Pikaisesti päivämäärien kautta Krimin tapahtumien läpikäyminen:
23. ja 24. helmikuuta aikana ensimmäisiä venäläiskolonnia ilmaantui Krimillä olevien tukikohtiensa ulkopuolelle partioimaan alueille joilla ne eivät olisi saaneet ilman erillislupaa liikkua. Seuraavien päivien aikana tapahtumat Krimillä etenivät hyvin nopeaa tahtia. 26. helmikuuta venäläisjoukot ottivat haltuunsa tieyhteyden Sevastopoliin ja seuraavana päivänä asemiehet hyökkäsivät Krimin parlamenttiin ja miehittivät sen. 27. helmikuuta asemiesten pitäessä parlamenttia hallussaan parlamentti hätäistunnossa äänesti parlamentin kohtalosta ja tämän äänestyksen seurauksena Krimin alueen pääministeriksi nimettiin Russian Unity –puolueen (jonka ideologia on venäläisnationalistinen) Sergei Aksjonov. Puolue sai aiemmissa Krimin vapaissa parlamenttivaaleissa vain 4% kannatuksen. Eli voidaan todeta, että helmikuun lopulla Krimin johtoon nousi venäläisnationalistinen Sergei Aksjonov – tämä oli se mitä Moskova epäilemättä toivoi ja halusi.
Helmikuun 28. päivän ensitunteina Simferopolin kansainvälinen lentoasema joutui tunnuksettomien sotilaiden haltuun, noin sadan miehen joukko otti kentän tuolloin haltuunsa ja seuraavien päivien aikana näitä tunnuksettomia miehiä – joiden alkuun väitettiin olevan paikallisia vapaaehtoisia – alkoi ilmaantua ympäri Krimiä. Hyvin pian näistä sotilaista alettiin käyttää nimeä ”pienet vihreät miehet” kv. mediassa ja heidän luonne ja tausta paljastui vaikka Moskova kaiken kiisti pitkälle kevääseen.
Kv. sotilasalan asiantuntijat tunnistivat näitä ”pieniä vihreitä miehiä” henkilökohtaisesta aseistuksesta ja osassa tapauksista ajoneuvojen tunnuksista ja jopa rekisterikilvistä venäläisiksi erikoisjoukoiksi. Joukkoja oli FSB:n ja GRU:n alaisuudesta sekä VDV:stä (maahanlaskujoukot) ja ilmeisesti myös sisäministeriö lähetti erikoisjoukkojaan alueelle. Putin tunnusti vasta myöhemmin keväällä 2014 sen ilmeisen tosiasian, että nämä ”paikalliset vapaaehtoiset” olivat todellisuudessa venäläisiä erikoisjoukkojen jäseniä.
Maaliskuun alussa Moskova aloitti laajamittaisen intervention Krimille ja päivittäin lukuisia raskaita kuljetuskoneita sekä kymmenittäin helikoptereita toi joukkoja ja varusteita Krimille. Nämä joukot paikallisten vapaaehtoisten avulla miehittivät avainkohteet ja piirittivät Ukrainan asevoimien yksiköt tukikohtiinsa – ensimmäisten päivien aikana ei ammuttu laukaustakaan. Miehitys – jollaisena operaatiota voidaan pitää – toteutettiin nopeasti ja suurella ammattitaidolla, jälkeenpäin esille tulleiden tietojen perusteella Krimin operaatiota oli harjoiteltu Venäjällä jo vuosien ajan (tai oikeammin kyseessä on ollut erikoisjoukoin toteutettava operaatio, jonka eksaktia kohdetta harjoituksissa ei mainittu – mutta kaikki tähtäsi hätätilanteessa Krimin nopeaan haltuunottoon ja pitämiseen Venäjän hallinnassa).
...
24. maaliskuuta ukrainalaisjoukot alkoivat vetäytyä Krimiltä ja kevään kuluessa niemimaa siirtyi täysin venäläisjoukkojen ja niitä tukevien separatistien hallintaan. Krimille sijoitetuista ukrainalaisjoukoista maaliskuun loppuun mennessä vajaat parisataa miestä oli siirtynyt separatistien puolelle tai liittynyt Venäjän asevoimiin – kaikkiaan niemimaalla oli sijoitettuna noin 4000 ukrainalaissotilasta. Venäläisjoukkojen määrä nousi päälle 20 000 maavoimien ja erikoisjoukkojen sotilaan ja näiden päälle tulevat vielä alueelle sijoitetut Mustanmeren laivaston miehet ja laivastoon kuuluva merijalkaväen yksikkö.
Viimeiset yhteenotot Krimillä ukrainalaisten ja separatistien sekä venäläisten välillä tapahtuivat huhtikuun puolella, 7. päivä huhtikuuta venäläinen merijalkaväen sotilas ampui rynnäkkökiväärillä Krimille sijoitetun mutta vetäytymistä odottavan Ukrainan merivoimien upseerin. Joitain päiviä tämän jälkeen vahvistamattomien tietojen mukaan useampi separatisti kuoli yhteenotossa heidän ja ukrainalaissotilaiden välillä.
Yllä oleva kirjoitus perustuu laajempaan kirjoitukseeni, joka on julkaistu toisaalla.
Muistutetaan vielä siitä, että Sevastopolissa sijaitsi Venäjän Mustanmeren laivaston tärkein tukikohta, jolla oli enemmän iskuvoimaa mitä Ukrainan laivastolla ja niemimaalle sijoitetuilla venäläisjoukoilla oli rajallinen liikkumisoikeus jo ennen interventiota, kyseessä oli osa Janukovitshin kaudella laaditun vuokrasopimuksen jatkosta.
Ukrainan hallinto ei antanut joukkoilleen lupaa (oikeutta) aloittaa sotilaalliset toimet hyökkääjää vastaan, tämä mahdollisti Krimin verettömän miehityksen. Kaikkiaan sinä aikana kunnes Ukrainan asevoimien sotilaat olivat vetäytyneet alueelta muutama ukrainalaissotilas kuoli välikohtauksissa, maaliskuun puolella joukoille annettiin rajoitettu lupa puolustautumiseen mutta mihinkään sotilasoperaatioihin hyökkääjää kohtaan ei ryhdytty. Päätös mikä jälkikäteen tarkasteltuna voi olla virheellinen ja edesauttoi venäläislähtöisen separatismin nousua Itä-Ukrainassa, Krimin valtauksen helppous saattoi tuudittaa Venäjän väärään uskoon ja näin polkaistiin ilmoille spontaanimpi operaatio Ukrainan itäisissä osissa - tarkoituksena oli kyllä levittää separatismi koko Etelä-Ukrainaan Donbassista Moldovan rajalle saakka.
vlad.