Ukrainan konflikti/sota

Kurskin alueen kuvernööri lupasi että kaikki sodan tuhot korvataan ja korjataan, lisäksi kaikki korjataan aiempaa paremmaksi. Uskookohan Venäjällä kukaan näitä enää?

https://lenta.ru/news/2024/08/13/v-...itat-i-vosstanovit-posle-ataki-vsu-na-region/
youtubessa inside russia/konstantin sanoi, että 114$/hlö saavat rubuleita. Tuo kurssi lienee vähän korkea kun 10k rubulia olisi korvaus. Onhan toi toki aika hyvin. Enempi kuin 5 kiloa jäistä särkeä.
 
Näin luultavasti. Kokeilen vaan miettiä asiaa Ukrainan kannalta, että kun eivät ydinaseita omista niin mitä keinoja olisi nostaa ryssän kynnystä käyttää omiaan. Jos ryssä alkaa ytimiä käyttämään niin eikö sota ole jo siinä pisteessä että molemmat puolet laittaa kaiken peliin? Mitä nuo ryssät tuollaisilla uutisilla saavuttavat? Paremmin toimii se perinteinen omilla ytimillä uhkaili ja eskalaatiopuheet. Eihän tuollaiset uutiset mihinkään aseapuun vaikuta? Vai miten tämä pitäis ajatella?
Ei kai Ukranalaiset tuollaisia voi alkaa miettiä. Tulee mitä tulee, niin kaikesta on selvittävä jotenkin. Turhaa ulinaa tuollainen. slobot itse tietää, miten maailma makaa noita ydinaseita käytettäessä.

Ei noita kannata ajatella, jos negaation kautta elämää elää.
 
Vähän ihmetellyt viime päivinä, että aivan rajan pinnassa ulokkeessa olevaa Tetkinoa ei Ukraina ole vielä ottanut kun siellä käytiin jo pientä taistelua. Tämä on nimenomaan Seym-joen portti, eli tuon pikkukaupunkin itäpuolella ei ole mitään muuta kuin maaseutua muutama kymmenen kilometriä.

Mutta tästä kuvasta selviää vähän paremmin. Kohtuukokoinenkin kaupunki ja huomattava teollisuusalue tai vastaava, linnoitukseksi kelpaava ryssille. Turha lähteä vaikeasta päästä liikkeelle kun Ukraina vyöryttää parhaillaan idästä päin aluetta. Ukrainalla ei ole kuin luokkaa 10 kilometriä Rylski-Tetkino valtatielle. Se katkaisee ensimmäisen logistisen reitin. Toinen menee vähän lännempänä Seym-joen ensimmäisen sillan kautta. Siihen on toiset 10 km ja se katkaisee kaikki yhteydet.

Kuten jo useampi on todennut, tämä on ryssälle todella vaikeasti puolustettava alue ja vastaavasti vaikea ottaa takaisin Seym-joen takia.

 
Viimeksi muokattu:
Vähän kuin Maginot-linja Ranskassa tai Valkeasaaren linnoitteet? Mitäs sitten Suomessa tehtäisiin, kun/jos linnoitteet murtuisivat? Taistellaan sen jälkeen Kymijoella, sitten Porvoonjoella ja sen jälkeen Mankinjoella?

Se nyt on vaan edelleen fakta että kiinteät linjat ja massamainen miinoittaminen ovat pitäneet Ukrainassa pintansa käsittämättömän hyvin (molemmin puolin) ja tuottaneet ryssälle tolkuttomia tappioita (yksi sodan isoimmista yllätyksistä oletuksiin nähden). Kannattaako ryssän kyvykkyydeksi siis olettaa 2ms aikaiset tapahtumat kun viimeiset pari vuotta kertoo jotain ihan muuta?

Ja jos linja murtuu, niin läpimurtoa vastaan tehdään vastahyökkäys, sitä varten on olemassa siihen tehtävään soveltuvat reservit. Liikkeessä olevaa vihollista vastaan on huomattavasti helpompi hyökätä kuin paikoilleen kaivautunutta.

