Suurvaltapolitiikkaan ei voi suoraan soveltaa rikollisanalogiaasi, sillä rikollisten ulinaa ei juuri kukaan ota tosissaan. Rikollisilla, jotka passitetaan vankilaan, on harvemmin hallussaan räjähdeainetta koko kaupungin tuhoamiseen (enkä nyt meinaa, että Venäjä alottaisi ydinsodan kisojen takia).
Joku varmaan tässä vaiheessa taas sanoo, ettei Venäjä ole suur- tai supervalta. Venäjä kuitenkin näkee itsensä supervaltana, tai ainakin oikeutettuna olemaan supervalta ja supervallalle kuuluu etupiiri. Venäjän "luonnolliseen etupiiriin" on kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana NATO levinnyt pikkuhiljaa, vaikka Venäjälle luvattiin, ettei NATO laajentuisi Venäjän rajalle. Joku sanoo nyt, ettei luvattu, mutta harmittaako teitä yhtään vähempää, jos te luulette, että teille on luvattu jotain ja sitten kaveri sanoo "joo no, ei tehty siit kirjallista sopimusta niin en nyt oikeesti luvannu mitään". Tämä ei tietenkään oikeuta Venäjää toimimaan Ukrainassa, mutta tässäkin keskustelussa on pikkuhiljaa menty Venäjän toimien rationaalisesta ymmärtämisestä (ei hyväksymisestä, koska ei niitä pidäkkään hyväkysä) tällaiseen "Putin on Hitler" asetelmaan. Venäjä kokee olevansa uhattuna NATO:n suunnalta, sillä se näkee NATO:n venäjänvastaisena organisaationa, sama se kuinka paljon NATO vakuuttelee, ettei ole pahoissa aikeissa. Samalla tavalla mekin olemme vuosikausia suhtautuneet epäluuloisesti kaikkiin Venäjän kannaksella suorittamiin harjoituksiin tai varuskuntien perustamisiin. Tällainen lyhyehkö tangentti tämänhetkisen aiheen ulkopuolelle