Tähän kysymykseen on suorastaan mahdotonta vastata lyhyesti - onko siinä edes järkeäkään - kyse on niin monimutkaisista ja laajoista ja kompleksista asioista ettei niitä välttämättä modernissa länsimaisessa maailmassa elävä ihminen voi ymmärtää, koska hän näkee kaiken aikaa vaihtoehtoisia toimintatapoja ja malleja, kuten sen, että miksi ei ryhdytty vastarintaan?
Mikä ei edes pidä paikkaansa, ukrainalaisetkin ryhtyivät vastarintaan ja eräs esimerkki tästä on kulakkien kapina 20-luvun loppuolella ja sitä sitten seurasi ensin kulakkien joukkomurha ja karkotukset ja pari vuotta siitä eteenpäin holomodor - nälkään tappaminen. Samoin 30-luvun alkupuolella ukrainalaisnationalistit ryhtyivät järjestäytymään etenkin Ukrainan länsiosissa (joista osa tuolloin kuului Puolaan) ja aloittivat vastarintaa, joka eriasteisena jatkui aina 50-luvun alkuun saakka - joskin välillä eräät ryhmistä taistelivat myös saksalaismiehittäjiä ja heidän tukijoitaan vastaan.
Ensinnäkin on syytä muistaa, että huomattava osa ukrainalaisista oli köyhiä talonpoikia perheineen tai köyhiä pikkukylissä ja kaupungeissa asuneita henkilöitä joilla ei ollut edes käytännön ymmärrystä ja tietoa - joista melkoinen osa oli lukutaidottomia ja kouluttamattomia. Suurin osa oli kasvanut elämänsä yhteisöissä joissa he elivät kädestä suuhun, jossa vasta heidän vanhempansa olivat päässeet nauttimaan aavistuksenomaisesti vapautuvasta ilmapiiristä ja tsaarinvallan höllentymisestä 1900-luvun alkupuolella. Heistä suurin osa oli elänyt yhteisöissä joissa esivallan sana oli laki, joissa kirkon sana oli laki - jossa herra ottaa, herra antaa.
On siis huomioitava koko yhteisö ja yhteiskunta kun ryhdytään miettimään sitä miksi köyhät talonpojat, kollektiivitilalliset, kaupunkilaiset eivät ryhtyneet vastarintaan - tilanne oli verrattavissa Suomeen satoja vuosia aiemmin, jolloin köyhät talonpojat ja maanviljelijät olivat esivallan ja sotilaiden mielivallan alla monissa paikoissa. He sietivät sen kaltoinkohtelun koska he eivät tienneet mistään paremmasta. He olivat kasvaneet yhteisöön (perheeseen) ja nähneet, että se oli heidän osansa - samalla tapaa moni holomodorin uhri oli kasvanut yhteisöön ja toimi sen perinteiden ja sääntöjen mukaisella tavalla. Ei heiltä voi vaatia mitään sellaista mistä he eivät olleet tietoisia tai mihin he eivät olleet kykeneviä.
Ja tietenkin on myös huomioitava se, että Stalinin toiminta oli organisoitua, aseita oli pääasiassa vain punaisella esivallalla ja puolueen kaaderilla sekä turvallisuusorganisaatioihin kuuluvilla ja kun heillä oli käytännössä valta toimia haluamallaan tavalla, ei heidän tarinnut miettiä vastuukysymyksiä - jos nyt joku syytön kuoli niin kukaan ei kysellyt sen perään kun niitä kuolleita oli muutenkin tuhansia jokaisena päivänä. He siis olivat hallitsevassa asemassa ja heillä oli oikeus voimakeinojen käyttämiseen kynnys ryhtyä vastarintaan on olennaisesti suurempi kun ei ole mitään taetta siitä, että saa tukea ja tähän kun lisätään se järjestelmä joka oli pesiytynyt neuvostosysteemiin eli ilmiantajien hyödyntäminen (johon turvaudutaan "kansantasavalloissa" edelleen) oli kaikenmoisen vastarinnan aloittaminen entistä vaikeampaa, koska ei voinut koskaan luottaa lähimmäiseensä. Ja toisaalta moni kovin naiivisti toimi ilmiantajana ymmärtämättä oikeastaan sitä, että kovin usein se ilmiannetun kohtalo oli edessä hänelläkin.