Valkeasaaren jälkeen oli vielä VK- VKT- ja Salpalinja, kaksi ensiksi mainittua aivan liian pahasti kesken, mikä oli iso virhe ja maksoi paljon verta. Ylipäätäänhän Kannaksella tehtiin puolustuksessa paljon virheitä, oli tuudittauduttu asemasota vaiheeseen eikä uskottu suurhyökkäykseen, ei edes vielä sen ensimmäisinä päivinä. Kuulostaa kovin tutulta kun vertaa siihen mitä Ukrainassa tapahtui Itä-Ukrainan asemansodan puhjetessa nykyiseksi sodaksi. Ei uskottu selkeitäkään varoitusmerkkejä, oltiin henkisesti jumissa pitkään jatkuneessa matalamman intsensiteetin tilanteessa :facepalm:
 
Se nyt on vaan edelleen fakta että kiinteät linjat ja massamainen miinoittaminen ovat pitäneet Ukrainassa pintansa käsittämättömän hyvin (molemmin puolin) ja tuottaneet ryssälle tolkuttomia tappioita (yksi sodan isoimmista yllätyksistä oletuksiin nähden). Kannattaako ryssän kyvykkyydeksi siis olettaa 2ms aikaiset tapahtumat kun viimeiset pari vuotta kertoo jotain ihan muuta?

Ja jos linja murtuu, niin läpimurtoa vastaan tehdään vastahyökkäys, sitä varten on olemassa siihen tehtävään soveltuvat reservit. Liikkeessä olevaa vihollista vastaan on huomattavasti helpompi hyökätä kuin paikoilleen kaivautunutta.

Valkeasaaren jälkeen oli vielä VK- VKT- ja Salpalinja, kaksi ensiksi mainittua aivan liian pahasti kesken, mikä oli iso virhe ja maksoi paljon verta. Ylipäätäänhän Kannaksella tehtiin puolustuksessa paljon virheitä, oli tuudittauduttu asemasota vaiheeseen eikä uskottu suurhyökkäykseen, ei edes vielä sen ensimmäisinä päivinä. Kuulostaa kovin tutulta kun vertaa siihen mitä Ukrainassa tapahtui Itä-Ukrainan asemansodan puhjetessa nykyiseksi sodaksi. Ei uskottu selkeitäkään varoitusmerkkejä, oltiin henkisesti jumissa pitkään jatkuneessa matalamman intsensiteetin tilanteessa :facepalm:

Tässä on huomioitava muutamia seikkoja ja ne on otettava myös huomioon käyttäessä Ukrainan oppeja hyväkseen ja vertailessa Suomeen. Ensinnäkin maasto-olosuhteet ovat hyvin erinlaiset ja niissä löytyy eroja kummassakin verrokkimaassa. Erot pitää myös ymmärtää niiden taustojen myötä.

Puolustuksessa ja sen muuttuessa tuhoamissodaksi on kyse käytettävästä massasta niin miesvoiman ja kaluston suhteen. Verrattuna ukrainaan meillä ei välttämättä ole vastaavaa tappionsietokykyä. Ryssiä tämä ei kiinnosta ja massamainen tulenkäyttö lihahyökkäysten ohella on heillä keinovalikoimana. Jos Kurskin esimerkki Harkovan tavoin osoittaa jotain, on se, se että ryssä ei kykene reagoimaan liikkuvassa/dynaamisessa sodassa jos aloite saadaan heiltä pois. Tulenkäytönkin tulee olla joustavaa. Sodan ensiviikot olivat taas alueellisen taistelun tehokkuudenosoitus kaappaushyökkäystä vastaan.

Mikä tulee sotakokemuksiin ja puolustuslinjoihin. Suomalaisten puolustuksen heikkous pohjasi erityisesti myös puolustuksen syvyyteen. Eversti Nobisin luennon ja saksalaisten kokemusten mukaan läpi kyllä päästään jos hyökkääjä käyttää aselajeja oppien mukaan, mutta torjuntamahdollisuudet ovat syvyydessä.

