Jos Ukrainan puolelta tukeviin huhuihin on luottaminen, barbaarien suristimet olivat aktivoituneet huomattavasti etulinjassa Avdiivkassa. Ilmeisesti uskaltavat hetkellisesti kuluttaa ilma-asettaan paikallisten saavutusten tukemiseksi, ehkä toivoen oikeaa läpimurtoa. Jonkinlainen all-in. Jos oletetaan että pudotuksia tulee samaa tahtia lisää edes jotenkin suhteessa vallattuun maa-alaan ja Ukrainan linjat pitävät ja joustavat, niin kaikki lentokelpoinen kalusto on kulutettu loppuun jo Slovjanskin kohdalla. Oletettavasti siis hyvin hetkellinen ilmiö.
Tämä. Pitkän päälle vain sama käsittely kuin Saksalle voi johtaa todelliseen muutokseen. Kaikki muu on viivyttelyä ja tuo korkeintaan hetken rauhaa kunnes imperialistinen tunkio taas herää omaan haisevaan mahtavuuteensa ja yrittää "lunastaa oikeutun paikkansa" maailmassa. venäläinen kansallinen omakuva ei ole kasvanut tai muuttunut mihinkään sitten 1800-luvun.
Samassa hengessä kuin preussilaisuus kitkettiin pois Saksan johdosta, on imperialistinen moskovalaisuus kitkettävä pois venäjän johdosta. Ainoa lohtu on että "koko maailma on meitä vastaan" on aina itsensä toteuttava profetia. Tämän narratiivin lopputulema on joko perikato tai Pohjois-Korea, mutta tässä voi kestää vielä kauan.
Ja sitten vielä että myö on hävitty tää... eikun... On kaikki syyt uskoa että Ukrainan puolustus pysyy yhtenäisenä vaikka takapakkia tulee. Digiaikakaudella huonot uutiset ja huhut leviävät nopeammin kuin koskaan, eli sodankäynti tahtojen taisteluna pätee kaikkialla rintamilla samaan aikaan. Mutta Ukrainan moraali ei romahtanut paljon epätoivoisemmassa tilanteessa 24.2.2022 kun barbaari pääsi jotakuinkin kaikkialla vapaaseen läpimurtoon, miksi siis nytkään. Jos possujunat pääsevät vapaaseen läpiajoon niin vastassa ovat ihan samat tehokkaat Javelin- ja NLAW-partiot kuin viime kerralla, ja lennokkeja sitäkin enemmän. Bayraktarkin pääsisi jälleen hommiin heti kun siat ovat rynnänneet oman IT:nsä ulkopuolelle.
Lisäksi väitteeseen siitä että Ukrainalla ei ole reservejä en usko. Rintamalla toimintamalli on ollut jo pitkään ilmeisimmin minimimiehitys joka tekee etulinjan elämästä tukalaa ja jatkuvaa helvettiä, mutta varmistaa vaadittavan tappiosuhteen vihollista kohtaan jolla on edelleen ylivoima tyhmää rautaa ja lihamassaa.
Tähän kuuluu reservien tuskallinen panttaaminen kunnes niitä on aivan pakko käyttä (ks. ilmoitus uuden prikaatin saapumisesta Avdivkaan mahdollistamaan hallittu vetäytyminen.) Jos reservit kulutetaan epäedullisessa puolustuksessa barbaarien tulijyrän alla heti kun jossain tilanne vähänkään vaikeutuu (viimeiset kaksi vuotta on ilmoitettu kaikilla suunnilla että "tilanne on vaikea") niin kohta niitä ei enää ole, ja hätätilanteisiin tarvittava vastahyökkäyskyky ja tulevaisuuden hyökkäyskyky on poltettu.
Jos ja kun Ukrainan tavoite on palauttaa 1991 rajat vallitsevassa kulutussodassa, vaatii tämä pitkäjänteistä joukkotuotantoa ja kivuliasta reservien panttaamista 2-3 vuoden tähtäimellä pitäen samalla rintaman kasassa. Viime kesän hyökkäysyritys meni hätiköidyksi alivarustelluksi räpeltämiseksi monesta syystä, ja monia varmasti kyvykkäita joukkoja poltettiin itsepäisesti muutaman kilometrin vuoksi. Verdun opettaa. Ukrainalla ei ole varaa toistaa samaa uudestaan, edes puolustuksessa.
Ammustilanne asia erikseen. Ilman riittävää tulenkäyttöä tilanne happanee nopeasti ja kiinteä rintama saattaa sulaa pois. Hetkellinen dramaattinen huonontuminen voi valitettavasti olla juuri mitä Euroopassa tarvitaan että päät irtoavat takamuksesta. Jos Ukraina uhkaa romahtaa, hetkelliset voimasuhteet ovat barbaarien eduksi ja jenkkien tuki ei olekaan kivenkovaa ja luotettavaa... miksi he pysähtyisivät? Jos Euroopan sotatuotanto ei käynnisty ja yhtenäisty riittävän pian, kuka meitä auttaa? Vastassa ei ole ydintulta ennen Saksan rajaa, ehkä ei silloinkaan. NATO:n ilmaylivoima on kiva mutta mikä on olemassaoleva kapasiteetti korvata väistämättömiä tappioita pommitustehtävissä? Paljonko sitä täsmäpommia on oikeasti käsillä iskemään kahden viikon pikakoulutettuja örkkiryhmiä vastaan? Kaikki viittaa siihen että ei läheskään tarpeeksi niinkuin ei mitään muutakaan.
moskovan johtamat barbaarit tulevat aina ottamaan irti niin paljon kuin saavat kunnes he ovat itse oikean uhan alla. Riskin toteutuminen voi olla epätodennäköistä, mutta varautumisen on lähdettävä mahdollisista seurauksista joihin lukeutuu niin Itä-Euroopan romahdus kuin NATO:n poliittinen romahdus.
Asioista aletaan onneksi jo puhumaan niiden oikeilla nimillä. Ukrainan on voitettava, ja jos näin ei käy kohdistuu muualle Eurooppaan ihan oikeasti hyökkäyksen uhka. Näin ilmaistaan jo briteissä ja pohjoisessa ministeritasolla, ja jopa kaljukanzler alkaa heräilemään todellisuuteen haavetoiveistaan vanhaan normaaliin palaamisesta. Muutoksen tahti on edelleen aivan liian hidas, mutta se on koko ajan kiihtynyt ja kaikki viittaa siihen että tahti edelleen kiihtyy. Kukaan vakavasti otettava päättäjä Euroopassa ei enää julkisesti vaadi dialogia, tulitaukoa, tai putikan ymmärtämistä. Jos Ficon kelkka kääntyi yhdellä vierailulla, kaatuu orban ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa ellei sydänkohtaus hoida asiaa ensin.
moscovia delenda est.