Keskustanuoren kuolema
Tommi Nieminen HS, teksti
Julkaistu 3.11.2024
Tilaajille
Mitä nuorelle keskustapoliitikolle
Ville Mykkäselle todella tapahtui Ukrainassa?
Se tiedetään ennestään, että Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärveltä kotoisin ollut nuorisopoliitikko kuoli elokuun alkupuolella 2024 Ukrainassa.
Myös se tiedetään, että Mykkänen oli kuollessaan vain 26-vuotias.
Sekin on tiedossa, että hän oli viides suomalainen vapaaehtoistaistelija, joka on kaatunut Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa.
Mutta Mykkäsen viimeisten hetkien yksityiskohdat ovat jääneet hämärän peittoon. Tapahtumien kulku ei ole ollut sen enempää Mykkäsen pyhäjärveläisten ystävien, puoluetovereiden kuin vaikkapa keskustapuolueen johdon tiedossa.
Nyt tapahtumien kulku on tarkentunut. Helsingin Sanomat haastatteli kahta Mykkäsen rintamalla tuntenutta ukrainalaista. Toinen heistä oli Mykkäsen aseveli ja toinen rintamalla humanitaarisen työn tekijänä. He kertoivat hyvin yhdenmukaisesti Ville Mykkäsen viimeisestä päivästä.
Tammikuun alussa 2024 Ville Mykkänen latasi someen kuvan itsestään poliitikkona ja sotilaan univormussa. (Ville Mykkäsen Instagram)
Keväällä 2024 Mykkänen oli tehnyt tiettävästi kolmivuotisen sopimuksen Ukrainan asevoimien kanssa. Venäjä eteni hitaasti, vääjäämättä mutta raskain tappioin Itä-Ukrainassa. Mykkänen määrättiin etulinjan liepeille Ukrainan 3. rynnäkköprikaatiin, kranaatinheitinryhmään, joka taisteli itäisessä Ukrainassa, Luhanskin ja Harkovan alueiden rajamailla.
Elokuun alkupuolella, tiettävästi noin 9. päivän tienoilla, Mykkänen matkusti Helsingin Sanomien tietojen mukaan sotilasajoneuvossa, joka ajoi kohti Hrekivkan kylää. Pieni Hrekivka on edelleen ankarien puolustustaistelujen keskellä.
Yhtäkkiä taivaalla pörräsi venäläisten kamikaze-drooni eli sotilaslennokki, johon on lastattu räjähdepanos ja joka pyritään kauko-ohjattuna ajamaan päin viholliskohdetta.
Toisen HS:n haastatteleman ukrainalaislähteen mukaan venäläisdrooni osui ja räjähti lähellä ajaneeseen ukrainalaisbussiin. Yksi räjähdyksen sirpaleista sinkoutui läheiseen autoon, jossa Mykkänen oli kyydissä.
Toisen ukrainalaislähteen mukaan venäläisdrooni ei osunut bussiin vaan suoraan Mykkästä kuljettaneeseen autoon. Molempien lähteiden mukaan sirpale osui Mykkäsen päähän.
Hän kuoli tiettävästi välittömästi ja kärsimättä. Se ei tee kuolemasta vähemmän surullista, mutta se saattaa olla armollisin tapa kaatua rintamalla.
Isän menetys oli Ville Mykkäsen elämän syvä suru.
Jos Ville Mykkänen kuoli poikkeuksellisesti, hän oli myös elänyt poikkeuksellisesti.
Mykkänen oli tottunut pärjäämään pitkälti omillaan kaksitoistavuotiaasta, jolloin hänen isänsä, metsuri
Markku Mykkänen, sairastui vakavasti. Näin kertovat useat Mykkäsen läheltä tunteneet pyhäjärveläiset.
Isä kuoli aivokasvaimeen elokuussa 2011, päivää ennen kuin Ville Mykkänen täytti 14 vuotta.