Kun on ehdoton valta, kun on oikeus järjestelmälliseen terroriin, kun järjestelmä on omalla puolella, on olennaisen vaikea ryhtyä vastustamaan tällaista systeemiä ja kun yhteisöllinen historia on omanlaisensa, vastarintaan nouseminen on huomattavan vaikeampaa. Ja on tietenkin syytä huomioida se, että tuolloin elettiin 30-luvun alkua, koko Neuvostoliitto oli vasta ponnistamassa kohti teollistuvaa yhteiskuntaa - se oli suurelta osin takapajuinen valtakunta, jossa tieto liikkui hitaasti ja jossa oli suljettuja alueita jonne ulkopuoliset eivät päässeet, joten monilla paikkakunnilla ihmiset elivät tyhjiössä - he eivät välttämättä tienneet mitä sadan kilometrin päässä tapahtui.
Ja lisäksi on vielä huomoitava se, että moni oli propagandan uhri, heidän mielestä kulakit olivat ensin syyllisiä kuolemaansa ja ettei vastaava voi kohdata heitä, koska he ovat "kunnon neuvostokansalaisia" ja tällaisessa harhassa ja kuvitelmassa - illuusiossa - eläminen johti satojen tuhansien kuolemaan ja mikä irvokkainta - moni heistä kuoli kuvitellen pettäneensä neuvostoyhteiskunnan sen sijaan, että olisivat ymmärtäneet yhteiskunnan pettäneen heidät!
Yllä on muutamia hapuilevia ja hajanaisia ajatuksia siitä millaiset syyt omalta osaltaan johtivat holomodoriin ja sitä ennen kulakkien tappamiseen. Toisaalta myös huomioiden sen, että eräiltä osin historiankirjoitus on käsitellyt asioita liian yksiulotteisesti eli on toisaalta unohdettu hajanainen vastarinta ja kapinointi, jota myös harjoitettiin Ukrainassa. Vastaavasti tapahtumia ihmetellessä on todellakin syytä muistaa se ettei 30-luvun Ukrainaa ja ihmisten käyttäytymistä voi verrata nyky-Suomen tapahtumiin vaan ennemminkin ihmisten käyttäytymistä on verrattava vastaavan aikakauden ja kulttuurissosiaalisen yhteisön käyttäytymiseen - 1910-luvun puolivälin jälkeen sadointuhansin armenialaisia tapettiin kansanmurhassa, toisen maailmansodan aikana juutalaiset kohtasivat holokaustin - oman kansanmurhansa, senkin jälkeen totalitaarisissa yhteisöissä tai valtioissa on järjestetty eriasteisia joukkotuhontoja tai jopa kansanmurhia.
Totalitaristinen terroriyhteiskunta antaa avaimet tällaisten järjestämiseen ja tällaisissa yhteiskunnissa kansalaisten on olennaisesti vaikeampi nousta vastarintaan, koska järjestelmällä on kaikkinainen etu puolellaan. He voivat tarvittaessa tappaa koko kaupungin väestön joutumatta vastuuseen teoistaan, sellainen on verraton etu ja se hillitsee monissa tapauksissa paljonkin vastarintaan ryhtymistä, koska tiedossa on se, että kosko koskettaa koko yhteisöä ja se voi tuoda tuhon koko yhteisölle. Tällaisessa asetelmassa tilanne on se, että on helpompi alistua ja antautua ja asettaa hatara toivo tulevaan kuin nousta vastarintaan - etenkin kun kyky järjestelmälliseen vastarintaan on hyvin rajoitettu ja olematon.
Tietenkin vastarinta on mahdollinen ja usein sellaista esiintyykin, mutta useissa tapauksissa se vaatii joko riittävästi aikaa, jotta se pääsee syntymään ja kasvamaan - tässä suhteessa holomodor intensiivisenä noin parin vuoden jaksona saattoi olla liian lyhyt etenkin kun ennen sitä tuhottiin ja karkotettiin kulakkien kansanosa - se osa jolla olisi kenties ollut parhaimmat mahdollisuudet ryhtyä laajempaan kansannousuun maanomistajina ja joka omassa kapinassaan sitä yrittikin. Tai jollei aikaa ole riittävästi se vaatii sitten jokin muun tekijän, kuten ulkoisen tukijan ja tällaista ukrainalaisilla kollektiivitilallisilla, köyhillä kaupunkilaisilla tms. ei ollut eikä heillä edes ollut tiedoa moisesta mahdollisuudesta, eikä ollut kykyä luoda toimivaa verkostoa toiminnan järjestämiseksi.
vlad.
mikä on hieno homma!