Suomessa rintamalohkot olivat sen suuruisia, että joukkoja ei riittänyt riittävän suuriksi reserveiksi. Joukot olivat yksittäisiä komppanioita tai pataljoonaa lukuunottamatta kaikki vitjassa. Vastahyökkäyksiin/kohtaamistaisteluihin kykeneviä joukkoja ei ollut koko armeijassa. Nytkin niitä on hyvin vähän. Heikompi taktillinen ja operatiivinen liikkuvuus sekä suoran tulen alivoimaisuus ovat jatkuvasti olleet suomalaisten puute.

On huomattava, että jo heinäkuussa 1944 puolustuksessa alettiin painottamaan syvyyttä etupainoisuuden ja vastahyökkäysten sijaan. Joustavalla tulenkäytöllä oli suuri rooli. Salpalinjankin eteen laadittiin viivytysasemat.

Suomi ei ole Ukraina myöskään hyvällä. Meillä ei ole vastaavia määriä joukkoja ja/tai kalustoa kuin heillä. Kykeneisimmenö kulutussotaan? Joskus kylmän sodan vuosina on laskettu että kestäisimme vain kuukauden ennen ammusten loppumista. Oli keksittävä jotain muuta.

Kysymys on, että miten jatkossa? Esim. ilmapuolustuksen suhteen tilanne on muodostumassa meille aiempaa paremmaksi. Aiemmin toiminta on pitänyt tehdä omien materiaalisten resurssien varaan.

Voisin avata PV:n kehityksen suuntaviivoja ja miksi mikäkin on ollut esillä vähän enemmänkin, mutta se ei ole tämän ketjun aihe.
 
Löysin googlaamalla Suoli24:stä yhden keskustelun liittyen tähän aiheeseen. Siinä mainitaan tämä lähde:
Suomen Sinivalkoinen kirja, osa II, sivu 43

En löytänyt tuota teosta netistä, niin en pysty varmistamaan kuinka relevantti tuo lähde on.

Linkki Suoli24 viestiin:
Eikä tuossakaan keskustelussa mainita Neuvostoliiton myyneen viljaa Suomelle kuin välirauhan aikana.
 
Päivän luvut:
455358564_848453744134372_6565419821541723807_n.jpg
 
Ukrainan sotilaat hassuttelevat ryssien komentopaikalla, väitetysti kuvattu Kurskin alueella. Kyseisen yksikön edellinen tunnettu asemapaikka on joidenkin mukaan Urozhainessa, mikä vahvistaisi ryssien joukkojen siirrot Zaporitsian alueelta Kurskiin. Sitä en vain käsitä, että vaikka niin olisi tehty niin miten helvetissä ne alta viikossa päästää Ukrainan omalle pataljoonan komentopaikalleen?


Samaan aikaan paine eteläisessä kattilassa kasvaa, kertooko tätä kukaan Putlerille vai pitääkö komentoketju homman piilossa siihen pisteeseen saakka että on liian myöhäistä?

 
Operatiivinen tiedotus 08.00 14.08.2024 mennessä liittyen Venäjän hyökkäykseen
Kunnia Ukrainalle!
Alkanut on Venäjän federaation laajamittaisen aseellisen aggression 903. päivä Ukrainaa vastaan.
Kaiken kaikkiaan viimeisen vuorokauden aikana on raportoitu 134 taistelukosketusta.

Päivitettyjen tietojen mukaan vihollinen teki eilen kaksi ohjusiskua käyttäen neljää ohjusta, sekä 81 ilmaiskua, muun muassa pudottaen 116 KABia Ukrainan yksiköiden asemiin ja asutuskeskuksiin. Lisäksi se teki 4594 tulitusta, joista 114 monilaukaisurakettijärjestelmillä.
Aggressori teki ilmaiskuja muun muassa Rjasnen, Liptsin, Novyi Vyrkyn, Vorozhban, Bilopilljan, Bilovodyn, Radkivkan, Yunakivkan, Sumyn, Basivkan, Mali Prokhodyn, Novovodyanen, Serhiivkan, Vasiukivkan, Chasiv Yarin, Toretskin, Druzhban, Kurdiumivkan, Oleksandropilin, Hrodivkan, Rivnopilin, Novodonetsken, Novoukrainkan, Vodyanen, Bilohirjan, Novodanylivkan ja Mykolaivkan asuinalueilla.