Vanhemmat olivat eronneet jo vuosia aiemmin.
Isän menetys oli vaikea paikka sekä Ville Mykkäselle että hänen sisaruksilleen. Se oli Mykkäsen elämän syvä suru, josta hän puhui vain lähimmille ystävilleen.
Kun isän kuolemasta oli kulunut kymmenen vuotta, Mykkänen laittoi Instagramiin lapsuudenkuvia, joissa hän on isänsä sylissä. Hän kirjoitti isänsä olleen
yksi niistä harvoista ihmisistä, keitä muistellessa olen itkenyt. Mykkänen kertoi itkevänsä isäänsä silloin tällöin vieläkin.
Päivityksen päätti aforismi:
Rauhan aikana pojat hautaavat isänsä, sodassa isät poikansa.
Lause oli laina
Herodotokselta, antiikin Kreikan historioitsijalta. Isää ei vain ollut enää elokuussa 2024 Mykkästä hautaamaan.
Isän sairastuttua Mykkänen päätyi asumaan tätinsä luo. Teini-iässä Mykkänen kävi koulua, metsästi, kalasti ja pelasi jonkin aikaa jääkiekkoa Pyhäjärven Pohdissa. Hänellä oli kuitenkin kova tarve päästä omilleen, mikä toteutui armeijan jälkeen.
Käytännössä Mykkänen oli yksin, sanoo hänet hyvin tuntenut pyhäjärveläinen
Ilpo Karvonen. Hän ei koko varusmiespalvelunsa aikana poistunut kuin pari kertaa varuskunnasta.
Kun muut lompsivat lomille, Mykkänen jäi kasarmille.
”Ei hän oikein halunnut lähteä”, Karvonen sanoo.
Vuonna 2021 oli kulunut kymmenen vuotta Ville Mykkäsen isän kuolemasta. Silloin Ville latasi someen lapsuudenkuvia itsestään ja isästään. (Ville Mykkäsen Instagram)
Armeijasta kotiuduttuaan Mykkänen palasi korpeen, taloon joka oli jäänyt tyhjilleen ja kylmäksi isän kuoltua.
Talo on pienen Selkäinjärven rannalla, kaukana jopa Pyhäjärven keskustasta. Mykkänen muutti yksin.
Hän painoi tehtaassa töitä ja aloitti insinööriopinnot. Keskustalaisuus ja etenkin pienten kuntien eloonjäämistaistelu herättivät 19-vuotiaassa Mykkäsessä vimmaista kiinnostusta. Hän liittyi puolueen jäseneksi ja sukelsi pian jokaiseen puolue-elimeen, joka kelpuutti hänet. Hän nousi Pohjois-Pohjanmaan keskustanuorten puheenjohtajaksi, keskustanuorten liittohallitukseen ja varavaltuutetuksi Pyhäjärvellä.
Jos jossain täytyi kiinnittää vaalimainoksia, järjestää lippumarssi tai rekrytoida puolueeseen jäseniä, Mykkänen ilmoittautui. Moni Mykkäsen läheltä tuntenut sanoo, että hän löysi keskustaporukoista merkityksen, jota hänellä ei ollut isän kuoleman jälkeen.
Mykkänen oli kuin väärälle aikakaudelle syntynyt. Hän oli parikymppisenä sellainen kuin nelikymppiset kenties olivat 1940-luvulla: äärimmäisen isänmaallinen, armottoman vastuuntuntoinen ja kovien kokemusten muokkaama korpi-ihminen.
Hän oli metsästänyt teini-ikäisestä lähtien ja ladannut someen videoita ja kuvia itsestään ase- ja eräharrastuksen parissa. Yhdessä kuvista hän riiputti jänistä, jonka hän oli juuri ampunut neuvostovalmisteisella Baikalin haulikolla.
Syksyllä 2023 Mykkänen oli valmis. Päätöstä hän oli pyöritellyt tiettävästi pidempään.
