.
Venäläisten ehdottamia luovutusehtoja ovat joidenkin Venäjän hallinnassa olevien alueiden vaihtaminen Harkovaan (ja joissakin versioissa Odessaan; suostuminen olla liittymättä Natoon ja Venäjän hyväksymän valtionpäämiehen ylläpitäminen. Ainoa merkittävä myönnytys, jota Venäjä tulee ehdottamaan, on se, että jäljelle jäänyt osa Ukrainasta voi liittyä EU:hun.
Prosessi, jolla Venäjä pyrkii saavuttamaan tämän tuloksen, on kolmivaiheinen. Ensimmäinen edellyttää painostuksen jatkamista koko rintaman pituudelta Ukrainan asevoimien ammusten ja henkilöstöreservien tyhjentämiseksi. Samanaikaisesti Venäjän agenttien tehtävänä on murtaa Ukrainan kansainvälisten kumppanien päätös jatkaa sotilaallisen avun antamista. Kun sotilaallista apua on rajoitettu merkittävästi siten, että Ukrainan ammusvarastot ovat ehtyneet, Venäjä aikoo käynnistää lisää hyökkäysoperaatioita saadakseen taistelukentällä merkittäviä – joskin hitaita – voittoja. Näitä voittoja on sitten tarkoitus käyttää vipuvaikutuksena Kiovaa vastaan pakottaakseen sen antautumaan Venäjän ehdoilla.
Ajanjakso riittävien Venäjän joukkojen luomiselle ja teollisuustuotannolle ja myös lähtökohtana tavoitteiden toteuttamiselle on, että voitto saavutetaan vuoteen 2026 mennessä.
Venäjän tavoitteet voivat laajentua menestyksen myötä, ja koska Kreml on rikkonut lähes kaikkia merkittäviä sopimuksia sekä Ukrainan että Naton kanssa, ei ole varmuutta siitä, että vaikka Venäjä saisi neuvotteluista mitä haluaisi, se ei myöhemmin yrittäisi miehittää fyysisesti muuta osa Ukrainasta tai rohkaistua käyttämään voimaa muualla.
Venäjän joukot ovat palanneet perinteiseen Neuvostoliiton rykmenttien, divisioonien ja yhdistettyjen armeijoiden taistelujärjestykseen, mutta ne ovat muuttuneet merkittävästi rykmenttitason alapuolella. Pataljoonat on organisoitu linja- ja myrskypataljooniksi, ja ne toimivat yleensä komppaniakoon ryhminä, jotka taistelevat pienissä hajautetuissa yksiköissä. Tämä ei heijasta vain sopeutumista taistelukenttäolosuhteisiin, vaan kertoo myös upseeripulasta, siis sellaisista, jotka pystyvät koordinoimaan suurempia kokoonpanoja. Merkittävä osa venäläisistä nuoremmista upseereista saavat tiivistettyä upseerikoulutusta, joskus jopa kahden kuukauden mittaisen.
Venäjän joukot kasvavat tappioista huolimatta. Yksiköt voidaan yleensä kääntää pois linjasta, kun ne ovat kärsineet jopa 30 % uhreista. Ne korvataan. Vaikka ei olisi käynnissä laajamittaista hyökkäystä, venäläisten yksiköiden tehtävänä on suorittaa pienempiä taktisia hyökkäyksiä, jotka aiheuttavat vähintään tasaisia tappioita Ukrainalle ja antavat Venäjän joukkojen valloittaa lisää tai pitää asemansa. Tällä tavalla venäläiset ylläpitävät johdonmukaista painetta useissa kohdissa. Vaikka Venäjän armeijan pyrkimys kasvattaa 1,5 miljoonaan miehistöön ei ole toteutunut, rekrytoijat saavuttavat lähes 85 % tavoitteistaan hankkia joukkoja sotimaan Ukrainassa. Siksi Kreml uskoo, että se voi ylläpitää nykyistä touhua (tappiomäärää) vuoteen 2025 asti.
Russian forces are likely to peak in late 2024, with increasing material challenges over the course of 2025.
www.rusi.org
