Juuri näin.
Itse näen asian niin että Putin ja hänen johdollaan FSB sekä Venäjän armeija on tehnyt äärettömän suuren rikoksen Ukrainan valtiota ja kansaa kohtaan. Ukraina on kansainvälisesti tunnustettu, suvereeni ja itsenäinen valtio (myös Venäjän tunnustama). Venäjään itseensä ei ole kohdistunut Ukrainan taholta minkäänlaista aseellista/sotilaallista toimintaa, uhkaa, koskemattomuuden loukkausta tms. joka voisi edes teoriassa antaa oikeutusta sodankäyntiin. Eikä Venäjä ole tällaista myöskään tuonut esille, vaan väittää valheellisesti ettei se ole osallisena sotatoimissa.
Jokainen voi tehdä omia arvioitaan siitä kuinka hyvin Venäjä on onnistunut/menestynyt hyökkäysodassaan:
- kuinka paljon se on kyennyt valtaamaan ja miehittämään kohteena olevan valtion alueita.
- paljonko se on kyennyt aiheuttamaan tappioita (henkilöstö, talous) hyökkäyksen kohteelle, suhteessa omiin tappioihinsa.
- miten paljon Venäjä on hyötynyt ja mahdollisesti hyötyy tulevaisuudessa miehittämistään alueista
- sodan poliittinen hyöty Venäjälle? Onko sitä? Tai kuinka paljon se hyötyy tulevaisuudessa käydystä sodasta?
- mitkä valloituksista on pysyviä jää nähtäväksi.
- mitkä ovat lopullisen vaikutukset Venäjälle ja sen asemaan osana kansainvälistä yhteisöä?
Sodan lopullinen hyöty Venäjälle selviää vasta sodan ja rauhansopimuksen jälkeen. Sen jälkeen voidaan laskea lopputulos ja ihalla Venäjän nerokasta sotapolitiikkaa..
Venäjä ei ole kuitenkaan toistaiseksi selvinnyt sodasta ilman tappioita. Se on ajautunut poliittisesti kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle mikä on johtanut suuriin ja todennäköisesti pitkäaikaisiin talousvaikeuksiin. Venäjän talous sekä asema kansainvälisesti heikkenee ja koko Venäjän imperiumin olemassaolo/yhtenäisyys vaarantuu.
Sotatilan myötä Putin on toki onnistunut kasvattamaan hetkellisesti omaa suosiotaan, harhauttaen samalla omaa kansaansa äärimmäisen voimakaan media-propagandasodan myötä. Sen vaikutus ei kuitenkaan jää pysyväksi, siitäkään huolimatta että Venäjän hallinto kaiken aikaa kiristää kansalaisvapauksia ja yhteiskunnan valvontaa. Tällainen politiikka tuskin onnistuu edes kommunismin kouluttamalla Venäjällä..ainakaan pysyvästi.
Kun katsoo asiaa hieman kokonaisvaltaisemmin niin en pidä Venäjää voittajana. Päinvastoin. Venäjän sotiminen Ukrainassa sisältää suuria uhkia sille itselleen, tavoiteltavana olevat hyödyt (realisoituessaankin) ovat mitättömät, pelissä olevan kokonaisuuden suhteen.
Asevoimin vallatuista (ja samalla tuhotuista) ja miehitetyistä alueista ei Venäjä pääse hyötymään millään tavoin pitkiin aikoihin. Tulevaisuus niiden osalta on edelleen epävarma, jääkö ne lopullisesti Venäjän hallintaan? Jääkö mitään Venäjän hallintaan?
Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä useammalla taholla ryhdytään kyselemään - Mitä itse Venäjästä jää jäljelle, Putinin diktatuurihallinnon väistämättä tapahtuvan romahduksen jälkeen?
Alkuun painottaen todettu - osin Maidanin kiinnitämään viestiin liittyen - tarkoitukseni ei todellakaan ole kirjoittaa Putinista ihailevaan sävyyn, sen sijaan voin todeta jonkin toiminnan olleen tietyistä päämääristä lähtöisin tarkasteltuna onnistuneita, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että ne olisivat hyväksyttäviä tai sallittuja toimenpiteitä. Tässä sodassa ei ole muita rikollisia kuin Venäjä ja tahot joita se tukee, Ukraina joutuu vaikeassa tilanteessa sotimaan käytettävissään olevin varoin ja keinoin vihollista vastaan, joka käy omilla säännöillään tätä sotaa. Tai oikeastaan sillä ei ole sääntöjä mutta se vaatii muilta sääntöjen noudattamista.
Viesti jossa mainitsin pitäväni Venäjän operaatioita vähintäänkin tyydyttävällä jopa hyvällä tasolla onnistuneina on tietenkin tarkasteltu hyvin suppeasta näkökulmasta eli siitä taktisesta näkökulmasta, Venäjän on onnistunut suhteellisen pienellä vaivalla luoda naapurimaahansa täydellinen kaaos - sota, ja vieläpä sellainen sota joita monien on vaikea määritellä sodaksi ja siksi syyllistää Venäjää sotaakäyväksi maaksi - mitä se faktisesti on. Tietenkin tulee sitten niitä muttia - joihin palaan myöhemmin, joiden jälkeen voidaan miettiä onko sota Ukrainassa kannattava vaiko ei. Ja oikeastaan nykyistäkin tilannetta voidaan pitää Venäjän kannalta onnistuneena luomuksena vain jos se on suunnittelmallisen toiminnan tulos, jos operaation Donbassissa on hallittua kaaosta, kyllä se vähäinenkin taktinen kyvykkyys siitä katoaa ja operaatiota on tarkasteltava toisesta lähtökohdasta alkaen. Krim on ehdottomasti erotettavissa omaksi operaatiokseen, koska se oli tarkoin harkittu operaatio (joka toteutusvaiheessa pistettiin kenties pikaisesti pystyyn, mutta jota oli harjoiteltu vuosia) ja viitteiden mukaan Ukrainankin kohtaloa on Venäjällä treenattu jo vuosien ajan, joten se antaisi ymmärtää, että operaatio Donbassin alueella ei ihan harkittua kaaosta ja summanmutikassa - tilanteen mukaan - etenemistä ole, mutta viitteitä siitä, että toimitaan enemmän "hetkessä" on nähtävillä.
