Ukrainan konflikti/sota

Venäläinen bloggari löysi hautoja, joissa hänen mukaansa makoilee Ukrainassa kuolleita palvelusmiehiä.

http://tvrain.ru/news/blogery_raskryli_tochnoe_mesto_zahoronenija_pogibs-387634/

Ohessa hyvä analyysi! Kuinka kauan Putinin kantti kestää kieltää venäläiset uhrit? Venäläisiä ei riso sodassa kuolleet, vaan se, että kuolleet kielletään ja vaiettaan ja haudataan salassa kuin rikolliset.

http://www.svd.se/nyheter/utrikes/f...oldater-vaxande-problem-for-putin_4579718.svd

Fångna och dödade ryska soldater växande problem för Putin
Perspektiv Anna-Lena Laurén

Ukraina kommer inom kort att dra två ryska soldater inför rätta för terrorism. Soldaterna tillfångatogs utanför Luhansk och är ytterligare ett bevis på den ryska inblandningen – som snart kan bli ett inrikespolitiskt problem för Putin.

– När de tog oss tillfånga var jag helt övertygad om att de skulle döda mig. Jag försökte spränga mig själv med en granat men min högra hand vägrade lyda. Sedan kom soldaterna, lade mig på en bår och förde mig till sjukhuset i Sjtjaste där jag fick första hjälpen.

Den skäggige mannen med ett synligt ärr på kinden talar dovt och entonigt rakt in i kameran. Blicken är nedslagen. Han ser kuvad och rädd ut, en krigsfånge som officiellt inte är någon krigsfånge därför att han officiellt inte har deltagit i något krig. Enligt ryska försvarsministeriet har han av egen fri vilja lämnat sin bas i Toljatti och tagit sig in i östra Ukraina för att bistå separatisterna.

I videoinspelningen som flera ukrainska och ryska medier har publicerat säger sig denne Jevgenij Jerofejev vara kapten i ryska armén. Tillsammans med soldaten Aleksandr Aleksandrov från Kirovsk-regionen tillfångatogs han av ukrainska soldater utanför Luhansk den 16 maj. Nu kommer bägge att ställas inför rätta som terrorister. Ryska försvarsministeriet medger att de är professionella soldater men påstår att de befann sig i Ukraina som frivilliga.


Samtidigt har två ryska bloggare och aktivister avslöjat färska soldatgravar, en utanför Tambov och en i Kuk-Tjak utanför Aznakaj i Tatarstan. Det är betecknande var de här gravarna ligger – långt ute i provinserna. Det gjorde även de soldatgravar jag själv besökte i höstas, i den lilla provinsstaden Pskov där myndigheterna eventuellt hade lyckats tysta ner det hela om det inte hade varit för den modiga lilla lokaltidningen Pskovskaja Gubernija och deras omfattande grävjobb. En stor del av de ryska soldater som sänds till Ukraina under täckmanteln att de har tagit semester är unga män från landsorter, ställen där det är lätt att skrämma människor till tystnad.

Hur länge kan ryska soldater som inofficiellt sänds till Ukraina för att strida i ett inofficiellt krig fortsättningsvis dö inofficiellt?

Tiden är inte på Putins sida. Ju fler ryska soldater som dör, desto fler familjer är det som berörs och desto större bitterheten kring tystnaden som de anhöriga bemöts med.

Att ryska män sänds ut i krig för att dö är ingenting nytt. Men att de i hemlighet sänds ut för att dö och sedan förtigs och förnekas efter att ha återvänt hem i zinkkistor – det är mycket svårare att acceptera för de anhöriga. I den mördade oppositionspolitikern Boris Nemtsovs rapport om ryska soldater i Ukraina uppskattas antalet dödade kring ungefär 220, en siffra som många sakkunniga bedömer som försiktig.

De anhöriga som väljer att tala ut, bland annat i Novaja Gazeta, New York Times och Berlingske, gör det ofta eftersom de är upprörda över just det – förnekelsen. Att samma myndighet som sände deras söner i döden vägrar erkänna att någonting har hänt.

Acceptansen för att fosterlandet kräver offer är högre i Ryssland än i väst. Men alla som har följt med firandet av Segerdagen vet också hur stark traditionen är att fira och minnas sina döda.

Bland mina bekanta i Moskva är det få som ifrågasätter att ryska soldater finns i Ukraina. En av mina bästa vänner har en son som precis har avlagt sin värnplikt, vars lumparkompisar reste till Ukraina i fjol. Båda är nu döda. Han är inte chockerad – ”det där vet ju alla”. Han vet att hans egen son inte skulle gå i samma fälla och därför är han lugn.