Eilen Ukrainan ilmavoimat sekä ohjus- ja tykistöjoukot suorittivat 12 iskua vihollisen henkilöstön ja sotilasteknisten välineiden keskittymiin, kaksi iskua komentopaikkoihin sekä tuhosivat kaksi tykistöjärjestelmää, radioelektronisen sodankäynnin aseman, ammusvaraston ja vielä kaksi muuta tärkeää kohdetta miehittäjiltä.

Harkovan suunnalla tapahtui 13 taistelukosketusta Gliboken, Liptsin, Tykhen ja Volchanskin asuinalueilla.

Kupjanskin suunnalla torjuttiin neljä vihollisen hyökkäystä vuorokauden aikana. Puolustusvoimat torjuivat vihollisen hyökkäystoimet Synkivkan, Berestoven, Kruhliakivkan ja Novoosynoven suunnalla.

Lymanin suunnalla vihollinen hyökkäsi 11 kertaa. Se yritti edetä Nevskyn, Ternin, Makiivkan ja Serebrjanskyin metsän läheisyydessä.

Siverskin suunnalla Ukrainan puolustajat torjuivat viisi venäläisten hyökkäystä Verkhniokamjansken ja Spirnen läheisyydessä.

Kramatorskin suunnalla miehittäjät hyökkäsivät kuusi kertaa Biloi Horin, Ivanivskon ja aktiivisimmin Chasiv Yarin alueilla.

Toretskin suunnalla vihollinen, lentotuen avulla, suoritti 19 hyökkäystä Zalisnen, New Yorkin ja Toretskin läheisyydessä.

Pokrovskin suunnalla puolustajamme pysäyttivät 54 vihollisen hyökkäys- ja hyökkäystoimintaa asutuskeskuksiin Sukhaja Balka, Vozdvyzhenka, Novooleksandrivka, Yelyzavetivka, Zelenoe pole, Malynivka, Hrodivka, Zhelanne, Skuchne, Kalinove, Ptiitse ja Karlivka. Suurin osa vihollisen hyökkäyksistä keskittyi Hrodivkan ympärille, ja myös tämä asuinalue joutui kolmen KABin pommituksen kohteeksi.

Kurakhoven suunnalla puolustusvoimat torjuivat viisi hyökkäystä Krasnohorivkan ja Kostiantynivkan läheisyydessä.

Vremivkan suunnalla vihollinen suoritti kuusi hyökkäystä Vodyanen, Kostiantynivkan ja Vuhledarin lähellä.

Orikhivin suunnalla miehittäjät yrittivät työntää Ukrainan puolustusjoukkoja pois asemistaan Malaa Tokmachkaa ja Robotynoa ympäröivillä alueilla - yhteensä kaksi hyökkäystä.

Prydnirovskin suunnalla venäläiset miehittäjät hyökkäsivät asemillemme 11 kertaa. He saivat kovaa vastarintaa, kärsivät tappioita ja vetäytyivät. Vihollinen teki myös ilmaiskun ohjaamattomilla raketeilla Mykolaivkan alueelle.

Volynin ja Poliskin suunnilla ei ole havaittu merkkejä vihollisen hyökkäysryhmien muodostamisesta.

Vihollinen käyttää ohjattuja ilmapommeja aktiivisesti Tšernihivin ja Sumin alueiden rajan yli Venäjän federaation alueelta kohdistuen Ukrainan asutuskeskuksiin. Venäläisiä KAB-pommeja räjähtää myös Venäjän federaation alueella.