Mutta vaikka Venäjä on kyennyt varsin minimaalisin voimin luomaan kaaottisen tilanteen Ukrainaan, kokonaisuus kääntynee kuitenkin hyvin pian Venäjälle tappiolliseksi - tai on jo varmasti nyt näin tehnyt. Kestänee hyvinkin vuosikymmenen ennen kuin sodanjäljet on raivattu ja sen jälkeen melkoisen tovin kunnes tilanne normalisoitunut, asia joka on tietenkin huomioitava kun tarkastellaan koko sodan onnistumista. Pakkasen puolella ollaan jo nyt ja paljon.
Mutta eri pakotteiden ja sanktioiden kautta sodan vaikutus itse Venäjään on huomattavan suuri ja sodalla voi olla sellaisia vaikutuksia joita Moskova ei ole riittävällä tapaa huomioinut - sodan seuraus voi olla se, että tulevina vuosina näemme naapurina aivan toisen Venäjän, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja vuosikymmenen kuluttua naapurina voi olla monella tapaa raunioitunut maa - taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti mutta myös mentaalisesti. Putinin kauden propaganda kasvattaa sukupolven (tai kaksi) joiden näkemys maailmasta on hyvin vinoutunut ja kun tämä sukupolvi herää todellisuuteen (olettaen näin käy joku päivä), toipumisprosessista tulee rankka ja jos tuolloin Venäjällä ei avoimesti käydä läpi historian kipupisteitä koko lähi-historian ajalta (eli tsaarin vallan lopuilta nykyhetkeen) luodaan pohjaa uusille epävarmuuksille. Venäjän olisi tullut perata menneisyytensä Neuvostoliiton tuhouduttua mutta näin ei tehty, nähdäkseni se osaltaan loi otollista maaperää haaveille suuruuden päivien palauttamisesta. Jos Venäjä romahtaa, minusta ulkovaltojen tulisi painostaa tuon "Venäjän" johtajia ja kansaa käymään läpi oma menneisyytensä ja nujertamaan kaikki korruptoituneet tiedustelu- ja puolustuseliitin luomat klikit ja solut.
Eli näen kokonaiskuvan sellaisena, että Venäjä ei tule hyötymään "pitkässä juoksussa" Ukrainan sotaretkestä vaikka hetkellisesti tilanne voi olla sellainen, että se pönkittää ja vankistaa valtaeliitin asemaa ja maa näyttäytyy nationalismin huumassa elävälle kansalle vahvana voittajana jonka edessä maailma kumartaa. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa Putinin syrjäyttämisen ja koko Venäjän romahtamisen välillä. Tulos on siis ehdottoman negatiivinen.
***
Hyvin ohuelti edelliseen arvioon liittyen.
Oikeastaan juuri Venäjän toimien ja meneillään olevan tilanteen tähden olen välttänyt esim. Ukrainan aiemman Janukovitshin jälkeisen vt. hallinnon ja nykyisen vaaleilla valitun hallinnon jyrkkää arvostelua. Syinä on tietty tilanteen erikoislaatuisuus, maa joutui Venäjän aggression kohteeksi tilanteessa jossa se ei ollut lainkaan valmis puolustamaan omaa suvereniuttaan - ja se jäi käytännössä yksin (kv. yhteisön tuki on siksi vähäistä). Olisi myös kohtuutonta arvostella vt. hallinnon toimintaa, koska se sai käsiinsä maan, joka oli kovin lohduttomassa tilassa Janukovitshin valtakauden jäljiltä (toki myös koko itsenäisyyden ajan toimilla on oma vaikutuksensa) - mutta tietty niiltä osin toimia on arvosteltavissa joissa joko vt. hallinto tai nykyinen hallinto on toistanut vanhoja virheitä ottamatta niistä opiksi. Samoin arvosteltavaa on sotilaallisissa toimissa, tiettyyn rajaan saakka. Taloudenpidon suhteen en pahemmin viitsi ryhtyä arvostelemaan, koska on käytännössä lähes mahdotonta luoda taloudellisia uudistuksia tilanteessa jossa maa käy uuvuttavaa sotaa Venäjää ja sen tukemia tahoja vastaan.
Sen sijaan demokraattisten arvojen juurruttamisessa ja vastaavissa toimissa maan uusi johto on onnistunut hyvin - osoituksena kahdet vapaat vaalit, poliittinen monimuotoisuus (ainoastaan Ukrainan kommunistisen puolueen toimintaa on rajoitettu, joskaan en ole varma mikä tilanne on juuri nyt), sananvapaus on olennaisesti paremmalla tolalla mitä "kansantasavalloissa" ja muutenkin yhteiskunnassa on aistittavissa vapauden tuulahdus ja ihmiset voivat olla enemmän aitoja itseään (tällainen kuva on syntynyt Kiovan käynnin yhteydessä kesällä 2014 ja keskustelut L:n ja muiden ukrainalaisten kanssa tukevat tätä ajatusta).
vlad.
