Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa:
SHOIGU & LECORNU SPEAK - THE RUSSIANS ARE BOTHERED
Now we have an understanding of an unusual telephone call from the Russian war minister to the French defence minister. The first call in over 22 months. Shoigu was on the phone for a reason -
he wanted to make it clear that French troops in Ukraine in any capacity ‘would make things very difficult for France’. Anyone would think that President Macron didn’t know that. But what the call really shows is that the idea that France or Poland or anyone else,
putting troops of any kind into Ukraine for any reason, is a situation Russia wants to avoid. It would complicate their situation dramatically and that’s the point. It seems clear that despite the propaganda, Russia knows any confrontation on land with another western ally -
especially a nuclear armed one like France where it can’t use its blackmail threats to intimidate it, is not a good prospect. Not least would be the threats of a major western air force that knows what it’s doing.
Clearly the idea of their war on Ukraine taking a turn like this is deeply disturbing for them. And that’s the entire point of President Macron’s strategy of not setting red lines Russia can see, reach but doesn’t cross, has already worked.
-
Hän kommentoi ketjun ensimmäiseen viestiin myöhemmin näin:
the policy of French strategic ambiguity about what, when and why it might send troops to Ukraine - it’s that that’s triggered a Russian response. And that’s a weakness they should not have been so stupid to reveal.
-
Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa Ranskan sanoista vs. teoista sekä todellisesta kyvystä lähettää sotajoukkoja Ukrainaan (ja mitä niiden olisi lupa tehdä siellä yms.) MUTTA fakta on se että edes aiheesta keskusteleminen, näennäisen vakavasti, tekee Putinin ja ryssän strategisesta laskelmasta monimutkaisemman.
Tähän asti se on ollut helppo: heillä on vastassaan Ukrainan kaikkine sen resursseineen ja vahvuuksineen ja heikkouksineen. Länsi on antanut ja antaa jatkossakin erilaisia asejärjestelmiä, mutta niiden vaikutuskyky on se mitä on. Lisäksi tiettyjen asejärjestelmien käytölle on asetettu poliittisia rajoja, joita Ukraina ei voi ylittää, minkä Venäjä voi huoletta ottaa huomioon osana strategista laskelmaansa.
ELI he ovat voineet laskea tähän asti että tekivätpä he Ukrainassa tai Ukrainalle mitä tahansa, se ei johda muuhun kuin lisääntyviin pakotteisiin ja aseiden toimittamiseen Ukrainalle. Näillä on vaikutuksensa, mutta niiden näkyminen vie aikaa ja on siten ennakoitavissa. Sota on resurssien taistelua ja se jolla on suuremmat resurssit ja paljon aikaa niiden käyttämiseen, on vahvempi. Vahvempi ei tietysti aina "voita" mutta sillä on paremmat lähtökohdat "voittoon".
Tästä syystä ryssälle pitää ehdottomasti heittää koepalloja ja haasteita (edes teoreettisia) jotka tekevät heidän strategisesta laskelmastaan monimutkaisemman. Pitää syödä pois heidän resurssilaskelmaansa tai aikaansa: jos nähdään riskinä että "Ranska liittyisi sotaan 6kk kuluttua" (tarkoittipa se mitä tahansa käytännössä) niin silloin he joutuvat arvioimaan tilannettaa ihan eri lähtökohdista.
Otetaanpa toinen hatusta vedetty esimerkki: Suomi julistaisi yllättäen "ylimääräiset harjoitukset" kesälle 2024. Testataan mobilisaatiojärjestelmän toimivuutta käytännössä. Harjoitusalueeksi kerrotaan koko itärajan pituus pohjoisesta etelään. Vastaavia "harjoituksia" ei ole nähty talvisotaa edeltäneiden jälkeen ja valitaan tarkoituksella kuvaukseksi "ylimääräiset harjoitukset".
Miten ryssä tuon näkisi? "Siinäpähän harjoittelevat, eivät ne kuitenkaan tule rajan yli"?
VAI soveltaisivatko heille tyypillistä "peilikuva-ajattelua" eli olettavat muiden toimivan kuten he toimivat itse? Eli "suurharjoitukset rajan tuntumassa" ovat vain savuverho joilla naamioidaan tuleva hyökkäys? Näin ei ole heilläkään aina, harjoituksia on joka vuosi ja eri alueilla, mutta toisaalta Putinin aikana "harjoitukset" ovat aina edeltäneet niitä hyökkäyksiä ja sotia jotka on nähty.
Tällainenkin temppu muuttaisi ryssän strategista laskelmaa, yhtäkkiä Suomen vastainen raja ei olekaan se tuttu ja tylsän turvallinen, 100% varma mitään-ei-tapahdu-koskaan.
En sano että "näin tulee tapahtumaan", mutta haluaisin nähdä että vastaavia koepalloja ja haasteita heitetään yllättäen ja pyytämättä Putinin syliin. Pakotetaan hänet ja hänen koplansa reagoimaan yllätyksiin. Toki pelkät sanat eivät riitä, vaaditaan tekoja niiden taakse.
Muistetaan meidän talvisota: riski siitä että Iso-Britannia ja Ranska tulevat Suomen avuksi ja liittyvät aidosti sotaan Neuvostoliittoa vastaan sai Stalinin epäröimään ja toimi yhtenä syynä sille, miksi talvisota loppui silloin kuin loppui. Myöhemmin on taitettu peistä Iso-Britannian ja Ranskan todellisista tarkoitusperistä (Pohjois-Ruotsin kaivokset) ja todellisesta kyvystä auttaa, JOS tilanne olisi mennyt niin pitkälle, mutta nämä ovat arvioita vain. Tilanne ei mennyt niin pitkälle koska Stalin perääntyi uhan edessä. Toisaalta Ranska ja Iso-Britannia olivat vuonna 1939 hyvin erilaisia kuin mitä ne ovat nyt. Toisaalta niin oli Neuvostoliittokin eikä Venäjä ole Neuvostoliitto.
www.verkkouutiset.fi