Politiikassa hän oli kokenut takaiskun, kun hän oli jäänyt niukasti keskustan Oulun vaalipiirin ehdokaslistan ulkopuolelle kevään 2023 eduskuntavaaleissa. Mikään muukaan ei enää pidätellyt Suomessa, sillä Mykkäsellä ei ollut tiettävästi esimerkiksi parisuhdetta.
Hän myi koko omaisuutensa pyhäjärviselle ystävälleen. Kauppaan kuului isältä jäänyt kotitalo ja auto.
Mykkänen oli poikkeuksellisen patrioottinen ja syvästi keskustalainen. Kuvat: Ilpo Karvosen arkisto
Lähtöpäivän aamuna lokakuussa 2023 Mykkänen veti puheenjohtajana Pyhäjärven keskustan syyskokouksen. Hän oli kertonut vain yhdelle tai kahdelle lähimmälle ystävälleen, että hän lähtee sotaan Ukrainaan.
Muille hän sanoi lähtevänsä joksikin aikaa ”Eurooppaan’”.
Mykkänen oli myös ulkoisesti uusi mies. Politiikassa hänellä oli ollut leijonanharjainen punertava takatukka ja tuuheat kalapuikkoviikset. Hän oli ajanut ne pois, mikä oli tehnyt hänestä nuoren näköisen.
Arvasin heti, että mihin lähtee, sanoo Mykkäsen pyhäjärvinen kaveri
Sami Salolahti.
”Kysyin, että aurinkolomalleko olet lähdössä. Hän sanoi vain, että näet sitten myöhemmin.”
Illalla Mykkänen lähti, ilman seremonioita. Kun hän nousi Helsinki-Vantaalla koneeseen, hän oli ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneessa.
Kun hän astui koneesta ulos, hän oli ensimmäistä kertaa elämässään ulkomailla.
Mykkäsen hyvin tuntenut keskustan 24-vuotias pudasjärveläinen kansanedustaja
Olga Oinas-Panuma kertoo, että Mykkänen laittoi puolueen eri kanaviin lähtöviestin.
”Arvasin etukäteen, että hän lähtee sinne”, Oinas-Panuma sanoo.
Mykkänen oli vihjannut, että hänen elämäntilanteensa Suomessa on sellainen, että hän voisi lähteä maailmalle.
Sami Salolahden mukaan Mykkänen oli harkinnut Ukrainaan lähtöä jo vuonna 2017, jolloin Venäjän hyökkäyssota oli epämääräisempää ja rajoittui Donbasin alueeseen. Mykkänen oli silloin 20-vuotias. Lähtö ei kuitenkaan onnistunut monestakaan syystä. Yksi oli se, ettei Ukrainan asevoimat siinä vaiheessa oikeastaan ottanut ulkomaalaistaistelijoita.
Ystävien ja aseveljen mukaan Mykkäsellä oli lähes pakottava tunne siitä, että hänellä oli sama velvollisuus kuin isovanhempiensa sukupolvella. Isoisä
Alpo Mykkänen oli taistellut alikersanttina sekä talvi- että jatkosodassa.
Ville Mykkänen oli varma, että myös hänen on mentävä.
Maaliskuussa 2024 Mykkänen kertoi somessa saaneensa Ukrainan rintamalla tulikasteen eli selvinneensä ensitaistelusta. (Ville Mykkäsen Instagram)
Ukrainassa Mykkänen löysi tiensä uusien vapaaehtoisten koulutusleirille, tiettävästi jonnekin Kiovan alueelle, sillä vapaa-ajallaan hän laittoi Ilpo Karvoselle usein viestiä juuri Kiovasta.
Alkuvuonna 2024 Mykkänen teki sopimuksen Ukrainan asevoimien kanssa.
Hänestä tehtiin kranaatinheitinryhmän jäsen, vaikka Suomen puolustusvoimissa hänet oli koulutettu jääkäriprikaatin kiväärimieheksi.