Devisen att sköta sig själv och låta beslutsfattarna sköta sitt har länge varit en ledstjärna för den ryska medelklassen. Men anti-Putindemonstrationerna 2012 visade att Putin inte kan lita på att hans väljare i alla lägen följer den principen.
 
19Cly+

"Minä, GRUn spetsnazin majuri, otettu vankiksi Ukrainan alueella. Kuka minä olen nyt Venäjän Puolustusministeriön silmissä?"

A: Lomalainen B: Russo-turisto
C: LNR miliisi. D: Ristiin naulittu poika
E: Traktoristi E: Kaivosmies
:cool:
 
Ohessa hyvä analyysi! Kuinka kauan Putinin kantti kestää kieltää venäläiset uhrit? Venäläisiä ei riso sodassa kuolleet, vaan se, että kuolleet kielletään ja vaiettaan ja haudataan salassa kuin rikolliset.

http://www.svd.se/nyheter/utrikes/f...oldater-vaxande-problem-for-putin_4579718.svd

Aihetta sivuavaa kirjoittelua käytiin foorumilla (foorumilaisten toimesta) jo jokin aika sitten ja pohdittiin sitä, että mikä vaikutus sillä on sotilaisiin, sotilaiden omaisiin ja lopulta laajemmin koko kansaan kun valtiojohto järjestelmällisesti kieltää sotilaiden osallisuuden, siitä vaietaan ja usein jopa haavoittuneet sotilaat hylätään ja kuolleet haudataan kaikessa hiljaisuudessa ilman valtiollista kunnianosoitusta ja ilman samanlaista kunniaa jonka esim. suuressa isänmaallisessa sodassa palvelleet saivat osakseen. Mikä demoralisoiva vaikutus tällä toiminnalla voi pidemmänpäälle olla ja missä määrin se vähentää halukkuutta lähteä taistelemaan Ukrainaan.

En nyt muista kuka tämän aiheen ensinnä nosti foorumilla esiin joko tässä ketjussa tai jossain Venäjää käsittelevässä ketjussa, mutta se oli mielestäni eräs oivallisimpia Ukrainan sotaan liittyviä "sivuhuomioita" eli mikä vaikutus sodan järjestelmällisellä kieltämisellä voi olla.

vlad.
 
Aihetta sivuavaa kirjoittelua käytiin foorumilla (foorumilaisten toimesta) jo jokin aika sitten ja pohdittiin sitä, että mikä vaikutus sillä on sotilaisiin, sotilaiden omaisiin ja lopulta laajemmin koko kansaan kun valtiojohto järjestelmällisesti kieltää sotilaiden osallisuuden, siitä vaietaan ja usein jopa haavoittuneet sotilaat hylätään ja kuolleet haudataan kaikessa hiljaisuudessa ilman valtiollista kunnianosoitusta ja ilman samanlaista kunniaa jonka esim. suuressa isänmaallisessa sodassa palvelleet saivat osakseen. Mikä demoralisoiva vaikutus tällä toiminnalla voi pidemmänpäälle olla ja missä määrin se vähentää halukkuutta lähteä taistelemaan Ukrainaan.

En nyt muista kuka tämän aiheen ensinnä nosti foorumilla esiin joko tässä ketjussa tai jossain Venäjää käsittelevässä ketjussa, mutta se oli mielestäni eräs oivallisimpia Ukrainan sotaan liittyviä "sivuhuomioita" eli mikä vaikutus sodan järjestelmällisellä kieltämisellä voi olla.

vlad.

Ei ehkä sitä mitä haetaan, mutta Vice newsin dokumentissa oppositiopolitiikko sanoi että kaikki tietävät mikä on meininki. Kaikki vain esittävät tietämätöntä ja rooliansa. Se vaikutus mitä itse pelkään on että tuo asenne leviää myös eurooppaan.
 
Olipas tympeä kymmenen sekunnin uutisskuuppi Kymmenen uutisissa Ukrainan tilanteesta:

"Porosenko kertoo maansa olevansa sodassa Venäjän kanssa. Venäjä kertoo puolestaan Ukrainan olevan sodassa oman kansansa kanssa" . Ja sitten hömppäuutisia New Yorkin rottajahdeista minuuttikaupalla.​

Venäjän informaatiosodankäynti ja mustan väittäminen valkoiseksi uppoaa valitettavasti täysin näihin tiukan taloustilanteen supistamiin amatööriuutistoimituksiin. Näyttää, että niin kauan tosiaan kun jaksavat väittää mustaa valkoiseksi, niin niin kauan läntiset uutistoimistot uskollisesti kertovat molempien osapuolien näkemyksen. "Tasapuolisuuden nimissä". :(
 
