Sextiettan
Kapteeni
menneitä valintoja ei voi arvoida nykyperspektiivistä käsin, vaan ainoastaan pyrkimällä ymmärtämään aikalaisten elinolosuhteita.Olen eri mieltä. Tietysti fiilis oli Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla ja evakoiden keskuudessa erilainen, mutta Suomi tietääkseni teki parhaansa selittäessään asujaiville ”ajopuuteoriaa” kylmän sodan aikana. Kyllä sen ymmärtääkin, sillä kukapa uudessa tilanteessa halusi sitoa itsensä hävittyyn asiaan?
Myös YYA:ta tungettiin vuosikymmenten ajan tavan kansalaisen kurkusta alas. Paasikiven-Kekkosen linja. Kaiken näköisiä balalaikka-esityksiä nähtiin ympäri Suomen. Ruplia tuli kansanrintamaan Moskovasta. ”Svoboda” tarkoitti pillua. Yle puolestaan (samoin pohjin) toi kaikki USA:n Vietnam-temput lähetyksiinsä ja Afganistanista ei puhuttu juuri mitään. Vasta Tšernobyl pakotti tiedotuksen seuraavalla tasolle:
Ei ollut helppoa.
Henkilökohtaisesti olin itsekin kovin skeptinen Nato-jäsenyyttä kohtaan ennen vuotta 2014, kun esim. Viro ilman mitään todellista omaa voimaa pisti kovia ehtoja ummikkoryssille kansalaisuuden suhteen. Patsaskiista oli mielestäni huonosti ajoitettu, sillä nähdäkseni valtiolla pitäisi olla edes kolme aselajia ennen kuin kukkoillaan. (Ei ihme että matala verotus.) Pelkäsin siis silloin että Suomikin Nato-jäsenenä joutuisi setvimään mikkihiirijäsenen järjestämiä ongelmia, vaikka toki samaan aikaan ymmärsin miksi Itä-Eurooppa haki Nato-jäsenyyttä. Ajattelin silloin monen tavoin Suomen olevan ”sui generis”, kunhan pidetään oma nenä pinnan yläpuolella. Tämä kaikki, vaikken koskaan ole halannut lomailemaan ryssissä tähän päivään mennessäkään. Mutta Krim sai suomukset pois silmiltäni: Der ewige Ryssä!
Kaiken kaljapöhnäisen nappäilyni jälkeen, joka ei kunnialla maaliin ontunut, kristallisoin höpötykseni seuraavaan: menneitä valintoja ei voi arvoida nykyperspektiivistä käsin, vaan ainoastaan pyrkimällä ymmärtämään aikalaisten elinolosuhteita.
Tämä.