Maaliskuun 9. päivänä 2024 Mykkänen paljasti ensimmäisen kerran someseuraajilleen, että hän on Ukrainassa. Hän julkaisi Instagramissa ja Facebookissa kolme kuvaa itsestään jossain päin Ukrainaa, täydessä taisteluvarustuksessa. Mykkäsellä on kuvissa rynnäkkökivääri ja taisteluliiveissä kolme lisälipasta patruunoita.
Hän näyttää tohkean oloisena voitonmerkkiä. Päivitykseen hän on kirjoittanut englanniksi:
tulikaste saatu.
Viisi kuukautta myöhemmin, elokuussa 2024, Mykkäsellä oli jo enemmän taistelukokemusta. Hänen joukko-osastonsa oli siirretty aavistuksen pohjoisemmaksi, Luhanskin ja Harkovan alueiden rajalle.
Venäjä painoi Itä-Ukrainassa kesällä 2024 armottomilla uhrauksilla eteenpäin. Kylä kylältä.
Finlandija, Finlandija / sitä pelkää voittamaton puna-armeija / Ja Molotoffkin sanoi että katsos tsert vozmi / tsuhna aikoo käydä meitä kraivelista kii.
Neljäntoista sekunnin video on kuvattu ilmeisesti jossakin korsussa Ukrainassa. Tunnelma on kuin vuodelta 1939, mutta ollaan kesässä 2024. Pöydällä on aukinainen purkki säilykelihaa. Mykkänen vilkaisee kameraan ja naurahtaa, kun vuonna 1939 ensimmäisen kerran äänitetty suomalainen
Niet Molotoff -propagandaralli pärähtää Mykkäsen puhelimesta.
Talvisodan aikaan Neuvostoliiton ulkoministeristä
Vjatšeslav Molotovista käytettiin vielä Suomessa muotoa Molotoff.
Videolla myös vilahtava Mykkäsen ukrainalainen aseveli, armeijan taistelijanimeltään
Boroda, luovutti videon HS:n käyttöön. Kyseessä on harvoja, ellei ainoita, videoita Mykkäsestä rintamalla.
Aseveli kehuu Mykkästä vuolaasti Helsingin Sanomille. Hän sanoo nähneensä kolmen vuoden ajan rintamalla paljon sotilaita, mutta ”hyvin vähän sellaisia kuin Ville”. Mykkänen osasi sotia, ei valittanut eikä väistellyt vastuuta, vaan oli joukko-osastossa niitä harvoja, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisina operaatioon kuin operaatioon.
Koska Mykkänen ei puhunut ukrainaa, eikä Boroda sujuvaa englantia, Mykkänen kertoi rintamalla rivoja vitsejä Googlen käännösohjelman avulla.
Sami Salolahti sai viimeisen viestin Mykkäseltä 15. heinäkuuta 2024.
Mykkänen piti Ukrainasta säännöllisesti yhteyttä keskustan porukoihin. Hän pohti jopa rintamalla, miten puolueen toimintaa voisi kehittää. Toukokuun lopulla 2024 Mykkänen oli viimeisen kerran yhteydessä keskustanuorten johtoon Ukrainasta.
”Hän sanoi, ettei pysty jatkossa hetkeen olemaan linjoilla. Mietin, että oliko ryhmälle tullut sitten käsky johonkin operaatioon”, kertoo puheenjohtaja
Jere Tapio keskustanuorista.
Keskustaporukoissa huhuttiin elokuussa 2024, että Mykkänen olisi osallistunut Ukrainan yllätyshyökkäykseen Kurskissa Venäjän alueella. Virheellinen väite Mykkäsen kuolemasta Kurskissa synnytettiin tiettävästi venäläisessä mediassa, jossa sitä jaettiin tuoreeltaan elokuussa 2024.