Aihetta sivuavaa kirjoittelua käytiin foorumilla (foorumilaisten toimesta) jo jokin aika sitten ja pohdittiin sitä, että mikä vaikutus sillä on sotilaisiin, sotilaiden omaisiin ja lopulta laajemmin koko kansaan kun valtiojohto järjestelmällisesti kieltää sotilaiden osallisuuden, siitä vaietaan ja usein jopa haavoittuneet sotilaat hylätään ja kuolleet haudataan kaikessa hiljaisuudessa ilman valtiollista kunnianosoitusta ja ilman samanlaista kunniaa jonka esim. suuressa isänmaallisessa sodassa palvelleet saivat osakseen. Mikä demoralisoiva vaikutus tällä toiminnalla voi pidemmänpäälle olla ja missä määrin se vähentää halukkuutta lähteä taistelemaan Ukrainaan.

En nyt muista kuka tämän aiheen ensinnä nosti foorumilla esiin joko tässä ketjussa tai jossain Venäjää käsittelevässä ketjussa, mutta se oli mielestäni eräs oivallisimpia Ukrainan sotaan liittyviä "sivuhuomioita" eli mikä vaikutus sodan järjestelmällisellä kieltämisellä voi olla.
vlad.

Kaiken lisäksi Venäjälä asuu miljoonittain alkuperältään ukrainalaisia joista likimainkaan kaikki eivät nielaise sellaisenaan Putin'in hallitseman median Ukrainan vastaista propagandaa. Väitän, ilman sen parempaa tietoa, etteivät kaikki venäläisetkään sitä usko. Välttämättä sotilaillekaan (ainakaan kaikille) ei ole ihan yksinkertaista hyökätä Ukrainan alueelle, sotimaan ja tappamaan entisen vuosisataisen ystävämaan kansalaisia - samanlaisia musikoita kuin he itsekin.

Kotirintaman mielipiteet hyökkäyssodan mielekkyydestä muuttuvat nopeasti kun tappioluvut kasvavat satoihin, tuhansiin ja mahdollisen sodan jatkuessa jopa suuremmiksi. Sodan jatkuessa Putinin on yhä vaikeampi peitellä niitä vain "vapaaehtoisiksi, armeijan palveluksen lopettaneiksi" ja vahingossa Ukrainan alueelle eksyneiksi venäläisiksi. Puhumattakaan jos/kun koko yksikkö kaikkinen kalustoineen jää vihollisen käsiin..(mallia Raatteen tie). Pelkästään maavoimien asein toteutettu hyökkäys pitkälle vihollisen alueelle on riskialtis operaatio jossa hyökkääjän tappiot voivat nousta todella suuriksi.

Joku sotilasalan asiantuntija voisi kommentoida paremmin, mutta itse pidän Venäjän kannalta erittäin vaikeana (tai ainakin riskialttiina) jatkaa hyökkäystä pidemmälle Ukrainaan, ilman ilmavoimien vahvaa tukea. Taistelukoneiden hyökkäykselle Ukrainaan on kuitenkin sekä poliittisia että sotilaallisia esteitä. Putinin olisi aika vaikea selittää edes minkäänlaisella uskottavuudella että Venäjän hävittäjät olisivat eksyneet tulittamaan Ukrainan alueella sijaitsevia kohteita. Toisaalta ukrainalaisilla on käytettävissään jonkinlainen ehkä jopa tehokaskin ilmapuolustus.

Aika tekee tehtäväänsä Ukrainan eduksi. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta se saa puolustuskykyään kehitettyä paremmaksi. Samalla kun Venäjällä yhteiskunnan ja talouden ongelmat vain lisääntyvät. Putin peli on ikävässä vaiheessa..kaikki tietävät että Musta-Pekka on hänen kädessään, eikä sille enää löydy ottajia. Nyt vain odotellaan häipyykö Putin kavereineen jossain vaiheessa estradilta kuin Venäjän kiekkojoukkue.
 
Anteeksi että postan tämänkin taas venäjän kielisenä, valkovenäläisten tekemä dokumentti, osassa siellä puhutaan englanttia, vaikuttaa siltä että siinä on ydistetty muistakin dokumenteista osia. Yritän etsiä löytyykö vastaava englannin, vai onko kenties jollakin tiedossa tämä dokumentti tekstitettynä?

Pointtini on: Hitlerin fasismi on samanlainen rikos kun kommunistinen regime, yhdellä erolla, kommuninen regime oli paljon pahempaa, se oli paljon katalampi ja verisempi rikos ihmisyyttä vastaan, uhriluvulta ja kestoltaan.