Sotilaamme aiheuttavat aktiivisesti merkittäviä tappioita miehittäjien elävässä voimassa ja tekniikassa.
Kaiken kaikkiaan viimeisen vuorokauden aikana venäläisten miehittäjien tappiot olivat 1240 henkilöä. Lisäksi Ukrainan sotilaat tuhosivat 21 tankkia, 17 taisteluajoneuvoa, 57 tykistöjärjestelmää, viisi raketinheitintä, yhden ilmatorjunta-aseen, 57 operatiivis-taktista UAV-laitetta, 61 ajoneuvoa sekä seitsemän yksikköä miehittäjien erikoiskalustoa.

Liity puolustusvoimiin!
Yhdessä voitamme!
 
Miten noin isot katiskat saa lentää vapaasti ilmatorjunnan läpi iskemään kentille?
Minkä ilmatorjunnan? ;)

Onkohan Ukrainalaiset kokemuspohjalta jo keksinyt sopivan lentokorkeuden mistä heidät on hankala havaita, ITee ei useimmiten tavoita ja riittävän korkealla, ettei käsiaseilla miliisit saa pudotettua kovin hyvällä prosentilla?

Olisi kyllä mukava saada syvempää infoa näistä Ukrainan pitkän matkan droneista ja miten niitä operoidaan yms. Ehkä sodan jälkeen sitten...
 
Se nyt on vaan edelleen fakta että kiinteät linjat ja massamainen miinoittaminen ovat pitäneet Ukrainassa pintansa käsittämättömän hyvin (molemmin puolin) ja tuottaneet ryssälle tolkuttomia tappioita (yksi sodan isoimmista yllätyksistä oletuksiin nähden). Kannattaako ryssän kyvykkyydeksi siis olettaa 2ms aikaiset tapahtumat kun viimeiset pari vuotta kertoo jotain ihan muuta?

Ja jos linja murtuu, niin läpimurtoa vastaan tehdään vastahyökkäys, sitä varten on olemassa siihen tehtävään soveltuvat reservit. Liikkeessä olevaa vihollista vastaan on huomattavasti helpompi hyökätä kuin paikoilleen kaivautunutta.

Valkeasaaren jälkeen oli vielä VK- VKT- ja Salpalinja, kaksi ensiksi mainittua aivan liian pahasti kesken, mikä oli iso virhe ja maksoi paljon verta. Ylipäätäänhän Kannaksella tehtiin puolustuksessa paljon virheitä, oli tuudittauduttu asemasota vaiheeseen eikä uskottu suurhyökkäykseen, ei edes vielä sen ensimmäisinä päivinä. Kuulostaa kovin tutulta kun vertaa siihen mitä Ukrainassa tapahtui Itä-Ukrainan asemansodan puhjetessa nykyiseksi sodaksi. Ei uskottu selkeitäkään varoitusmerkkejä, oltiin henkisesti jumissa pitkään jatkuneessa matalamman intsensiteetin tilanteessa :facepalm:

Hyvä myös muistaa, miksi ryssä on saavuttanut menestystä Donetskin seudulla: kun pääsivät siitä vahvasta puolustuslinjasta läpi, sen takana ei ole ollut seuraavia, hyviä ja valmisteltuja puolustuslinjoja. Mistä syystä Ukrainan joukot ovat olleet pakotettuja puolustamaan ei-valmiista tai muuten vain improvisoiduista asemista. Mikä on johtanut siihen että ryssä on päässyt etenemään. Ei voida puhua läpimurrosta kuitenkaan, mutta hidasta puskua.

Tulee tosiaan mieleen Suomen oma historia: kun pääsivät ensimmäisestä vahvasta linjasta läpi, seuraavat olivatkin "aivan liian pahasti kesken".

Kyllä tämä sota on osoittanut hyvin rakennettujen ja vahvasti linnoitettujen sekä miinoitettujen puolustuslinjojen edut hyvin selvästi, vaikka niitä vastassa ovat kaikki modernin teknologian edut laserohjatuista täsmäpommeista ja FPV-droneista alkaen. Tämä ei tietysti tarkoita sitä että liikkuva sodankäynti pitäisi hylätä kokonaan. Sillekin on aikansa ja paikkansa.
 
Back
Top