Mykkänen oli kuitenkin HS:n tietojen mukaan koko ajan Itä-Ukrainassa Luhanskin ja Harkovan alueilla.
Mykkänen piti kesään asti yhteyttä myös lähimpiin kavereihinsa Pyhäjärvellä. Sami Salolahti sai viimeisen viestin Mykkäseltä 15. heinäkuuta 2024. Sen sisällön Salolahti jättää kuitenkin omaksi tiedokseen.
”Ville sai lähteä saappaat jalassa”, Salolahti sanoo ja antaa ymmärtää, että Mykkänen oli älykäs mies, joka ymmärsi sodan riskit, mutta päätti silti ottaa ne.
Toisen pyhäjärveläisen ystävän, Ilpo Karvosen, mukaan Mykkäsen puhelimen Whatsapp oli viimeisen kerran päällä 9. elokuuta 2024. Sen jälkeen Mykkäsen Whatsapp-tiliä ei ole käytetty.
”Onko sitten kuollut sinä päivänä vai jo aiemmin? Niillä paikkeilla”, Karvonen arvioi.
Kuolinpäivästä ei ole täyttä varmuutta.
Ukrainalaisen aseveljen ottamia kuvia Mykkäsestä rintamalla Ukrainassa. Kuvat: Borodan arkisto
Herää hiertävä kysymys: Mikä ajaa intohimoisen nuorisopoliitikon rintamalle Ukrainaan?
Lähtikö hän etsimään jotakin? Jotakin pakoon? Vai lähtikö hän puhtaasti vain Ukrainaa puolustamaan?
Lähimmät ystävätkään eivät tiedä. Arvailevat vain. Voi olla, että Mykkänen lähti kaikista kolmesta syystä. Hän oli kiihkeästi Ukrainan asialla, mutta hän oli myös yksinäinen korpikylän mies, joka oli joutunut selviytymään omillaan hyvin nuoresta.
Hän oli kasvanut kaikkea muuta kuin kultalusikka suussa. Ei häntä Suomessa mikään pidätellyt.
”Ville ymmärsi hyvin, etteivät kaikki ole saaneet samoja lähtökohtia elämässä”, kansanedustaja Oinas-Panuma sanoo.
Ilpo Karvonen oli niitä ainoita, joille Mykkänen myönsi jo pari päivää ennen lähtöään, että hän lähtee vapaaehtoisena sotaan. Koska Karvonen on selkeästi Mykkästä vanhempi, hän sanoo kieltäneensä tätä, jopa nuhdelleensa.
”Ei hänen päätään saanut käännettyä”, Karvonen sanoo.
Puhuiko Mykkänen ystävilleen kuoleman mahdollisuudesta?
”Ei puhunut”, Karvonen sanoo.
Karvosen mukaan Mykkänen oli kyllä miettinyt, mitä kaikkea paluun jälkeen hän Suomessa tekee, ”jos satutaan pysymään hengissä”.
Ukrainan kansallislaulu soi trumpetin ja marssirummun tahtiin. Aseveljet jonottivat arkulle.
Ville Lauri Taavetti Mykkänen olisi täyttänyt hautajaispäivänä 27 vuotta.
Hautajaiset järjestettiin Baikoven hautausmaan kappelissa 23. elokuuta 2024. Hautausmaa on Kiovan keskustassa.
HS sai Mykkäsen ukrainalaiselta aseveljeltä Borodalta kaksi hautajaisista kuvattua videoklippiä.
Videoissa näkyy kymmeniä surijoita, tiettävästi pääosin Mykkäsen tunteneita ukrainalaisia sotilaita. Arkun päällä kannateltiin sekä Suomen lippua että Ukrainan lippua. Ukrainan kansallislaulu soi trumpetin ja marssirummun tahtiin.
Aseveljet jonottivat arkulle.
”Hän oli hyvin älykäs ja ystävällinen mies. Hyvin rauhallinen ja tasapainoinen”, Mykkäsen rintamalla useasti tavannut humanitaarisen työn tekijä
Serhii Dorosenko sanoo Helsingin Sanomille.