Joo älä suotta anteeksi pyyntele :) Ihan on oma vikani etten osaa Venäjää. Ehkä toisaalta parempi kun tulisi varmaan mielenkiinosta katsottua videoita et millaista sontaa kansalle syötetään. Onneksi aika hyvän kuvan siitä saa myös englannin-kielisistä jutuista ja videoista.
 
Kaiken lisäksi Venäjälä asuu miljoonittain alkuperältään ukrainalaisia joista likimainkaan kaikki eivät nielaise sellaisenaan Putin'in hallitseman median Ukrainan vastaista propagandaa. Väitän, ilman sen parempaa tietoa, etteivät kaikki venäläisetkään sitä usko. Välttämättä sotilaillekaan (ainakaan kaikille) ei ole ihan yksinkertaista hyökätä Ukrainan alueelle, sotimaan ja tappamaan entisen vuosisataisen ystävämaan kansalaisia - samanlaisia musikoita kuin he itsekin.

Kotirintaman mielipiteet hyökkäyssodan mielekkyydestä muuttuvat nopeasti kun tappioluvut kasvavat satoihin, tuhansiin ja mahdollisen sodan jatkuessa jopa suuremmiksi. Sodan jatkuessa Putinin on yhä vaikeampi peitellä niitä vain "vapaaehtoisiksi, armeijan palveluksen lopettaneiksi" ja vahingossa Ukrainan alueelle eksyneiksi venäläisiksi. Puhumattakaan jos/kun koko yksikkö kaikkinen kalustoineen jää vihollisen käsiin..(mallia Raatteen tie). Pelkästään maavoimien asein toteutettu hyökkäys pitkälle vihollisen alueelle on riskialtis operaatio jossa hyökkääjän tappiot voivat nousta todella suuriksi.

Joku sotilasalan asiantuntija voisi kommentoida paremmin, mutta itse pidän Venäjän kannalta erittäin vaikeana (tai ainakin riskialttiina) jatkaa hyökkäystä pidemmälle Ukrainaan, ilman ilmavoimien vahvaa tukea. Taistelukoneiden hyökkäykselle Ukrainaan on kuitenkin sekä poliittisia että sotilaallisia esteitä. Putinin olisi aika vaikea selittää edes minkäänlaisella uskottavuudella että Venäjän hävittäjät olisivat eksyneet tulittamaan Ukrainan alueella sijaitsevia kohteita. Toisaalta ukrainalaisilla on käytettävissään jonkinlainen ehkä jopa tehokaskin ilmapuolustus.

Aika tekee tehtäväänsä Ukrainan eduksi. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta se saa puolustuskykyään kehitettyä paremmaksi. Samalla kun Venäjällä yhteiskunnan ja talouden ongelmat vain lisääntyvät. Putin peli on ikävässä vaiheessa..kaikki tietävät että Musta-Pekka on hänen kädessään, eikä sille enää löydy ottajia. Nyt vain odotellaan häipyykö Putin kavereineen jossain vaiheessa estradilta kuin Venäjän kiekkojoukkue.

Näin se menee; Ukraina vahvistuu viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta jos vain EU ja muut Länsimaat malttavat auttaa maata taloudellisesti. Venäjän mahdollisuudet puuttua tilanteeseen sotilaallisesti heikkenevät samaa tahtia. Kyllä tämä tiedetään myös Moskovassa, joten mitä seuraavaksi?

http://yle.fi/uutiset/ukraina_haluaa_tiekartan_eu-jasenyyteen_riian_kokouksessa/8006607?origin=rss

Ulkomaat 21.5.2015 klo 4:08 | päivitetty 21.5.2015 klo 6:41
Ukraina haluaa tiekartan EU-jäsenyyteen Riian kokouksessa
Ulkoministeri Pavlo Klimkin haluaa ukrainalaisille viisumivapauden EU-maihin jo ensi vuonna

EU on jo sopinut ensi vuonna voimaan astuvasta vapaakauppasopimuksesta Ukrainan kanssa.

– Me haluamme nyt konkreettisia vakuuksia Riiassa siitä, että Ukraina voi hakea tulevaisuudessa Euroopan Unionin jäsenyyttä ja että maalla on vastaisuudessa mahdollisuus päästä jäsenkandidaatiksi, ulkoministeri Pavlo Klimkin kertoi saksalaislehti Die Weltille.

– Haluamme nähdä valoa tunnelin päässä, hän lisäsi.
 