Mykkänen oli rintamalla pohtinut paluuta Suomeen ja politiikkaan. Ilpo Karvosen mukaan Mykkänen oli miettinyt myös mahdollisuutta saada pesti keskustan puoluetoimistosta Helsingistä.
Yliopistoonkin oli kai ajatuksena hakea.
Ja keväällä 2027 olisi seuraavat eduskuntavaalit. Kuka tietää, ehkä keskusta olisi oppositiokauden jälkeen uudessa iskussa. Moni Mykkäsen läheltä tuntenut sanoo uskovansa, että hänestä olisi tullut menestyvä poliitikko.
Aseveli Boroda sanoo, että Mykkäsellä oli ”erittäin suuria ambitioita”.
”Hän kertoi haluavansa Suomen parlamenttiin. Me nauroimme, että hänestä tulee vielä Suomen presidentti. Hän sanoi, ettei halua presidentiksi, mutta ideaalitilanteessa pääministeriksi.”
Keskustan pohjoispohjalaislähtöinen puoluesihteeri
Antti Siika-aho ehti tuntea Mykkäsen lähes vuosikymmenen ajan. Siika-aho sanoo, että Mykkäseen kiteytyi pohjalaisen historian sankarillinen ja traaginen tarina.
Pohjalaisten pienten kylien miehet ovat osallistuneet taisteluihin kautta historian. Näin oli Pultavan taistelussa 1709. Näin oli isovihan aikaan.
Aina on lähdetty. Aina lähdetään. Sinne jonnekin.
”Ville liittyy osaksi sitä ketjua”, Siika-aho sanoo.
Ukrainalaisen aseveljen video Ville Mykkäsen hautajaisista Kiovassa elokuussa 2024.
Ukrainassa on tapana, että jokainen rintamasotilas kirjoittaa kirjeen, jonka saa avata vain hänen kuoltuaan tai kadottuaan.
Kirjeeseen sotilas kirjaa viimeiset toiveensa: Miten kuolemasta kerrotaan ja keille? Kenelle mahdollinen omaisuus luovutetaan? Kuinka hänet haudataan ja minne?
Sellaisen kirjeen teki myös Ville Mykkänen.
Kun Mykkänen oli kuollut, taisteluosastoa johtanut upseeri avasi kirjeen. Hän näytti sitä ainakin osalle ryhmän muista jäsenistä, ja kirjeen luki myös aseveli Boroda.
”Leukani loksahti”, Boroda sanoo.
Mykkänen kirjoitti kirjeessään, että jos hän kuolee, hänen ruumiinsa tulee tuhkata, ja tuhka tulee jakaa kahtia.
Toinen puolisko tuhkasta pitää luovuttaa omaisille. Suomesta hautajaisissa olivat Ville Mykkäsen äiti ja kolme sisarusta. He kertovat, että Villellä oli heidän tukensa Ukrainaan lähdölleen, vaikka omaisia lähtö pelotti.
Toisen puoliskon tuhkastaan kranaatinheitinmies Mykkänen toivoi luovutettavaksi Ukrainan asevoimille. Viimeisenä palveluksenaan Mykkänen pyysi, että hänen tuhkansa ladataan ukrainalaisten kranaattiin.
Kiovan Maidanille on pystytetty kymmeniätuhansia pienoislippuja Ukrainan joukoissa kuolleille sankarivainajille. Lippujen joukossa on myös lippu Flurrylle, joka oli Ville Mykkäsen taistelijanimi. Kuva: Sami Kero / HS
Tommi Nieminen, teksti
Petri Salmén, grafiikka
Oona Järvinen, ulkoasu
Veli-Pekka Lehtonen, tuottaminen ja tekstin editointi
Huom. osa kuvista poistettu allekirjoittaneen taholta