Ukraina vahvistuu viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta jos vain EU ja muut Länsimaat malttavat auttaa maata taloudellisesti. Venäjän mahdollisuudet puuttua tilanteeseen sotilaallisesti heikkenevät samaa tahtia. Kyllä tämä tiedetään myös Moskovassa, joten mitä seuraavaksi?

Jaa-a. Vertaan tätä sairaaseen vanhaan parisuhteeseen. Hyväksikäytetty ja hakattu kontrollin alla oleva rouva hakee avioeroa. A) Narsistinen ja väkivaltainen juoppo päästää hänet ja he eroavat ystävinä tai B) tulee turpaan niin että tukka lähtee, ja kateellinen häirikkö rynnäköi vielä turvakotiinkin ja yrittää tappaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kaiken lisäksi Venäjälä asuu miljoonittain alkuperältään ukrainalaisia joista likimainkaan kaikki eivät nielaise sellaisenaan Putin'in hallitseman median Ukrainan vastaista propagandaa. Väitän, ilman sen parempaa tietoa, etteivät kaikki venäläisetkään sitä usko. Välttämättä sotilaillekaan (ainakaan kaikille) ei ole ihan yksinkertaista hyökätä Ukrainan alueelle, sotimaan ja tappamaan entisen vuosisataisen ystävämaan kansalaisia - samanlaisia musikoita kuin he itsekin.

Kotirintaman mielipiteet hyökkäyssodan mielekkyydestä muuttuvat nopeasti kun tappioluvut kasvavat satoihin, tuhansiin ja mahdollisen sodan jatkuessa jopa suuremmiksi. Sodan jatkuessa Putinin on yhä vaikeampi peitellä niitä vain "vapaaehtoisiksi, armeijan palveluksen lopettaneiksi" ja vahingossa Ukrainan alueelle eksyneiksi venäläisiksi. Puhumattakaan jos/kun koko yksikkö kaikkinen kalustoineen jää vihollisen käsiin..(mallia Raatteen tie). Pelkästään maavoimien asein toteutettu hyökkäys pitkälle vihollisen alueelle on riskialtis operaatio jossa hyökkääjän tappiot voivat nousta todella suuriksi.

Joku sotilasalan asiantuntija voisi kommentoida paremmin, mutta itse pidän Venäjän kannalta erittäin vaikeana (tai ainakin riskialttiina) jatkaa hyökkäystä pidemmälle Ukrainaan, ilman ilmavoimien vahvaa tukea. Taistelukoneiden hyökkäykselle Ukrainaan on kuitenkin sekä poliittisia että sotilaallisia esteitä. Putinin olisi aika vaikea selittää edes minkäänlaisella uskottavuudella että Venäjän hävittäjät olisivat eksyneet tulittamaan Ukrainan alueella sijaitsevia kohteita. Toisaalta ukrainalaisilla on käytettävissään jonkinlainen ehkä jopa tehokaskin ilmapuolustus.

Aika tekee tehtäväänsä Ukrainan eduksi. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta se saa puolustuskykyään kehitettyä paremmaksi. Samalla kun Venäjällä yhteiskunnan ja talouden ongelmat vain lisääntyvät. Putin peli on ikävässä vaiheessa..kaikki tietävät että Musta-Pekka on hänen kädessään, eikä sille enää löydy ottajia. Nyt vain odotellaan häipyykö Putin kavereineen jossain vaiheessa estradilta kuin Venäjän kiekkojoukkue.

Se on totta etteivät kaikki venäläisetkään usko valtiollisen propagandan sanomaa sellaisenaan vaan epäilijöitäkin löytyy - kyllähän se kymmenien tuhansien osanottajien mielenosoitus maaliskuussa oli eräs osoitus siitä etteivät kaikki niele valtiollista propagandaa vaikka toki Nemtsovin murha ja marssin luonteen muuttuminen varmasti lisäsi osanottajien määrää. Mutta silti, sekin oli osoitus siitä, että Venäjällä on myös todellinen oppositio joka on erimieltä hallinnon kanssa.

Toinen asia johon on syytä kiinnittää huomiota on Putinin kannatus. Lukemat ovat kovat mutta moni Venäjään tarkemmin perehtynyt, maassa asuva kuvailee tilannetta sellaiseksi jossa ihmiset pyrkivät vastaamaan oikein sen sijaan, että kertoisivat - etenkään tuntemattomille - oman todellisen mielipiteensä. Eli maa alkaa olla samassa tilassa mikä vallitsi Neuvostoliiton aikana, on tärkeää osata vastata esitettyihin kysymyksiin oikein, oma mielipide oli toisarvoinen asia. Olettaen Putinin kannatus on suurta mutta veikkaisin, että kymmeniä prosentteja virallista lukemaa matalampi.

Jo nyt on esiintynyt ongelmia asevoimissa ja moni varusmies on protestoinut sitä, että heitä uhkaa lähettäminen muille paikkakunnille. Samaa ilmiötä on havaittavissa myös sopimussotilaiden kohdalla, etenkin epävarmuutta on lisännyt se ettei ole luottamusta siihen, että allekirjoitetut sopimukset pidetään, että sotilas saa korvauksia tai että omaiset saavat sellaiset kuolemantapauksessa. Ja tämä vaikuttaa tietenkin omaisiin, äidit ja isät ovat huolissaan siitä, että poikia (ja tyttöjä) voi kohdata lähettäminen jonnekin kauas ja etenkin epävarmuus ja pelko lisääntyy jos varusmiehinä tai sopimussotilaina palvelevat lapset ilmoittavat sotaharjoituksista, kiireisestä lähdöstä ja siitä etteivät voi pitää yhteyttä kotiin tulevina viikkoina. Tähän kun yhdistetään median artikkelit hylätyistä vammautuneista sotilaista/vapaaehtoisista, omaisista jotka ovat jääneet ilman korvauksia, omaisista jotka eivät ole saaneet haudata lapsiaan niin kyllähän asetelma alkaa olla varsin mielenkiintoinen ja varmasti demoralisoiva. Tätä ongelmaa ei välttämättä ollut vielä keväällä ja alkukesästä 2014 jolloin Itä-Ukrainassa taisteli pääasiassa juuri vapaaehtoisia ja Venäjän asevoimien yksiköiden osuus oli minimaalinen ja lähinnäkin mukana oli neuvonantajia, kouluttajia ja yhteysupseereita tms. Mutta elokuussa 2014 asetelma alkoi muuttua ja sen jälkeen asevoimien rooli korostui etenkin ratkaisutaisteluissa, seuraus oli sitten kuolleita ja haavoittuneita ja omaisia, jotka eivät saaneet haudata läheisiään - tai jotka eivät nähneet kuolleita läheisiään. (Sikäläiseen kulttuuriin kuolleen hyvästeleminen kuuluu toisella tapaa kuin suomalaiseen kulttuuriin, ortodoksilaisuuden perintöä liene.)

Niin kauan kuin sodankäynti Itä-Ukrainassa on nykyisenkaltaista, venäläiset voivat pitäytyä "hybridisodassaan" ja vallitsee tietty epätietoisuus siitä, että mikä maan todellinen rooli on (no jokainen tarkemmin perehtynyt tietää tai tiedostaa sen, mutta yllättävän moni uskoo Venäjän sanaan ja todellakin kuvittelee, että kyseessä on Ukrainan sisällissota tai sota johon Venäjältä osallistuu vain vapaaehtoisia ja tämä Venäjän kategorinen asian kiistäminen aiheuttaa suurta hämmennystä, koska sellaiseen ei ole totuttu). Mutta jos Venäjä haluaa laajentaa hyökkäyssotaansa ja samalla pitää omat tappiot minimissään, niin en oikein näe mahdollisena sellaisessa tapauksessa sodankäynnin pitämistä nykyisellään. Jos aloitetaan laajoja offensiivejä joiden tavoite on esim. Krimin niemimaalle luotava maayhteys tai Dneprin saavuttaminen tms. niin kyllähän se vaatii aivan toisenluokan ponnisteluja enkä oikein usko, että se onnistuu enää paikallisesti peliin heitetyin asevoimien pataljoonin ja muutamin erikoisjoukkojen yksiköin. Tuolloin aletaan vaatia useiden aselajien yhteisiä operaatioita, mahdollista operaatiota UA:n selustaan Krimin suunnalta, samoin Mustanmeren laivaston on jollain muotoa osallistuttava operaatioon - sanoisin, että sodan laajentaminen on hyvin vaikeaa jos sodankäynnin tapaa ei konkreettisella tapaa muuteta.

Kartta nykyisestä rajalinjasta: http://storage1.censor.net.ua/images/e/3/6/b/e36bb467079dd6d027f2806bdb899216/original.jpg

Matkaa esim. Dneprille on Donetskin länsipuolelta noin 200 km ja Krimille noin 300 km Mariupolin itäpuolelta, tähän mennessä separatistien miehittämän alueen syvyys on noin 20-100 km rajalta. Eli on todella vaikea kuvitella, että Venäjä kykenisi ilman todella laajaa offensiivia valloittamaan monta kertaa suuremman maa-alan hybridisodan keinoin - etenkään tiiviissä/nopeassa aikataulussa.

Asia liene siten, että aika on kääntynyt Venäjää vastaan - sen olisi pitänyt suorittaa offensiivinsa jo vuosi sitten keväällä/kesällä, nyt se voi olla liian myöhäistä - mutta tiettyjä varaumia kuitenkin jätän, diktatooristen valtioiden kohdalla on aina olemassa tiettyjä arvaamattomuustekijöitä. Vastaavasti Ukrainan tilanne muuttuu sikäli edulliseksi, että he saavat koulutettua lisää miehiä, parannettua asevoimiaan, uudistettua niitä ja samalla kenties kitkettyä entistä enemmän myyriä ja neuvostoaikaisia epäpäteviä upseereita pois johtotehtävistä. Samalla yhteiskunta (toivottavasti) kehittyy ja muuttuu yhtenäisemmäksi ja halu puolustaa maata kasvaa, mikä entisestään lisää Venäjän ongelmia.

Omalla kohdallani suurin epävarmuus liittyy juuri siihen, että entäpä jos Venäjällä tapahtuu radikaali muutos entistäkin totalitaristisempaan suuntaan ja tämä johtaa sodan eskaloitumiseen Ukrainassa - muuten Putinin asema näyttää sellaiselta ettei hänellä niitä ässiä enää hallussaan ole (jos on ollutkaan).

vlad.
 
Jaa-a. Vertaan tätä sairaaseen vanhaan parisuhteeseen. Hyväksikäytetty ja hakattu kontrollia alla oleva rouva hakee avioeroa. A) Narsistinen ja väkivaltainen juoppo päästää hänet ja he eroavat ystävinä tai B) tulee turpaan niin että tukka lähtee, ja kateellinen häirikkö rynnäköi vielä turvakotiinkin ja yrittää tappaa.

Onkohan Venäjä hevosmiehiä? Siinä tapauksessa vielä juopon veli ampuisi jonkun rouvan sukulaisen ja yhden sivullisen Vermon parkkipaikalla...

Taitaa olla veljet aika vähissä Venäjällä. Valko-Venäjä-"velikin" on jo uhannut että puukkoa tulee lapaluiden väliin, tuli sitten tunkeutuja lännestä tai idästä...
 
Amerikkalaiset olivat välillä ihmeissään kun hitler puolusti jotain maapalaa viimeiseen mieheen mikä alueena oli täysin hyödytön taas joskus tärkeissä kohteissa ei ollut oikein ketään.
Joten hitlerin ennakoiminen oli välillä hyvinkin vaikeaa koska se ei ollut aina järkiperäistä.
Se liittyi hitlerin luonteeseen liekö putinissa sama
 
Luhanskin suunnalla ollut lähiaikoina vilkasta...hmm...

olliecarroll in Lugansk:
1 prof army being built
2 much military vehicle activity
3 'rebels' use ceasefire to train
4 frontline warming up
 
Ohessa hyvä analyysi! Kuinka kauan Putinin kantti kestää kieltää venäläiset uhrit? Venäläisiä ei riso sodassa kuolleet, vaan se, että kuolleet kielletään ja vaiettaan ja haudataan salassa kuin rikolliset.

http://www.svd.se/nyheter/utrikes/f...oldater-vaxande-problem-for-putin_4579718.svd

Fångna och dödade ryska soldater växande problem för Putin
Perspektiv Anna-Lena Laurén

Ukraina kommer inom kort att dra två ryska soldater inför rätta för terrorism. Soldaterna tillfångatogs utanför Luhansk och är ytterligare ett bevis på den ryska inblandningen – som snart kan bli ett inrikespolitiskt problem för Putin.

– När de tog oss tillfånga var jag helt övertygad om att de skulle döda mig. Jag försökte spränga mig själv med en granat men min högra hand vägrade lyda. Sedan kom soldaterna, lade mig på en bår och förde mig till sjukhuset i Sjtjaste där jag fick första hjälpen.

Den skäggige mannen med ett synligt ärr på kinden talar dovt och entonigt rakt in i kameran. Blicken är nedslagen. Han ser kuvad och rädd ut, en krigsfånge som officiellt inte är någon krigsfånge därför att han officiellt inte har deltagit i något krig. Enligt ryska försvarsministeriet har han av egen fri vilja lämnat sin bas i Toljatti och tagit sig in i östra Ukraina för att bistå separatisterna.

I videoinspelningen som flera ukrainska och ryska medier har publicerat säger sig denne Jevgenij Jerofejev vara kapten i ryska armén. Tillsammans med soldaten Aleksandr Aleksandrov från Kirovsk-regionen tillfångatogs han av ukrainska soldater utanför Luhansk den 16 maj. Nu kommer bägge att ställas inför rätta som terrorister. Ryska försvarsministeriet medger att de är professionella soldater men påstår att de befann sig i Ukraina som frivilliga.


Samtidigt har två ryska bloggare och aktivister avslöjat färska soldatgravar, en utanför Tambov och en i Kuk-Tjak utanför Aznakaj i Tatarstan. Det är betecknande var de här gravarna ligger – långt ute i provinserna. Det gjorde även de soldatgravar jag själv besökte i höstas, i den lilla provinsstaden Pskov där myndigheterna eventuellt hade lyckats tysta ner det hela om det inte hade varit för den modiga lilla lokaltidningen Pskovskaja Gubernija och deras omfattande grävjobb. En stor del av de ryska soldater som sänds till Ukraina under täckmanteln att de har tagit semester är unga män från landsorter, ställen där det är lätt att skrämma människor till tystnad.

Hur länge kan ryska soldater som inofficiellt sänds till Ukraina för att strida i ett inofficiellt krig fortsättningsvis dö inofficiellt?

Tiden är inte på Putins sida. Ju fler ryska soldater som dör, desto fler familjer är det som berörs och desto större bitterheten kring tystnaden som de anhöriga bemöts med.

Att ryska män sänds ut i krig för att dö är ingenting nytt. Men att de i hemlighet sänds ut för att dö och sedan förtigs och förnekas efter att ha återvänt hem i zinkkistor – det är mycket svårare att acceptera för de anhöriga. I den mördade oppositionspolitikern Boris Nemtsovs rapport om ryska soldater i Ukraina uppskattas antalet dödade kring ungefär 220, en siffra som många sakkunniga bedömer som försiktig.

De anhöriga som väljer att tala ut, bland annat i Novaja Gazeta, New York Times och Berlingske, gör det ofta eftersom de är upprörda över just det – förnekelsen. Att samma myndighet som sände deras söner i döden vägrar erkänna att någonting har hänt.

Acceptansen för att fosterlandet kräver offer är högre i Ryssland än i väst. Men alla som har följt med firandet av Segerdagen vet också hur stark traditionen är att fira och minnas sina döda.

Bland mina bekanta i Moskva är det få som ifrågasätter att ryska soldater finns i Ukraina. En av mina bästa vänner har en son som precis har avlagt sin värnplikt, vars lumparkompisar reste till Ukraina i fjol. Båda är nu döda. Han är inte chockerad – ”det där vet ju alla”. Han vet att hans egen son inte skulle gå i samma fälla och därför är han lugn.

Devisen att sköta sig själv och låta beslutsfattarna sköta sitt har länge varit en ledstjärna för den ryska medelklassen. Men anti-Putindemonstrationerna 2012 visade att Putin inte kan lita på att hans väljare i alla lägen följer den principen.

Vainajat on tuotu kotikylän multiin, hautaus on toimitettu ilmeisen asiallisesti ja haudat on nätiksi laitettu. Aivan ilmeisesti vainajien kunnianpalautukseen varaudutaan jo ennakolta. Asia on varmasti tehty tiettäväksi myös kuolleiden omaisille. Saattavatpa myös saada jonkinlaisia avustuksia suiden sulkemiseksi.

Nähtävästi aiemmista sodista on jotain opittu ja vainajia ei perinteiseen tapaan tuupata lähimpään monttuun. Varsinkin Tsetsenian sotien aikana äänekkäästi toiminut Sotilaiden äidit -järjestö oli propagandatappio ja sisäpoliittinen ongelma jota ei haluta toistaa. Tilanne vaikuttaakin olevan näiltä osin parempi Venäjän johdon kannalta. Tuskin pelkkää sattumaa ja äkillisesti virinnyttä äitien isänmaallisuutta.


"Yle Uutiset yritti saada haastateltavaksi Sotilaiden äidit -järjestön kautta ihmisiä, joiden läheisten sanotaan kaatuneen Itä-Ukrainan taisteluissa. Nämä kuitenkin kieltäytyivät haastattelusta. Myös useat tiedotusvälineet ovat yrittäneet saada todisteita venäläissotilaiden osallistumisesta Itä-Ukrainan taisteluihin, mutta niiden työtä on häiritty. Esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC kuvasi Venäjän Astrahanissa Itä-Ukrainassa kuolleen venäläissotilaan hautajaisia, mutta kuvausryhmä pidätettiin ja kuvausmateriaali tuhottiin."

http://yle.fi/uutiset/sotilaiden_ai...aissotilaiden_kuolemia_ita-ukrainassa/7761985
 
Back
Top